Mitä on tasa-arvo? Sanahelinää! Tasa-arvoa ei ole, eikä tule! Joka muuta väittää, joko hurskastelee tai keksii näennäisiä todisteita.
Pielavedellä olin kaikkea muuta kuin tasa-arvoinen.
Kansalaisopiston videoryhmässä en ollut tasa-arvoinen. Syystä kun kynäni on liian terävä. Eihän tyhmä ja arvoton ole oikeutettu ilmaisemaan mielipiteitään. Arvokkaita ovat vain eturivin kansalaisten sanomat.
"Erkin kirjoitukset pitää saada kuriin". Tämä on suora lainaus silloiselta kunnanjohtajalta. Kuka on eturivin kansalainen? Sitä ovat kunnanjohtaja, kunnanhallituksen puheenjohtaja, kunnanvaltuuston puheenjohtaja, sekä puolueiden ryhmittymien nokkamiehet. Älykkäimpiinkään lukeutuva kansalainen ei ole arvokas. Mandaatti kertoo pätevyyden. Arvottomat olkoot hiljaa!
Miksi kirjoitan? Jälkeenpäin heränneitä ajatuksia. Kuuntelin juuri Presidentti Ahtisaaren puhetta. Siksi istuin kompuutterin ääreen.
Tuli mieleen v 2000. Presidentti Ahtisaari vieraili UKK:n satavuotis valokuvanäyttelyssä. Syrjitty Erkki sai tehtävän kuvata Ahtisaaren esiintymisen varsinaisessa juhlatilaisuudessa. Miksi moinen kunnia? Olihan arvokkaampiakin, ainakin omasta mielestään!
Luotettiinko Erkkiin, ettei mokaa? Ettei vain tule tahra kilpeen? Epäonnistumisen häpeä! Niinkö?
Ensio Pietikäinen suunnitteli. "Otat vastaan Ahtisaaren saapumisen. Sitten peräännyt kuvaamispaikallesi." Selvä ohje. Toteuttaminen minun vastuullani.
Tässä kirjoittamisen välillä kävin lorottelemassa. Vilkaisin television meneillään olevaa ohjelmaa. Naputtelen taas.
Sitten takaisin valokuvanäyttelyyn. Kamerani jalusta oli kolmipyöräisen rullakon päällä. Helposti liikuteltava. Presidentti Martti Ahtisaari tuli ovesta. Jäljessään lauma "perässähiihtäjiä." Ahtisaari lähestyi: Lähemmäksi. Lähemmäksi. Vielä, vielä vähän....
En kunnioita tarpeeksi auktoriteetteja, se on puutteeni. Presidentti Ahtisaari oli mies hoitamassa tehtäväänsä. Kukaan ei tietenkään epäillyt kykyään.
Näkökulmastani en nähnyt tehtävässäni mitään ihmeellistä. Kuka tahansa. Tehtävä piti onnistua.
Kommellusta en sallinut tapahtua. Joku ehkä pelkäsi? Jännitin itseni suoran nauhoituksen vaatimaan viulun kielen valmiuteen. Jälkeenpäin tullut mieleen: mitä katsojat pelkäsivät? Annoin Ahtisaaren määrätietoisten askelien lähestyä kahden askeleen päähän, ennen kuin aloitin perääntymisen kameran kanssa. Taktikoin tietoisesti. Tiesin ettei Ahtisaari hätkähdä, eikä epäröi. Jos olisin vähänkin myöhästynyt, olisi Ahtisaari kylmän rauhallisesti paiskannut minut kameroineni sivuun!
Tilaisuudesta jäi mieleeni tuntemus arvostuksesta. Seisoin kameran takana. Takanani joukko toimittajia kameroineen ja lehtiöineen. Olkapäälinjani takana. Sain tehdä hommaa rauhassa. Normaalitilanteessa Erkkiä ei kukaan huomaa. Häilyvät edessäni edes takaisin. Mitä tuosta?
Olinko mahdollisesti taitavin henkilö videoryhmässä? Kukaan ei sitä kertonut.
Vähemmän merkityksellinen henkilö sanoi: "Erkki on paras lentopallon kuvaaja." Henkilö sanoi sen vahingossa. Kuulin vahingossa.
Olen itse kokenut: ---Olen näkymätön mies!
