Velkajarru

 Televisiosta ei pitkään aikaan, tokko milloinkaan poliitikkojen suusta kuulunut järjen häivää. Minun arvosteluni ei tosin hetkauta. Huutavan ääni korvessa. Kirjoitan siksi, että jälkeläiseni aina neljänteen polveen huomaavat, että höperö ukki kuitenkin jotain ajattelee. Vanhana sosialidemokraattina minua hävettää. Mielestäni alkuperäinen puolue oli lähellä kansaa, mutta harmikseni se kehittyi tyhjän puhujaksi. Silloin tällöin pulpahtaa Sanna Marin. Hurmaus kyvyn ansiosta ei muista kukaan, miten valtion velka kasvoi. Sanna Marin oli suuri kupla, niin suuri, ettei useimmat vielä huomaa.

Semmoinenkin saavutus, kuin Natoon meno joidenkin mielestä kehutaan. Tosi asiassa Suomi liittyi Natoon paniikissa. Eipä silti, kyllä minäkin pahoja pelkään.                                      

Untako vain?

 En ole taikauskoinen, vai olenko? Elon mainingeissa on muisti menettänyt otettaan. Olen itsekseni päätellyt: - Muisti on melkoinen veitikka. Herää kysymyksiä. Tosi ja uni menee sekaisin ja limikkäin, etten pysty erottamaan toisistaan.  Lähtee siitä, kun maanantai on pesupäivä. Joskus unohdan sen totaalisesti, huomaan vasta sitten, kun hoituri tulee,

Semmoinen on muistikuva, että odotin rauhallisesti. Sitä ihmettelin, että hoituri viipyi, tuli kello yhden sijaan puoli kahdelta maanantaina. Pitkästyin. Riisuin itseni ja menin pesupaikalle. Hoituri tuli, sanoi: - Suihku omaan käteen. Tuli melko kuumaa. Huomautin. Sanoi: - Pystytkö säätämään tästä? Vaivoin kykenin. Hoituri häipyi, jäin hetkeksi yksin. Heräsi kysymys: - Minnekä? Nousin katsomaan. Oven raosta ei näkynyt hoituria, näkyi kännykkä ja sormi. Kännykän taulu kirkastui ja vuoroin himmeni. Mitähän se roplaa? En enempää ihmetellyt, sehän on yleinen tapa. Menin suihku tilaan. Kohta tuli hoituri. Pyysin pesemään selän.

Kun tulin pukemaan, ihmettelin: - Miksi hoituri on pannut istuimen käsinojien päälle riisumani alusvaatteet, toisen päälle paidan ja toisen päälle alushousut? Asetin ne erilleen, muka muistin virkistykseksi. Poissa oli nojien päällä olleet pienet tyynyliinat, harmaa ja värillinen. Miksi niitä oli kahta väriä? Olin muistavinani, ettei harmaita löytynyt kuin yksi.

Semmoinen tarina: Roplasiko hoitaja omaa puhelintaan? Seuraavana päivänä avatessani puhelimeni pyysi PIN-koodia.

Minkä näköinen hoitaja oli? Kasvojaan en muista. Ei ollut sinistä pukua. Oli pitkä leninki, epämääräisen värinen, tuo mieleen pienviljelijän emännän navettatakin. Väsyneet silmät, minulla.

Antaa ajan kulua, vahinkoa ei tullut.          

Surkea näytelmä

 Että voi olla typerää esitystä eduskunnan kyselytunnilla. Muka välikysymys. Surkea käsikirjoitus. Onneton ohjaus ja turhauttava näytteleminen. Vanhana sosialidemokraattina kiinnostuin puolueen näkökannasta kiivaileva naisedustaja.

Vaaleanpunavärin kantaja joutui aatettaan vastaisesti puolustamaan "jyväjemmareita". Täysin aatetta vastoin pukeutunut pitkään valkeaan. Vaikutti vähän innottomalta "puolustaessaan" viljelijöiden tukijaisia. Joita puolue on vastustanut aikaisemmin. Kiivas sanan käyttäjä tuo mieleen legendaarisen Hertta Kuusisen.

Hallituspolitikka

 "Ei tule kesää"                                                                                                                          Seuraavasta hallituksesta kaavailevat jotain. Enimmäkseen höppäpuheita. Demareille jotkut sovittelevat päähallituksen viittaa. Ei tule paremmaksi. Olen vanha sosialidemokraatti. Puolue meni pilalle vaihtaessaan kutsumanimeä. En ole demari sen jälkeen kun hyljeksivät Mauno Koivistoa. Demarit sanoivat: - Koivisto on nuuka. Kun vertaillaan hallituksia keskenään. Demarit eivät saa puhtaita papereita. Tämä ei ole pelkkä mielipide. Tämä on todellista elämää. Paavo Lipposesta lähtien hallituksen lopettaessa, valtion velka oli suurempi kuin hallituksen aloittaessa. Tämä ei ole pelkkä mielipide, pätee nykyiseenkin hallitukseen, josta en jätä syyttämättä, vaikka tässä ei demareita olekaan. 

Kun tämä meni puolueisiin, tulkoon mainituksi lause puolen vuosisadan takaa. Olin silloin nelissä kymmenissä. Olimme hänen kanssaan samalla luokalla Ohemäen kansakoulussa sodan aikana. Tuumaili tällä tavalla: - Minä en ymmärrä, miksi sinä et ole kommunisti, vaikka olet huonommista oloista, kun minä? Niinpä!

Olen kärkäs ennustamaan. Useimmiten ennustan väärin. En lopeta ennustamista. Siinä ennustamiseni osui kohdalleen, kun epäilin Orpon hallitukselle huonosti onnistumista.  Tuumailin, että Petterille tulee vielä orpo olo. Eihän Petteri tunnusta, tai ei yritäkään. Joka tapauksessa seuraavienkin hallitusten lopettaessa Suomen valtion velka on tänään suurempi, mitä se oli aloittaessa. Hekumoivat talouden kasvulla. "Kasvu" on muutamia prosentteja vuodessa. Velka kasvaa enemmän kuin talous. Poliitikkojen puheet ovat katteettomia.

Paavo Lipposen aikaan pähkäilivät sopeutuksesta: - Sopeutetaanko neljä, tai kuusi miljardia. Paavo määritteli: - Sopeutetaan kaksi miljardia, kasvu tuo neljä miljardia! Tuota ei uskonut erkkikään. Siitä hetkestä tähän päiväänkään kasvu ei tuonut riittävästi. Vuosikymmeniä jatkunut jankuttaminen kyllästytti. Mielessäni sana kasvu, alkoi kuulostamaan kirosanalta. Tältä istumalta tuntuu, että alaviistoon on talous mennyt ja sama suunta jatkuu vielä seuraavankin hallituksen jälkeen. Jatkumo. 

Vanhana sosialidemokraattina saan jälleen kokea häpeän tunnetta. Antti Lindman esittää uusia veroja!? Ei paljon äly päätä pakota. Olin ällistynyt, eivät ne vielä yhtä älyvapaata ole keksineet. Oikeastaan politiikka on valheellista. Sanovat: - Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista.

Sanoi joku niinkin, että: - Politiikka on mahdollisuuksien taitamista. Niinpä. Kumpaa mahtaa taitaa demaripoliitikot?

Kernaasti arvostellaan, kuka on hyvä jossain. Sehän on mieleistä monille, jos saa joitakin arvioida muita huonommiksi. Sellaista olen kokenut koko pitkän elämäni ajan.

                                                             

             

Lihavuus

 Vastakohtia

Kenen todellisuuden taju heittää? Kaksi kovin erilaista dokumenttia teeveessä. Ilmaston muutos ja lihavuus. Kuivuus, tulvat ja maanjäristykset tekevät tuhojaan ja jättävät miljoonittain ihmisiä kodittomiksi. Lihavia ei siinä dokumentissa näkynyt.

Sitä seuranneessa ohjelmassa esiintyneet kansalaiset eivät olleet lihavia, olivat terveen näköisiä. Viisaudestaan en vakuuttunut. Ovatkohan älykkäitä? Politiikkaa kaikki tyynni.  En allekirjoita yhdenkään puheen vuoroa. Kinastelivat lihavuuslääkkeiden kustannuksista, kenelle on oikeuden mukaista korvata. Oli valikoitunut paneeliin normaalipainoisia asiantuntijoita.

Minun tajuni ei ymmärrä lihavuuden hoitamista, ikään kuin lihavuus olisi luonnon mukainen tauti. Näyttivät unohtaneen todellisen lihavuuden aiheuttajan: liika syönti. Edenkin valkoiset ovat siihen syyllistyneet. Tummemmat heimot ovat vähemmän mässäilleet, niin päättelen. Tasan ei käy.

Elintasoa pyritään kohottamaan mahdollisimman korkealle. Entäpä itse? En ole lihava; Sairaanhoitaja mittaili: Sai painoksi 64 kg. Tuttavat toteavat: - Hyvähän sinut on, kun et sinä liho. Paino vaihteli sen mukaan kun säännöstelin. Liikunnan ja syönnin suhde. Kun vaaka näytti 75 kg, päätin normalisoitua. Hoituri mittasi pituudeksi 170 sm. en ole ihan niin pitkä, vanhemmiten kutistuu.

Kilot eivät näy, olen pieniluinen, hoikka.                                                   

Päivässä sattuu ja tapahtuu

 Heräsin aamulla tavalliseen tapaan. Nukuin yön sikeästi, niin kuin tapani on. Hermoni eivät ole riekaleina, vaikka pitkän elämän vastoin käymisten perusteella voisi olettaa. Aluksi on melko nahkeaa. Virtsa mekanismi on häiriintynyt. Kaksi tuntia kusematta on vähän pitkänlainen tovi. Mikäli jostain syystä yöllä en herää, se kostautuu ylös nousun jälkeen. Kun olen noustua lorotellut ja aion lähteä askareille, tulee heti kohta uusi tarve. Kun ei ole töihin lähtö ohjelmassa, joutaa nöyrtymään uudelleen ja uudelleen. Kuten muuan viisas sanoi - Kyllä se siitä!

Ruokalaan lähtiessä pysäytti asukas. Valitti, kun eivät tuo ruokaa, vaikka hän on pyytänyt, tiijjätkö sinä puhelin numeron. Enhän minä. Yritin selitellä, että heillä on sillä kellon lyömällä paljon puuhaa, eivät ehkä pian kerkeä. Miehellä oli kunto heikentynyt äkillisesti, eikä jaksanut mennä ruokalaan. Näytti tyytyvän selittelyyni ja lähti kämppänsä suuntaan.  Kun astuin ulos, oli vastassa henkilö kantaen koria, asukkaalle eväitä. Homma hoitui. 

Jälkiruokana tarjolla on tavallisesti jotain kiisseliä. Sillä kertaa ei ollut kiisseliä, eikä mitään muutakaan, niin luulin. Yllätys yllätys, tarjosivat jäätelö paketin. Hyvähän se oli, mutta en saanut pakkausta auki kovasti yrittämälläkään. !!!???                                   En iljennyt kysyä. Pelkäsin tyhmyyden paljastumista. Kotona leikkasin saksilla pakkauksesta pään. Aukesi! Tulihan sieltä esiin sekin paikka, josta olisi pitänyt avata, siellä oli myös leveä tikku. Sellainenko on tikkujäätelö. En ollut sellaiseen tutustunut.    Kuinkahan käy seuraavalla kerralla? Ennen sanoivat: - Oppia ikä kaikki.  Vieläkö sataakin lähestyessä?     

Perimmäisen kysymyksen äärellä

 Herkistyin televisiosta katsomaani ohjelmaa rajan takaisesta Karjalasta. En sulkenutkaan laitettani. Seuraava teos kosketti itsellenikin lähiaikoina ajan kohtaiseksi tulee kysymys millainen on hyvä kuolema? Entä eutanasia? Raja lähestyy, kuitenkin se on verhon takana. Hyvä niin.

Ensiksi tulkoon sanotuksi arvioni luonteestani. Tosin useimmat karttavat aiheesta keskustelua. Harva on rehellinen omassa arviossaan. Tämän tunnustan rehellisesti.  En ole uskonnollinen, mutta en halua vaikuttaa lähimmäisten vakaumukseen, tulkoot uskollaan autuaaksi.

En tunne ahdistavaa kuoleman pelkoa. En myöskään kiihkeää elämän halua. Ei minussa ole väkivaltaisuutta eikä itsetuhoisuutta. Sanaa, kohtalo, käytän harvoin. Kohtalo ei käsitellyt hellin käsin. Muokannut, mutta en aio arvioida enempää.

Vääriä valintoja tehnyt liian usein. Suurin vikani on ujous. Jos työpaikassani olen tyytymätön, en uskaltanut sanoa, esimerkiksi palkan pienuudesta. Siinä ajatuksessa vaihdoin paikkaa, että se paranisi. Muutamia kertoja kävi niin että työpaikka huononi. Mistäpä olisin etukäteen tiennyt? Tuuria, vai taitamattomuutta. Semmoisia on turha vatvoa. Kuitenkin minä vaan vatvon!? Olen höperö. Kunpa olisin:  "Ole viisaasti höperö."                                                                

Heinäkuun viimeinen päivä

 Perjantai 31. 07. kello 20 : 20. 20.21.  Korjauksen kestoarvio oli 2 - 4 viikkoa. Kolmas viikko vierähti, yhä jatkuu. Pitääköhän arvio neljästä viikosta paikkansa? Kyttäilen ensi viikolla? En aseta katteettomia arvioita.

Pitkästyttää. Viikolla tuntui jokin pahoinvointi. Vatsa vai sydän? Pitenpään ei vaivannut. Saattoi johtua nousevasta ukkosesta. Muisti häiriintyi, tänä päivänä en muistanut paikkaani ruokalassa. Selkisi pian.  

Sateenkaaren pää

 Eilen palasin sähkölaitteella virkistys ajelulta. Jouduin hiukan kiertämään sisääntulo väylällä. Asialla liikkuva sairaanhoito yksikkö.

Sikeästi nukutun yön jälkeen lähtiessäni käppäilemään sattui näköpiiriini puolitangossa roikkuva lippu. Se on niin alhaalla, että sattuu näkökenttään tässä istuessani. Totesin: Joku kanssaeläjäni on saavuttanut "sateenkaaren pään". Viimeinen rasti. Runoilija sanoo: - "On aivan sama, missä kuolet ratsumies."  Joku haluaa kuolla kotona.  

Vuodet vierivät

 Leena toi kirjan: Tellervo Koiviston elämäkerrasta. Tässä kohtaa pysähdyin todellisten sattumusten äärelle. Voinko minä kajota puustaimen vertaa niin paljon arvokkaanpien ja maineikkaanpien ihmisten elämiin ja toimiin. Tunnen itseni mitättömäksi. Mitättömäksi luulen lajitovereiden minua määrittelemän. Sellaistakin olen jostain lukenut, että ihmiset ovat saman arvoisia. Oma kokemukseni ja monen muunkin kokemus ei sellaista tunne. 

Tellervo Koivisto on syntynyt kolme - neljä vuotta ennen minua. Nuoruuden aikansa elänyt maalais ympäristössä. Tunnen olosuhteet.

Kansakoulun aikaan pitänyt viedä keittolan tarpeiksi marjoja. Myös minun piti viedä Ohemäen koululle puolukoita.

Jokunen vuosi kului. Lapsen lapseni kysyi: - Antaisko ukki niitä puolukoita minulle koululle vietäväksi?

Antoikohan ukki?

Antoikohan ukki?        

Hoitajat ja potilaat

 Illan suussa käväisi hoituri tavan mukaisella kierroksellaan. Rupateltiin. Kerroin sydän operaationi tehdyn v - 98 . Nuorehko nainen sanoi syntyneensä v - 99. Sillä lailla! Sinähän olet syntynyt minua hoitamaan! 

"Orpo Petteri"

 Televisiossa tenttaavat Pääministeriä. Kokeneena politiikan seuraajana tiedän, tai arvaan suunnilleen tuloksen. 

Muistan selvästi haastateltavan poliittisen todistelun.  Silloin tein arvioni hänen kyvyistään. Äänestäjien valtuuttama ei tehnyt hyvää vaikutelmaa. Päättelin: Kun hän pääsee esille, hän esiintyy tyypillisen poliitikon tavoin kaiken tietävänä. Televisio 0n suljettuna haastattelun aikana. Puhukoon mitä puhuu, minä arvioin kuulemani perusteella.

Kun hän tulee pääministeriksi, joutuu havaitsemaan, kuten ennustin: - Petterille tulee väistämättä orpo olo.        

Evakossa

 Asunnossani remontoivat. Täytyi muuttaa pois vastuksista. Ottaa aikansa tottua "evakkoon". Kelvollinen kortteeri. Eilen söin lounaan. Hyvä ruoka. Ajan kuluksi voin ajella koneella.

En muista ajatusta. Jos on niin, että on aikomus ottaa laitoksen lounas. Jos olen ajatellut illoin, aamuin kokkailla omia. Ehkä jaksan?

On se kumma, kun ihminen ei jaksa edes sataa vuotta!

Kirjoittelen, jos jaksan.

Kello kertoo ajan kuluneeksi: Ilta yksitoista. Painun pehkuihin.

Vanhoja rakennuksia

 Pohjois-Savon uutisista näkyi Warkauden teatteri. Iso kuva. Tekevät uutta kattoa. Jonkin aikaa sitten koin etiäisen. On siitä melkoinen tovi, kun asuimme Warkaudessa. Jostain syystä nousi muistini lokeroista kyseinen teatteri. Ajattelin vanhaa puutaloa. Vieläköhän se on? Viime aikoina on ollut paljon tulipaloja. Ei se ole tuhoutunut.

Teatterissa käydessäni välähti mielessäni palovaarallisuus. Korkea, avara sali olisi menetetty jos tuli yllätti. Onkohan rakennus yli sadan vuoden?

Työ kaverina oli palomiehiä. Kuten kaikki muukin Varkaudessa oli teatterikin Ahlströmin rakentama, niin uskon. Firma luopui yleisistä laitoksista vähitellen. Siinä vaiheessa myöskin palokunta siirtyi kaupungin hallintaan. Autoliikkeen verstaassa oli entisiä palomiehiä, Pekka Lahti. Kertoi tarkasta suunnitelmasta. Olivat valmiudessa. Tosi tilanteessa jokainen toimi täsmälleen ennakoidusti. Jokainen tiesi, miten mennään sisään. 

Tekokuu

 Viime aikoina olen lukenut oman aikakauteni henkilöiden muistelmateoksia. Väittävät katselleensa Sputnikeja. Sanovat nähneensä. Tosi asiassa se oli mahdotonta. Se oli pieni, tekstin mukaan 30 cm. Paljain silmin se ei näkynyt, on tarvittu optisia välineitä. Paljain silmin näkyi vilkkuvana jonkin aikaa. Lehdestä luin. Vilkkuva laite oli kantoraketin kolmas vaihe. Kun varsinainen tekokuu irtaantui, kantoraketin kuori jatkoi matkaansa pyörimällä akselinsa suuntaisesti, kieppumalla. Pituus suunnassa auringon säteet valaisivat laitteen kyljen.  Kun se oli poikittain, aurinko sattui pieneen pintaan, valaisi vähemmän. Siitä tuli vilkkuva näkymä. Häipyi melko pian.

Joskus ilmiön havaitseminen on sattuman sanelema juttu. Iltahämärissä penkillä istuessa kiinnittyi huomioni kolmeen tähteen. Olivat pystysuunnassa. Kuvittelin mielessäni kuin olisivat tarkasti samalla viivalla kaikki kolme. Kaksi näyttivät isommilta ja vaaleilta taivaan tähtien kaltaisilta. Alin tähti näytti pienemmältä ja oranssiin vivahtavalta. Kului vähän aikaa. Onkos tuo pieni tähti liikkunut? Olihan se liikkunut! Pitihän sitä seurata. Jostain muistin lokeroista tuli lause: - Mars, punainen planeetta, mutta eihän tuo ole punainen. Kävin säännöllisesti seuraamassa tähden kulkua oikealle horisonttiin, jonne se häipyi. Media vahvisti: - Mars on näkyvissä. Sama uudelleen.           

Käärmekammo

 Ruudulla vilahti teksti kyykäärmeen rauhoituksesta. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kokemusta on. Lapsuudessa kuulin kauhukertomuksia käärmeen käyttäytymisestä. Mieleeni jäänyt käärmeen hyökkäys. Kertojan mukaan käärme syöksyi luokkina kertojaa kohti ja hän selviytyi nipin napin. Meni vuosia, ennen kuin tuommoisen ymmärsin paskapuheeksi.

Silloin en ymmärtänyt, kun kohtasin käärmeen todella lähietäisyydellä. Tykistön harjoituksia pidettiin asevelvollisuus aikanani Lapissa, Misin leirialueella. Misissä elokuussa illat hämärtyivät ja viilenivät. Sillä kertaa istuin poterossa pää maan pinnan alapuolella. Tietenkään mikään ei rikkonut rauhaa, istuin huolettomana, kunnes käärme yllätti tarkkaamattoman "vartijan".                                                                  Jotain yllättävää tapahtui. Istuin polvet koukussa, konepistooli pystyssä polvien edessä poteron etuseinään nojaamassa.  Siinä jotain liikettä. Huomaamattani otus tullut poterooni. Kohottautunut ylemmäksi, muutaman sentin päähän suutani. Voi surku, millainen vartiomies?                                            Tuli paniikki. Vimmoissani nujersin käärmeen aseen perän voimalla poteron pohjaa vasten. Vaikka katuminen on turhaa, kadun tyhmyyttäni ja tietämättömyyttäni. Lukemisestani tiedän että käärme oli ystävällismielinen. Ei se tullut minua syömään, vaan nopeasti viilenevässä illan ilmassa haki lämpöä. Onhan luettu vaihtolämpöisistä. Menetin tutkimis mahdollisuuden.

Tyhmä kuin minä oli Ylen toimittajakin. Käärme hakeutui uutisen juttuun. Hellepäivä hämäsi toimittajan. Arveli käärmeen hakeneen viilennystä. Helle oli päivällä. Iltayö viilensi nopeasti.

Kyllä kyykäärme iskee, jos sitä häiritsemällä säikäytetään, ei se ihmistä vihaa.  

Velkajarru

 Kaikkea ne poliitikot keksii. Kuten velkajarru? Millainen vempele semmoinen on? Ajoneuvojen teknillisessä sanastossa se on tuntematon. 

Valtion taloudessa outo ilmaisu, tyhjä sana, eikä semmoinen "jarru" pidä myötä, eikä vastamäessä. Eikä siitä käsijarruksikaan ole. Huonoa suomeakin sana on.

Olen vanha sosialidemokraatti, en ole demari. Demarit ovat osasyyllisiä valtion  talouden surkeuteen.

Velat eivät ole saatavia, vaikka poliitikot näyttävät uskovan. Sen verran sain tuntea nahoissani todellisuuden että olin ylivelkaantunut.  Tulot nollassa, velan korko 17,1%, hallinnassani kaksi lähes arvotonta rakennusta.  Rasitti sydäntä ja päätä. 

Nyt ei kirjoittaminen suju. Ehkä huomenna?

€%                    

kulkupeli

Pakkaspäivänä kokeilin sähköajoneuvoa. Ei toiminut normaalilla tavalla.

Annoin koneen levätä hellepäivänä. Kyllä se vaan toimi, latasi ja kulki. Tänään ajelin siksakkia   ympäristössä. Tuntuu vaativan totuttelua.   

On luultavaa, etten seuraavana kesänä pysty liikkumaan laitteella. Siitä tuli mieleen, josko Tuija oppisi tuommoisella liikennöimään? Ajokahva on oikealla puolella. Voisi käydä tänä kesänä kokeilemassa. 

Höperyydestä

 Rupesin keittämään aamupuuroa. Puuro jo ruplatteli, kun havahduin, mutta aurinkohan on tuolla päin!?     Ilta jo pitkällä! 

Tänä päivänä

Heräsin kuuden maissa. Kahdeksalta kahvi. Yhdentoista jälkeen Valkoapila. Syötyäni kylläinen. Selailin konetta. Noudatin vuoteen kutsua. Ei ole käsitystä unen kestosta. Tavallista on, etten tiedä milloin olen valveilla, tai milloin unessa. Valveilla ollessani katsoin televisiosta Panaman kanavan historiaa. Hirvittävää "ali ihmisten kärsimystä" ja ylempien ahneuden mittaa. 

Mieleen jäänyt kuva urheilukentän laidalta: neliömäinen nurmialue, jota reunusti urheilukentän kapea katsomo. Jonkin maaseutu paikalle vasta laitettu jalkapallokenttä. Viittaa uneen, kun kentällä ei ollut ketään. Kuitenkin pystyin arvioimaan turhaksi, kun pienten kenttien katsomot ovat usein melkein tyhjänä.

Maatessani tunnustelin ranteesta sykettä. Syke ei tuntunut vahvalta ja vähän epätasaiselta. Sydämeni toimintaa tarkkailen usein. Otin mittarin:        125 - 67 - 49     Eiväthän numerot näytä ollenkaan huonoilta.

En pysty arvioimaan kun ei tunnu pahalta.  Puut ovat jo vihreinä. Käppäilenköhän vielä täällä kun lehdet kellastuvat?