Perjantai 31. 07. kello 20 : 20. 20.21. Korjauksen kestoarvio oli 2 - 4 viikkoa. Kolmas viikko vierähti, yhä jatkuu. Pitääköhän arvio neljästä viikosta paikkansa? Kyttäilen ensi viikolla? En aseta katteettomia arvioita.
Pitkästyttää. Viikolla tuntui jokin pahoinvointi. Vatsa vai sydän? Pitenpään ei vaivannut. Saattoi johtua nousevasta ukkosesta. Muisti häiriintyi, tänä päivänä en muistanut paikkaani ruokalassa. Selkisi pian.
Eilen palasin sähkölaitteella virkistys ajelulta. Jouduin hiukan kiertämään sisääntulo väylällä. Asialla liikkuva sairaanhoito yksikkö.
Sikeästi nukutun yön jälkeen lähtiessäni käppäilemään sattui näköpiiriini puolitangossa roikkuva lippu. Se on niin alhaalla, että sattuu näkökenttään tässä istuessani. Totesin: Joku kanssaeläjäni on saavuttanut "sateenkaaren pään". Viimeinen rasti. Runoilija sanoo: - "On aivan sama, missä kuolet ratsumies." Joku haluaa kuolla kotona.
Leena toi kirjan: Tellervo Koiviston elämäkerrasta. Tässä kohtaa pysähdyin todellisten sattumusten äärelle. Voinko minä kajota puustaimen vertaa niin paljon arvokkaanpien ja maineikkaanpien ihmisten elämiin ja toimiin. Tunnen itseni mitättömäksi. Mitättömäksi luulen lajitovereiden minua määrittelemän. Sellaistakin olen jostain lukenut, että ihmiset ovat saman arvoisia. Oma kokemukseni ja monen muunkin kokemus ei sellaista tunne.
Tellervo Koivisto on syntynyt kolme - neljä vuotta ennen minua. Nuoruuden aikansa elänyt maalais ympäristössä. Tunnen olosuhteet.
Kansakoulun aikaan pitänyt viedä keittolan tarpeiksi marjoja. Myös minun piti viedä Ohemäen koululle puolukoita.
Jokunen vuosi kului. Lapsen lapseni kysyi: - Antaisko ukki niitä puolukoita minulle koululle vietäväksi?
Antoikohan ukki?
Antoikohan ukki?
Illan suussa käväisi hoituri tavan mukaisella kierroksellaan. Rupateltiin. Kerroin sydän operaationi tehdyn v - 98 . Nuorehko nainen sanoi syntyneensä v - 99. Sillä lailla! Sinähän olet syntynyt minua hoitamaan!
Televisiossa tenttaavat Pääministeriä. Kokeneena politiikan seuraajana tiedän, tai arvaan suunnilleen tuloksen.
Muistan selvästi haastateltavan poliittisen todistelun. Silloin tein arvioni hänen kyvyistään. Äänestäjien valtuuttama ei tehnyt hyvää vaikutelmaa. Päättelin: Kun hän pääsee esille, hän esiintyy tyypillisen poliitikon tavoin kaiken tietävänä. Televisio 0n suljettuna haastattelun aikana. Puhukoon mitä puhuu, minä arvioin kuulemani perusteella.
Kun hän tulee pääministeriksi, joutuu havaitsemaan, kuten ennustin: - Petterille tulee väistämättä orpo olo.
Asunnossani remontoivat. Täytyi muuttaa pois vastuksista. Ottaa aikansa tottua "evakkoon". Kelvollinen kortteeri. Eilen söin lounaan. Hyvä ruoka. Ajan kuluksi voin ajella koneella.
En muista ajatusta. Jos on niin, että on aikomus ottaa laitoksen lounas. Jos olen ajatellut illoin, aamuin kokkailla omia. Ehkä jaksan?
On se kumma, kun ihminen ei jaksa edes sataa vuotta!
Kirjoittelen, jos jaksan.
Kello kertoo ajan kuluneeksi: Ilta yksitoista. Painun pehkuihin.
Pohjois-Savon uutisista näkyi Warkauden teatteri. Iso kuva. Tekevät uutta kattoa. Jonkin aikaa sitten koin etiäisen. On siitä melkoinen tovi, kun asuimme Warkaudessa. Jostain syystä nousi muistini lokeroista kyseinen teatteri. Ajattelin vanhaa puutaloa. Vieläköhän se on? Viime aikoina on ollut paljon tulipaloja. Ei se ole tuhoutunut.
Teatterissa käydessäni välähti mielessäni palovaarallisuus. Korkea, avara sali olisi menetetty jos tuli yllätti. Onkohan rakennus yli sadan vuoden?
Työ kaverina oli palomiehiä. Kuten kaikki muukin Varkaudessa oli teatterikin Ahlströmin rakentama, niin uskon. Firma luopui yleisistä laitoksista vähitellen. Siinä vaiheessa myöskin palokunta siirtyi kaupungin hallintaan. Autoliikkeen verstaassa oli entisiä palomiehiä, Pekka Lahti. Kertoi tarkasta suunnitelmasta. Olivat valmiudessa. Tosi tilanteessa jokainen toimi täsmälleen ennakoidusti. Jokainen tiesi, miten mennään sisään.
Viime aikoina olen lukenut oman aikakauteni henkilöiden muistelmateoksia. Väittävät katselleensa Sputnikeja. Sanovat nähneensä. Tosi asiassa se oli mahdotonta. Se oli pieni, tekstin mukaan 30 cm. Paljain silmin se ei näkynyt, on tarvittu optisia välineitä. Paljain silmin näkyi vilkkuvana jonkin aikaa. Lehdestä luin. Vilkkuva laite oli kantoraketin kolmas vaihe. Kun varsinainen tekokuu irtaantui, kantoraketin kuori jatkoi matkaansa pyörimällä akselinsa suuntaisesti, kieppumalla. Pituus suunnassa auringon säteet valaisivat laitteen kyljen. Kun se oli poikittain, aurinko sattui pieneen pintaan, valaisi vähemmän. Siitä tuli vilkkuva näkymä. Häipyi melko pian.
Joskus ilmiön havaitseminen on sattuman sanelema juttu. Iltahämärissä penkillä istuessa kiinnittyi huomioni kolmeen tähteen. Olivat pystysuunnassa. Kuvittelin mielessäni kuin olisivat tarkasti samalla viivalla kaikki kolme. Kaksi näyttivät isommilta ja vaaleilta taivaan tähtien kaltaisilta. Alin tähti näytti pienemmältä ja oranssiin vivahtavalta. Kului vähän aikaa. Onkos tuo pieni tähti liikkunut? Olihan se liikkunut! Pitihän sitä seurata. Jostain muistin lokeroista tuli lause: - Mars, punainen planeetta, mutta eihän tuo ole punainen. Kävin säännöllisesti seuraamassa tähden kulkua oikealle horisonttiin, jonne se häipyi. Media vahvisti: - Mars on näkyvissä. Sama uudelleen.
Ruudulla vilahti teksti kyykäärmeen rauhoituksesta. Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kokemusta on. Lapsuudessa kuulin kauhukertomuksia käärmeen käyttäytymisestä. Mieleeni jäänyt käärmeen hyökkäys. Kertojan mukaan käärme syöksyi luokkina kertojaa kohti ja hän selviytyi nipin napin. Meni vuosia, ennen kuin tuommoisen ymmärsin paskapuheeksi.
Silloin en ymmärtänyt, kun kohtasin käärmeen todella lähietäisyydellä. Tykistön harjoituksia pidettiin asevelvollisuus aikanani Lapissa, Misin leirialueella. Misissä elokuussa illat hämärtyivät ja viilenivät. Sillä kertaa istuin poterossa pää maan pinnan alapuolella. Tietenkään mikään ei rikkonut rauhaa, istuin huolettomana, kunnes käärme yllätti tarkkaamattoman "vartijan". Jotain yllättävää tapahtui. Istuin polvet koukussa, konepistooli pystyssä polvien edessä poteron etuseinään nojaamassa. Siinä jotain liikettä. Huomaamattani otus tullut poterooni. Kohottautunut ylemmäksi, muutaman sentin päähän suutani. Voi surku, millainen vartiomies? Tuli paniikki. Vimmoissani nujersin käärmeen aseen perän voimalla poteron pohjaa vasten. Vaikka katuminen on turhaa, kadun tyhmyyttäni ja tietämättömyyttäni. Lukemisestani tiedän että käärme oli ystävällismielinen. Ei se tullut minua syömään, vaan nopeasti viilenevässä illan ilmassa haki lämpöä. Onhan luettu vaihtolämpöisistä. Menetin tutkimis mahdollisuuden.
Tyhmä kuin minä oli Ylen toimittajakin. Käärme hakeutui uutisen juttuun. Hellepäivä hämäsi toimittajan. Arveli käärmeen hakeneen viilennystä. Helle oli päivällä. Iltayö viilensi nopeasti.
Kyllä kyykäärme iskee, jos sitä häiritsemällä säikäytetään, ei se ihmistä vihaa.
Kaikkea ne poliitikot keksii. Kuten velkajarru? Millainen vempele semmoinen on? Ajoneuvojen teknillisessä sanastossa se on tuntematon.
Valtion taloudessa outo ilmaisu, tyhjä sana, eikä semmoinen "jarru" pidä myötä, eikä vastamäessä. Eikä siitä käsijarruksikaan ole. Huonoa suomeakin sana on.
Olen vanha sosialidemokraatti, en ole demari. Demarit ovat osasyyllisiä valtion talouden surkeuteen.
Velat eivät ole saatavia, vaikka poliitikot näyttävät uskovan. Sen verran sain tuntea nahoissani todellisuuden että olin ylivelkaantunut. Tulot nollassa, velan korko 17,1%, hallinnassani kaksi lähes arvotonta rakennusta. Rasitti sydäntä ja päätä.
Nyt ei kirjoittaminen suju. Ehkä huomenna?
€%
Pakkaspäivänä kokeilin sähköajoneuvoa. Ei toiminut normaalilla tavalla.
Annoin koneen levätä hellepäivänä. Kyllä se vaan toimi, latasi ja kulki. Tänään ajelin siksakkia ympäristössä. Tuntuu vaativan totuttelua.
On luultavaa, etten seuraavana kesänä pysty liikkumaan laitteella. Siitä tuli mieleen, josko Tuija oppisi tuommoisella liikennöimään? Ajokahva on oikealla puolella. Voisi käydä tänä kesänä kokeilemassa.
Rupesin keittämään aamupuuroa. Puuro jo ruplatteli, kun havahduin, mutta aurinkohan on tuolla päin!? Ilta jo pitkällä!
Heräsin kuuden maissa. Kahdeksalta kahvi. Yhdentoista jälkeen Valkoapila. Syötyäni kylläinen. Selailin konetta. Noudatin vuoteen kutsua. Ei ole käsitystä unen kestosta. Tavallista on, etten tiedä milloin olen valveilla, tai milloin unessa. Valveilla ollessani katsoin televisiosta Panaman kanavan historiaa. Hirvittävää "ali ihmisten kärsimystä" ja ylempien ahneuden mittaa.
Mieleen jäänyt kuva urheilukentän laidalta: neliömäinen nurmialue, jota reunusti urheilukentän kapea katsomo. Jonkin maaseutu paikalle vasta laitettu jalkapallokenttä. Viittaa uneen, kun kentällä ei ollut ketään. Kuitenkin pystyin arvioimaan turhaksi, kun pienten kenttien katsomot ovat usein melkein tyhjänä.
Maatessani tunnustelin ranteesta sykettä. Syke ei tuntunut vahvalta ja vähän epätasaiselta. Sydämeni toimintaa tarkkailen usein. Otin mittarin: 125 - 67 - 49 Eiväthän numerot näytä ollenkaan huonoilta.
En pysty arvioimaan kun ei tunnu pahalta. Puut ovat jo vihreinä. Käppäilenköhän vielä täällä kun lehdet kellastuvat?
Blogin saan syntymään, jopa lähettäminen onnistuu kohtuullisella vaivalla. Kunhan lepään, yritän muistella ja präntätä-
IkiWanha
Blokkeri toimii, mutta sähköposti takkuaa, ei tottele minua. Älyänkö itse? Ehkä joudun kysymään viisaammilta. Viestitän myöhemmin.
Ikiwanha
Luulin muistavani, että pesupäivä on tiistai. Kaikesta päättäen ei ole. Näkyy erimielisyyttä olevan yhteiskunnan vastuusta. Minullakin sekaantuu.
Minä uskoin laitteiden kestävän lopun ikääni. Mutta minä elän liian kauan. Putkirikko tuli. Minut pestään yhteiskunnan kustannuksella, mutta ei viedä pestäväksi. Leena, vieraalta paikkakunnalta joutuu kuskaamaan minut pesupaikalle. Omaa huoneistoa ei saa käyttää. Kunnes vika on korjattu. Ei ole minun vikani. Väsyn siinä ruljanssissa, vaikka ei luulisi.
Tuija tuli vuosien jälkeen käymään. Huolimatta huonosta liikuntakyvystä. Minä vain olen surkimus. Tuijan tilanne surettaa. Leena on huolissaan. Emme pysty vaikuttamaan.
Tunnen voimattomuutta, kun en pystynyt olemaan hyvä isä, vaikka olisin halunnut.
En voi nopeuttaa lähtemistäni. Kestettävä luonnolliseen loppuun asti. Tuntuu vain, kuin olisi seinä edessä. Tosin ikä on lopuillaan. En osaa itkeäkään. Semmoista se on.
Kipuja ei ole. Jaloissakin vain vähän.
Suunnilleen kuuden aikaan kävi hoituri. Käyvät kaksi kertaa päivässä. vakio kysymys: - Ootko syöny? En minä joka kerta muista heti. Tänä päivänä toivat Valkoapilasta tilatun. Illasta otan vähän jotakin. Pysyn hengissä.
Hoiturin kanssa keskustelin intensiivisesti. Tuntuu aavistuksen rinnassa. Ei ole vaarallista, osaan varoa. Harjoittelen hengitystä.
Tiistai 12 toukokuuta kello 15.48
Olen hereillä, siis elossa. Kävin hiippailemassa kirkon luona asti. Jaksoin kotiin.
Lapsuutta ei minulla oikeastaan ollut. Kasvoin äärimmäisessä köyhyydessä ja suuressa häpeässä. Nyt elän viimeisiä hetkiäni. Ehkä parempi, jos olisin jo päässyt pois. Mikään ei suju.
Suihkuhuone oli pitkään hajalla. Olin hyvilläni, kun se tuli kuntoon. Mutta ei. Minunhan ei tarvitse syytä tietää. Tuntuu kummalta, kun lattiakaivo vetää. Pesun jälkeen kun nousen seisomaan, en seiso vesilammikossa. menen istumaan sängyn päälle. Sillä aikaa pesevä henkilö puhdistaa ja kuivaa lattian pyyhkeen kanssa, pesupaikan lattialle ei jää tippaakaan vettä. Huolellinen tekijä. Kerran viikossa tapahtuu.
Kuitenkin on vahinko. Vettä näkyy alemmissa kerroksissa.
Uimahallissa kävin mahdollisimman pitkään. Alakerrassa on hyvä sauna. Sinne on rappuja. Viimeisellä käynnillä väsyin täysin, sydänkin rajoittaa. Viivyin pitkään pukiessa. Vaivoin onnistuin. Siivooja oli hienotunteinen, ei huomauttanut, kävi vähin äänin tarkistamassa ainakin kaksi kertaa. Se oli viimeinen kerta saunassa. Tuleeko viimeinen päiväni pian?
Nyt en tiedä, miten saan puhdistautua.
Leena pesi pyykin.
Nyt on muotia melskata uupumuksesta. Kaikki uupuvat. Muutkin kuin lopen uupuneet. Pohjanoteerauksena sotilaat. Rauhan ajan ammattisotilaat! Eniten äänessä ylipainoinen "jermu". Heikoillapa on Isänmaa parka!
Sitten 200 000 lehmää. Jotenkin minua kiusaa liioittelu. Pojan mossitkin olivat sota-aikana toimittamassa asioita. Minäkin. Talvisota alkoi, olin seitsemän ja sotien loputtua kaksitoista. Numeroilla liioitellaan. Karjaa oli paljon, mutta oli muitakin kuin tyttöjä. Vanhoja miehiäkin. Nälkää ei voi kuvitella. Mutta kokemuksesta tiedän. Minä arvostan ja nostan hattuani, mutta ei saa liioitella, eikä selittää mahdottomia. Itkun määrää ei voi mitata, eikä auttanut valittaa jalkojen kärsimisestä. Nälkä, väsymys, kivut ja PELKO.
Hävettää tämän päivän kapiaisten ruikutus.
Aikani nuoret tottuivat jo varsin aikaisin hoitamaan karjaa. Kotieläimet luottivat heihin, eivätkä pelänneet. Eikä nuoret arastelleet toimia tarvittaessa.
Harmittaa, kun kuntoni ei pysty suorituksiin, vaikka en ole sadankaan, enkä elä niin vanhaksi. Tekee mieli kirjoittaa. Leena soitti. Ilmoitti porukkaa tulevan lisävuotta muistamaan.
Kun pääsis helpolla. Nukkuis vaan hiljaa pois. Noin tuumaili vanhushoitolan asukas. - Niinpä -
Yllätys! Televisiosta näin. Suomalaisuudesta esitelmöinyt mies. Yksirivinen pikkutakki, kaksi nappia, molemmat kiinni, en meinannut uskoa silmiäni. Minulle ovat selittäneet - alempi nappi pitää olla auki. Miksi! ? Eihän siinä ole mitään järkisyytä! Kuinka ollakaan ja miksi ihmeessä tv toimittajalla vastoin muotia oli molemmat takin napit huolellisesti kiinni? Siitä hänelle täydet pisteet. Mistä mahtoi johtua? Ei hän kuitenkaan ole minun kolumnejani lukenut, vai? Julkisia nämä ovat En kuitenkaan ota vastaan kommentteja. Pelkään. Ujostelen. Miksi?