Ruotsalaiset

Ruotsi lisää aseistusrahojaan.  Miksi?  Säikkyy Venäjää, pelkää sen rynnivän. Mitä Ruotsi tekee sotakalustolla?  Eihän sillä ole sotilaitakaan!  USA:lla ei ole sotilaita, vain pommittajia. Ukrainalla on kyvytön johto, jolla ei ole armeijaa, eikä poliisia. Pelkkää vatulointia koko homma.

Mitä Suomi tekee Horneteilla?  Vain leikkivät ja kouluttavat lentäjiä Naton tarpeisiin. Suomen hyvinvoinnin kustannuksella. Osallistuminen Islannin ilmavalvontaan oli surkuhupainen seikkailu. Sille nauroivat Kuopion puuhevosetkin, mutta poliitikkomme ja armeijan johto ylpeili. Voi heitä!

"Eihän meitä kukaan uhkaa, mutta.."  Mutta mitä?  Sotakalustoa tarvitaan vain sodassa!
Kenraalit ovat lukeneet ja opiskelleet liian paljon. Hämäävät puhumalla puuta heinää ja piiloutuvat taktisten kuvioiden vangiksi.

Erkki on sitä mieltä, ettei Suomen, eikä suomalaisten pidä sekaantua.  Nöyristelevä puolueettomuus takasi itsenäisyytemme.  Myös talvisota ja kansainvälinen diplomatia. Jatkosotaa kritisoivat ja sanovat virheeksi. Entä se toinen vaihtoehto, joka näkyy Euroopan alistettujen kansojen sortona, vaikka olivat "voittajan" puolella?!  "Hävinneet" valtiot Saksa ja Suomi kehittyivät.  Ukraina kärsii yhä!

Venäläiset valehtelevat. Suomalaisetkin. Neuvostoliittolaisen upseerin kirjoittamasta löytyy lause: "Suomalaiset taistelevat sitkeästi omalla maallaan." Tämä Venäläinen ei valehtele.

Horneteista.  Niitähän tarvitaan vain sodassa. Entä sitten? Eikö suomalaiset enää taistelekaan sitkeästi? 
Kun puolustamme vain tätä nykyistä tarkoin määriteltyä aluetta, niin miten se tehdään Horneteilla ?
Kun Hornetit syöksevät ohjuksensa, mihin ne osuvat, jos taistellaan vain omalla maalla? Omalle alueelle ammutut ohjukset tuhoavat vain omaa materiaalia sekä siviilejä?!!! Osuu omaan nilkkaan.
Hyökätäänkö Venäjälle???  Minä vaan kysyn?   En suosittele hyökkäämistä mihinkään.

Lainailen usein venäläisiä.  Helppo sanoa: --- erkki ei tiijjä mittään".  Lainaamani kirjan nimi on: На Реполском Направление.

Jotkut ovat realisteja, sekä ennakoivat todellisuutta. Ainakin George F. Kennan.  Ajatuksensa eivät ole aivan tuoreita, mutta pätevät Ukrainassakin. Kirja on painettu Suomessa v 1982.
Sanoo suunnilleen näin: "Meidän ei pidä pyrkiä kumoamaan hallitusta, sillä näköpiirissä ei ole sellaista demokraattista tahoa, joka voisi ottaa vastuun". "Taidatkos sen selkeämmin sanoa?"
Se nähdään "Afrikan keväässä". Nähdään Egyptissä. Syyriassa. Libyassa. Irakissa. Kaikkialla kapinapesäkkeissä.  Myös Ukrainassa.         

Katsastus

Käytin näytillä ajokkiani. Sain ajoluvan, mutta pitää korjata pakoputki ja yksi vipstaaki, Sanoi sitä koiranluuksi. Ammattislangia.
Sommittelen ensi viikon puolella.
Onneksi ei maksa mahottomia.

erkin keittiössä

Sunnuntaipäivän ateriaksi kaivoin pakastimesta kuhaa ja herkkutatteja. Molemmat olleet pakkasessa suositusta pitemmän ajan.  Tosin herkkutatit esikäsittelin ennen pakastamista.
Kaksi paistinpannua; vähän pienempi tateille ja vähän isompi kaloille.  Kalapannuun lirautin ensiksi hieman öljyä.  Öljyn kanssa sattui  ostaessa kömmähdys; rypsiöljyä aioin. Etsin edullista litrahintaa, enkä huomannut ennen kuin kotona, että  pullossa onkin auringonkukkaöljyä.
Eroa en huomaa muulloin kuin suolakalan kanssa.
Voita kumpaankin pannuun.  Voita kuluu vähän. Siksi leikkaan puolen kilon paketin kolmen osaan; kaksi palaa pakasteeseen, yksi käyttöön.

Pippuria varovasti, suolaa kunnolla. Pieni sipuli palasiksi. Puolet sienien ja puolet kalojen kanssa.
Lautaselle kaksi pientä filettä ja puolet sienistä.
Että osaa olla mahtava maku!!  Muuta ei tarvinnutkaan.
Huomenna nautin loput, kaksi filettä ja sieniä.

Laiskako lienen vai pelkästään taitamaton, kun paistan kalat leivittämättä, pyörittämättä missään kuorrukkeessa?

Mikä vaiva!?  Tarvitsin kaksi paistinpannua, lapakkeen, haarukan, veitsen, kaksi lautasta, leikkuulaudan, juomalasin ja vieläkö muuta?
Verstaassa kohtuullisen paljon siivoamista.

Siinäpähän kuluu aika!

Bonus, ykkösbonus + muut bonukset.

Repivät uutisella, joka kertoo uudesta bonusketjusta.  Bonus, bonus, bonus.  Bonuksilla hämätään. Mitä hyötyä siitä minulle on, että kaikilla kaupoilla on bonus-systeemit?  Milloin tulee semmoinen ketju, jolla ei ole bonuksia, vaan ainoastaan hintaetu, joka näkyy hintalappuina hyllyissä ja loppusummana kassalla?
Hallussani ei ole yhtään bonuskorttia. Miksi? Siksi etten halua liikaa kortteja sotkeentumaan. Sitä aikaa odotan, jolloin en tarvitse ainuttakaan korttia, vaan pelkkä peukalon jälki riittää. Kuinka mahtaisi silloin käydä ihmisen, jolla ei ole ainuttakaan peukaloa?
Uuteen bonushumbuukiin liittyy myös Siwa-ketju.  Mitähän sitä asiakas kostuu?
Suonenjoelle tultuani vakiinnuin S-marketin asiakkaaksi.  Miksi?  Koska suhteessa K-markettiin on pieni hintaetu. Siwan hinnat taas ovat huomattavasti korkeammat.  Eikä bonukset auta. Niillä vain hämätään.
Bonus-korttiin pitää sijoittaa.  K-etuihin tarjoavat plussabonuksia. En voi käyttää.  S-etukortti edellyttää jäsenmaksua. Se etu ei koske minua.  Köyhää asiakasta edut eivät palkitse.  S-ryhmän taulukossa etuja kertyy vain 200 € kuukausiostoista. Tähän mennessä kuuden vuoden aikana en ole ostanut niin paljoa yhtenäkään kuukautena. En vaikka lisättäisiin kerran kuukaudessa ostamani bensiini.  Rikkaita suositaan !?  Köyhät kyykkyyn! Vähätkin rahat pois!

En valita. Valitsen itselleni sopivan. Suonenjoella etu on S-marketilla.  Bensiiniä tarjoaa Tokmannin pihassa kylmä asema muutaman sentin edulla.  S-marketissa kierrän hyllyjä, josko näkyisi oranssi lappu.  Oranssi lappu yksin ei käske minua ostamaan, katson ensiksi kilohintaa. Kun mainitsen miten vähällä rahalla pärjään, se herättää ihmetystä.

Koko bonushullutus on tarpeeton. Vain lisäkustannuksia. Asiakkaiden hämäystä.

Kielioppia

Kansakoulun kieliopissa oli termit Suomen kielisillä ja "sivistyneillä" ilmaisuilla. Niinpä kauppakouluun mennyt ikäiseni kysyi:
--- Sanoppas Erkki, mitä sanaluokkaa on esimerkiksi nuori?
--- Laatusanoja.
--- Hi-hi, eipäs kun adjektiivejä!
Kauppakoululainen  ei näköjään oppinut kansakoulussa mitään.

Opettaja Ida Remes sanoi:
--- Ei teidän tarvitse opetella noita vieraskielisiä nimityksiä.
Siinäpä se!
Opettaja piti meitä alemman säädyn penikoita arvottomina.
Jos sain pienenkin vihjeen jonkin asian hyödyllisyydestä, otin aina opikseni.  Eihän Ida Remes unissaankaan voinut arvata, että Korpelan Kertun huorpoika joskun pähkäilee Venäjän kielisten  verbien aspekteja.
Eikä varmaan olisi katsonut hyvällä Venäjän opiskelua.  Oli sota-aikaa ja Opettaja oli "yltiöisänmaallinen" ja sotilas-sankaruuden ihannoija; esimerkkinä spartalaiset. Sekä Leonidas ja Thermopylain (miten tuo sana pitänee kirjoittaa?) sankarit.

Opettaja piirsi taululle Ruotsin sotaväen taisteluasetelman 30-vuotisessa sodassa. Keskiössä iso neliö kuvasi pääjoukkoja, joiden mukana kuningas.
Molemmilla sivuilla sojotti suorakaiteen muotoiset kaistaleet; vasen sivusta ja oikea sivusta.
Vasen sivusta hyökkäsi ensiksi. Koki kovimman taistelun. Sen jälkeen hyökkäsi oikea sivusta täydentäen vastustajan heikentämistä. Sitten pääjoukko otti kunnian voitosta.

Vasemman sivustan muodosti suomalaiset.   Miksi?  Opettajan mukaan siksi, kun suomalaiset olivat urhoollisia??!!
Ja kärsivät suurimmat tappiot!!
Uskoin vilpittömästi opettajan todistukseen meidän urhoollisuudestamme.
"Että yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää"! Luulisi opettajankin tietäneen, että ryssiä on enemmän kuin "yksitoista"?!    

Minunhan piti kirjoittaa sanomisen muodoista, mutta meni vikaraiteelle, vai onko tämä "vikaraide"?Tämmöistä tapahtuu kun kirjoitan tajunnan virtaa.

Takerruin siihen kun kirjoitin otsikon "kalakaverit". Sehän on väärin?  Kumpikaan meistä ei ollut kala. Lokki on lintu ja Erkki on erkki. Kun sanomme: kalassa, emme suinkaan ole kalan sisässä. Kun sanomme: marjaan, emme suinkaan mene marjan sisään.
Piti kirjoittaa otsikoksi: kalastuskaverit! Tai: kalastelijat?
Ehkä: kolme nälkäistä; lokki, kala ja erkki?
Erkillä oli joskus nälkä, mutta ei enää niinä aikoina, kun kalastelin selkälokin kanssa. Hienon valssin sanat kertovat lokin uljaasta kaartelusta. Sanoja en ymmärtänyt ennen selkälokin kohtaamista. Kaatopaikkojen lokit eivät vaikuta "uljailta".

Jos Ida Remes olisi puhunut vieraskielisten sanojen hyödyllisyydestä, osaisin nuo vieraskieliset tänäkin päivänä. Tosin tietämättömyyteni ei estä tuomasta ajatuksiani julki vaikka ne eivät tulekaan "kieliopillisesti oikein".

Kalakaverit

Tänä keväänä vapautui Suonne jäistä päiviä ennen vappua. Nilakan sulamisesta en tiedä. En nähnyt sellaista lehteä, josta olisin lukenut.

Sinä keväänä oli Nilakassa vielä vappuviikolla Kahdeksankymmentä senttiä jäätä.  Kyykötin pilkillä auringonpaisteessa. Kalojakin sain; pieniä harvakseen.  Parinkymmenen metrin etäisyydelle lensi lokki. Lajiaan en tiennyt. Huomioni kiintyi puhtaiden värien kontrastiin. Musta ja valkoinen. Kaunis lintu! Toista maata kuin nuo kirkujat, joihin olin tottunut.  Tarkistin kirjasta: selkälokki.
Nälissään oli. Sulia vesiä  vähän.  Katsoi minuun tiiviisti. Haistoi kalat.
Heitin linnun suuntaan sintin.  Leväytti siipiään, mutta ei tullut ottamaan syötävää.  Mitenkä lähelle se pitää heittää?  Heitin lähemmäksi. Sama reagointi.  Heitin kovemmin. Lintu kohottautui siivilleen, mutta laskeutui takaisin jäälle.  Heitin vielä voimakkaammin.  Kala kävi ylempänä. Lintu nousi lentoon ja nappasi kalan ilmassa.
Ahaa! Tämän lajin lokki ei ota saalista maasta, ainoastaan vedestä. Mutta taitava lentäjä sieppasi helposti ilmasta. 
Jatkoimme leikkiä.  Heti kun lintu näki minun ottavan kalan käteeni, se nousi siivilleen. Tiesi saavansa kalan.  Luultavasti tiesi kalastajalta saavansa suupalan kuten avovedenkin aikaan. Minun vain piti oppia käyttäytymään oikealla tavalla. 

Vähäluminen vappu

Niin, näillä maisemilla. Aikomus mennä pienelle askareelle veneen tykö. Pistin nokkani ulos: kylmää, en viitsi.  Taivaalta valui valkoista puuteria.
Päivä pääsi puolipiirin yli. Auringonpaiste ja kirkas taivas. Menin veneen luokse. Näpräsin paljain käsin. Tuntui kylmältä. Sitten satoi lunta. Näpräsin aikomani tehtävät. Värisin vilusta. Aurinko piileksi paksujen pilvien takana.
Tulin kämppääni. Heittäydyin sohvalle. Ikkunasta näkyi kirkas taivas. Auringon valo työntyi ikkunoista. Aivan kuin sanoisi -- Ähä kutti!

Vappu tuli tietoisuuteeni sodan jälkeen.  Vappuna marssivat punaisten lippujen kanssa.  Marssivat Kivimäeltä Toimelaan. En käynyt katsomassa. Kovin paljon ei liene kansanjoukkoja rientänyt. Kyläläiset irvailivat.
Maantie oli jäätikköinen. Autot ja auraukset olivat harvinaista.  Tielle muodostui polanne.

Sattuu vuodeksi 1957. Asuimme Pieksämäellä Keskuskadulla. Aamulla katsoin ikkunasta. Kadulla oli sohjoinen lumikerros. Yöllä satanut ihan kunnolla. Muistelin olleen vappuaamu. En ole varma, muisti valikoi.

Nämä vaput näyttäisivät sattuneen kymmenen vuoden välein. Nämä muistamani.
v 1967. Olin vaurastunut, oli oma auto. Jestas sentään! Läksimme vappuna ajamaan Helsinkiin. Vierailulle Kari Kemppaiselle.
Varsinaista köröttelyä. Auto oli Steyr-pugh.
Läksimme Varkaudesta hyvissä ajoin. Auton huippunopeudeksi kertoivat 90.  Jos sitäkään muualla kuin jyrkissä alamäissä.
Järjestelyistä en muista. Kerttu Kemppainen ja tietenkin Pirkko. Koko porukka ei mahtunut. Kuka tytöistä jäi kotiin ja kuka mukaan?

Pörräsimme keskustaan. Mannerheimintien varrella värjöttelivät rihkamakauppiaat. Yrittivät epätoivoisesti varjella kaupiteltaviaan taivaan vihalta. Satoi rajusti räntää. Tyypillinen suomalainen vappu!

Ajoneuvosta lopahti lataus.  Autossa oli dynastartti. Vaihdoin aikaisemmin siihen hiilet kuluneiden tilalle. Samanlaiset kuin entiset.  Vääränlaiset. Kuluivat liian nopeasti.  Karin vessassa purin laitteen ja jollain tavalla koppuloin. Yksityiskohdat unohtuneet. Sainko uusia hiiliä, vai oliko jotain mukana??
Väliäkö sillä. Takaisin Varkauteen pääsimme.

Auto oli suoranainen tekniikan ihme.  Farmarimallinen kori oli Fiat 500:n.  Värkänneet siihen Pugh moottoripyörän 600 kuutioisen moottorin. Koteloineet sen ilmajäähdytteiseksi. Näytti volkkarin moottorin puolikkaalta. Matkittu hyvin.  Missä kuplalla on laturi, siinä oli dynastartti.  Sama laite latasi ja käynnisti.  Löysin siihen sopivatkin hiilet ja toimi hyvin.

Sen kanssa sattui hupaisia juttuja. Koko perhe kyydissä. Huonossa kevään kelissä juhta veti vaivoin. Jouduin ohittamaan tiekarhun.  Seija veti syvään henkeä helpottuneesti:
 Piästiinpäs eille !!!