Erkin kotitaloutta

Ylen netti kertoo muoviastioista. Saman totesin minäkin. Säilytän valmistamiani ruokia pakasteessa ja jääkaapissa. Laitan ne marjoja varten hankkimiini rasioihin. Rasiat ovat tukevia. Rasioiden pinnassa havaitsin jotain. Pesinkö huonosti?  Pitää pestä paremmin.

Rasioiden pinta näyttää sileältä. Luulin sen puhdistuvan helposti. Mutta ei. Täytyy puhdistaa huolellisesti.

Keitän kaksi ja puoli litraa mustikkasoppaa puuron höysteeksi. Säilytän muoviastiassa jääkaapissa. Huomasin melkein tyhjässä astiassa sopassa homeen makua. Epämiellyttävää. Päädyin olettamukseen, että muovi ei olekaan täysin sileää. Lautasten posliini on kovapintaista.

Ruokarasiat pesen entistä huolellisemmin pesuaineen avulla. En omista astiapesukonetta. Se tuntuu vähemmän järkevältä talouteni kokoon.

Soppa-astian pesen huolellisesti. Kahvittelua varten keitän vettä runsaasti. Kahvin suodatan suoraan mukiin. Keittämääni ylimääräistä vettä käytän soppa-astian desinfiointiin.
Kuumaa vettä astiaan, kansi kiinni. Pyörittelen sitä pesualtaan päällä. Yritän välttää polttamasta sormiani.

Ei maistu soppa homeelle. Maku säilyy hyvänä viimeiseen tippaan. 

Uutispolitiikka

Ylen uutiset, niin ruudussa kuin netissäkin ovat enimmäkseen kevyttä viihdettä ja juoruihin verrattavia juttuja.
Tämän aamun pääosassa Ranskan vaalien kommentointi: Kuka presidenttiehdokkaista  selvisi parhaiten väittelyssä?!  Paras väittelijäkö? Vakuuttavimmalta vaikuttavako? Paras presidenttinä?
No! Presidenttihän ei onneksi ole diktaattori. USA:n nykyinen haluaa diktaattoriksi.
Hyvät väittelijät ovat hyviä riitelijöitä! Tuskin hyviä asioiden hoitajia tai onnistuvia päättäjiä!?
Voittaako etevin valehtelija?
Miksi Suomen eduskunnassa ei saa sanoa edustajan valehtelevan? Valehdella saa joutumatta vastuuseen, mutta muuten voi parjata vastapuolta suruttomasti.
Kaksinaismoraalia?

Suuri huomio ja pitkälti ruutuaikaa annettiin ihmettelijöille, miksi isät käyttävät isyysvapaita vähemmän kuin  laki sallii!
Siinäkin näkyy "sosiaalitanttojen", median ja lainlaatijoiden täydellinen ymmärtämättömyys elämän tosiasioista.
"Kaikille ei käy Cadillak." Joidenkin täytyy pyöräillä, tai kävellä.
Pienyritys ei pysty antamaan avainhenkilölle pitkää isyyslomaa. Tilalle ei saa pystyvää. Pystyvä henkilö on yleensä töissä, eikä tule kysymykseen tuuraajaksi.
Niinkin pieniä yrityksiä on, joissa on vain yrittäjä.
Vasta sitten voi vedota tasa-arvoon, kun määrätään isä synnyttämään vuorollaan. Sitä ennen vouhottaminen on turhaa.
Hallitus tolkuttaa työllisyyden lisäämisestä. Ei siihen poliitikot pysty, eikä laki määrää. Poliitikot pystyvät vain lisäämään kustannuksia.
IkiWanha vetoaa yksilön vastuuseen. Kun "vapauttakin" vaaditaan.

Ja urheilun "ylivalta". Urheilu on vain urheilua. Niin minä luulin! Nyt Urheilu on Elämää Suurempaa! Tarvitseeko pari tusinaa kertaa päivässä pyörittää videoita NHL:stä? Isot miehet sohivat kepeillä mustaa kumilätkää?
Anteeksi vähättelyni! Hehän ovatkin TÄHTIÄ!
Luulin sirkuseläimiksi. Mutta eläimiä ei saa enää käyttää sirkuksissa. Vai saako?    

Lapsen lukutaito

Ylen nettiviidakosta tartuin otsikkoon: "Kirjojen määrä kotona vaikuttaa lapsen lukutaitoon." Jotain tuon kaltainen, jota perusteltiin. Mainittiin myös kommunikointi ja koulutetut vanhemmat.
Asioita muistan jo kahden ja kolmen vuoden väliltä. Sitä en tietä, olinko kolmen vai neljän, kun Tervarannan Aukusti näytti sormellaan kirjaimia Yhteishyvästä. Lukemaan oppimisesta en muista.
Makasin Korpelan lattialla mahallani. Selostin ääneen tekstittömän sarjakuvan juonta. Tupaan tuli Paavo Rytkönen. Lausahti:
  --- Aena kun minä tulen käämään, tuo poeka lukkoo Sattuman Villee.

Oli Korpelassa kirjoja: Raamattu, virsikirja, katekismus ja hartauskirjoja. Akaatta osasi lukea, mutta ei kirjoittaa. Vanhoista kirjoista opin fraktuurakirjaimet kenenkään opettamatta.
Lukemaan oppiminen lienee tapahtunut jossain viiden vuoteni paikkeilla.
Huhtikuussa 1936 täytin neljä vuotta. Seuraava talvi asuimme Muonan tuvassa. Silloin en osannut lukea. Vuosia 5.  Sen vuoden aikana 1937 luulen lukutaitoni alkaneen. v 1938 osasin lukea sujuvasti ja vängersin kirjoitusta.
Paljon pieniä asioita tallentui muistiini, mutta muutamia ajallisia aukkoja on, joilta en muista mitään. On ikään kuin tyhjää, hävinnyttä.
Psykologit sanovat sitä epämiellyttävien torjunnaksi.
Ikäviä asioita oli yllin kyllin.

Kirjat jo luettelin. Muuta luettavaa: Karjatalous. Sen kustansi Säviän Osuusmeijeri kerman lähettäjille. Pekka Rytkönen oli Säviän Osuuskaupan jäsen. Sai Yhteishyvän. Äidille, Kerttu Jauhiaiselle tuli Kuluttajain Lehti. Kolmen - neljän kilometrin päässä oli Säviän Osuuskaupan ja Osuusliike Savon sivumyymälät.
Osuustoimintalehdet luin aina läpi.

Siinä kirjallisuus. Entä kommunikointi?  Akaatta, yksin kertainen ihminen. Olematon tieto. Uskoi liioittelevasti Jumalaan: "Jumala rankasoo, Jumala siunoo, Jumaloo ei sua suututtoo." Siinäpä sitä tiedon jyvää pojalle!
Äitini oli kuulovammainen ja kehittymätön.
Pekka Rytkönen pilkkasi vihamielisesti.

Noista ei löydy yhtään positiivista apua lukutaidolleni.
Seikat, joita artikkelissa mainitaan, olivat minulle täysiä vastakohtia. Sen mukaan olisin tuskin oppinut lukemaan.

Luin Raamatun yhdeksän vuotisena. Akaatta mainitsi suurena saavutuksena, että joku luki Raamatun läpi. Miksi en minäkin? Istuin penkillä kahareisin. Raamattu oli edessäni penkillä. Luin vähän kumarassa asennossa.
Luin Vanhan Testamentin kokonaan. Uusi Testamentti siihen asti kun tuli eteen Johanneksen Ilmestys. Siinä oli niin kauheita asioita, että pelkäsin, järkytyin. Tajuntaani nousi synkkä pimeys. Piti lopettaa siihen. Sen jälkeen sitten en Raamattua lukenutkaan. Miettinyt: pitäisikö lukea Koraani?

Saivat päähänsä hommata minut kouluun kevätlukukaudelle. 14 päivä tammikuuta 1939 Ohemäen kansakoulussa. Alakoulun opettaja Katri Miettinen antoi kirjan. Aloin lukemaan sujuvasti. Opettaja käski tavaamaan. Osasin. Opettaja sanoi: lue tavuittain.  Opettaja pääsi toteamaan osaamattomuuteni.
Olin oppinut kohta suoraan kirjaimien tuntemisesta lukemaan.
Eikö se ollut opettajalle yks hailee, osasinko tavutella, kun kerran luin sujuvasti?
Toiset oppilaat eivät osanneet kunnolla. Ajattelin ihmeissäni:
Minkä taatta ne ei ossoo lukkee.
Opettaja määräsi jälki-istuntoon. Joku rupesi itkemään.  Toisten itkeminen tuntui minusta pahalta.

Vanhuuden kynnyksellä törmäsin tilanteeseen, jossa en osannut lukea.!?
Loppui mekaanikon hommat. Kaksiteholasini vanhenivat. Erehdyin ottamaan Monitehot, rajattomat.
Sain kakkulat nenälleni, totesin: Hyvin näkkyy!  Tarkistettiin lähinäköä tekstistä.
En pystynyt lukemaan!?  Optikko yritti opastaa, miten pitää lukea. Siinäpä sitä sai opetella. Näin kyllä tarkasti, mutta sanoja en pystynyt muodostamaan.
Päästiin yhteisymmärrykseen, tehtiin erikseen lähilasit yhdeksällä   eurolla.
Sillä hetkellä en muistanut, enkä tajunnut.  Johtui lukunopeudestani.  Omituiset silmät.

Olin lukenut jostain artikkelista lukunopeudesta. Tiesin olevani useimpia  tuttaviani nopeampi lukemaan, mutta en tiennyt, miten nopea olisin voinut olla.

Kalevi Kantele keksinyt rahastuskeinon.  Kirjoittanut kirjan ja järjesti kursseja. Pielavedellä kansalaisopistolla ilmoittauduin sellaiselle. 
Menin kurssipaikalle suoraan verstaalta. Niin tipalla, että jouduin istumaan eteen kolmanneksi alimmalle riville. Normaalisti pyrin takapuolelle, näkymättömiin.

Luennoija pani meidät tekemään tehtävän. Puhui ääneen ajan kulua, minuutteja,   sekunteja,
Puhkesi puhumaan:
---- Tässä salissa on kaksi nopeaa lukijaa, minä olen niistä toinen.
Oppilaita oli kolmisenkymmentä. Vilkaisin yläviistoon:  kukahan noista on se toinen? Ja mistä se tietää?
Heitä oli myös Keiteleeltä. Kaikki minua "parempia", koulutettuja organisaatioiden henkilöitä.
Minä ainoa, jolla oli "mustaa kynnen alla".  Vaivoin kerkesin pestä käsiäni jotenkin.
Siinä ensimmäisessä sain tuloksen 210 sanaa minuutissa. Mielestäni huono.

Perjantaina muutama tunti askartelua. Lauantaina hiukan enemmän ja sunnuntaina loppui.
Viimeisessä testissä sain 485.  Mestari kierteli katsomassa, mutta ei puhunut mitään. Sanoin jotain hiljaa.  Maestro totesi: "Ei se häviä."

Maestro arveli: "Te olette varmaan väsyneitä."
En väsynyt tunsin itseni erittäin virkeäksi. Erilaista kuin verstaalla!

Mainitsin silmälääkärille jotain erilaisista silmistä.  Silmälääkäri sanoi formulakuskeilla olevan aivan erikoislaatuiset silmät. Minulla ei ole formulasilmät, vaan jotain muuta.
Armeijan aliupseerikoulussa toiset ihmettelivät: "Minkälaiset silmät sinulla on?"
Harjoiteltiin etäisyydenmittausta. Piti Kalibroida itselle sopivaksi.
Ihmettelijä sanoi: "Tavallisesti tarvitsee säätää plussaa tai miinusta kaksi tai kolme."
Näetkö sinä mitään ilman laseja?  Etkö sinä tarvitse?
Jouduin säätämään - 5 .  Näin hyvin. Olin hyvä etäisyydenmittaaja.

"Fanntastista!"

Otsikoksi lainasin Jyrki Kataisen omitusta hokemaa. Sana pulpahti päästäni, lukiessani kolumnia.
Nimi Matti Pohto kuului sanavarastooni, mutta en tiennyt, mistä syystä. Ihmettelen suuresti, etten törmännyt siihen liittyvää. Siihen aikaan kun muistini pelasi, eikä paljon pätkinyt, jäi mieleeni moniakin asioita, joiden merkitystä en pääsyt tietämään.

Elias Lönrothilla on nimipäivä ja liputus. Matti Pohton saavutus ei jää merkittävyydessä paljon, tuskin vähääkään jälkeen.

Fantastinen saavutus ja minun piti elää näin vanhaksi, ennen kuin sain tietoa. Miksiköhän sitä ei enempää mainittu?

    

Suomen puolustus

Tarkoitan vain ja ainoastaan puolustusta. En kuviteltua iskukykyä. Miksi ei Natoa? Nato ei ole mitään ilman USA:a . Eikä Nato ole ikuinen. Suomen Natottajat eivät muista (tiedä?) mitä varten Nato ja Varsovan liitto perustettiin, vai muistavatko?

Suomen sotilaita ja kalustoa ei pidä viedä sotatanterille. Suomen armeija toimikoon vain Suomen alueella. Rauhanturvaamistehtävissä vain siellä missä tarvitaan humanitääristä apua ja jälleenrakentamista. Ovatko rauhanturvaajat oikealla asialla jos maassa sotivat?

Ruotsin ja Suomen yhteistyö on oma tarinansa. Riskeeraako Ruotsi mitään? Talvisodassa Suomi puolusti myös Ruotsia. 

Otan esimerkkejä taktiikoista siviilielämästä. Kun Paavo Lipponen sanoi sopineensa Berlusconin kanssa, se nauratti. Muistin miten kävi Martti vainiolle kun sopivat italialaisen Antibon kanssa! Pekka Vasalan valmentaja sanoi: "Olemme varautuneet kaikenlaisiin taktiikoihin."  Lasse Viren määräsi taktiikan.
Pieni Suomi ei voi määrätä.  Eikä voi varautua kaikkeen. Pitää kuitenkin varautua. Ensimmäisellä sijalla ovat suhteet ja diplomatia.  Ei pidä luottaa sokeasti Natoon, eikä kehenkään. Tässä olen hieman ristiriitainen. Luottamusta tarvitaan. Suomen oltava luotettava.

Suurella kohulla julkaisivat hallituksen puolustusselonteon! Eduskuntaan ei valita koskaan järkeviä ihmisiä, vain tyhmältä vaikuttavia suun soittajia. Selityksiä ja vastaselityksiä jankuttavat tuntitolkulla. Selityksiä, joita olemme kuulleet moneen kertaan.

Sota-aikaisesta vahvuudesta on turha kinastella. Jos SOTAAN joudutaan, silloin ei kysytä: Montako?
Tarvitaan jokainen kynnelle kykenevä!
Milloin annetaan RAUHAN selonteko? Tuntuu olevan paljon tyytymättömiä nykyiseen pitkään jatkuneeseen rauhantilaan. Sotahulluja näyttää olevan paljon. Sotaleikkijät huutavat Hornetien perään!
Poliitikko vetosi, että saatiinhan entisetkin maksettua! VÄÄRIN !
Ne ovat vieläkin maksamatta! Näkyvät mukana valtion velassa, vaikka ei momenttia olekaan esillä.
Itseäni hymyilytti, kun poliitikot selittivät, ettei niiden hintaa oteta valtion budjetista, vaan ne sisältyvät puolustusbudjettiin!!!???  Mistäs se budjetti otettiin?

Pränttäsin johonkin pumaskaan, liekö mennyt Ö-mappiin? 
Horneteilla ei ole muuta virkaa, kuin lentäjien koulutukseen. Keskustelukumppani täydensi:
"Natoa varten."

Suomen puolustus tarvitsee ihmisiä! Varsinainen tulitoiminta kuuluu miehille. Nainen on elämän säilyttäjä. Kauhistuttaa näky, jos nainen viruu risaksi räjäytettynä jätteinä verilammikossa! Ei se ole tasa-arvoa.
Vapaaehtoinen koulutus sopii naisille, mutta ei pakollinen asevelvollisuus. Kysyttäköön innokkailta amatsoneilta: Oletko ajatellut mahdollisuutta, että naisellinen kehosi kerätään riekaleina tantereelta?  Sodassa käy niin!  IkiWanha sovinisti ei sitä hyväksy.
Naiset osallistuvat tärkeänä osana sopivien tehtävien hoidossa. Suoritin asepalveluksen yllättävän hyvin, vaikka pelasin matalalla profiililla. Totta puhuen en pelannut ollenkaan. Olin "ajopuu".
Tunnustan rehellisesti, etten tiedä miten olisin selvinnyt tositilanteessa? Olisinko selvinnyt ollenkaan? Olisinko pystynyt mihinkään?
Nämä aprikoinnit tekee mies, joka sai aliupseerikoulusta niin hyvän todistuksen, ettei sitä iljennyt näyttää kellekään, ennen kuin yli kuusikymppisenä tyttärenpojille!

Nyt tulee mittariin kaheksanviis.  Ohi on!  Mutta vielä seitsenkymppisenä olisin pystynyt sopiviin tehtäviin. En tietenkään fyysisiin suorituksiin. Puolustuksen selontekijät ovat semmoista porukkaa, jolla ei tositilanteessa ole mitään virkaa!


Suomi on tänä päivänä suhteellisen itsenäinen. Itsenäisyyttä nakersi vain EU. Yhtä itsenäinen vaikka ei olisi ainuttakaan Hornetia.  Itsenäisyyttä nakertaa valtion velka.

Kiinnittyi huomioni Ruotsin ilmoitukseen lopettaa asevelvollisuus. Ajattelin, ovatko ruotsalaiset niin typeriä???
Suomalaisetkin typerykset pohtivat Suomelle ammattisotilaita, ammattiarmeijaa! Vaikka minut leimataan typerykseksi, sanon kuitenkin noita typeryksiksi.

Siihen luokkaan lasken myös ne, jotka keksivät säästösyistä lakkauttaa varuskuntia!!
Montako Hornetia tarvitaan varuskunnan ylläpitoon?
Kaiken kansainvälisyyden ja Natointoilun sijaan tarvitsemme jokaisen suomalaisen maanpuolustustahtoa. Onko sitä? Ja onko riittävästi?

Varuskunnat läheisinä nähdään turvana. Nähdäänkö Nato ja Hornetit?
Mitä ovat Suomen älyköt? En kuulu porukkaan. Muistan hyvin kun älyköiksi laskettiin Suomen itsenäisyyden vastustajat! "Älyköt" moittivat Suomea puolustautumisesta. Niiden älykköjen mielestä Suomen piti liittyä Neuvostoliittoon!  Nykyiset älyköt haikailevat Natoa!
IkiWanha lienee kerrassaan höperehtivä, kun ei usko viisaampia!

Lyhyesti:
Tarvitaan yhtenäinen kansakunta. Suojellaan valtakunnan rajoja. Tarvitaan armeija. Tarvitaan poliisi. Monilla itsenäisiki katsovillaan ei ole kumpaakaan. Pidetään huoli, että Suomella on!
Puolustuksesta paasaavilla näyttää unohtuvan tärkein: Ihmiset, kansalaiset. Tärkeää tuntuu olevan Nato, sen pelote ja muka turva!

Televisiossa tulee tuutintäydeltä trendejä. Viimeisin irvistys: "vaakakapina". Edelleen kannatan läskikapinaa. Puhukoot "vaakakapinat" mitä tahansa, runsas ylipaino vähentää toimintakykyä!

Tarvitaan asevelvollisuusarmeija. Tarvitaan terve kansakunta sen takuumieheksi. Tarvitaan kättä pitempää järkevissä mittasuhteissa. Hornetit ovat utopistinen haavekuva turvallisuudesta.

Vakuutena sotaleikkien hölmöydestä olivat Islannin ilmavoimien jne. Mitä helvettiä Suomen koneilla oli siellä? Tyhjän toimittamiselta todisti jo USA:n lähteminen alueelta. Pikkupoikien sotaleikit pitää jättää niille kuuluvaan arvoonsa.

Ketä ja mitä Suomen Hornetit pelottaa? Onko se jo vanhentunutta tekniikkaa? Aikoinaan ratsuväki tuotti kauhua. Jukolan veljeksiäkin uhattiin kasakoilla. Vai uhattiinko?
Mihin Suomen Hornetit laukaisevat torpedonsa? Mitä niillä suojellaan? Ydinohjuksiako?
Tuommoinen minimaalinen arsenaali? Rytinä alkaa ja Suomen koneet tuhoutuvat muutamassa minuutissa.
Entä periaate: Saako Suomen hävittäjät laukaista tuhon enkelinsä? Ja kenen maaperälle? Omalleko?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei Suomi saa pommittaa vieraita alueita. Omien alueiden pommittaminen on järjetöntä.
Miksi Hornetit?  Entiset riittäkööt! Suomen itsenäisyyden kannalta uudet eivät tuota lisäarvoa. Rahaa menee valtavasti hukkaan.
Niin kuin sodassa yleensä aina käy!

Jälleen kerran muistutan, että kirjoitan tajunnan virtaa.

Kaikkein järjetöntä sijoittaa valtavia summia kalliisiin sotakoneisiin, joita ei edes voi käyttää puolustukseen.

Haluaako Ruotsi yhteistyötä? Ei Ruotsia mikään eikä kukaan lähiaikoina uhkaa! Venäjä ei tarvitse Gotlantia. Eikä Ahvenanmaata. Mutta Venäjä ei luovu Kaliningradista. Venäjä ei luovu Krimistä. Sen verran olen karttaa vilkaissut, että näin pöljäkin ymmärtää.
Kuta enemmän raskasta sotakalustoa kasataan lähettyville, sitä epävarmemmaksi tavalliset kansalaiset tuntevat olonsa? Vaikka "strategit" muuta väittävät.  Uhka vasten uhkaa. Eikö ole viisaampaa välttää uhkaa? Jos voi?

Saksa ei pelastanut Suomea "Hitlerin sateenvarjolla". Pelastaako Nato? Ainakaan ei pidä olla yksisilmäinen. Miksi emme voi olla patriootteja? Miksi pitää luottaa sokeasti johonkin?

Suomen pitää säilyttää varuskuntia. Suomen pitää kouluttamisessa antaa suurempi painotus sotilaiden kunnolle. Enemmän kertausharjoituksia.  Pitää pystyä nopeaan joukkojen siirtoon.

Jo vuosia sitten ajattelin asiaa. Silloin ei sanavarastoni sisältänyt nykyisiä termejä Kyberiä ja muita. Tajunnassani oli vain sanana elektroniikka. Se linja on Hornetia tärkeämpi. Onneksi Suomi on kaikessa hiljaisuudessa kehittynyt.

Parikymmentä vuotta sitten lähipiiriini kuului Ruotsissa toimiva ATK-ammattilainen. Hänelle arvelin Internetin olevan haavoittuva. Tietenkään en osannut käyttää oikeita sanoja. Ensin torjui arvelemani, mutta hetken ajateltuaan ei pystynyt olemaan aivan varma.
Asiasta en ymmärtänyt, mutta arvelutti ajatella, että kaikki on Suurien koneiden uumenissa ja "taivaan tuulien" armoilla. Ja valtavissa varastoissa rajattomia määriä.

Täydennän tätä lauantaina 11.03 . Tänä aamuna teeveessä todellinen asiantuntija puhui painavaa asiaa.  Varoitti järjestämästä vaaleja digitaalisesti! Joku kouluammattilainen varoitti järjestämästä kokeita verkossa!


Ehkä Ruotsin kanssa sopisi, että Suomella on pitkä raja. Suomi yrittää estää "vihreitä miehiä.
Ruotsi puolestaan huolehtii hävittäjistä. Heillä on omaa valmistusta.

Onko Venäjä Mörkö?
On se ISO KARHU !
Asumme Karhun naapurissa. Siihen pitää sopeutua. Olemme sopeutuneet. Onnistuimme pitämään pitkän rajan rauhallisena. Pystyvätkö Suomen nykyiset poliitikot samaan? Ovatko luotettavia?

Loppukevennys:
Suuren Maan Johtaja sanoi:
   --- Poistetaan valtioidemme väliltä raja.
 pienen maan johtaja vastasi:
   --- Minä en ole riittävän kokenut niin suurta maata hallitsemaan.

Suomessako uskonnon (uskon) vapaus

Näyttää siltä ettei ole! On pakko osallistua uskonnon opetuksen tunneille, jos kuuluu valtion hyväksymän kirkon piiriin!
Ensinnäkin "uskonnon opetus" tarkoittaa uskomaan opettamista. Ohemäen kansakoulua käydessäni en osannut ihmetellä, vaikka "uskoni" lienee ollut horjuvaa. Jos ollenkaan. Luin kuitenkin uskonnon läksyt kapinoimatta.
Ihmetelin suuresti, mutta en asiaan kajonnut, kuullessani tyttäreni Leenan hokevan: "Leevi, Juuda, Daan, Naftali, vai mitä ne olivatkaan?" Yhäkö näitä jankutetaan??? Mitä pirua niiden muistamisella on virkaa?

En ole uskonnollinen, mutta en polta kirkkoja. Videokuvausta olen tehnyt seurakunnallekin! Kun minut ovat kastaneet kirkon jäseneksi, en vaivautunut eroamisprosessiin. Neljä tytärtäni kastettiin ev lut seurakunnan jäseniksi. Pääsi pienemmällä vaivalla. Tyttärieni äiti saattoi pitää sitä tarkoituksenmukaisena.

Tyttäreni saivat vapaasti tehdä omia ratkaisujaan. En oikonut yleistä käsitystä uskonnosta, vaikka oma käsitykseni poikkesi.  

Uutiset kertovat kouluissa kiellettävän määrätyille tunneille osallistumisen valtion hyväksymän kirkon jäseniltä.
Tämä tarkoittaisi uskon pakkoa.

Mielestäni uskonnon opetus ei saa olla uskomaan opettamista. Jos se olisi nimityksensä mukaista, tunneilla käsiteltäisi eri uskontojen muotoja. Maailmassa on lajien kirjo. Ja mikä erottaa pakanauskonnot "oikeista".

Meidän "oikea usko", kristinusko on miekalla ja veren vuodatuksella levitetty. Valloitettu "pakanamaita" "sivistyksen" pariin. Pelottelemalla Helvetin tulella. "Iankaikkisella kadotuksella". Ja katteettomalla lupauksella "Taivaan ihanuudesta".

Mitä on usko? Mitä on tieto? Uskoa väittävät tiedoksi!
Perimmäistä ei kukaan tiedä. Ei tiedä lahkosaarnaaja. Ei tiedä evankelista. Ei tiedä pappi. Ei tiedä piispa. Ei tiedä Paavi.

Kuka on synnitön? Uskomatonta syntiä pesii kirkkojen ja lahkojen sisällä!

"Miten tässä voi elää jumalisesti?"

Pikkkuhiljaa ukko romuttuu

Joitain vuosia sitten loukkasin käteni. Äkkiä ilmenneet jalkavaivat haittaavat kuntoilua. Nyt vihoittelee selkä. Mitään työtä en tehnyt. En edes siivonnut, enkä mitään syytä keksi, mistä moinen johtuu. Koko viikon olen potenut. Yritän vähitellen kuntouttaa.  Menen Naisten hiihdon aikana uimahalliin. Hyvin allastilaa.

Sitä minä vaan, että mitenkähän sitä vanhana pärjää.
Antoivat kuitenkin uusia ajokortin. Tuli postissa. Taitaa olla viimeinen? Tuskin ysikymppisenä enää vaivaudun?
Todennäköisesti en silloin ole enää taapertamassa?

Syystalvella mies uimahallissa kertoi yhdeksänkymmentä vuotisia ajokortillisia olevan Suomessa jotain vähän yli sadanviidenkymmenen. Niistä Suonenjoella kuusi! Huimasti yli keskiarvon! Terveelliset mansikatko?