Maan puolustuksesta

Saan kirjoittaa mitä tahansa, harva lukee näitä. Siitä en turhaudu, kirjoitan silti. Pieni itu herää aivoissani. Jospa kirjoittaisin entistä laajemmin.
Perusta tulee olla asevelvollisuus samoin kun tähänkin asti. Jyrkkä EI! Naisten asevelvollisuudelle. Naiset tekivät viime sodissa sankaritekoja omien mahdollisuuksiensa rajoissa, usein jopa yli voimiensa. Toiminnan tarve ja mahdollisuus on rajaton. Vapaaehtoisuus riittää. Halutessaan voivat käydä rauhan ajan asevelvollisuuden. Kun henkilöllä ei ole motiivia, tai heikot kyvyt, menisi pakollisena käytetty aika hukkaan. Opiskelu tärkeämpää.

Ajattelen kauhulla tilannetta jossa Nainen räjäytetään tuusan nuuskaksi kranaatin ruokana. Nainen on elämän säilyttäjä. Entä sota? Määrittelevät mikä on sotarikos?  Sota on rikos ihmisyyttä vastaan. Sotaharjoitusten sijasta pitäisi harjoitella RAUHAA ! Rauhan sanoman levittäjiä on vähän. Sotahulluja on liikaa. Suomen poliitikoissa on kolme Niinistöä. Presidentti Sauli vaikuttaa harkitsevalta. Yksi on vihertävä. "Sadan hävittäjän" Jussi on mielestäni sotahullu. Uskonnot ovat olevinaan hyvää tarkoittavia. Uskonnot keksittiin kansojen hallintaa varten. Islamin "veren jalan jälki" pelottaa. Sosialismin "korkein aste" komunismi kylvi suunnattomasti kauhua. Uskontoon verrattavana kommunismia voi pitää. Entä Natsit ja Fasistit.  Sama sävel: "Usko, tai kuolet!"    Ainakin menetät oikeuksiasi.

Ja taas?! Tänä pänä töllöttimessä taas mainittiin Naisten asvelvollisuus, tosin verhosivat sen sanan: kutsunta, taakse. Ovat olevinaan nykyaikaisia ja edistyksellisiä. Hyvänen aika! Ei,  ei  ja vielä kerran: Ei!  Eivät ajattele todelliselta kantilta. Rauhanajan asevelvollisuus menee vielä leikkinä, mutta SOTA! Sota ei ole leikin asia. Ajatelkaa, miltä tuntuu, jos tyttäriesi riekaleita kerätään kentältä laatikoihin!

Kun olin nuori, lauloivat "kaunis on kuolla...."  "nuorukaisena kuolla kuuluu...."  IkiWanha sanoo:
Ei kuulu!  Sitäkö varten kasvatetaan aikuiseksi?  Nuoren naisen ei kuulu kuolla!  Naisten asevelvollisuuden pakolliseksi haluavat eivät ajattele sodan kauheuksia, joihin en toivo naisten joutuvan. En itsenikään!

Miesten asevelvollisuus tarvitaan. Ikävä kyllä. Ihminen on semmoinen "jumalan kuva", joka ei toimi järkevästi. Jostain jäänyt mieleen määritelmä, "järkevä olento".

Ihminen ei ole edes "inhimillinen".  Ihminen on julma, kateellinen, ahne, häikäilemätön alistaja, vallan haluinen, sortaja..... Ei minulla riitä määritelmät. Yheksääkymmentä sorttia.

Ohemäen kansakoulun historian tunnilla käsiteltiin vain sotia. Kirjan kannessa teksti: Suomen Historia. Suomenko?  Sehän oli Ruotsin historiaa! Enimmäkseen sotia ja kuninkaita. Hyvät kuninkaat voittivat sotia. Huonot kuninkaat menettivät voiton hedelmiä. Kolmikymmen vuotinen sota meni huimasti yli ymmärrykseni. Ymmärrys kehittyy, jos kehittyy. Kummasti vaan löytyy yhtymäkohtia. Suomalaisetkin olivat mukana sotimassa "Paavin uskoisia vastaan." ????!!!! "Jumalan sotilaita!"
Islamistiset valtiot Iran ja Irak sotivat.  Joukot olivat "jumalan sotilaita". Vastapuolen sotilaiden surmaamisesta lupasivat pääsyn paratiisiin.

Kansakoulun kävin sota-aikana.  Isänmallisuus ymmärrettiin sotimisen kautta. Opettaja Ida Remes oli Isänmaallinen. Ihaili sotilaita. Kolmikymmen vuotisessa sodassa käytetystä taktiikasta piirsi liitutaululle kaavion (pirtäisin sen tähän, mutta digitaitoni ei riitä) mukaan joukot ryhmitettiin siten, että keskellä oli suuri neliö, vasemmalla ja oikealla puolella pienemmät suorakaiteet: pääjoukko ja vasen ja oikea siiipi. (sivusta)

Vasen siipi teki ensiksi rynnäkön, oikea siipi hyökkäsi sen jälkeen. Vastustaja heikentyi ja pääjoukko, kuninkaan johdolla otti "homman haltuun".
Vasen siipi muodostui suomalaisista.  Miksi??  Opettaja Ida Remeksen mukaan siksi, kun olivat urhoollisia?  Erkki oli nuori ja uskoi. Uskoi senkin propakandan että yksi suomalainen sotilas vastaa kymmentä ryssää. Huomattiin, ettei vastaa ainakaan yhtätoista.

Huomattavasti ennen armeijaikää kehittyi ymmärrys. Ruotsin kuningas ei säälinyt suomalaisia. Ensimmäisessä rynnäkössä koitui suurimmat tappiot!

Suomella oli EU-komissaari, Olli Rehn. Laajentumiskomisaari. Entisten sosialististen vasallien liittäminen poikii ikäviä. Olli Rehnin laajentaminen loppui onneksi Turkkiin. Semmoinen käsitys on, että jotkut odottivat Turkin EU-jäsenyyttä. Ja siinä hommassa Olli Rehn?! Siinä vaiheessa kirjoitin johonkin, ehkä "tuuleen". Nihkeä käsitykseni oli aiheellinen. Epäilys!  Aikoinaan epäilin EU-n menestystä taipaleellaan. "--- Se on niin sekainen seurakunta...."  Arvioni allekirjoitan edelleen. Joku kirjoittaa: "Eurooppa on ollut epäjärjestyksessä vuodesta 1914 alkaen". Mielestäni on edelleen. Kun tarkastellaan kriittisesti "brexitin" sekavuutta, on vaikea kuvitella, että siinä puuhastelisivat täysjärkiset ihmiset.

Turkkia arvostelin, mutta en kuvitellut itseään kunnioittavan valtion ryhtyvän moiseen typeryyteen, joka on inhimillinen ja kansainvälinen vääryys, "rikos ihmisyyttä ..." SOTARIKOS.

"Ei mitään uutta..." En ole kenenkään havainnut yhtymäkohtia. Stalin halusi suojella jotakin. Stalin otti palan Suomea. Olisi mieluusti haukannut kokonaan. Turkki suojelee jotakin ja haluaa aluetta Syyrialta. Keneltä? Kurdeilta!

En ole auktoriteetti ja pitävät minua typeränä, ehkä aiheesta. Kummasti vaan ounasteluni joskus kuitenkin osuvat sinne päin.

Tietoni ja tietämättömyyteni perustuu julkisuuteen tulleeseen tietämykseen, jota opin seulomaan liian myöhään. Vuosikymmenien kuluessa olen tullut ajatukseen, että Kurdit ovat ainoa ryhmä niillä nurkkakunnilla. Ainoa ryhmä, joka pystyy organisoituun toimintaan. Omahyväisydessäni luulen arvioineeni oikein.

Media ei kerro, että Kurdeilla ei ole omaa valtiota ja ovat syrjittyjä ja sorrettuja. Kaikilla ei ole samaa jumalaa. Israelin valtio laaditiin maailman omantunnon vaatimuksesta. Palestiinalaiset karkoitettiin asuinsijoiltaan leireihin. En voi ymmärtää sen oikeutusta. Oliko Stalinilla oikeutus? Oliko ???? Onko Turkilla oikeutus? Olivatko suomalaiset talvisodassa terroristeja? Olivatko palestiinalaiset teroristeja? Turkki sanoo Kurdeja terroristeiksi. Kurdeilla ei ole omaa maata.

Paasikivi joutui vaikeana aikana sijaiskärsijäksi, koska muita "haluttomia?, "kyvyttömiä" ei ollut.
Paasikiven motiivi oli välttää Suomea "onnetomalta sissisodalta", parempi myöntyä.
Saanen luvan "irvailla"? Syyriassa mainitsivat sissisodan mahdollisuutta.

Mitä varten näitä? Siksi että aina löytyy yhtymäkohtia. Aina on suuria ja pieniä. Suuren oikeus on suuri. Pienen oikeus on pieni.

Vilkaisin edellä olevaa. Sekavasti präntätty. En ryhdy peukaloimaan. "Kirjoitin minkä..." Perusajatuksen takana olen edelleen, mutta ymmärtääkö kukaan?

Hävittäjien hankinnan yhteydessä mainitsi joku: "pelotteena..." !!!??? Voi pyhä yksinkertaisuus?! Kuka Suomea pelkää? Kenen pitäisi pelätä? Vastatkoon viisaammat. Olisin kovin onnellinen ja ylpeä, kunhan joku kunnioittaisi. Siihen suntaan soisin johtajiemme pyrkivän. Aivoissani piilee tömuhiukkasen kokoinen aavistus; ehkä joku sittenkin.

Suomi tarvitsee nykyisen kaltaisen puolustuksen. Tarvitsee myös politiikan. Tarkoitan politiikalla ehkäistämistä. Ei uhmakkuutta, eikä mielistelyä. Näytämme ulospäin vain tarpeelliseksi katsomamme. (Onko meillä näytettävää?)  Myyttien hyväksikäyttö kannattaisi. Minun mielestäni.
Suomalaiset keräsivät kentältä kaatuneet mahdollisuuksien mukaan.  Tarinoiden mukaan hyökkääjät ihmetelleet, kun ei nähneet ruumiita rajun tulituksen jäljiltä. Tapahtumiin verrattuna uhreja oli kovin vähän. Eivätkö ne kuolekaan?
   Venäjän kielisessä sotamuistelmissa sanoo Upseeri: "-Suomalaiset taistelevat sitkeästi omalla maallaan."  Kyseisen paikan Venäjän kielisestä paikan nimestä en pystynyt paikantamaan. Päättelemällä tulin tulokseen: Ilomantsi. Sieltä on järkyttävää kerrottavaa. Kunpa tämän kaltaiset myytit eläisivät. Myytit useimmiten liioittelevat. Sitä voi käyttää hyväkseen. Propagandassa. 

Mitä Suomi tarvitsee? Ei tarvitse uusia hävittäjiä. Olkoot miten uusinta tekniikkaa, mutta kun ne ovat vanhentuneita jo syntyessään.  Jolla on korvat...  Minun pienet korvani kuulivat papparaisten puhetta. Papparaisten, jotka olivat piipahtaneet Tsaarin armeijassa. Puntaroivat mahdollisuuksia samaan tapaan kuin nykyään jääkiekko-otteluja. Talvisodan aikaan tiesivät: "nykyisessä sodassa ei ratsuväellä ole mitään tekemistä". Tosiasiahan se.  Jatkosodan alussa laskeskelivat Saksan liittolaismaiden väkilukuja. Heidän mielestään Saksa oli vahvoilla ja Suomi hyvässä seurassa. "Hitlerin sateenvarjon alla". Väärä päätelmä. Pienet korvat kuuli, mutta aivot vielä kehittymättömät. Yhdeksän vuotiset korven kasvattamat aivot ei pystyneet arvioimaan.

Pelkästään "kovien" varaan ei pidä jäädä. Aineettomat aseet hyödyttää.

Viime aikojen politiikka näyttää ajautuneen sivuraiteelle. Varuskuntien lakkauttamiseen suhtaudun eri mielellä. Liittyy moneenkin. Mainitsin aineettomat. Varuskunta on ainetta. Mutta lisäksi näkyvyys ja tunnearvo kansalaisille. Puolustusvoimat ovat lähellä, kanssamme. Siellä näemme poikiamme ja tyttäriämme.

Hävittäjiä emme tarvitse. Tarvitsemme ihmisiä. Tarvitsemme kalustoa, jolla voimme liikutella nopeasti isojakin joukkoja. Varuskunnat kokoovat nopeasti alueltaan. Moni varuskunta samanaikaisesti.

Merivoimat ovat ajattelukykyni ulottumattomissa. En osaa paneutua.
Ilmatorjunta tarvitaan. Tehokas. Hävittäjien käyttö ilmatorjunnassa tuntuu kovin kalliilta ja tarpeettomalta.
Uusimmatkin hävittäjät ovat vanhentuneita maanpuolustukseen.
Nyrkki, kivi, puukko, tappara, miekka, kivääri, ratsuväki jne, ovat vuorollaan vanhentuneita, vaikka aikanaan vallankumouksellisia.
    Edellisten hävittäjien hankinnan aikaan ei sanavarastossani ollut sanaa: Kyberpuolustus. Sen sijasta käytin määritelmää: Elektroniikka. Nyt lisään; digidalisaatio. Siihen suuntaan!   
 
Avainasemassa pitää olla kertausharjoitukset. Varuskuntien toimesta.

Kasvoin savolaisessa korvessa. Köyhyydessä ja tyhmyyden ympärillä. Silloin en nähnyt untakaan, että joskus kirjoittelen tämmöisiä. En silloinkaan kun läksin hevosvetoisesta kirveen ja pokasahan kulttuurista Joroisiin Mustosen lihakauppaan. Lihakaupassakin tekniikka käsitti lihamyllyn. Teurastaessa käytettiin käsiasetta. Uutena tuli kahvimylly.
Semmoiselta pohjalta asevelvolliseksi tykistöön. Tekniikkalaji. Siltä ajalta en ole paljon kertoillut. Joskus erehtynyt jotain, arvostelevat; kauhea pinko!  Miten ujo introvertti voi olla pinko? No nuohan ovat sivuseikkoja.
Tähän teemaan liittyy, etten joutunut kertausharjoituksiin. Saamani ja hyvin omaksuttu koulutukseni vanheni nopeasti. Tekniikka kehittyi.
Suomen sotahullut vain elävät unessa. Sotakoneiden lumoissa. Eivät näytä ymmärtävän, että kaikki muuttuu nopeasti, liiankin nopeasti.

Kirjoitteluni on sekavaa, olkoon.

Vielä loppukanetti, ennenkin lausumani: Suomen sotakoneiden ei pidä pommittaa tai räjäyttää minkään  maan alueella, ei oman maan, eikä vieraan maan.

Täytyy pitää huoli, ettei tule alueellemme "vihreitä miehiä".
 

Veren paineita

Muutamia mittauksia panut paperin reunaan. seurannan vuoksi pränttään ne tähän säilymään.

148  86   47  -  160  78  47  -   143  75   51  -   147  71  52   -   157  79  54   -   145  77  53   - 

149  90  62  =  kait pieni sairauden poikanen. Korkea syke.

Estonia

Kehusmaan verstassa soi radio. En jaksanut ymmärtää, miksi nelikympiset tyotätekevät kuuntelivat Radio Mafiaa?! Mielestäni pelkkää törkyä. Aaamulla läksivät keikoille. Jäin yksin. Nautin rauhasta. Käänsin radion ykköselle. Rauhallisen olotilan katkaisi pysäyttävä uutinen:  "Laiva uponnut! kahdeksansataa ihmistä mukana .... "  Nyt muistelivat vuosipäivää.

Sattumaa muistin jälkeenpäin. Vähän aikaisemmin matkustin autolla Ruotsiin. Laivassa oli vähän matkustajia. Autokansi lähes tyhjä. Laiva läksi pian. Vaimo meni heti hyttiin. Minä, iänikuinen tarkkailija, jäin katselemaan. Merellä matkustaessa ajattelen joka kerta turvallisuutta. En epäillyt kylkien kestävyyttä, mutta ajattelin voimaa, millä vesi painaa kylkiä. Luotin kylkien materiaalin riittävän lujaksi.

Kaikkeen laivassa en luottanut näkemäni perusteella. Epäilykseen oli aihetta. Laiva oli jonkin numeron Diana. Saksassa rakennettu. En katsonut aiheelliseksi ottaa selvää. Siitä kertoi media. Mutta minun tajuntaani ei jäänyt, oliko Diana Estonia, vai sisaralus? Onnettomuus näytti samaan viittavan tosiasian, mihin huomioni kiintyi aivan itsestään, sen kummemmin puntaroimatta.

Kiinittyikö kenenkään huomio, kun vedessä ei näkynyt muita pelastusaluksia, kuin ne pienet värkit, joihin mahtui liian vähän hädässä?
Laivassa oli riittävästi pelastusveneitä. Melko isoja. Mutta?!  Ne roikkuivat korkealla. En uskalla arvioida korkeutta. Havaintoon ei tarvinnut meriosaamista. Työläisen järki esitti ihmetyksen: --- Noita on mahdoton saada nopeasti käyttöön, jos (kun) tarvitaan?
Televisokuvissa nähdyt kelluvat olivat saatavilla kannen päällä. Niitä ei tietenkään ollut riittävästi.

Kuvissa en nähnyt yhtään varsinaista pelastusvenettä. Ne roikkuivat edelleen kiinnityksissään, eikä pelastaneet ketään. Ei niitä saatu käyttöön hätätilanteessa.

Hyttiosastolla äimistelin. Hyttien sijoittelussa ei ollut järkeä. Sokkeloinen labyrintti oli eksyttävä. Pakosta tuli mieleen: -- Täältä on mahdoton osua oikealle reitille, jos jotain sattuu. Onnettomuuden jälkeen en voinut olla kuvittelematta tilannetta katastrofin tilanteessa. Jos olisin itse....? Jossitteluahan se oli. Joku olisi vakuuttanut turvalliseksi. Sitähän koko laiva normaalisti olikin.

Jostain syystä katselin tarkemmin ajosillan kiinnitystä. Kauemmas en nähnyt varsinaisia oven salpoja, mutta huomioin paksut puomit vahvikkeena sisäpuolella. Juuri siitä osasta vesi tulvi sisälle. Sellaista en uskonut tapahtuvaksi. En voinut kuvitella.

Pientä häikkää

Viikon vaihteessa pientä häikkää. Sairaan tuntu. Kurkkukipu. Väsymys. Sekava unen saanti. Kuumetta ei näkynyt mittarissa. Mittasin vasta päivien päästä. Ei influessan tuntua reisissä. Uimassa kävin vasta keskiviikkona ja torstaina.

Eilisiltana painuin pehkuihin ennen kymmentä. Ei ole muistikuvaa valvomisesta. Kun en pysty treenamalla rauhottamaan, tuppaa valvottamaan joskus  pitkäänkin. Unen saamiseksi joudun usein kömpimään sängystä tekemään temppuja, sitten nukahdan.

En muista valvomista. ehkä ei ollut pitkään. Heräsin kuselle. Paljonkohan kello?  Vasta kaksitoista? tuleeko kunnolla unta? Tuli ilmeisesti melko pian. Seuraava herätys kello kaksi. Luultavasti nukuin melko pian, koska heräsin viideltä. Usein en saa unta siinä tapauksessa. Silloin rupean puuron keittoon. Nyt kuitenkin menin sänkyyn ja nukahdin heti. Heräsin virkeän tuntuisena. Kello varmaan kuusi, luulin, mutta olikin jo kahdeksan! Tulipa nukuttua! Heräämisjaksot olivat lyhyitä. Olo tuntui hyvältä.

Tapani mukaan pidin virtaa puurokattilan alla siksi kun alkaa kiehumaan juuri ja juuri. katkaisin ja kiehahtamisen loputtua panen kattilaan kannen, jätän hautumaan. Siinä vaiheessa yleensä menen sängyn päälle ja nostan jalat seinälle. Nyt poikkesin rutiinista ja mittasin veren paineita.
Poikkeavaa en tuntenut. Vain syke ranteessa hiukan tavallista nopeampi.

Tämän aamun lukemat:  149  90  62.  En huolestu. Ensimmäinen luku 149 on tavallinen. Toinen lukema 90 on korkea. Samoin syke 62 on tavallista korkeampi. Siis en ole tarävimmilläni.
Vaihtelevaa.
Vertailun vuoksi kaksi muistiin pantua.  148  86  47.       160  78  47 .
Kekkosen päiväkirjasta   160  90  72.

Tänään perjantaina menen uimahallille. Lauantaina on kiinni. 

Asiakas palvelu. Huijausyritys

Käytin ensimmäistä Toyotaani ja toistakin, huolletavana Miettisen korjaamolla. Hoitivat asiallisesti. Työssä ei ollut sanan sijaa. Laskun maksoin autoa hakiessani semmoisella summalla, minkä paperiin panivat. Olin tyytyväinen.
   Kuinka sattuikaan? Keväällä -18 vein autoni siinä tarkoituksessa, että katsastan. Virallinen aika on nykyään erilainen. Numeron mukaan piti katsastaa heinäkuussa. Lupa katsataa myös 4 kuukautta aikaisemmin. Joka kerran aloitin katsastukseen valmistautumisen mahdollisimman aikaisin, maalis-huhtikuussa. Vanhoissa autoissa löytyy yllätyksiä. Sikäli hyvä menettely, voin samalla hoitaa vuotuisen mootoriöljyn vaihdon ja kesärenkaiden vaihdon.

Entäs nyt? Miettinen ei halunnut tehdä tarpeellisia. Vetkutteli: "- Onhan tässä aikaa". ?! Huomattava vika oli vakaajatangon kumi. Miettinen selitti sitä  vaikeaksi tehdä, että kuulosti mahdottomalta. Sanoi heidän tehneen sellaisen yhden kerran. Jätti sanomatta, etteivät he toista kertaa tee.  Painotti erityisesti: "--- viimeistään se tyssää ruosteisiin jarrulevyihin" ?! Puhui potaskaa. Tiedän, että tämän jarulevyt ei maksa hunajaa, eikä asennustyö vaadi korkeaa osaamista!
   Kaksi nuorta penkillä istuvaa miestä hymyilytti merkitsevästi. Oikeastaan, virnuilivat ivallisesti. Maestro luetteli suuren määrän vikoja. Eikä ottanut ajokkiani käsittelyyn.

En ole tuonut esille, että olen entinen ammattilainen. Semmoiset viat havaitsen jo ajaessani. Varmistaakseni asian, kävin itse "katsastamassa". Tarkastukseni perusteella vein auton niine hyvineen suoraan katsastukseen. Muita vikoja ei ollut, vain se vakaajatangon kumi. Semmoinen todellinen tuli esiin: Ruostunut jaruputki ratkesi katsatuksessa. Jarruputki korjattiin ja leima paperiin. Ei korjattu Miettisellä.

Viime keväänä en ajatellutkaan Miettisen korjaamoa. Tiesin, ettei vikoja ainakaan paljon ole. Vein Teboilille. Sovimme toimenpiteet: Öljyn vaihto, kesärenkaat, vakaajatangon kumit, kaksi ja pakokaasutesti. Mainitsin ohjaustehostimen viserryksestä. Tarvitsi kaksi hihnaa.
Kustansi tarvikkeineen 240 € . Sillä hinnalla sellaisia toimenpiteitä, joita Miettinen katsoi hankaliksi.
Ihmettelin "vallan kauhiasti" Miettisen aivoituksia?  Mikä nyt on vialla? Auto vai minä?
Auto läpäisi katsastuksen huomautuksitta vieläkin.

Vasta nyt syksyn korvalla selvisi, havaitsin  paperista, että auto on katsastettava 21 04 2019.
Tarkoittaa sitä, että, viime keväänä ollut sama päivä ja kuukausi. Minä en sitä tiennyt, mutta Miettinen nähnyt paperista! Mietinen huomannut, että minä en tiedä katsatusaikojen muuttumista.   

 En unissanikaan uskonut, enkä arvannut noin härskiä huijausyritystä. Metinen halusi minun "käryävän" katsastamattomalla ajamisesta.

Enkä osaa kuvitella, millaisen laskun Miettinen siinä tapauksessa laatisi. Katsastuskelpoiseen
autoon.

Tässäkin ilmeni monta kertaa havaitsemani, joka korpeaa hiukan: Älyni aliarvioidaan rankasti. 

Poliitikkojen taloudenpito?

Politikkojen taloudenpito on hävitetty luonnonvara?!  Puoluejohtaja Katri Kulmunin puhetta en halunnut kuunnella. Poliitikkojen puheisiin olen lopen kyllästynyt. Lööpistä näkyy kulmunin puheen aihe. Tähän asti Kulmunin suurin huoli oli keskustapuolueen gallubin kehittäminen. Galubit kohoavat korkeuksiin opositiossa. Hallituksessa suosio laskee. Keskustan suosio suorastaan romahti.
    Lööppi kertoo Kulmunin sanomana tärkeimmäksi tehtäväksi talouden. Ei taida onnistua? Kukas viljelikään totuutta: "Kyllä kansa tietää"?  IkiWanha sanoo: ---Kansa ei tiedä! Kansa valitsee vaaleissa väärin. Kansan mielestä taloutta ei saa hoitaa hyvin. Jos joku yrittää, silloin syytetään: "Hallitus kurittaa!"  Vanhana sosialidemokraattina hävettää. Demarileiristä kuului kuiske. "Parempi hallitus! Entinen hallitus kuristi kansaa!"
   Pääseekö Kulmuni pääministeriksi? Pystyykö tekemään järkevää talouspolitiikkaa? Uskaltaako "kuristaa kansaa"?  Pahasti epäilen. Oman vasemmistolaiseni näköiset poliitikot eivät salli.
   Antti Rinne on lupaustensa vanki! Puhui vaalimainonnassaan erkoisen pehmeitä. Ei luvannut tasapainottaa piirunkaan vertaa suomen taloutta. Päinvastoin kehui: "En pelkää lisävelkaa"???
IkiWanha pelkää! Minun pelollani ei ole mitään merkitystä. Kukaan ei pidä minua ajattelijana. Vähäistäkin älynkipinääni aiarvioivat.
    En kadehdi Antti Rinnettä. Sanon kuitenkin: --- Ähä Kutti! Nyt on näytön paikka. Antti vain ei pysty näyttämään. Eikä täyttämään lupauksiaan.
    Sipilä yritti ja menetti gallubit. Edistystä saavutti "sinapin siemenen verran". Eihän talouden hoido ole puolueiden tai poliitikkojen mielipuhaa. Se on "kuristamista"! 

Sipilän hallitsemisen aikaan oli helppo ennustaa:  --- Joka kerran hallituksen erotessa valtion velka on suurempi kuin hallituksen aloittaessa.

Hirvittää ajatella tilannetta Antti Rinteen aloittaessa. Jos toteuttaa murto-osankaan siitä, mitä lupasi, valtion velka kasvaa lumivyöryn tavoin. Ellei toteuta lupaamiaan, Antti "lynkataan".

"Kuristetun kansan" suurin osa elää ylellisyydessä. Aina vaan pitää saada lisää liksaa.  Kyllä minä tiedän, ettei kaikilla ole "hunajalaakso".  Huomattava osa vaikerruksista liioittelee. Jostakin kuulin lauseen: "Köyhyys on lisääntynyt." Mainitsivat jonkin ajan jakson. Tämän päivän köyhät eivät tiedä todellisesta köyhyydestä. Omat lapseni eivät onneksi enää tarvinneet elää sellaisessa köyhyydessä.
Uskallan sanoa: --- Köyhyys on vähentynyt elinaikanani. Jos nuoruudessani Korpelassa tuhertaessani olisin nähnyt unta nykyisestä tilastani, en unissanikaan olisi uskonut tällaista saavuttavani. Omaksi saavutuksekseni en tästä paljon uskalla määritellä. Yhteiskunnan kehitys mahdollisti.

Köyhyysrajasta kuullessani ensimmäisen kerran, pohdin mielessäni; ---mikä se raja on? Miten korkea? Prosenteissa ilmaisivat. Odotin sanottavan euroissa. Vähitellen tuli summia: 800 €, 1000 €, jopa 1300 €.  Käytettävien tulojen määrä.

Turha löpistä, jos en sano omaa tilannetani. Eläke on 800 € . Asumistuki  pienimillään 60€ . Suurimmillaan 200 € . Lähiaikoina pienenee, kun huoltovelka lakkaa rasittamasta yhtiövastiketta.
Tuolla 1000 € summalla tulin toimeen. Pystyin ostamaan välineitä ja maksamaan 7000 € putkiremontti velan. Voi päätellä, että nokkani oli rajan paremmalla puolella. Ainoa "vääryys" vaivaa: Eläke junnaa suunnilleen samankokoisena vuodesta toiseen. Palkkatulot nousevat isommalla prosentilla.
     Onko lesken eläke oikeutettu, tai välttämätön?  Se tuli minulle "yllättäen ja tilaamatta?
Otan vastaan, vaikka en todellista määrää osaa ennustaa, enkä laskea. Tällä hetkellä vähennykset nollaa verotuksen. Lisää tulee sievä summa 240 € . Verotus tulee mukaan ja asumistuki pienenee, lopuuko kokonaan?
    Hätäkö tässä, nokka pysyy pinnalla! 

Peacemaker

Televisio mässäillyt pitkään pohjoismaisilla rikos-sarjoilla. Muutamaa pätkää vilkaistuani, ei tee mieli seurata. Ohitan. Mietin usein; eikö mitenkään voisi tehdä toisenlaisia?
   Nyt suomalaiset tarttuneet vaihteluksi esittämään rauhan neuvottelijoita. Erinomaista aloitteellisuutta!
   Kriitikot puhuvat laatusarjoista. Mistä tuntee laatusarjan? Miten se eroaa hömpästä. Monet laatusarjoiksi mainitut ohitan hömppänä. Kun olen nähnyt muutaman osan.
   Suomalaisten yritys kiinnostaa. Montako osaa jaksan katsoa? Sorjosesta en tykännyt. Jokaisessa sarjassa näyttää väkivalta kehittyvän raaemmaksi. Onko se taidetta?
    Syytä kysyä: Miksi tehdä ja miksi katsoa? Väkivaltaisilla sarjoilla ei maailmaa paranneta. Katsojia koukuttamalla tehdään rahaa. 
   Rauhan neuvotteluja edeltää väkivalta. Väkivalta, jossa raakuus nousee äärimmäisyyksiin. 
Aiheesta kertovaa fictiota en ole tuntenut. Saattaa vaatia tasapainoilua tekijöille.