keskiviikko 17. huhtikuuta 2024

Me ja Venäjä

Ei keisarit, eikä veriset julmuritkaan. Uhmakkaassa laulelmassa uhotaan suunnilleen tuohon tyyliin. Välillä teeskenneltiin pakko ystävyyttä. Nyt siirrytään vihan suuntaan. Harvoin jään juttusille tuntemattomien kanssa. Silloin ei vielä Venäjä hyökännyt. Ukrainassa elelivät rauhan töitä tehden. Keskustelu kumppani oli muutamia vuosia nuorempi. Muisti evakkoon lähdön. Joutui jättämään kotinsa hyvinvoinnin. Sain vaikutelman vauraudesta.  Ilmeisesti tunnisti minun laatuni. Uskaltautui sanomaan:       - Minusta se ryssäviha ei häviä koskaan.

Rysäviha sai uutta versoa sodasta Ukrainassa. Enkä ihmettele. Kannattaisi osoittaa malttia. Eikä uhota.      Julkisuudessa puhuvat sotarikoksista. Mikä sotarikos? Sota on rikos. Venäjän sota Ukrainassa on hirvittävä rikos ihmisyyttä vastaan. 

Putin on rikollinen. Putinia vain ei pysty haastamaan oikeuteen. Ei voi tuomita maksamaan muodollisia korvauksia. Vaikka kansojen kärsimyksien hintaa ei kukaan pysty käsittämään. 

En vihaa Venäjää, enkä Venäjän kansaa. Venäjä on saanut kokea hirvittäviä kärsimyksiä. Eivät ne korvaudu Ukrainan kärsimyksillä. 

Onko Putin ihminen? Onko diktaattori ihminen? Ukrainalaiset ovat ihmisiä. Pitäisi muistaa, että venäläiset ovat ihmisiä. Venäläisten johtajasta en lyö vetoa.

Tämän kertainen pähkäilyni on seurausta venäjän kielisen koulun lopetuksen aikeista. Ryssävihan takia ei pidä vihata kieltä, eikä kieltä puhuvia kansalaisia. He ovat ihmisiä meidän laillamme, vain johtajansa ei ansaitse kunnioitustamme. Suomalaiset unohtavat joskus, miten pieni on Suomi. Kehotan ajattelemaan viileästi ja katsomaan kartalta Venäjää. Venäjä on suhteettoman suuri, eikä tarvitse valloituksia.

Monet näyttävät unohtavan sijaintimme. Olemme Venäjän kyljessä edelleen. Tuhat vuottako?

"Eivät ne meidän sinisten silmiemme tähden."                                                                                                                                                                                 

tiistai 16. huhtikuuta 2024

Verenpaine

 Lääkärin vastaanotolla näkyi olleen huomion kohteena verenpaineen alentaminen. Kehotus mitata parin kolmen päivän kuluttua. Meni viikko, ennen kuin sain aikaiseksi. Tänä aamuna tapahtui ja hämmästyin.    Kaksi mittausta: 110 - 57 - 54.   108 - 69 - 56.   Sys-paine alentunut roimasti. Dia-paine lähellä aikaisempia (60 - 70)  Syke hiukan kohonnut 54 - 56. Ensimmäisen kerran Suonenjoella mitattuna 44. Lääkäri Sinikka Kuusisto arveli urheilijaksi. Muutaman vuoden kuluttua sanoi: "Vielä on urheilijan sydän, syke 49." Pitkään pyöri 50 kieppeillä. 55 kohonnut, syykin selvä. Jalkojen sairaus lopetti kuntoilun.            Mittailen tästä lähtien harvakseltaan ja talletan tälle foorumille, pysyvät tallessa ja helppo tarkistaa.  

lauantai 13. huhtikuuta 2024

Uskonto ja logiikka

 Viihdejulkkis Enbuske kertoo tulleensa uskoon logiikan kautta. Onko uskonnossa logiikkaa? "Minä vähä eppäelen". Kuitenkaan hän ei halua ottaa kantaa parhaillaan "pyhillä paikoilla" käytävään julmaan veriseen sotaan, missä ei ole logiikkaa, ei järjen häivää. Ihmisten tappamisen vauhti näyttäisi ylittävän Ukrainan verilöylyn aika/uhrit. 

Niin sanotut kehittyneet uskonnot tunnustavat samaa jumalaa. Sotaa kuitenkin käydään ihmisten kesken, ihmiset nimittävät kuitenkin saman jumalan seuraajia erilaisilla määrityksillä. En ymmärrä sellaista logiikkaa. Raamattu sanoo: "Älä tapa." Mitä sanoo herra Enbuske? "Jumalan sotilaista" tulee suuria sankareita tappajina ja tapettuina, riippumatta uskon lahkoista. Mihin joutunevat tappajat tai tapetut? Taivaaseen vai Helvettiin.  

perjantai 12. huhtikuuta 2024

Kuulolla

 Minä vaan en kojeillani kuule kunnolla. Äitini oli "vähä kuuloinen". Sairastunut lapsena. Vaikeassa elämässään ennätti kuusikymppiseksi, jolloin ostin hänelle kuulolaitteen. Hänellä se oli kymmenen vuotta. Seuraavan kymmenvuotisen kesti sisarusteni ostama. Kolmannen kustansi yhteiskunta. Pärjäsi niiden kanssa hyvin. Minä pärjään näiden kassa tuskin ollenkaan. 

Äidin käyttämä laite ainoastaan vahvisti ääntä sellaisenaan. Ääni välittyi muuttelematta. Nämä digitaalit eivät siirrä ääntä sellaisenaan. Sieppaavat äänen ja muodostavat korviin tulevan äänen, laitteessa. Laite ei ole riittävän kykenevä, äänien määrä on rajaton.

Uutisten lukijan puheesta saan selvän. Miehen puheesta paremmin kuin naisen. Räpätätiä en ymmärrä ollenkaan. Elokuva nautinto on hukassa.

Kehitys kehittyy. Kehittyykö? Usein menee tarpeettoman hienoksi.

Tällä viikolla en ymmärtänyt lääkärin pulppuavaa puhetta. Sitten rakennusmiehen puhetta ymmärsin kirkkaasti.

Televisiossa ymmärsin selostuksen kohtuullisesti. Miehen ääni vaihtui toiseksi. Sitä ymmärsin huonosti.       

maanantai 8. huhtikuuta 2024

Rukkanen

 Harmittelin hyvän käsineen katoamista. Ei hätää, se löytyi pyykkinarulta, eikä kovin kastunutkaan.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2024

Ystävällinen apu

Aikomukseni lähteä kävelylle kevyen kepin kanssa. Tulin jo aseman hissin eteen. Hissin ulko-ovessa ilmoitus: "Huollamme hissiänne." Tajusin olevani avuton, ei minulla ollut keppiä, vaan rullakko, olin erehtynyt. Katsoin jyrkkää portaikkoa, rullakon kanssa en pysty. Avuksi tarjoutui junaa odottava aikuinen mies. Vei apuvälineeni alatasanteelle. Tarjosi vielä kättään avuksi. En tarttunut, sillä olin opetellut tavan liikkua portaissa, se tapahtuu opitulla tavalla omin päin.

Eikä tämä ollut ainutkertainen. Suunnitelmani oli aikaisemmin kiertää lenkki rautatien ali ja hissin kautta kotiin päin. Yläpuolen hissi oli jumissa. Kepillä varustautuneena ei ollut ongelmaa portaissa, tai oikeastaan oli, tarvitsen tukea käsin. Metalliputki oli kylmä, putkella liukuvaa kättä paleli. Miksi siinä ei ollut käsinettä? Alatasanteella riisuin sen oven avaamista varten, sijoitin lämpimän käsineen oikeaan kainalooni. Hissillä ylös, alas ei päässyt. Kylmä rauta masensi paljasta kättä. Käsine, missä lie?

Tarina juontuu vuosien takaa. Kuljin oikeasti junalla. Asiaakin oikeasti Kuopioon. Vaunussa istahdin ainoalle vapaalle paikalle. Vieressäni matkusti suunnilleen ikäiseni naishenkilö. Näytti käsineitään. -Eilen ostin, nämä oli sen kauppiaan viimeiset. Ovat hirven nahkaa ja lammasvuorit, nämä ovat hyvät. Kuuntelin matalalla profiililla. Puolihuolimattomasti liikautin käsineen verhoamaa kättäni. Vieruskaveri hoksasi: - Nehän on samanlaiset! Niin olivat, mutta ei enää. Kainalo on huono paikka käsineille kävelyn aikana.

Olivat hyvät käsineet, pidin monia vuosia, lienevätkö olleet armorikkaita? Tokkopa. Mistä sellaiset sainkaan? Itse en ostanut. Nuuka. Pitkän elämän taipaleeseen mahtuu runsaasti merkkipaaluja. Jonkin paalun kohdalla joku perheeni naisista ilmeisesti lahjonut.

Harmi. Joku voi viisastella, että onneksi jäi yksi käsine. Yksi käsine ei tee "kesää".                                                                  

perjantai 8. maaliskuuta 2024

Valta

 Olin taipuvainen uskomaan väitettä, että Suomi olisi parlamentaalisesti hallittu demokratia. Tyhmää luulla sellaista. Hallitus ei hallitse. Pääministerillä ja virallisesti nimitetyllä hallituksella ei ole sanan valtaa, eikä muutakaan valtaa.

Suomessa vallitsee etujärjestöjen diktatuuri. Jotkut sanovat sen toisin: "Etujärjestöjen paine."

Pääministerillä ei ole valtaa. Vallan anasti Ay-pomo. Välineenä lakot. Tunnuslauseena: "Painava syy".

Todellakin painava syy: Vallan himo. Työväen oikeuksilla ei ole sanan sijaa. Ammattiliitto estää lakkoilemalla työn teon.  











et