tiistai 29. marraskuuta 2011

Kauneudesta

Säätieteilijä liioitteli. Lupaili täksi päiväksi seutukunnalle auringon näkyviin. Tosin ei tuiskuta, mutta taivas on harmaa. Suunnittelin lastaavani kameran ja jalustan reppuun, aikomuksena nousta jonnekin korkeammalle, josta näkyisi horisontti. Tarkoituksena laatia videopostikortti. Kaunista löytyy ruskotuksesta, pilvien muodosta ja liikkeistä.

Ennen lukemaan oppimistani sanavarastossani ei ollut sanaa kaunis. Korpelassa ei sitä kuullut, ei myöskään sanaa rakas. Niin köyhää oli. Siitä huolimatta sain kokea kauneuselämyksiä.

Tulin tupaan. Isoäiti touhusi hellan luona. Kerroin hänelle: metässä ol korree lintu.
 - Minkä näkönen se ol?
 - Sillä ol punanen piälaki.
 - Se on palokärki.
Ristiriita selvisi aikanaan, eihän palokärki ole korea, se on musta. Tämä on esimerkki tiedon saannista ja ympäristön hoksottimista. Kului vuosikymmeniä ennenkuin varmistuin linnusta: valkoselkätikka. Ainoa havaintoni, sitä lajia en ole nähnyt sen jälkeen. Koivun kyljessä nakuttavassa linnussa näin kaunista.

Rantaan menemisen kielsivät. Kuitenkin olin Pienen Ohejärven rannassa. Järven pinnassa välkehti pieniä laineita. Auringon valo heijastui välkkyvänä ja häikäisi silmiäni. Järven yllä lenteli sudenkorentoja. Äkkiä ilmestyi eteeni sininen sudenkorento. Se tuli vähä päätäni korkeammalle, pysähtyi räpyttelemään paikalleen. Tulen henkäys liikutti sitä taaksepäin. Se liikkui eteenpäin ja jäi taas eteeni räpyttelemään niin tiuhaan, ettei silmäni kunnolla erottanut siipien liikettä.   
Tälläkin hetkellä näen tuo leikkivän liitelijän päässäni kuin videolla. En ollut kuulut sanaa: kaunis, mutta osasin nauttia kauneudesta.

Naisen kauneus on sitten eri juttu. Ensimmäinen oli Pienenniemen Elli. Ei sanottu: kaunis, vaan: nätti tyttö.
" En ruvennu Elliä rienoomaan, poes matkustin kihloja tienoomaan..."
Taikurin apurina oli nainen, ei nuori. Kirkkaanpunaiset maalatut huulet eivät näyttäneet kauniilta. Ympäristössäni paheksuttiin maalattuja naisia.
Seisoi Rantalan kaupassa odottamassa vuoroani. Silloin olin neljäntoista. Katsoi salaa naista. Oven pieleen nojasi pienehkö vaalea nainen.  Leningin värin muistan; sininen. Naisen huulet olivat maalatut, ehkä jotain poskiensa iholla, sitä en pystynyt arvioimaan. Näin ensi kerran todella kauniin naisen. Toisten takaa vilkuilin syrjäsilmällä, niin paljon kuin ilkesin. 

Eurooppa

Urpilaiselta unohtui hymy eilisessä tv-esiintymisessä. Vakavalla naamalla tuli juttua suoltamalla. Eurooppapolitiikka on suunsoittoa ja rahanmenoa.
Oliko Halla-Aho kovin väärässä Kreikan suhteen? Koko kansa vouhkasi yhden mitättömän suomalaisen ajatuksista. Ajattelin itsekin vähän samalla tavalla. Eurooppalaisten pitää mennä perusasioihin. Tehdä tuottavaa työtä, käydä ulkomaankauppaa ja maksaa veroja.
Demokratia leviää arabimaihin kuin kulkutauti. Mitä he tekevät demokratialla? Kreikka on kuulemma demokratian kehto, onko se myös hauta? Kreikkalaiset mellakoivat, Egyptissä mellakoivat, Syyriassa mellakoivat. Mellakoijat ja kivittäjät eivät pysty hoitamaan valtakuntien asioita.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Myrsky

Eilen iltahämärissä satoi räntää. Yön kylmetessä tuli lunta ja aamulla näytti talvelta. Lunta takertunut märkiin puiden oksiin. Maassa sen verran, että koneet aloittivat jyrräämisen. Myrsky häiritsi sähköverkkoa, Kuudelta nousin puuronkeiton aikeissa, mutta koko kylä oli pimeänä.
Tulitikkujen löytäminen vei aikaa. Voimistelemaan pystuu kynttilänvalossakin.
Voimistelu sujuu aamulla kankeasti, kone käynnistyy verkkaisesti.
Sähkö välähti kohtuullisen pian, ei pimeys minua haitannut.
Märkä lumi ja pakkanen tehnyt autojen päälle kuoren. Vaikea raaputtaa, niinpä moni näkyy ajavan lumilinnalla. Huono näkyvyys laiskuuden takia, vai kiireenkö? Onneksi en tarvitse lähteä ajamaan, saan pysyä möksässä. Uimaankin menen kävellen.

Säätieteilijöiden mukaan jatkuu lauhaa ja parin päivän päästä tulee vesisade. Tietää kunnon rönttäkeliä. Odotan rauhassa, että pääsen tallentamaan lumista maisemaa. Pohjoisen järvet ovat jäätyneet. Joutsenet parveilevat tällä seudulla yleensä tähän aikaan.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Merkkejä talvesta

Viime yönä ollut pakkasta. Aamulla lauhtui, osuuskaupan mittari näytti +0. Lumihiutaleet valkaisivat tienoon, mutta sulavat heti pois. Isoäiti Akaatta Rytkönen toisteli aina ennusmerkkejä. Syksyn ensimmäisen lumisateen mukaan ennusti tulevan nuorten kuolovuosi. Menneinä aikoina tuokin termi on pätenyt. Nälkä ja sairaudet kaatoivat nuortakin viljaa.

Yleensä en näe enneunia, enkä ennusta luonnon merkkien mukaan. Säitäkin voi ennustaa; osumatarkkuus on 50%, sattuu tahi ei. Pitkäaikainen tarkkailija voi lukea edellistä, mutta tulevaa ei mikään kerro. Pitkään tilastoja koonnut saattaa jotain ounastella, mutta ei tiedä.

On kerrottu hätkähdyttäviä toteutuneen, mitä selvänäkijät ennustivat. En mene kyselemään ennustajaeukoilta. Jos menen, se kertoo pääni seonneen. Sekoaminen on mahdollista, jopa hyvin yleistä. Enkä siinä ole välttämättä poikkeus.

Lumet tulevat ja sulavat näillä leveyksillä joka vuosi. Kukaan ei tiedä matkansa päättymisen ajankohtaa, eikä tarvitse tietää. Se on varmaa, että joka päivä lähestymme lopullista. En tiedä, näenkö talven, kesän tai kenties montako? Elämän syrjässä kiinni, kunnes on luopumisen aika.

En kuvitellut eläväni näin pitkään, enkä eläisikään enää, ellei tekniikan kehitys ollut nykyisellä tasolla. Taitavat kädet peukaloivat sydämeni suonia järjestykseen, jatkoivat elämääni. Sydänfilmi otettiin sattumalta semmoisena ajankohtana, että häiriö näkyi. Leikkausjonossa olisin kuukahtanut.
En ajatellut kuolemaa, odotin levollisesti leikkausta.

Uskonlahkolaiset näkivät mahdollisuuden ja hyökkäsivät. "Kun ikää tulee ja sairauksiakin.." Eivät päässeet käännyttämään, vaan käännytin heidät pois portailtani kuolemalla pelottelemasta. Kuolema on tehty pelottavaksi. Sillä hallitaan ihmisiä. Taivas ja Helvetti. Elämä loppuu ja mato syö, ellei sitten polteta ja heitetä tuhka tuuleen.
Kuoleman jälkeisestä ei kukaan tiedä. Pappi ei tiedä, piispa ei tiedä, paavi ei tiedä. Selittävät kyllä, mutta tunnustan, etten tiedä, turhaan sitä arvuuttelee. 
Kaikki jumalat ja uskonnot ovat ihmisten keksintöjä, luotu tarpeeseen. Luterilaiset nojaavat Raamattuun, juutalaisten uskoon. Jatkoksi keksivät jumalan pojan, jota juutalaiset eivät semmoiseksi hyväksy. Ristiriitaa ei huomata. Sanovat Israelin kansaa jumalan valituksi. Lainaan Golda Meiriä: "Israelin kansa ei ole jumalan valittu kansa. Jumala ei valinnut Israelin kansaa, vaan Israelin kansa valitsi Jumalan.." Suomalainen painos; Golda Meir Elämäni  sivu 14.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Lekurit

Mitä väliä sillä on, jos paperit ovat ostetut, kun valelääkäri pystyy toimimaan vuosikausia. Jos lääkäri on kelvoton, luulisi se tulevan ilmi. Sairaanhoitajien uskon ymmärtävän epäillä tumpelolääkäriä. Karkkilan tapauksesta julkaistut uutiset kertovat sairaanhoitajan opastaneen. 
Vuosia sitten jonnekin ilmaantui gynegologi. Kärähti pienestä rikkeestä; kaiveli korvaansa steriloidulla hansikkaalla. Siitä vitsailivat: lääkärin pitää pysyä alansa hommissa, gynegoloki ei saa kaivaa korvaa.
Herää kysymys; entä jos "oikea" lääkäri osoittautuu huonoksi? Eikö häntä voi erottaa ja passittaa muihin hommiin?
Tarvitseeko lääkäriksi pitkiä opintoja, kun "oppimattomatkaan" eivät erotu joukosta. Tähän asti eivät ole havainneet hoitovirheitä.
Viranomainen ei kuunnellut valituksia. Tampereelle eivät saaneet vastausta vuoden kuluessa.
Jokaiseen venäläiseen todistukseen suhtautuisin varauksella, alasta
 riippumatta.

Medialle riittää aineksia.

Terveys

Terveys on ykkösasia. Tutkailen vointiani päivittäin. Lauantaina jaksoin uida lepäämättä kilometrin. Semmoiseen en pystynyt pitkään aikaan.
Eilen testasin kuuloani pienellä hiljaa tikittävällä kellolla. Ojensin käsivarren mitan päähän, enkä huomannut suurta eroa vasemman ja oikean korvan välillä.
Mielestäni oikeassa korvassa oli heikompi kuulo, joka korostui sairauden takia heikenneessä kuulossa. Tutkittiin ja testattiin Suonenjoella ja huonoksi havaittiin. Oikea korva erittäin huonoksi.
Mehiläisessä puhkottiin. Opettivat puristamaan nenä tukoksiin ja puhaltaa paine, niin että korvassa rupsahtaa. Harjoittelin pitkään, kunnes onnistui ja toistin moneen kertaan.
Nyt panin stereokuulokkeet korvilleni. Yllätyin. Korvani vaikuttivat tasapainoisilta. Ääni tuntui keskellä pääkoppaa.
Oikea korva rutisee omia aikojaan, en ole paineistanut aikoihin. Herää kysymys; onko tiehyeissä ollut tukos jo vuosikausia, olen luullut oikeaa korvaani huonommaksi.
Hyvä näin, jos pysyy.
Tänään on uintipäivä.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Maailman menoa

Kun Samuli järjesti tätä plokkeria, ehdotin nimeksi yllä olevaa. Hetikohta plaraillessani tuli ilmi, että tuolla otsikolla on monen monituista Blogia. En ennättänyt ajatella persoonallisempaa.

Mitäpä maailman meno minua enää koskettaa? Seuraan kuitenkin uutisia ja omia mielipiteitäkin on. Nuoruudessani ei ollut muuta blogia kuin Aapelin pakina Savon Sanomissa. Olihan Jouko Auteron urheilujutut.

Tänä päivänä hukkuu tiedon tulvaan. En kai minä? Liikaa tulee semmoista tietoa, jota juoruksi kutsutaan. Ylen uutisissakin vatkataan tuntitolkulla uudestaan ja uudestaan juttuja, jotka ei suurta huomiota ansaitse.

Minkä arvoinen on Juha Lallukka? Yksi sirkushevonen muiden joukossa. Sillä erotuksella, että hevosia lääkitään, mutta Lallukat lääkitsevät itse. Ja mitä se sitten meinaa?  Kukas sanoikaan: - Sho Watt?

Aikanaan urheilu merkitsi tärkeää asiaa, mutta nyt urheilusta vouhkataan liikaa. Jos ei uutisten jälkeen ennätä sulkea toosaa, niin kuulee Amerikan jääkiekkouutisia toistettavan  aamulla puolentunnin välein. Ja muita yhtä tarpeettomia. Kun se ei ole urheilua, vaan ammattilaisten sirkusta, jota ei pidä yhteiskunnan tukea. Rakentakoot sirkuksensa itse.

Antiikin olympialaiset olivat rehellisesti sirkushuvia. Moni ei tiedä, miksi joku parooni Couperding viritteli nykyajan olympialaiset? Puhuvat yleviä olympia-aatteesta. Mitä se on?

Se sovitettiin sen ajan elämään, kun Euroopan valtioilla oli siirtomaita. Pieni ylimystö hallitsi suurta alamaisten joukkoa. Ylhäisten nuorukaisten piti harjoittaa ruumiin kunto korkealle, että pystyvät hallitsemaan alamaisia olemalla niiden suhteen ylivertaisia. Kehittyneen suorituskyvyn ja uljaan ulkomuodon ansiosta.