Pakastin tyhjeni lihoista. Tarttee putsata. Kyttäsin kaupassa punertavia lappusia. Porsaan uuniliha. Isohko pala. Muovin läpi näkyi iso luu. Tiesin, ettei se luu niin kovin iso ole, miltä näyttää. Kotona katsoin pakettia. Aikomus keittää hernekeittoa. Hatara pääni oli hetken ymmällä, kun hintalapussa oli alle neljän euron?
Leikkasin kahtia. Luuttoman osan panin pakkaseen. Luullisen osan varasin hernekeittoon. Paloittelin valmiiksi. Luu ei todellakaan ollut iso. Isolta näytti halkaistu nivel. Vasta sitten heräsin. Katsoin pakkauksen päällistä. Paino 0,650 kg. !!!???
Paloiteltua osaa en punninnut. Luuttoman osan pistin kalapuntarin nokkaan: 800 g. Toinenkin osa mielestäni saman kokoinen.
Siis: 1,650 kg.
lauantai 30. syyskuuta 2017
keskiviikko 20. syyskuuta 2017
Kotiaskareita
Viime vuodelta muistan kovimmille ottaneina töinä marjankeruun ja mattojen pesun. Selän rasitusvamma ja vanhuuden raihnastuminen jarruttavat.
Nyt en mustikoita paljon jaksanut. Puolukoita yritän, kunhan vielä kypsyvät paremmiksi. Mattojen pesu arvelutti? Jospa vaikka yhden kerrallaan?
Selätin lorvikatarrin. Kaksi mattoa autoon ja toimeksi. Muistin panna selkätuen. Ihmeekseni ei tuntunut kovin hankalalta. Viritin ne puomin päälle. Haen vielä sen kolmannenkin maton. Viivähdin sen verran, että nautin kahvin ja voileivän.
Aloin jynssäämään. Vasta sitten huomasin unohtaneeni tukivyön! En pahemmin vaiviintunut, vaikka pesin kolmannenkin maton.
Kylmä sää hidasti kuivumista. Vintissä on peruskuiva ilma, mutta aurinko vältteli porottamasta peltikattoon.
Matot pesin joskus männeellä viikolla. Kämppäni oli varsinainen huolimattoman huusholli. En hinkunut siivoamaan, ennen kuin saan matot. Eilen kopeloin mattoja. Päätelmä: huomenna. Imurointia sentään tuhrasin tällä välin.
Makuuhuoneen matto ei kuivunut. Olohuoneen matot sain kannettua sisälle. Lattiasta sain pesuveden melko likaisen näköiseksi. Heikko näköni ei ole todistusvoimainen, mutta näytti kuin kivituhkan jäljet olisi hävinneet.
Kuulin joskus puhuttavan viikkosiivouksesta. Niinpä. Viikko taisi kulua siitä kun vein matot pois siihen kun ne levitin lattialle.
Eikä sillä hyvä. Makuuhuoneen matto odottaa vintissä kuivumista.
Nyt en mustikoita paljon jaksanut. Puolukoita yritän, kunhan vielä kypsyvät paremmiksi. Mattojen pesu arvelutti? Jospa vaikka yhden kerrallaan?
Selätin lorvikatarrin. Kaksi mattoa autoon ja toimeksi. Muistin panna selkätuen. Ihmeekseni ei tuntunut kovin hankalalta. Viritin ne puomin päälle. Haen vielä sen kolmannenkin maton. Viivähdin sen verran, että nautin kahvin ja voileivän.
Aloin jynssäämään. Vasta sitten huomasin unohtaneeni tukivyön! En pahemmin vaiviintunut, vaikka pesin kolmannenkin maton.
Kylmä sää hidasti kuivumista. Vintissä on peruskuiva ilma, mutta aurinko vältteli porottamasta peltikattoon.
Matot pesin joskus männeellä viikolla. Kämppäni oli varsinainen huolimattoman huusholli. En hinkunut siivoamaan, ennen kuin saan matot. Eilen kopeloin mattoja. Päätelmä: huomenna. Imurointia sentään tuhrasin tällä välin.
Makuuhuoneen matto ei kuivunut. Olohuoneen matot sain kannettua sisälle. Lattiasta sain pesuveden melko likaisen näköiseksi. Heikko näköni ei ole todistusvoimainen, mutta näytti kuin kivituhkan jäljet olisi hävinneet.
Kuulin joskus puhuttavan viikkosiivouksesta. Niinpä. Viikko taisi kulua siitä kun vein matot pois siihen kun ne levitin lattialle.
Eikä sillä hyvä. Makuuhuoneen matto odottaa vintissä kuivumista.
tiistai 19. syyskuuta 2017
Suomen puukkomaine kärsinyt
Onko siinä nyt laitaa, kun kaiken maailman terroristit puukottavat suomalaisia?! Puukkohegemonia oli suomalaisten käsissä ja tupessa. Suomalainen puukko aiheutti kauhua niin itä- kuin länsinaapurissa. Nytkö joudumme maistamaan omaa kuolettavaa lääkettämme?
Venäjän kielessä tunnetaan käsite suomalainen veitsi, финский иож. Entä Ruotsissa?
Hienoista ylpeyttä tunsin lapsenlapsistani. Tytöistä. Meillä kävi vierailulla tyttärien tuttava ja hänen riikinruotsalainen poikaystävä. Viettivät rauhallista iltaa keittiön pöydän ääressä. Tavalliseen tapaan pöydällä oli iso kukkurainen lautasellinen appelsiineja.
Kuka lie opettanut? Ei kai?.....
Appelsiinin kuorinta kävi sutjakasti. Tehtiin joka puolelle viiltoja meridiaanin suuntaisesti. Väliin jäävät kuoren suikaleet repäistiin irti.
Lautasen vieressä lojui keittiöveitsi. Kahvan luota leveä terä suippeni kärkeä kohti. Joku saattaisi moista pelätä. Ei meidän tytöt!
Leena suoritti kuorintarituaalin sen enempää huomiota herättämättä. Ruotsikko valpastui Tuijan tultua. Vasen kätisen Tuijan otteet herättivät ihmetyksen. Vasenkätisen otteet hämmästyttivät.
Seija kävi vuorollaan suurempaa hämminkiä herättämättä.
Sitten Jaana. Alakoululainen Jaana tarttui veitsen kahvaan luontaisella käsityöläisen näppäryydellä. Appelsiinista tuli selvää muutamassa sekunnissa.
Mitä tuumasi ruotsikko?
---- Ihmekö jos suomalaisilla on puukkomaine, kun tenavakin käsittelee sitä noin taitavasti!
Venäjän kielessä tunnetaan käsite suomalainen veitsi, финский иож. Entä Ruotsissa?
Hienoista ylpeyttä tunsin lapsenlapsistani. Tytöistä. Meillä kävi vierailulla tyttärien tuttava ja hänen riikinruotsalainen poikaystävä. Viettivät rauhallista iltaa keittiön pöydän ääressä. Tavalliseen tapaan pöydällä oli iso kukkurainen lautasellinen appelsiineja.
Kuka lie opettanut? Ei kai?.....
Appelsiinin kuorinta kävi sutjakasti. Tehtiin joka puolelle viiltoja meridiaanin suuntaisesti. Väliin jäävät kuoren suikaleet repäistiin irti.
Lautasen vieressä lojui keittiöveitsi. Kahvan luota leveä terä suippeni kärkeä kohti. Joku saattaisi moista pelätä. Ei meidän tytöt!
Leena suoritti kuorintarituaalin sen enempää huomiota herättämättä. Ruotsikko valpastui Tuijan tultua. Vasen kätisen Tuijan otteet herättivät ihmetyksen. Vasenkätisen otteet hämmästyttivät.
Seija kävi vuorollaan suurempaa hämminkiä herättämättä.
Sitten Jaana. Alakoululainen Jaana tarttui veitsen kahvaan luontaisella käsityöläisen näppäryydellä. Appelsiinista tuli selvää muutamassa sekunnissa.
Mitä tuumasi ruotsikko?
---- Ihmekö jos suomalaisilla on puukkomaine, kun tenavakin käsittelee sitä noin taitavasti!
Sotahulluus lisääntyy
Valtioiden Johtajat ja YK vannovat pakotteiden nimeen. Korpifilosofi tuli sanoneeksi kauan sitten:
--- Pakotteet ovat tehottomia. Psykopaatit eivät välitä. Pakotteista kärsii vain kohteen kansa. Venäjälle asetetut pakotteet satuttivat muita maita, Suomeakin.
Järkiintyminen kestää uskomattoman kauan. Vasta nyt näkyy ensimmäinen uutinen: joku maa ei aio asettua Pohjois-Korean pakotteiden taakse. Pohjois-Korea uhmaa suoraan: sanoo tekevänsä mitä haluaa, välittämättä pakotteista. Korpifilosofi ennusti jo aikoja sitten.
Herralla ei päätä pakota. Aikoo kehittää maansa USA:n tasolle sotilaallisessa voimassa. Mielipuolista puhetta. Järjetöntä tuhlausta! Kaikki sotavarustelu on voimavarojen haaskausta. Valmistautuvat tuhoamaan mahdollisimman tehokkaasti.
Kauan sitten joku sanonut: "Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa hallitaan?" Tuota lausetta toistan jatkuvasti, kun näyttää siltä, että järki yhä vähenee! Tänä päivänä on järkeä vähemmän kuin eilen. Eikä parannusta tule.
Tuleeko maailmanloppu Pohjois-Koreasta? Mahdollisuuksina mainitsivat uskovaiset Antikristuksen tai Jeesuksen toisen tulemisen. Pelottelivat sillä tavalla.
Asteroidi ei sitä tee, mahdollisesti vain tönäisee maapallon asentoa jonnekin päin vinoon.
Maailman johtajien järjettömyyttä todistaa ydinaseiden määrä. Ne riittävät tuhoamaan kaiken moneen kertaan. Monikymmenkertainen maailmanloppu! Sitä näyttävät haluavan!
Etsivät Uhkia. Jotenkin näyttää, ettei todellista uhkaa tule mistään muualta kuin terrorismista kiihkouskovaisten tekemänä.
Niin luulin, mutta nyt todellinen uhka muhii Pohjois-Koreassa, tai luullaanko vain niin?
Pohjois-Korea uhittelee raketeilla. Japani uhkaa vastaavansa. Entä Etelä-Korea? YK suunnittelee pakotteita ja julkilausumia. USA uhkaa vakavilla seurauksilla.
Kaikki tuntuu olevan tuuleen huutamista.
Mitä he voivat? Tuhotako?
Uskovat tuntevat ja luottavat "Tuhatvuotiseen Valtakuntaan". Olen käsittänyt sen ja sen tarkoituksen omalla tavallani huuhaana. Hurmioituneena odotuksena jostakin ylimaallisesta. Tuntemani Jehovan uskoinen Leo Virtanen arveli:
--- Se voisi olla YK.
Yllätyin! Sehän on konkreettinen! Ei ollenkaan utopiaa! Siinä mielessä kuitenkin pelkkä haave, kun sitä suunnittelee riitaisten valtakuntien eripuraiset ihmiset. Ei mitään toivoa.
YK ei kykene maailman järjestyksen luomiseen. YK:lla ei ole välineitä. YK:lla ei ole armeijaa, eikä ydinasetta, millä uhata. Vaikka olisikin, ei asetta voi käyttää. Voiko P-Korea käyttää? Kasvaako järjettömyys sellaiseen mittaan? Minä en osaa ennustaa. Eikä kukaan tiedä.
Ydinasetta ei voi käyttää. Miten valmista on "ohjuspuolustus". Mitä se tarkoittaneekaan? Miksi eivät amu
--- Pakotteet ovat tehottomia. Psykopaatit eivät välitä. Pakotteista kärsii vain kohteen kansa. Venäjälle asetetut pakotteet satuttivat muita maita, Suomeakin.
Järkiintyminen kestää uskomattoman kauan. Vasta nyt näkyy ensimmäinen uutinen: joku maa ei aio asettua Pohjois-Korean pakotteiden taakse. Pohjois-Korea uhmaa suoraan: sanoo tekevänsä mitä haluaa, välittämättä pakotteista. Korpifilosofi ennusti jo aikoja sitten.
Herralla ei päätä pakota. Aikoo kehittää maansa USA:n tasolle sotilaallisessa voimassa. Mielipuolista puhetta. Järjetöntä tuhlausta! Kaikki sotavarustelu on voimavarojen haaskausta. Valmistautuvat tuhoamaan mahdollisimman tehokkaasti.
Kauan sitten joku sanonut: "Miten hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa hallitaan?" Tuota lausetta toistan jatkuvasti, kun näyttää siltä, että järki yhä vähenee! Tänä päivänä on järkeä vähemmän kuin eilen. Eikä parannusta tule.
Tuleeko maailmanloppu Pohjois-Koreasta? Mahdollisuuksina mainitsivat uskovaiset Antikristuksen tai Jeesuksen toisen tulemisen. Pelottelivat sillä tavalla.
Asteroidi ei sitä tee, mahdollisesti vain tönäisee maapallon asentoa jonnekin päin vinoon.
Maailman johtajien järjettömyyttä todistaa ydinaseiden määrä. Ne riittävät tuhoamaan kaiken moneen kertaan. Monikymmenkertainen maailmanloppu! Sitä näyttävät haluavan!
Etsivät Uhkia. Jotenkin näyttää, ettei todellista uhkaa tule mistään muualta kuin terrorismista kiihkouskovaisten tekemänä.
Niin luulin, mutta nyt todellinen uhka muhii Pohjois-Koreassa, tai luullaanko vain niin?
Pohjois-Korea uhittelee raketeilla. Japani uhkaa vastaavansa. Entä Etelä-Korea? YK suunnittelee pakotteita ja julkilausumia. USA uhkaa vakavilla seurauksilla.
Kaikki tuntuu olevan tuuleen huutamista.
Mitä he voivat? Tuhotako?
Uskovat tuntevat ja luottavat "Tuhatvuotiseen Valtakuntaan". Olen käsittänyt sen ja sen tarkoituksen omalla tavallani huuhaana. Hurmioituneena odotuksena jostakin ylimaallisesta. Tuntemani Jehovan uskoinen Leo Virtanen arveli:
--- Se voisi olla YK.
Yllätyin! Sehän on konkreettinen! Ei ollenkaan utopiaa! Siinä mielessä kuitenkin pelkkä haave, kun sitä suunnittelee riitaisten valtakuntien eripuraiset ihmiset. Ei mitään toivoa.
YK ei kykene maailman järjestyksen luomiseen. YK:lla ei ole välineitä. YK:lla ei ole armeijaa, eikä ydinasetta, millä uhata. Vaikka olisikin, ei asetta voi käyttää. Voiko P-Korea käyttää? Kasvaako järjettömyys sellaiseen mittaan? Minä en osaa ennustaa. Eikä kukaan tiedä.
Ydinasetta ei voi käyttää. Miten valmista on "ohjuspuolustus". Mitä se tarkoittaneekaan? Miksi eivät amu
sunnuntai 17. syyskuuta 2017
Vaakakapina
Olevinaan keksineet tuon ilmaisun kuin jonain viisautena. Yle mainosti tulevaa keskustelua aiheesta. Kaksi nuorehkoa lihavaa naista oli esillä hiljattain. Vaakakapina! Sekö on uusin vouhotus? Ylen mainostamaa ohjelmaa en katso. Minä siitä vain ärsyyntyisin, kuten J. Alfret Tanner kupletissa runoilee.
Mainitsemani "kaksi lihavaa naista" esiintyivät kuin lihavuus olisi ansiokas hyve. Naamioivat sen käsitteeseen: "itsensä ja ulkonäkönsä hyväksyminen". En hyväksy itseäni lihavana ja pidin siitä huolen.
Mistä lihavuus tulee? Miksi lihavuutta on? Karhu kerää rasvaa ruhoonsa pitkää talviunta varten. Kaiken lisäksi karhu tarvitsee energiaa pentuja varten. Synnyttää ne ja imettää keräämänsä energian turvin. Korpifilosofikin tajuaa luonnon järjestystä. Ravintoterapeutit, karppaajat, vaakakapinoitsijat, eivät sitä näytä ymmärtävän. Ovat oppineita ja lukeneita, luulevat tietävänsä kaiken. Halveksivat kouluttamattomia.
Opin jostain sen, että rasva muodostuu hiilihydraateista vararavinnoksi. Luonnossa ympärivuotinen ravinnon saanti ei jokaisessa maailman kolkassa ole tasaista. Karhu on todiste sopeutumisesta ja todiste uskovaisten evoluution kieltämistä vastaan.
Ihminen sopeutui luonnon järjestykseen ja säilyi. Vaaleampana tai värillisempänä. Ihmisen äly kehittyi jostain syystä. Kehittyikö liikaa? Sillä tavalla liikaa, että käyttäytyy luonnon vastaisesti.
Ihminen kehitti älynsä avulla keinoja tulla toimeen luonnon vastaisesti. Kuitenkin luonto vaikuttaa oman lakinsa mukaan. Ihminen kerää kehoonsa rasvaa vararavinnoksi, vaikka ei sitä koskaan tarvitse! Eikä käytä!
Tämä kertautuu moninkertaisesti kaikessa ihmisen toiminnassa. Kerää itselleen omaisuutta tuhatkertaisesti yli "tarvittavan" määrän. Venäläisen klassikkokirjailijan tarina: "Miten paljon ihminen tarvitsee maata?" kuvaa ilmiötä realistisesti. Kuvaa ahneutta.
Onko lihava ihminen ahne? Onko ahne ruualle? Ainakin syö enemmän kuin tarvitsee! Kerää kehoonsa rasvaa, vaikka ei koskaan sitä tule tarvitsemaan.
Suomen valtion taloudesta sanoi joku: "kuin Huittisten hullu, syö enemmän kuin tienaa."
Korpifilosofi sanoo: "lihava ihminen syö enemmän kuin tarvitsee".
Läheinen ylipainoinen ihminen uhosi: "Itsepähän läskini kannan!"
Ei se niin mene. Kaikkia meitä joutuu yhteiskunta ja läheiset "kantamaan". Ei sentään kaikkia. Kristillisessä rukouskirjassa rukoillaan: "varjele meitä äkkikuolemalta". Miksi siltä anotaan moista? Nopea kuolema on helpoin ja armollisin tapa. Pitkä kituminen on kärsimystä. Sitä en halua.
Teeveessä nähdyt "kaksi lihavaa naista" ovat "elämänsä kukoistuksessa". Kauniita ja "herkullisen näköisiä". Olen kahdeksanviis ja ajattelen heitä, kun ovat tämän ikäisiä!? Jos ovat?
Jos ovat, niin mitä se maksoi yhteiskunnalle? Helppo heidän on sanoa: "ei se meille kuulu".
Jos ihminen hyväksyy itsensä "sellaisena kuin on"? Eikö hän kanna vastuuta?
Yle mainostaa keskusteluohjelmaa (jota en missään tapauksessa katso) mm Mikko Kivisellä. Yle mainostaa ylenpalttisesti julkkiksia. Mikko Kivinen on "huomattava" julkkis. Onko hän niin "huomattava", jos ei olisi saanut suurta huomiota Ylessä?
Kauanko siitä on kun Ylessä hehkuttivat Mikko Kivisen laihdutusta suurena saavutuksena?
Korpifilosofin mielestä niin nopea laihdutus on järjetöntä!
Nyt hakevat näkyvyyttä Mikko Kivisen lihavuudella! Anna mun kaikki kestää!
Laihduttanut Mikko Kivinen oli saavuttanut "ihmisen näköisyyden". Korpifilosofin mielestä laihtuminen tapahtui liian nopeasti. Onko se kestävää?
Ilman mitään lääketieteellistä tietoa väitän; tämän hetkinen Mikko Kivinen ei ole terve. Hän on luonnottoman lihava! Mutta hänelle siitä nyt maksetaan!? Suhtaudun skeptisesti. Ymmärrän että artisti tarvitsee julkisuutta, mutta onko oikein, että sitä hankitaan yhteiskunnan kustannuksella?
Arto Nyberg on huipulla. Annan tunnustukseni (tunnustukseni ei ole minkään arvoinen), että hän tekee taitavasti hommansa. Aikansa jopa arvostin, mutta nyt? Mainostamisestako on kysymys? Hehkuttaa jonkun tyhjäntoimittajan kirjaa! Sitähän elämä on! Vai onko? Ja kenenkä elämää? Kuka on kyllin arvokas yhteiskunnan kustantaman Ylen asteikossa? Julkkispopulistiko?
Sitten ne hyvän näköiset "lihavat naiset". Kun tai jos he tulevat ikääni (kahdeksanviis), ovatko he terveitä? Kysymykseni on epätarkka. Ovatko läheskään niin terveitä kuin minä nyt? Mitä nämä "itsensä hyväksyjät" maksoivat yhteiskunnalle?
Aikanaan vaahtosivat "Sari sairaanhoitajista". He tarvitsivat "lisää liksaa". Ymmärsin vaatimuksen. Mutta vaatijat eivät ymmärtäneet: kuka sen maksaa? Se maksettiin valtion velalla! Yhteiskunta!
Yhteiskunta maksaa sotahulluudenkin. Kysymys Horneteista? Kun niitä hankkivat, olin eri mieltä. Järjetöntä tuhlausta! Nyt Poliitikko kertoo ja todistaa, että ne pystyttiin kustantamaan! Väärin! Väite on väärä! Hornetteja ei ole maksettu vieläkään! Kirjanpidollinen kikkailu! Ne sisältyvät tämänhetkiseen valtion velkaan!
Ja uusien hankkimista suunnittelevat!
Miksi näitä vertaan? Siksi että ymmärrys näyttää vähäiseltä. Kuka on vastuussa? Olenko minä? Vastuutani yritin kantaa mahdollisuuksieni mukaan. Yritin ansaita tukin kuorinnalla huhtikuussa 1946. En saanut päivärahaa, eikä äidilleni maksettu minusta lapsilisää. Ainut keino kävellä viiden kilometrin matka edestakaisin aliravittuna poikasena jyrsimään ansiota jäisen tukin kyljestä.
Tuntuu surkuhupaiselta nykyiset puheet ja paheksunnat "lapsityövoimasta".
Pikkupoikien ja maalaismiesten ansiosta Suomi pystyi maksamaan "sotakorvaukset". Yksikään toinen maa ei siihen pystynyt, vain Suomi!
Selviytymisestä ottaa kunnian teollisuustyöläiset. Kuitenkin kaiken perustajana oli metsäteollisuus. Siihen perustuu Suomen kehitys. Kaikki perustuu kaikkeen. Pilvenpiirtäjän rakentaminen ei onnistu ilman tietoa ja taitoa perustuksen lujuudesta.
Ammattiyhdistyksillä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Keulahahmot käyttävät valtapyrkimyksiensä keinoina. "Niin on, jos siltä näyttää".
Esimerkki: Kinastelivat ja lakkoilivat aikansa. Laativat sopimuksen suurena saavutuksena. Kysyi toimittaja: "onko tämä inflatorinen?" Harri Holkeri vastasi: "Niin inflatorinen kuin olla voi!"
Kysyin itseltäni; miksi?
Siksi, että asioita hoitavat ajavat omia pyrkimyksiään. Ay-johtajillakin on "oma suu ennen kuin kontin suu". Kysymys imagosta ja uudelleen valinnasta!
Näennäisen suuri palkankorotus tiesi inflaatiota. Kuka siitä hyötyi? Palkansaajatko? "Kun kuset housuusi, kauanko se lämmittää?"
Vientiyritykset kahmivat suuria kurssivoittoja! Ihmettelin, mutta en ymmärtänyt.
Nyt vaikertavat eläkeläisten ahdinkoa? Miten on?
Tänä päivänä ansiotasoni köyhyysrajan alapuolella on huimasti korkeampi kuin silloin tukkia kuoriessani. Tulen toimeen!
Ihmettelen helvetinmoisesta mekkalasta!
Televisio on pelkkää viihdettä ja poliitikkojen valkopesua. Suomen talouden varsinaisiin ahertajiin ei juuri huomiota kiinnitetä.
He ovat tyhmiä. Me!?
Mainitsemani "kaksi lihavaa naista" esiintyivät kuin lihavuus olisi ansiokas hyve. Naamioivat sen käsitteeseen: "itsensä ja ulkonäkönsä hyväksyminen". En hyväksy itseäni lihavana ja pidin siitä huolen.
Mistä lihavuus tulee? Miksi lihavuutta on? Karhu kerää rasvaa ruhoonsa pitkää talviunta varten. Kaiken lisäksi karhu tarvitsee energiaa pentuja varten. Synnyttää ne ja imettää keräämänsä energian turvin. Korpifilosofikin tajuaa luonnon järjestystä. Ravintoterapeutit, karppaajat, vaakakapinoitsijat, eivät sitä näytä ymmärtävän. Ovat oppineita ja lukeneita, luulevat tietävänsä kaiken. Halveksivat kouluttamattomia.
Opin jostain sen, että rasva muodostuu hiilihydraateista vararavinnoksi. Luonnossa ympärivuotinen ravinnon saanti ei jokaisessa maailman kolkassa ole tasaista. Karhu on todiste sopeutumisesta ja todiste uskovaisten evoluution kieltämistä vastaan.
Ihminen sopeutui luonnon järjestykseen ja säilyi. Vaaleampana tai värillisempänä. Ihmisen äly kehittyi jostain syystä. Kehittyikö liikaa? Sillä tavalla liikaa, että käyttäytyy luonnon vastaisesti.
Ihminen kehitti älynsä avulla keinoja tulla toimeen luonnon vastaisesti. Kuitenkin luonto vaikuttaa oman lakinsa mukaan. Ihminen kerää kehoonsa rasvaa vararavinnoksi, vaikka ei sitä koskaan tarvitse! Eikä käytä!
Tämä kertautuu moninkertaisesti kaikessa ihmisen toiminnassa. Kerää itselleen omaisuutta tuhatkertaisesti yli "tarvittavan" määrän. Venäläisen klassikkokirjailijan tarina: "Miten paljon ihminen tarvitsee maata?" kuvaa ilmiötä realistisesti. Kuvaa ahneutta.
Onko lihava ihminen ahne? Onko ahne ruualle? Ainakin syö enemmän kuin tarvitsee! Kerää kehoonsa rasvaa, vaikka ei koskaan sitä tule tarvitsemaan.
Suomen valtion taloudesta sanoi joku: "kuin Huittisten hullu, syö enemmän kuin tienaa."
Korpifilosofi sanoo: "lihava ihminen syö enemmän kuin tarvitsee".
Läheinen ylipainoinen ihminen uhosi: "Itsepähän läskini kannan!"
Ei se niin mene. Kaikkia meitä joutuu yhteiskunta ja läheiset "kantamaan". Ei sentään kaikkia. Kristillisessä rukouskirjassa rukoillaan: "varjele meitä äkkikuolemalta". Miksi siltä anotaan moista? Nopea kuolema on helpoin ja armollisin tapa. Pitkä kituminen on kärsimystä. Sitä en halua.
Teeveessä nähdyt "kaksi lihavaa naista" ovat "elämänsä kukoistuksessa". Kauniita ja "herkullisen näköisiä". Olen kahdeksanviis ja ajattelen heitä, kun ovat tämän ikäisiä!? Jos ovat?
Jos ovat, niin mitä se maksoi yhteiskunnalle? Helppo heidän on sanoa: "ei se meille kuulu".
Jos ihminen hyväksyy itsensä "sellaisena kuin on"? Eikö hän kanna vastuuta?
Yle mainostaa keskusteluohjelmaa (jota en missään tapauksessa katso) mm Mikko Kivisellä. Yle mainostaa ylenpalttisesti julkkiksia. Mikko Kivinen on "huomattava" julkkis. Onko hän niin "huomattava", jos ei olisi saanut suurta huomiota Ylessä?
Kauanko siitä on kun Ylessä hehkuttivat Mikko Kivisen laihdutusta suurena saavutuksena?
Korpifilosofin mielestä niin nopea laihdutus on järjetöntä!
Nyt hakevat näkyvyyttä Mikko Kivisen lihavuudella! Anna mun kaikki kestää!
Laihduttanut Mikko Kivinen oli saavuttanut "ihmisen näköisyyden". Korpifilosofin mielestä laihtuminen tapahtui liian nopeasti. Onko se kestävää?
Ilman mitään lääketieteellistä tietoa väitän; tämän hetkinen Mikko Kivinen ei ole terve. Hän on luonnottoman lihava! Mutta hänelle siitä nyt maksetaan!? Suhtaudun skeptisesti. Ymmärrän että artisti tarvitsee julkisuutta, mutta onko oikein, että sitä hankitaan yhteiskunnan kustannuksella?
Arto Nyberg on huipulla. Annan tunnustukseni (tunnustukseni ei ole minkään arvoinen), että hän tekee taitavasti hommansa. Aikansa jopa arvostin, mutta nyt? Mainostamisestako on kysymys? Hehkuttaa jonkun tyhjäntoimittajan kirjaa! Sitähän elämä on! Vai onko? Ja kenenkä elämää? Kuka on kyllin arvokas yhteiskunnan kustantaman Ylen asteikossa? Julkkispopulistiko?
Sitten ne hyvän näköiset "lihavat naiset". Kun tai jos he tulevat ikääni (kahdeksanviis), ovatko he terveitä? Kysymykseni on epätarkka. Ovatko läheskään niin terveitä kuin minä nyt? Mitä nämä "itsensä hyväksyjät" maksoivat yhteiskunnalle?
Aikanaan vaahtosivat "Sari sairaanhoitajista". He tarvitsivat "lisää liksaa". Ymmärsin vaatimuksen. Mutta vaatijat eivät ymmärtäneet: kuka sen maksaa? Se maksettiin valtion velalla! Yhteiskunta!
Yhteiskunta maksaa sotahulluudenkin. Kysymys Horneteista? Kun niitä hankkivat, olin eri mieltä. Järjetöntä tuhlausta! Nyt Poliitikko kertoo ja todistaa, että ne pystyttiin kustantamaan! Väärin! Väite on väärä! Hornetteja ei ole maksettu vieläkään! Kirjanpidollinen kikkailu! Ne sisältyvät tämänhetkiseen valtion velkaan!
Ja uusien hankkimista suunnittelevat!
Miksi näitä vertaan? Siksi että ymmärrys näyttää vähäiseltä. Kuka on vastuussa? Olenko minä? Vastuutani yritin kantaa mahdollisuuksieni mukaan. Yritin ansaita tukin kuorinnalla huhtikuussa 1946. En saanut päivärahaa, eikä äidilleni maksettu minusta lapsilisää. Ainut keino kävellä viiden kilometrin matka edestakaisin aliravittuna poikasena jyrsimään ansiota jäisen tukin kyljestä.
Tuntuu surkuhupaiselta nykyiset puheet ja paheksunnat "lapsityövoimasta".
Pikkupoikien ja maalaismiesten ansiosta Suomi pystyi maksamaan "sotakorvaukset". Yksikään toinen maa ei siihen pystynyt, vain Suomi!
Selviytymisestä ottaa kunnian teollisuustyöläiset. Kuitenkin kaiken perustajana oli metsäteollisuus. Siihen perustuu Suomen kehitys. Kaikki perustuu kaikkeen. Pilvenpiirtäjän rakentaminen ei onnistu ilman tietoa ja taitoa perustuksen lujuudesta.
Ammattiyhdistyksillä ei ole puhtaat jauhot pussissa. Keulahahmot käyttävät valtapyrkimyksiensä keinoina. "Niin on, jos siltä näyttää".
Esimerkki: Kinastelivat ja lakkoilivat aikansa. Laativat sopimuksen suurena saavutuksena. Kysyi toimittaja: "onko tämä inflatorinen?" Harri Holkeri vastasi: "Niin inflatorinen kuin olla voi!"
Kysyin itseltäni; miksi?
Siksi, että asioita hoitavat ajavat omia pyrkimyksiään. Ay-johtajillakin on "oma suu ennen kuin kontin suu". Kysymys imagosta ja uudelleen valinnasta!
Näennäisen suuri palkankorotus tiesi inflaatiota. Kuka siitä hyötyi? Palkansaajatko? "Kun kuset housuusi, kauanko se lämmittää?"
Vientiyritykset kahmivat suuria kurssivoittoja! Ihmettelin, mutta en ymmärtänyt.
Nyt vaikertavat eläkeläisten ahdinkoa? Miten on?
Tänä päivänä ansiotasoni köyhyysrajan alapuolella on huimasti korkeampi kuin silloin tukkia kuoriessani. Tulen toimeen!
Ihmettelen helvetinmoisesta mekkalasta!
Televisio on pelkkää viihdettä ja poliitikkojen valkopesua. Suomen talouden varsinaisiin ahertajiin ei juuri huomiota kiinnitetä.
He ovat tyhmiä. Me!?
perjantai 15. syyskuuta 2017
Alennuksella
Lähemmäs kymmenen vuotta maksoin uimahallin vuosikortista normaalin eläkeläistaksan. Tänään suunnittelin kortin uudistamista. Kassalla nainen puhui alennetuista hinnoista. Olen kuullut niistä aikaisemminkin, mutta minua on sotkenut maininta invakortista. Eihän minulla sellaista. Ei minulla ole muuta kuin sepelvaltimotauti. Nainen vilkaisi paperiin:
--- On täällä se mainittu.
Kelakortti ei ollut mukana. Hoidetaan maanantaina.
Eläkeläisen vuosikortti maksaa 120 €.
Kelakortissa on numero 206. Tarkistin kotona.
Tarkoittaa uimahallin kortin hinnaksi 40 €. Kuntosalin hinnaksi 35 €. Otan molemmat.
--- On täällä se mainittu.
Kelakortti ei ollut mukana. Hoidetaan maanantaina.
Eläkeläisen vuosikortti maksaa 120 €.
Kelakortissa on numero 206. Tarkistin kotona.
Tarkoittaa uimahallin kortin hinnaksi 40 €. Kuntosalin hinnaksi 35 €. Otan molemmat.
torstai 14. syyskuuta 2017
Puuroa ja soppaa
Tässä tapauksessa näkyy arkin kulmassa päiväys: 12/12 - 87.
Tällä kertaa pakisen ruuasta. Ja vähän ruuanlaitosta, syömisestä.
Kertoi metsänhoitaja Erkki Sjöman:
"Yliopistoaikana kesätöissä asuimme toverini Kukkosen kanssa pienviljelijä Matilaisen kamarissa. Olimme sopineet talonväen kanssa, että saamme heiltä keittoruuan, omia eväitä oli leipää ja voita. Sellainen oli tapa siihen maailman aikaan.
Joka päivä olimme metsässä. Emäntä toi meille ruokaa aamulla ja illalla. Ruokalista oli fantastinen. Aamulla oli mannaryynivelliä ja illalla oli rusinasoppaa. Joka toinen päivä oli aamulla rusinasoppaa ja illalla mannaryynivelliä. Nautimme niitä kaksi kuukautta.
Harjoitteluajan päätyttyä halusimme maksaa täysihoitomme. Silloin menimme ensi kertaa talonväen puolelle, siihen asti majailimme aina kamarissa. Kuinka sattuikaan: talonväki oli syömässä. Heillä oli pöydässä muun muassa ruispuuroa. Kysyin:
-- Miksi meille ei tuota annettu? Aina vaan mannavelliä ja rusinasoppaa?
Katsoivat meitä pitkään silmät pyöreinä. Viimein isäntä sai sanotuksi:
--- Syöpkö ne herrattii puuroo?!
Palattuamme niin sanotusti sivistyksen pariin Kukkonen otti Raamatun, asetti kaksi sormeaan määrätyllä tavalla ja vannoi olevansa ikuisesti syömättä rusinasoppaa ja mannaryynivelliä. Minä en mitään vannonut. Kuitenkaan en kymmeneen vuoteen syönyt kyseisiä herkkuja.
Olen herkkä assosiaatioille. Oma ruuanlaittoni toi mieleen moisen tarinan. Voisin otsikoida:
Erkin keittokirjasta:
"Tänään keitin riisipuuroa. Hyvää puuroa saadaan hitaasti hauduttamalla. Kaksi kahvikupillista riisiä noin litraan vettä, kaksi pientä mitallista suolaa. Kiehautin, sitten katkaisin virran, panin kannen päälle. Sitten läksin parturiin kävellen, noin puoli tuntia yhteen suuntaan. Palattuani lisäsin rasvaista maitoa, vähän vanilliinisokeria ja jatkoin keittämistä.
Toiseen kattilaan laitoin pienen pussillisen luumuja noin litraan vettä, reilusti sokeria ja keitin, kunnes luumut turposivat ja liemi tuli ruskeaksi. Lisäsin kolme desilitraa vahvaa mustaherukkamehua, odotin keiton kiehuvan ja suurustin kahdella kukkuraisella ruokalusikallisella perunajauhoja.
Puuroa lautaselle, päälle luumusoppaa ja hyvänlainen loraus vispikermaa. Söin kaksi annosta ja tunsin aterioineeni ruhtinaallisesti.
Loikoilin hetken sängyn päällä, pomppasin äkkiä ylös ja söin kolmannen annoksen.
Täydellinen päivä: parturissa nautin kauniin naisen hellistä käsistä."
*********
Tänään on 14.09.2017. Niinpä! Noiden tekstien naputtelusta siis kulunut melkein täysi kolme vuosikymmentä.
Pohdiskelen tuota aikaa. Vuosirenkaita oli 55. silloin mielestäni vanha, vai olinko? Keski-ikäinen? Nyt mittarissa 85. 80-vuotis dokumentissa Seija määrittelee lukeman "uskomattomaksi". Olihan elämäni siinä välissä "veitsen terällä".
Joskus tuumailen elämäni turhaksi. "Olinko? vai enkö ollut?"
Merkityksetön ihminen?
Tällä kertaa pakisen ruuasta. Ja vähän ruuanlaitosta, syömisestä.
Kertoi metsänhoitaja Erkki Sjöman:
"Yliopistoaikana kesätöissä asuimme toverini Kukkosen kanssa pienviljelijä Matilaisen kamarissa. Olimme sopineet talonväen kanssa, että saamme heiltä keittoruuan, omia eväitä oli leipää ja voita. Sellainen oli tapa siihen maailman aikaan.
Joka päivä olimme metsässä. Emäntä toi meille ruokaa aamulla ja illalla. Ruokalista oli fantastinen. Aamulla oli mannaryynivelliä ja illalla oli rusinasoppaa. Joka toinen päivä oli aamulla rusinasoppaa ja illalla mannaryynivelliä. Nautimme niitä kaksi kuukautta.
Harjoitteluajan päätyttyä halusimme maksaa täysihoitomme. Silloin menimme ensi kertaa talonväen puolelle, siihen asti majailimme aina kamarissa. Kuinka sattuikaan: talonväki oli syömässä. Heillä oli pöydässä muun muassa ruispuuroa. Kysyin:
-- Miksi meille ei tuota annettu? Aina vaan mannavelliä ja rusinasoppaa?
Katsoivat meitä pitkään silmät pyöreinä. Viimein isäntä sai sanotuksi:
--- Syöpkö ne herrattii puuroo?!
Palattuamme niin sanotusti sivistyksen pariin Kukkonen otti Raamatun, asetti kaksi sormeaan määrätyllä tavalla ja vannoi olevansa ikuisesti syömättä rusinasoppaa ja mannaryynivelliä. Minä en mitään vannonut. Kuitenkaan en kymmeneen vuoteen syönyt kyseisiä herkkuja.
Olen herkkä assosiaatioille. Oma ruuanlaittoni toi mieleen moisen tarinan. Voisin otsikoida:
Erkin keittokirjasta:
"Tänään keitin riisipuuroa. Hyvää puuroa saadaan hitaasti hauduttamalla. Kaksi kahvikupillista riisiä noin litraan vettä, kaksi pientä mitallista suolaa. Kiehautin, sitten katkaisin virran, panin kannen päälle. Sitten läksin parturiin kävellen, noin puoli tuntia yhteen suuntaan. Palattuani lisäsin rasvaista maitoa, vähän vanilliinisokeria ja jatkoin keittämistä.
Toiseen kattilaan laitoin pienen pussillisen luumuja noin litraan vettä, reilusti sokeria ja keitin, kunnes luumut turposivat ja liemi tuli ruskeaksi. Lisäsin kolme desilitraa vahvaa mustaherukkamehua, odotin keiton kiehuvan ja suurustin kahdella kukkuraisella ruokalusikallisella perunajauhoja.
Puuroa lautaselle, päälle luumusoppaa ja hyvänlainen loraus vispikermaa. Söin kaksi annosta ja tunsin aterioineeni ruhtinaallisesti.
Loikoilin hetken sängyn päällä, pomppasin äkkiä ylös ja söin kolmannen annoksen.
Täydellinen päivä: parturissa nautin kauniin naisen hellistä käsistä."
*********
Tänään on 14.09.2017. Niinpä! Noiden tekstien naputtelusta siis kulunut melkein täysi kolme vuosikymmentä.
Pohdiskelen tuota aikaa. Vuosirenkaita oli 55. silloin mielestäni vanha, vai olinko? Keski-ikäinen? Nyt mittarissa 85. 80-vuotis dokumentissa Seija määrittelee lukeman "uskomattomaksi". Olihan elämäni siinä välissä "veitsen terällä".
Joskus tuumailen elämäni turhaksi. "Olinko? vai enkö ollut?"
Merkityksetön ihminen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)