Viime vuodelta muistan kovimmille ottaneina töinä marjankeruun ja mattojen pesun. Selän rasitusvamma ja vanhuuden raihnastuminen jarruttavat.
Nyt en mustikoita paljon jaksanut. Puolukoita yritän, kunhan vielä kypsyvät paremmiksi. Mattojen pesu arvelutti? Jospa vaikka yhden kerrallaan?
Selätin lorvikatarrin. Kaksi mattoa autoon ja toimeksi. Muistin panna selkätuen. Ihmeekseni ei tuntunut kovin hankalalta. Viritin ne puomin päälle. Haen vielä sen kolmannenkin maton. Viivähdin sen verran, että nautin kahvin ja voileivän.
Aloin jynssäämään. Vasta sitten huomasin unohtaneeni tukivyön! En pahemmin vaiviintunut, vaikka pesin kolmannenkin maton.
Kylmä sää hidasti kuivumista. Vintissä on peruskuiva ilma, mutta aurinko vältteli porottamasta peltikattoon.
Matot pesin joskus männeellä viikolla. Kämppäni oli varsinainen huolimattoman huusholli. En hinkunut siivoamaan, ennen kuin saan matot. Eilen kopeloin mattoja. Päätelmä: huomenna. Imurointia sentään tuhrasin tällä välin.
Makuuhuoneen matto ei kuivunut. Olohuoneen matot sain kannettua sisälle. Lattiasta sain pesuveden melko likaisen näköiseksi. Heikko näköni ei ole todistusvoimainen, mutta näytti kuin kivituhkan jäljet olisi hävinneet.
Kuulin joskus puhuttavan viikkosiivouksesta. Niinpä. Viikko taisi kulua siitä kun vein matot pois siihen kun ne levitin lattialle.
Eikä sillä hyvä. Makuuhuoneen matto odottaa vintissä kuivumista.
