maanantai 4. syyskuuta 2017

Oikein tai väärin

Jonkinlaisena sanaseppänä tulen kiinnittäneeksi huomiota kielellisiin ilmaisuihin. Käytän itse murteellisia ja semanttisia ilmaisuja teksteissäni. Mutta voiko koulutetuilta ammattilaisilta julkisessa esiintymisessä odottaa jotakin?  Kirjoitan tajunnan virtaa, eikä niitä moni lue, paitsi silloin kun tekstini huolitaan paikallismediaan. Moittiminen on oikeutettua.

Urheilutoimittajat intoutuvat runollisiksi, käyttävät runsasta kuvakieltä tuloksista hurmioituneina.
Kun sanovat: "kaikkien aikojen", "Kaikki ajat" saattavat käsittää vain vuosikymmeniä. Harvoin satoja vuosia.
Tauti tarttuu. Teeveessä säätieteilijä lausahti: "Nyt oli kaikkien aikojen lämpimin tammikuu."  Korpifilosofi hymähti: "Nyt nyrjähti!"
Joku sentään käyttää osuvampaa ilmaisua: "Mittaushistorian aikana."

Onko tämä saivartelua, kun tuntuu jotenkin oudolta sanoa: "Palloilija laukoi maalin!"  Laukaisi!
Mielestäni laukoi on monikkomuoto. Maali myös ammutaan. Ampui. Ampui sata kertaa.
Mielestäni voi sanoa: "Jalkapallisti laukoi kolme maalia."
Vai, onko laukoi huonoa suomea?

Tänä päivänä tulleessa Sydän-lehdessä oli artikkeli. Anna-mari Hekkala kirjoittaa aiheesta: "antikoagulantti". Aivan outo sana tarkoittaa itsellekin tuttua ainetta. Käyttämäni on Primaspan.
Lajitoverit sanovat: "Verenohennus lääke". Joillekin yritän selittää: "Ei se tarkoita veren ohennusta vaan hyytymisen estoa."  Sitä eivät näytä ymmärtävän. Katsovat minuun hitaasti.
Anna-Mari Hekkala sanoo sen, kuten olen itsekin ymmärtänyt. Veren ohennuksella tarkoitetaan hemoglobiiniin vaikuttamista.

Tämä on hyödyllistä tietoa. Saman lehden toisessa artikkelissa Mikko Parry varoittaa  Omega 3 lisäravinteen käytöstä: "veren hyytymistä vähentävän vaikutuksen vuoksi niiden käyttöä ei voida suositella herkästi veren vuodosta kärsiville, eikä potilaille, jotka käyttävät muuta veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkitystä".
Minulla Primaspan 100. Aspirin.
Skeptikkona en hurahda Omega 3:en enkä muihinkaan vastaaviin. Onneksi!
Kuka tavallinen tallaaja tämmöisen ymmärtää?

Sitten: Lääkemääräykset ja annosteluohjeet ovat lääkärin määräämää "jumalan sanaa". Jos et noudata, joudut Helvettiin!
Joku minua vanhempi mies sanoi: "Lääkärin erehdykset peittää multa."

Mullan peittämiseen törmäsin viime lauantaina. Nuoren tytön elämä päättynyt ilmarintaan. Minulle kertoja arveli sen johtuvan jotenkin sydämestä. Oikaisin. Sattumalta tiedän sen liittyvän keuhkojen operaatioihin.  Tunsin kolme henkilöä siltä alueelta.  Yksityiskohtia en tietenkään kuullut, mutta oleellisen; tyttö valitti:
 --- Minä tukehdun!
Passittivat kotiin ja kuoli.
Joka kerran kysyn: --- Sen takia vai siitä huolimatta?  Kuitenkin herää kysymys: miksi tyttö valitti tukehtuvansa? Otettiinko huomioon?

Itselläni kaksi "sairautta", sepelvaltimotauti ja eturauhasen liikakasvu. Niiden tiimoilta otettu monituisia kokeita. Joskus tuli semmoinen tunne, että henkilökunnalle ovat tärkeimpiä laboratoriolukemat. Ei se, miltä potilaasta tuntuu?
Niin. Potilashan ei ole asiantuntija. Hyvin usein kuvittelee.
Mutta minkä tasoinen potilas? Harhainen tai pelokas? Minkälainen koulutus? Oppiarvo? Mistä henkilökunta voi arvata, että kouluja käymätön potilas  ajattelee? Kouluttamaton saattaa  ajatella. Saattaa olla lukutaitoinen ja kohtuullisesti lukemaansa ymmärtävä.

Sattui kymmenkunta vuotta sitten: Istuin vessassa. Havaitsin; pytty puolillaan helakanpunaista verta.    Tapahtuma johti pyyntöön: --- tarvitsen ambulanssin, pitää päästä KYS:iin.
Yksinkertainen pyyntö ei ollut turha. Hätäkeskuksen virkailija sai minulta kohtuuttoman reaktion.
Se hävettää minua vieläkin.
  Suunnilleen näin. Huuhtelin veren pois. Jälkeenpäin harmittelin: -- Sitä ei kukaan nähnyt!
Istuin jälleen pytylle. Mahtoiko olla shokki?  Pippelin päässä roikkui hyytyneen veren muodostama "pitsi". Kurkotin sivulle, ottaakseni vessapaperia. Havaitsin pyörtymisen tunteen. Pitsi jäi pyyhkimättä. 
Hätäkeskukseen!
Hoipertelin keittiöön. Keittiön pöydältä kännykkä. Jatkoin makuuhuoneeseen. Asetuin polvilleni lattialle sängyn viereen. Panin kännykän sängyn päälle. En nähnyt mitään muuta kuin kädessäni mustan kapulan. Numeroita? Numeroita en nähnyt.
Onko se 112 vai 122? Sehän on selvä! Mutta minulle ei ollut. Enkä aikaisemmin valinnut pikanäppäimiä.
112 missä kohdin numerot ovat?
Puoliksi arvaamalla ja puoliksi muistamalla sain näppäiltyä. Ilmeisesti oikeat numerot.
Neuvottu oli, että henkilö ja paikka. Sain sanottua, mutta siinä vaiheessa oli voimat hukassa. Sain sanottua: pitää päästä KYS:iin. En pystynyt keskustelemaan, enkä ymmärtänyt selostaa tilannetta. Vastoin tapojani, sanoin jotain epäystävällistä.
Olin niin voipuneena että kuulin heikkona kaikuna jostain avaruudesta
 --- Ambulanssi on tulossa. Sulkekaa puhelin. 

Tänäkin päivänä, jos sellainen kuviteltu kohtaaminen sattuisi, että hätäkeskuspäivystäjä ja minä kohtaisimme ja selviäisi osuutemme, häpeäisin käytöstäni, niin että haluaisin näkymättömäksi.

Homma eteni. Ambulanssi lähti Rautalammilta viiden paikkeilla. KYS:issä tulin poliklinikalta osastolle suunnilleen kello kymmenen. Helpottunut ja tyytyväinen.