Katkeruuttako? Siltä vaikuttaa. Vuosisadan vaihteessa kirjailtua,
Käyttäytyminen. Riskitekijät. Me-lehti 3/2000
"Tämä on maalaisjärjen rappeutumista ja asiantuntijavaltaan alistumista. Me hyvinvointiyhteiskunnan jäsenet tahdomme liiankin helposti suostua kuunteleman lääketieteilijöitä, jotka kertovat meille, miten pitäisi elää. Heidän eksakti, numeroin ilmaistu tutkimustietonsa hämää meidät uskomaan, että he tietävät salaisuuden. Mutta eivät hekään tiedä; he vain arvuuttelevat. He rakentavat hitaasti palapeliä, joka loppujen lopuksi saattaa esittää jotain aivan muuta kuin he koskaan ovat osanneet kuvitellakaan."
Riskitekijät on määritelty ja osin pitävät tietysti paikkansa, mutta suhtaudun kriittisesti. Sellaisia on leikattu, joiden kolesterolilukema on neljä ja siinä runsaasti hyvälaatuisia. Margariinin syöjiä leikataan. Sitten nämä normaalipainoiset, tupakoimattomat, liikkuvat, kalaa syövät ja alhaisen verenpaineen omaavat joutuvat samalla tavalla leikkauspöydälle. Kuulun tuohon ryhmään.
Luonteeltani olen stressaantuva ja vaikeuksia kokenut. Mutta ei minua voi luokitella A-B tyyppien jaolla, en ole viilipytty, mutta en neuroottinenkaan.
Muutamat amerikkalaiset tutkijat ovat yrittäneet etsiä sepelvaltimotaudin vastustuskyvyksi vähätuloisuutta!? "Alkeellisilla" kansoilla kyseistä vaivaa esiintyy vähemmän kuin "sivistyneillä. Kuulun itä-suomalaiseen Savon heimoon. Jotkut pitävät meitä alkeellisina , kuten vanhoissa Suomi-filmeissä esitetään. Olen tehnyt ruumiillista työtä ja aina ollut vähätuloinen. Nämä viisaat ovat sitä mieltä. ettei pienituloisella ole huolia eikä stressiä, näitä on vain omaisuuden kartuttajilla. Ikävä kyllä, meillä vähätuloisilla ja alkeellisilla on runsaasti sydänvaivoja.
Voisin sanoa noita rasisteiksi. Rasismiksi katsotaan ihonväriin kohdistuvaa syrjintää, mutta mielestäni sitä myös on koulutusta saamattomiin ja suorittavaa työtä tekeviin kohdistuva väheksyntä, sekä halveksunta niitä kohtaan, jotka eivät onnistuneet hankkimaan yleisen standartin mukaisia olosuhteita ja elintason välineitä ympärilleen.
Tutkijat unohtavat, että vähän ansaitsevilla on ainainen huoli toimeentulosta, kun se on sidoksissa rahaan. Stressiä lisää alemmuuskompleksi, kun tietää olevansa muita huonompi. Ei pysty ostamaan hyvää asuntoa, ei ole varaa käydä ulkomaanmatkoilla, joista muut kertovat ylen onnellisina ja jokapäiväisenä asiana kuin sukkaparin osto, joka sekin itseni pitää tehdä harkiten. Kysyvät aina autoni vuosimallia, vaikka näkevät kysymättäkin sen olevan vanha ja halpa.
Lukiessani ns. A-tyyppisestä käyttäytymisestä ja sen tutkimisesta kertovaa kirjaa, tarkastelen itseäni ja huomaan omaavani tuosta vahingollisesta mallista suunnilleen puolet. Mutta löytyykö ketään, jolla ei noita ominaisuuksia ole? Vaikka en ole fanaatikko missään asiassa, kuitenkin olen usein tyytymätön asioiden luistamiseen.
Kaikki näyttävät käsittelevän ylemmän yhteiskuntaluokan tapauksia, kaltaisiani ei ollenkaan. Aivan kuin A-tyyppi on joko valittu olotila, tai luonteenpiirre, josta voi opetella irtautumaan pelkällä tahdon voimalla.
Harvat huomioivat alaluokan ihmisiä, joihin kuulun. Kirjastoista löydän vain muutamia yleisölle tarkoitettuja teoksia, joukossa muutama amerikkalainen. Amerikkalaisissa teoksissa on amerikkalainen näkökulma. Niiden tietojen perusteella, joita päähäni on tallentunut, sikäläisessä systeemissä kaltaiseni jäävät hoitamatta, varsinkin näin suuret operaatiot, kuten sydänleikkaukset. Suomessa hoidetaan meikäläisetkin, enkä ole pitänyt itsestään selvänä , että pääsen leikkaukseen kiireellisenä, olenhan jo eläkeikäinen, enkä koe itseäni arvokkaaksi.
A-tyypistä ja stressistä mainitaan varallisuuden hankkimisen yhteydessä. Totta on. että yhä uusien saavutusten tavoitteluun tulee pakomielle, jopa himo. Kuitenkin ovat erikseen ne, jotka ovat lähtöisin kurjista oloista ja nollapisteestä, mutta on pyrkimys kohentaa asemaansa omilla ponnistuksillaan, mutta kamppailustaan huolimatta epäonnistuvat.
Nämä tutkijat eivät tiedä mitään pienyrittäjän vaikeuksista, tai eivät laske heitä kuuluviksi mihinkään kastiin. Kun on muutama työntekijä, joille maksetaan palkkaa, eikä tilipäivän aamuna ole kassassa ollenkaan rahaa, sinä tilanteessa kysytään usean kirjaimen tyyppiä.
Kun kamppailee erääntyneiden laskujen kanssa, kun asiakkaat maksavat hitaasti, tai mielellään ei ollenkaan, kun luottaa ihmisiin ja on liian kiltti. Kun erehtyy alkamaan yrittäjäksi ja kantaa vastuunsa, ei voi lopettaa, vaikka huomaa homman menevän perseelleen. Kun siirtää konkurssia niin pitkälle, ettei kukaan kärsi, ei takaajat eikä muut, vaan haluaa jotenkin selvitä pankkiveloista, niin mikä se tyyppi on?
