Tässä tapauksessa näkyy arkin kulmassa päiväys: 12/12 - 87.
Tällä kertaa pakisen ruuasta. Ja vähän ruuanlaitosta, syömisestä.
Kertoi metsänhoitaja Erkki Sjöman:
"Yliopistoaikana kesätöissä asuimme toverini Kukkosen kanssa pienviljelijä Matilaisen kamarissa. Olimme sopineet talonväen kanssa, että saamme heiltä keittoruuan, omia eväitä oli leipää ja voita. Sellainen oli tapa siihen maailman aikaan.
Joka päivä olimme metsässä. Emäntä toi meille ruokaa aamulla ja illalla. Ruokalista oli fantastinen. Aamulla oli mannaryynivelliä ja illalla oli rusinasoppaa. Joka toinen päivä oli aamulla rusinasoppaa ja illalla mannaryynivelliä. Nautimme niitä kaksi kuukautta.
Harjoitteluajan päätyttyä halusimme maksaa täysihoitomme. Silloin menimme ensi kertaa talonväen puolelle, siihen asti majailimme aina kamarissa. Kuinka sattuikaan: talonväki oli syömässä. Heillä oli pöydässä muun muassa ruispuuroa. Kysyin:
-- Miksi meille ei tuota annettu? Aina vaan mannavelliä ja rusinasoppaa?
Katsoivat meitä pitkään silmät pyöreinä. Viimein isäntä sai sanotuksi:
--- Syöpkö ne herrattii puuroo?!
Palattuamme niin sanotusti sivistyksen pariin Kukkonen otti Raamatun, asetti kaksi sormeaan määrätyllä tavalla ja vannoi olevansa ikuisesti syömättä rusinasoppaa ja mannaryynivelliä. Minä en mitään vannonut. Kuitenkaan en kymmeneen vuoteen syönyt kyseisiä herkkuja.
Olen herkkä assosiaatioille. Oma ruuanlaittoni toi mieleen moisen tarinan. Voisin otsikoida:
Erkin keittokirjasta:
"Tänään keitin riisipuuroa. Hyvää puuroa saadaan hitaasti hauduttamalla. Kaksi kahvikupillista riisiä noin litraan vettä, kaksi pientä mitallista suolaa. Kiehautin, sitten katkaisin virran, panin kannen päälle. Sitten läksin parturiin kävellen, noin puoli tuntia yhteen suuntaan. Palattuani lisäsin rasvaista maitoa, vähän vanilliinisokeria ja jatkoin keittämistä.
Toiseen kattilaan laitoin pienen pussillisen luumuja noin litraan vettä, reilusti sokeria ja keitin, kunnes luumut turposivat ja liemi tuli ruskeaksi. Lisäsin kolme desilitraa vahvaa mustaherukkamehua, odotin keiton kiehuvan ja suurustin kahdella kukkuraisella ruokalusikallisella perunajauhoja.
Puuroa lautaselle, päälle luumusoppaa ja hyvänlainen loraus vispikermaa. Söin kaksi annosta ja tunsin aterioineeni ruhtinaallisesti.
Loikoilin hetken sängyn päällä, pomppasin äkkiä ylös ja söin kolmannen annoksen.
Täydellinen päivä: parturissa nautin kauniin naisen hellistä käsistä."
*********
Tänään on 14.09.2017. Niinpä! Noiden tekstien naputtelusta siis kulunut melkein täysi kolme vuosikymmentä.
Pohdiskelen tuota aikaa. Vuosirenkaita oli 55. silloin mielestäni vanha, vai olinko? Keski-ikäinen? Nyt mittarissa 85. 80-vuotis dokumentissa Seija määrittelee lukeman "uskomattomaksi". Olihan elämäni siinä välissä "veitsen terällä".
Joskus tuumailen elämäni turhaksi. "Olinko? vai enkö ollut?"
Merkityksetön ihminen?
