Eilisen päivän suunnittelin säätietojen mukaan. Viileän aamupäivän ajaksi laitoin pyykin pyörimään. Poutaisen iltapäivän aikana pesin rättimatot. Varauduin raskaaseen työhön, viime vuotisen kokemuksen muistaen. Raskaimmat työt olivat marjankeruu ja maton pesu. Sommittelin mielessäni, että pesen vaikka maton kerrallaan.
Näpräsin pyykit kuivumaan pienten paikkojen rajoittamana. Pakasteesta otetun ruuan päätin nauttia kahdessa osassa, osan päivällä ja lopun illemmalla hommailujen jälkeen.
Mattoja otin lähtiessäni kaksi: yhden vähän leveämmän ja toisen vähän kapeamman. En kuitenkaan väsynyt liikaa. Vähän tuotti hankaluutta märkien mattojen asettelu puomin päälle.
Keitin kahvin ja laitoin voileivän. Virkistyneenä jynssäsin kolmannen maton. Kolme mattoa ovat yhä autossa. Rahtaan vintille, kunhan kerkeän. Tai jaksan.
Torstaina ja perjantaina en käynyt uimassa. Maanantai. Pitää käydä välttämättömästi. Jaksoin uida verkkaiseen tahtiini kolmisensataa metriä. enkä kovin väsynyt. Tavoitteeni on: jos ja kun en jaksa kahtasataa metriä, lopetan hallilla käynnin.
Aion ostaa vielä vuosikortin. Pystynkö käyttämään sen? Väliäkö hällä? Vaikka kuolema tulisi, ei se silloin harmita.
Päivän rasitusten jälkeen uskoin nukkuvani hyvin. Mitä vielä? Ei tapahtunut!
Jossain julkaisussa nuori nainen sanoi: "Ajatukset ovat karhuja". Niin ovat!
En pysty sulkemaan ajatuksiani tai tajuntaani. Jotkut itämaiset filosofiat väittävät sen onnistuvan. Mutta ei korpifilosofi? Luotin väsymyksen tekevän tehtävänsä. Mutta ei! Pyöriskelin, käänsin kylkeä. Tein hengitysharjotteita. Jossain vaiheessa oli uni armahtanut.
Havahduin. tunsin itseni virkeäksi. Katsoin kelloon: olin nukkunut tuskin kahta tuntia, vaikka painuin pehkuihin vähää vaille yksitoista.
"Ajatukset ovat karhuja."
Niin ovat! En saanut unta. Aivoni toimivat ylikierroksilla. Enimmäkseen vanhoissa asioissa ja kaikissa epäonnistumisissa. Miksi ei; miten tästä eteen päin? Siksi, että on luopumisen aikaa!?
Onko mitään järkeä nousta keittämään "aamupuuroa" kolmen aikaan? Niin järjettömästi kuitenkin toimin! Jostain vilahti semmoinen, että kaura vaikuttaa positiivisesti? Siihen olen taipuvainen uskomaan. Tälläkin kerralla.
Heräsin kahdeksan kieppeillä.
"Kuoleman väsyneenä".
Aamuväsymys vaivasi pitkään. Se hellitti selkeästi otettuani käyttöön vitamiinilisät.
Muistinko ottaa? Ovatko hyödyllisiä?
Piipahdin brandykaupassa. Elämä jatkuu!
Vai jatkuuko? Ja miten kauan? Onko sillä väliä?
