Nurmijärven ryhmässä Rauha Jarkka luuli virheeksi; oikaisi = Ristijärven... Kirjoitin tukin kuorinnasta Ristisjärven jäällä. Koneen ohjelmakin herjaa. Pielavedellä sanottiin; Ristiskylällä jne. Järven nimi oli Ristinen. Sekä Pieni Ristinen. Pienestä on vielä vähän jäljellä, mutta Ristinen on historiaa.
Silloin tukin kuorinnan aikaan järveä oli vain kevättulvan aikaan. Muulloin pelkkää lettoa. Olavi Malinen myi huutokaupalla alueita, joista pikkumökkien miehet maksoivat saadakseen korjata elukoilleen järviheinää. Varsin huonoa rehuksi.
Tulvavesi hyödynnettiin. Ajoivat jäälle tukkeja, jotka kuorittiin ja tulvan noustessa tukit kohosivat veden nostamina. Siitä ne ohjattiin jokeen.
Se oli ehkä viimeinen kerta silloin kun minä siellä parkkasin. Ristiskoskea oli perattu aiemmin, mutta se perattiin niin alas, että järven pohja kuivatettiin pelloiksi. Jakoivat pieniksi tiloiksi. Asutustiloiksi. Peltoja viljelivät muutamat vuosikymmenet. Tuli paketoimisaalto.
Viimeksi kun siellä liikuin, oli vielä taloissa asutusta.
Pielaveden Kirkkosaaressa vanhalla hautausmaalla oli rautainen risti. Siinä teksti:
OO KUOLEMA KUINKA HYVIN SINÄ TEETKÄÄN SILLE JOKA KIUSATTU ON
Toimittaja muuttanut = Oi kuolema.....
Sehän on aivan väärin. En kuitenkaan kommentoinut millään tavalla. Se kuuluu olla niin kuin kirjoitin. Jäljensin tekstin alkuperäisenä.
Luin pikku poikana vanhasta hartauskirjasta: "OO Herra Seebaot..
Lyhyen sanan OO ymmärrän ilmaisevan juhlallista ja kunnioittavaa. Oi sen sijaan on aivan toista.
Teinköhän kardinaalimunauksen kirjoittaessani siitä paikallislehteen. Tekopyhät hurskastelijat eivät hyväksy ristin lausetta. Luulen heitän paheksuneen sitä. Risti oli hävinnyt.
Minä en ymmärtänyt siinä olevan mitään paheksuttavaa. Kirjoitin siitä siksi, että se on totisinta totta.
Miten monta kertaa kuolema tuo helpotuksen. Lopettaa kärsimyksen siltä "joka kiusattu on".
maanantai 30. lokakuuta 2017
lauantai 28. lokakuuta 2017
Täpärä pelastuminen
Ikäiseni mies kertoi raiskaus kokemuksestaan. Iso mies otti kiinni ja pani narulenkin kaulaan. Avuton pikkupoika joutui pervon uhriksi. Suuhun saamaansa spermaa tuntui olevan silmät ja korvatkin täynnä. Uhkasi polkea pojan suohautaan, josta kukaan ei milloinkaan löydä.
Pelastajaksi sattui tulemaan nainen:
--- Päästä poika irti.
Mietin tykönäni monta kertaa. Tämmöistä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen, eikä törkimyksiä päästä rankaisemaan. Aiheen sain Islantia koskevasta uutisoinnista. Siellä käy kohina kuumana. Hallituksia kaatuu.
Miten tämä liikuttaa mieltäni? Naiset maailman eri kolkilla nousseet ilmoittamaan ahdistelukokemuksistaan. Ei ole pelkkää ahdistelua, on myös raakaa väkivaltaa. Naisten lause voisi kuulua: Minäkin.
Akaatta isoäiti antoi kolikon käteeni: --- Mäne ostamaan kaapasta hyvijä kahvija. Suopatamalla loikin avojaloin, hain sijaa askelille. Kuivalla Kivimäen kankaalla oli hyvä kävellä. Kivimäen talon pellolla nostivat perunaa. Touhussa oli myös Kalevi Lappalainen, parikymppinen nuori mies. Sanoivat häntä Loso-jätkäksi. Loso heitti minua perunalla, sitten kivellä. Peruna osui ja koski.
Emäntä sanoi: Elä Kalevi kehtoo, anna poejan männä.
Kaupalta tultuani kävelin Kivimäen kankaalla. Katselin ihaillen polun valkoista hiekkaa. En huomannut, ennen kuin Loso seisoi edessäni. Kasvojeni korkeudella piteli kädessään isoa mulkkuaan. Vaati minua imemään. Käsittämätön asia kauhistutti. En halunnut imeä vapaaehtoisesti. Painoi kädellään päätäni punoittavaa mulkkua kohti. Pyöräytin pääni irti. Loso tarttui tukevammin takaraivooni, painoi päätäni itseään kohti. Kuusivuotisellakin pelasi itsesäilytysvaisto.
Nyt kokeneena tiedän: se oli kamppailulajeista tuttu väistö: annetaan periksi ja sitten toimitaan. Kyykistyin alas ja hänen kainalon alitse pujahdin pakoon. Kerkesi tuskin kääntyä, kun jo vilistin kangaspolulla kotiin päin. Loso kääntyi katsomaan:
--- Perhana!
Ei lähtenyt perääni.
Miettiköön kuka tahansa tapahtumaa ja seurauksia. Minulla oli psyykkisiä ongelmia. Olen Korpelan Kertun huoripentukatraan jäsen. Kaikkien halveksima. Ei ketään puolustajaa, joka voisi kostaa.
Avuton joutuu helposti uhriksi.
Minä pääsin pakoon.
*****
Toinen tapaus oli jo sellainen, ettei seurauksista voi olla varma. Siinäkin tapauksessa päti myöhempi huomioni; en ole onnistuja, mutta selviytyjä.
Kesän kauniina sunnuntaina oli Kirkkoharjun rannassa paljon väkeä ja uimareita. Muutama oli Kirkkoharjun veneessä uimarannan vierellä. Ongin siinä ja nauroivat kun sain pienen ahvenen juuri veneen perän vierestä. Sen ahvenen saanti on viimeinen muistikuva, ennen seuraavaa järkytystä.
Ohejärven ranta siltä puolelta oli lepikkopuskien ympäröimä. Vaelsin matalaa hiekkarantaa vedessä kulkien ja ongin välillä. Kalat pujotin vitsakseen. Lähestyessäni talvitien aukkoa, havaitsin Pentti Lappalaisen tiirailevan vasta-auringon häikäisemänä, varjosti kädellään estääkseen häikäisyä.
Mitähän se tuossa???
Samassa kuului talon kohdalta rinteen yläpuolelta ääni: ---- Nyt se ei piäse pakkoon.
Talon luona harjun päällä seisoi Huugo Rytkönen. Kaksi meni polkua uimarantaa kohden. Toinen oli Väinö Lappalainen. Toista en tuntenut. Havaitsin yhteensä neljä. Pelkäsin jotain pahaa. Toimin ajankohtaan nähden uskomattoman järkevästi (onnekkaasti?)
Olin saarroksissa. Mitähän ne meinaa?
Ahvenet jätin. Arvokkaan onkeni halusin pitää. Suhteellisen lyhyt kuiva pihlajainen vapa oli hyvin kevyt. Kiersin siiman vavan ympärille, painoin koukun kiinni vapaan. Otin vavan oikeaan käteeni tyvipuoli eteenpäin. Toiset jätkät olivat aikuisia nuoria. Pentti Lappalainen suunnilleen neljäntoista. Heikoin lenkki.
Kävelin näen näköisen huolettomasti kohti. Se oli hämäys. Se yllätti Pentti Lappalaisen, porukka oletti minun pelkäävän. Pelkäsinkin. Mutta en lamaantunut.
Tulin Pentti Lappalaisen kohdalle, hän oli ymmällä pelkäämättömyydestäni. Ojensi kätensä ottaakseen minusta kiinni.
Pentti seisoi aukon reunassa minun suunnassani. Äkkiä säntäsin juoksuun matalassa rantavedessä, loikkasin maalle ja juoksin korjatun pienen heinäpellon poikki viistoon kohti Tervarantaa. Tiesin ettei Kirkkoharjussa ollut ketään kotona. Pentti jäi hölmistyneenä rannalle.
Huugo Rytkönen tivasi: ---- Mittee vasten sinä sen piästit?
--- No kun minä en...
--- Perkeleen nyherö!
Sydän tykytti korkealla tahdilla kun vihdoin hiljensin.
Onnistuja ei, selviytyjä kyllä. Siitä selvisin viileän harkinnan avulla. Mitä sitten, jos jätkäporukka pääsi tavoitteeseen? Olisivatko minua rääkänneet voinut jättää minut henkiin? Ja kuka minusta olisi välittänyt, vaikka olisin "kadonnut"?
Pelastajaksi sattui tulemaan nainen:
--- Päästä poika irti.
Mietin tykönäni monta kertaa. Tämmöistä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen, eikä törkimyksiä päästä rankaisemaan. Aiheen sain Islantia koskevasta uutisoinnista. Siellä käy kohina kuumana. Hallituksia kaatuu.
Miten tämä liikuttaa mieltäni? Naiset maailman eri kolkilla nousseet ilmoittamaan ahdistelukokemuksistaan. Ei ole pelkkää ahdistelua, on myös raakaa väkivaltaa. Naisten lause voisi kuulua: Minäkin.
Akaatta isoäiti antoi kolikon käteeni: --- Mäne ostamaan kaapasta hyvijä kahvija. Suopatamalla loikin avojaloin, hain sijaa askelille. Kuivalla Kivimäen kankaalla oli hyvä kävellä. Kivimäen talon pellolla nostivat perunaa. Touhussa oli myös Kalevi Lappalainen, parikymppinen nuori mies. Sanoivat häntä Loso-jätkäksi. Loso heitti minua perunalla, sitten kivellä. Peruna osui ja koski.
Emäntä sanoi: Elä Kalevi kehtoo, anna poejan männä.
Kaupalta tultuani kävelin Kivimäen kankaalla. Katselin ihaillen polun valkoista hiekkaa. En huomannut, ennen kuin Loso seisoi edessäni. Kasvojeni korkeudella piteli kädessään isoa mulkkuaan. Vaati minua imemään. Käsittämätön asia kauhistutti. En halunnut imeä vapaaehtoisesti. Painoi kädellään päätäni punoittavaa mulkkua kohti. Pyöräytin pääni irti. Loso tarttui tukevammin takaraivooni, painoi päätäni itseään kohti. Kuusivuotisellakin pelasi itsesäilytysvaisto.
Nyt kokeneena tiedän: se oli kamppailulajeista tuttu väistö: annetaan periksi ja sitten toimitaan. Kyykistyin alas ja hänen kainalon alitse pujahdin pakoon. Kerkesi tuskin kääntyä, kun jo vilistin kangaspolulla kotiin päin. Loso kääntyi katsomaan:
--- Perhana!
Ei lähtenyt perääni.
Miettiköön kuka tahansa tapahtumaa ja seurauksia. Minulla oli psyykkisiä ongelmia. Olen Korpelan Kertun huoripentukatraan jäsen. Kaikkien halveksima. Ei ketään puolustajaa, joka voisi kostaa.
Avuton joutuu helposti uhriksi.
Minä pääsin pakoon.
*****
Toinen tapaus oli jo sellainen, ettei seurauksista voi olla varma. Siinäkin tapauksessa päti myöhempi huomioni; en ole onnistuja, mutta selviytyjä.
Kesän kauniina sunnuntaina oli Kirkkoharjun rannassa paljon väkeä ja uimareita. Muutama oli Kirkkoharjun veneessä uimarannan vierellä. Ongin siinä ja nauroivat kun sain pienen ahvenen juuri veneen perän vierestä. Sen ahvenen saanti on viimeinen muistikuva, ennen seuraavaa järkytystä.
Ohejärven ranta siltä puolelta oli lepikkopuskien ympäröimä. Vaelsin matalaa hiekkarantaa vedessä kulkien ja ongin välillä. Kalat pujotin vitsakseen. Lähestyessäni talvitien aukkoa, havaitsin Pentti Lappalaisen tiirailevan vasta-auringon häikäisemänä, varjosti kädellään estääkseen häikäisyä.
Mitähän se tuossa???
Samassa kuului talon kohdalta rinteen yläpuolelta ääni: ---- Nyt se ei piäse pakkoon.
Talon luona harjun päällä seisoi Huugo Rytkönen. Kaksi meni polkua uimarantaa kohden. Toinen oli Väinö Lappalainen. Toista en tuntenut. Havaitsin yhteensä neljä. Pelkäsin jotain pahaa. Toimin ajankohtaan nähden uskomattoman järkevästi (onnekkaasti?)
Olin saarroksissa. Mitähän ne meinaa?
Ahvenet jätin. Arvokkaan onkeni halusin pitää. Suhteellisen lyhyt kuiva pihlajainen vapa oli hyvin kevyt. Kiersin siiman vavan ympärille, painoin koukun kiinni vapaan. Otin vavan oikeaan käteeni tyvipuoli eteenpäin. Toiset jätkät olivat aikuisia nuoria. Pentti Lappalainen suunnilleen neljäntoista. Heikoin lenkki.
Kävelin näen näköisen huolettomasti kohti. Se oli hämäys. Se yllätti Pentti Lappalaisen, porukka oletti minun pelkäävän. Pelkäsinkin. Mutta en lamaantunut.
Tulin Pentti Lappalaisen kohdalle, hän oli ymmällä pelkäämättömyydestäni. Ojensi kätensä ottaakseen minusta kiinni.
Pentti seisoi aukon reunassa minun suunnassani. Äkkiä säntäsin juoksuun matalassa rantavedessä, loikkasin maalle ja juoksin korjatun pienen heinäpellon poikki viistoon kohti Tervarantaa. Tiesin ettei Kirkkoharjussa ollut ketään kotona. Pentti jäi hölmistyneenä rannalle.
Huugo Rytkönen tivasi: ---- Mittee vasten sinä sen piästit?
--- No kun minä en...
--- Perkeleen nyherö!
Sydän tykytti korkealla tahdilla kun vihdoin hiljensin.
Onnistuja ei, selviytyjä kyllä. Siitä selvisin viileän harkinnan avulla. Mitä sitten, jos jätkäporukka pääsi tavoitteeseen? Olisivatko minua rääkänneet voinut jättää minut henkiin? Ja kuka minusta olisi välittänyt, vaikka olisin "kadonnut"?
perjantai 27. lokakuuta 2017
Syrjintä ja halinta
Tämän tekstin olen päivännyt 24.11. 1987.
Jäljennän sen editoimatta. Tämän hetken yksi muoti-ilmiö: puhuminen suomalaisten rasismista, ennakkoluuloista ja asenteista, suhtautumisessaan pakolaisiin. Ellei paneudu syvällisemmin ongelmaan ja sen syihin, voisi helposti saada vaikutelman, että pakolaisten vastaan ottoon halukkaita olisi huomattavan paljon, viranomaiset vain olisivat häijyjä, sivistymättömiä ja rasisteja, estäessään maahan tulijoita.
Televisiossa, sanomalehdissä, jopa yleisökirjoituksissakin paheksutaan. Ilmaistaan yleisesti halua ottaa pakolaisia suuria määriä.
En ota kantaa sellaisiin seuraamuksiin, kuin työllisyyteen, asuntotilanteeseen tai halpaan työvoimaan. Aion tarkastella tilannetta yleisemmin.
Miksi niin yleisesti ilmaistaan halu ottaa enemmän pakolaisia?
Ei haluta julkisesti leimautua rasistiksi.
Vanha Aatami, kuten ilmaistaan ihmisen muuttumattomuutta, vaivaa meitä ja aiheuttaa kaikenlaista. Piilotamme pahuuden itsessämme ja olemme tekopyhiä, haluamme antaa itsestämme edistyksellisen kuvan, emmekä uskalla olla eri mieltä yleisen virtauksen kanssa.
Ei ajatella pakolaisuuden kaikkia syitä, eikä varsinkaan pakolaisten todellista määrää. Vaikeaa on todeta, kuka on todellinen pakolainen. Esimerkiksi Thaimaalaisia on Ruotsissa: osa heistä on osallistunut opiskelijamellakoihin ja sen vuoksi hengenvaaran takia paenneet. Olen henkilökohtaisesti tavannut miehen, jonka sanottiin olleen kansanedustaja. Siten on sellaisia, jotka ovat tulleet pakolaisuuden varjolla, kun ovat kuulleet hyvistä oloista.
On järkyttävää todeta, kuinka hallitukset ja itsevaltiaat eivät salli edes mielipiteen ilmaisua. Ei suinkaan tarvitse ase kädessä kapinoida, pelkkä toisin ajattelu riittää vainon perusteeksi. Eikä voida löytää etsimälläkään puhdasta valtiota. Kaksi supervaltaakin on kylmästi hyökännyt kansalaisiaan vastaan. Ei tarvitse mennä Stalinin aikaan, riittää tuoreempiakin esimerkkejä: kuten Oppenheimer, tai Saharov.
Hitlerin toimia kauhistellaan. Kuitenkin joukossamme on hitlereitä, jotka olisivat valmiita julmuuksiin, jos vain sellaiseen ilmaantuisi mahdollisuus ja sellainen olisi ansiokasta, , ehkäpä isänmaallistakin. Ei Hitler ole keksinyt juutalaisvainoja, se on ollut olemassa monissa valtioissa paljon ennen Hitlerin syntymistä.
Eikä rasismi ole suomalainen keksintö, vaikka meitä siitä syytetäänkin. Ruotsin esittämä arvostelu on tekopyhää. Ruotsalaiset ovat yhtälailla rasisteja, suomalaisiakin kohtaan. Voidaan päätellä, että rasismi on inhimillinen ominaisuus, sitä on esiintynyt ja esiintyy kaikkialla ja aina. Uskonnotkin ovat hyvin rasistisia. Kristinuskokin kutsuu toisia pakanoiksi. Viisaiden itämaisten uskonnot ovat jyrkkiä ja ahdasmielisiä. Uskonnoilla hallitaan.
Tanska ja Ruotsi ovat vaikeuksissa ja vaativat Suomea ottamaan enemmän pakolaisia. Ohjaisivat mielellään osan virrasta Suomeen. Suomi ei ole pakolaisille mikään ihannemaa, eikä heidän oleteta tänne ensisijaisesti pyrkivän. Ruotsin vaikuttimet tuskin on olleet kovin ylevät. Suorittavan työn tekijöiden tarve on ollut huomattava tekijä heidän politiikalleen.
Mitä mahdollisuuksia olisi, jos haluttaisiin olla pyyteettömiä humanisteja ja otettaisi runsaasti pakolaisia?
Pakolaisten määrä ei tule keskustelijoiden mieleen. Pakolaisia on niin paljon, että sitä on mahdoton käsittää tavallisen kansalaisen. USA ottaa mielellään sosialistimaista huippuyksilöitä niin sanottuina pakolaisina. Se sijaan Latinalaisen Amerikan pakolaisia kohtaan on varsin tyly. Voidaan kysyä; eikö Chileläisten olisi helpompi mennä pohjois-Amerikkaan, kuin Suomeen? Tuskin asia on niin yksinkertainen: USA:n on pyrkijöitä muun muassa Mexikosta valtavasti. Esteetön maahanmuutto johtaisi kaaokseen.
Afgaanipakolaisia on kolme miljoonaa Pakistanissa. Melkoinen riesa Pakistanille. Toisten tietojen mukaan Afganistanilaisia pakolaisia oloisi viisi miljoonaa. Ainoa ratkaisu heille on päästä palaamaan kotiinsa.
Samantekevää itse asiassa on, minkä verran pakolaisia vastaan otetaan. Kun otamme muutamia satoja; se on ratkaisu niille yksilöille, eikä se ole hankalaa meille. Jos otamme tuhansia; ei omatunto siitä sen enempi puhdistu. Sadat tuhannet jo synnyttäisi vaikeita ongelmia. Vaikka Aasiasta tulisi meille kymmenen miljoonaa eivät he huomaisi kenenkään lähteneen.
Suuri osa pakolaisista ei haluaisi muuttaa takaisin, vaikka voisivatkin. Varsinkin jos ovat nähneet korkeamman elintason.
Tämmöisten ajatusten esittäjää varmaankin sanotaan tunteettomaksi julmuriksi, paatuneeksi syrjijäksi. En ole tunteeton. Ajattelen vain realistisesti. Näen pakolaiskysymyksen toivottomana ratkaista. Maailma on tunteiltaan kylmä.
Pakolaisia on niin kauan kuin ihminen elää pallollamme. Kun viimeinen ihminen on lakannut elämästä, silloin on pahuus loppunut. Siihen asti totalistinen hallitus, valankumous, sota, uskonnollinen vaino, taloudellinen riisto, rotusyrjintä ja nälkä ajavat kansoja liikkeelle etsimään suojaa, ruokaa, parempaa elintasoa ja vapautta ilmaista ajatuksensa.
Eurooppalaiset tyrkyttävät tapojaan kaikkialle, sen enempää ajattelematta mitä siitä seuraa. Kyynikko voisi kysyä; onko järkeä torjua sairauksiin kuolemista, että saisivat myöhemmin kuolla nälkään. Lapsikuolleisuus vähenee, seuraa liikakansoittuminen. Uskontoa vie kirkko ja oppinsa mukaan ei suosi syntyvyyden säännöstelyä.
Kaikki tuntevat sananlaskun nälkäiselle kalan antamisesta, tai kalastamiseen opettamisesta. Silti kehitysapu surkeasti epäonnistuu, vaikka sitä ei tunnustetakaan. Onhan valkoinen suuri päällikkö aikoinaan valloittanut muriaanein maat, vienyt sivistyksen tuulahduksen barbaareille. Valkoisen miehen jalanjäljille on jäänyt kurjuutta ja edistystä. Vaikeaa vain on nähdä, mikä on todellista edistystä.
Eräiden uskontojen kaikki on ennalta määrättyä, eikä siihen voi vaikuttaa. Tapahtuu minkä täytyy tapahtua. Helppo olisi noin uskoa. Kaikki eivät niin usko, vaan pyrkivät vaikuttamaan.
Suurimmat vaikuttajat ovat hallitsijoita. He hallitsevat muita, alistavat, sortavat ja monet joutuvat pakenemaan.
Peräkaneetti: Silloinkin kirjoitin tajunnan virtaa. ja tästäkin eteen päin.
Jäljennän sen editoimatta. Tämän hetken yksi muoti-ilmiö: puhuminen suomalaisten rasismista, ennakkoluuloista ja asenteista, suhtautumisessaan pakolaisiin. Ellei paneudu syvällisemmin ongelmaan ja sen syihin, voisi helposti saada vaikutelman, että pakolaisten vastaan ottoon halukkaita olisi huomattavan paljon, viranomaiset vain olisivat häijyjä, sivistymättömiä ja rasisteja, estäessään maahan tulijoita.
Televisiossa, sanomalehdissä, jopa yleisökirjoituksissakin paheksutaan. Ilmaistaan yleisesti halua ottaa pakolaisia suuria määriä.
En ota kantaa sellaisiin seuraamuksiin, kuin työllisyyteen, asuntotilanteeseen tai halpaan työvoimaan. Aion tarkastella tilannetta yleisemmin.
Miksi niin yleisesti ilmaistaan halu ottaa enemmän pakolaisia?
Ei haluta julkisesti leimautua rasistiksi.
Vanha Aatami, kuten ilmaistaan ihmisen muuttumattomuutta, vaivaa meitä ja aiheuttaa kaikenlaista. Piilotamme pahuuden itsessämme ja olemme tekopyhiä, haluamme antaa itsestämme edistyksellisen kuvan, emmekä uskalla olla eri mieltä yleisen virtauksen kanssa.
Ei ajatella pakolaisuuden kaikkia syitä, eikä varsinkaan pakolaisten todellista määrää. Vaikeaa on todeta, kuka on todellinen pakolainen. Esimerkiksi Thaimaalaisia on Ruotsissa: osa heistä on osallistunut opiskelijamellakoihin ja sen vuoksi hengenvaaran takia paenneet. Olen henkilökohtaisesti tavannut miehen, jonka sanottiin olleen kansanedustaja. Siten on sellaisia, jotka ovat tulleet pakolaisuuden varjolla, kun ovat kuulleet hyvistä oloista.
On järkyttävää todeta, kuinka hallitukset ja itsevaltiaat eivät salli edes mielipiteen ilmaisua. Ei suinkaan tarvitse ase kädessä kapinoida, pelkkä toisin ajattelu riittää vainon perusteeksi. Eikä voida löytää etsimälläkään puhdasta valtiota. Kaksi supervaltaakin on kylmästi hyökännyt kansalaisiaan vastaan. Ei tarvitse mennä Stalinin aikaan, riittää tuoreempiakin esimerkkejä: kuten Oppenheimer, tai Saharov.
Hitlerin toimia kauhistellaan. Kuitenkin joukossamme on hitlereitä, jotka olisivat valmiita julmuuksiin, jos vain sellaiseen ilmaantuisi mahdollisuus ja sellainen olisi ansiokasta, , ehkäpä isänmaallistakin. Ei Hitler ole keksinyt juutalaisvainoja, se on ollut olemassa monissa valtioissa paljon ennen Hitlerin syntymistä.
Eikä rasismi ole suomalainen keksintö, vaikka meitä siitä syytetäänkin. Ruotsin esittämä arvostelu on tekopyhää. Ruotsalaiset ovat yhtälailla rasisteja, suomalaisiakin kohtaan. Voidaan päätellä, että rasismi on inhimillinen ominaisuus, sitä on esiintynyt ja esiintyy kaikkialla ja aina. Uskonnotkin ovat hyvin rasistisia. Kristinuskokin kutsuu toisia pakanoiksi. Viisaiden itämaisten uskonnot ovat jyrkkiä ja ahdasmielisiä. Uskonnoilla hallitaan.
Tanska ja Ruotsi ovat vaikeuksissa ja vaativat Suomea ottamaan enemmän pakolaisia. Ohjaisivat mielellään osan virrasta Suomeen. Suomi ei ole pakolaisille mikään ihannemaa, eikä heidän oleteta tänne ensisijaisesti pyrkivän. Ruotsin vaikuttimet tuskin on olleet kovin ylevät. Suorittavan työn tekijöiden tarve on ollut huomattava tekijä heidän politiikalleen.
Mitä mahdollisuuksia olisi, jos haluttaisiin olla pyyteettömiä humanisteja ja otettaisi runsaasti pakolaisia?
Pakolaisten määrä ei tule keskustelijoiden mieleen. Pakolaisia on niin paljon, että sitä on mahdoton käsittää tavallisen kansalaisen. USA ottaa mielellään sosialistimaista huippuyksilöitä niin sanottuina pakolaisina. Se sijaan Latinalaisen Amerikan pakolaisia kohtaan on varsin tyly. Voidaan kysyä; eikö Chileläisten olisi helpompi mennä pohjois-Amerikkaan, kuin Suomeen? Tuskin asia on niin yksinkertainen: USA:n on pyrkijöitä muun muassa Mexikosta valtavasti. Esteetön maahanmuutto johtaisi kaaokseen.
Afgaanipakolaisia on kolme miljoonaa Pakistanissa. Melkoinen riesa Pakistanille. Toisten tietojen mukaan Afganistanilaisia pakolaisia oloisi viisi miljoonaa. Ainoa ratkaisu heille on päästä palaamaan kotiinsa.
Samantekevää itse asiassa on, minkä verran pakolaisia vastaan otetaan. Kun otamme muutamia satoja; se on ratkaisu niille yksilöille, eikä se ole hankalaa meille. Jos otamme tuhansia; ei omatunto siitä sen enempi puhdistu. Sadat tuhannet jo synnyttäisi vaikeita ongelmia. Vaikka Aasiasta tulisi meille kymmenen miljoonaa eivät he huomaisi kenenkään lähteneen.
Suuri osa pakolaisista ei haluaisi muuttaa takaisin, vaikka voisivatkin. Varsinkin jos ovat nähneet korkeamman elintason.
Tämmöisten ajatusten esittäjää varmaankin sanotaan tunteettomaksi julmuriksi, paatuneeksi syrjijäksi. En ole tunteeton. Ajattelen vain realistisesti. Näen pakolaiskysymyksen toivottomana ratkaista. Maailma on tunteiltaan kylmä.
Pakolaisia on niin kauan kuin ihminen elää pallollamme. Kun viimeinen ihminen on lakannut elämästä, silloin on pahuus loppunut. Siihen asti totalistinen hallitus, valankumous, sota, uskonnollinen vaino, taloudellinen riisto, rotusyrjintä ja nälkä ajavat kansoja liikkeelle etsimään suojaa, ruokaa, parempaa elintasoa ja vapautta ilmaista ajatuksensa.
Eurooppalaiset tyrkyttävät tapojaan kaikkialle, sen enempää ajattelematta mitä siitä seuraa. Kyynikko voisi kysyä; onko järkeä torjua sairauksiin kuolemista, että saisivat myöhemmin kuolla nälkään. Lapsikuolleisuus vähenee, seuraa liikakansoittuminen. Uskontoa vie kirkko ja oppinsa mukaan ei suosi syntyvyyden säännöstelyä.
Kaikki tuntevat sananlaskun nälkäiselle kalan antamisesta, tai kalastamiseen opettamisesta. Silti kehitysapu surkeasti epäonnistuu, vaikka sitä ei tunnustetakaan. Onhan valkoinen suuri päällikkö aikoinaan valloittanut muriaanein maat, vienyt sivistyksen tuulahduksen barbaareille. Valkoisen miehen jalanjäljille on jäänyt kurjuutta ja edistystä. Vaikeaa vain on nähdä, mikä on todellista edistystä.
Eräiden uskontojen kaikki on ennalta määrättyä, eikä siihen voi vaikuttaa. Tapahtuu minkä täytyy tapahtua. Helppo olisi noin uskoa. Kaikki eivät niin usko, vaan pyrkivät vaikuttamaan.
Suurimmat vaikuttajat ovat hallitsijoita. He hallitsevat muita, alistavat, sortavat ja monet joutuvat pakenemaan.
Peräkaneetti: Silloinkin kirjoitin tajunnan virtaa. ja tästäkin eteen päin.
torstai 26. lokakuuta 2017
Jalkavaiva
Ei ole huonontunut. Onkohan se katteetonta optimismia, kun vaikuttaa paremmalta. Hoidan ohjeiden ja ymmärrykseni mukaan.
Aluksi säikäytti, kun ukkovarvas oli tunteeton. Kuin ei olisi varvasta ollenkaan? Aloin voimisteluttamaan.
Kirkkoharjun isäntä Roopetti Pulkkinen menetti jalkansa, kohta henkensä.
Ensin meni ukkovarvas kuulemma kuolio. Leikkasivat varpaan. Eikä sillä hyvä, piti leikata koko jalka.
Olin onkimassa siinä kohtaa Ohejärven rannassa, mihin laskettiin suksella koululta. Puiden välistä näkyi hahmo. Kirkkoharjun Roopetti. Pitkä mies meni kainalosauvojen kanssa melkoista vauhtia. Nojasi sauvoihin, heilautti ehjää jalkaansa pitkälti etuviistoon. Suorastaan loikki.
Ei loikkinut pitkään. Uhkasivat leikata toisenkin jalan. Siihen ei suostunut. Jalattoman elämä ei häntä houkuttanut.
Ukkovarpaasta ja verenkierrosta puhuivat. Oma ukkovarpaani ei ollut vielä musta, mutta pitkä laskimosuoni säären sivulla oli tulehtunut. Ukkovarpaan lisäksi pienemmätkin vaikuttivat huonokuntoisilta. Lääkäri sanoi: "Parannuskeinoa ei ole". Puhuiko totta?
Hoidin. Tunto palasi varpaaseen melko pian.
Kävin Kirkkoharjussa. Emäntä laittoi hautajaisiin ruokaa. Kolmekiloinen kuha ja iso sipuli jäi mieleeni. Hautajaisia en muista. Kutsuivatko Korpelasta?
Onko totta? Ukkovarvas saattaa johtaa kalmistoon.
Sanoin Tuonelan soutajaksi. Tallensin videolle. Kaikki hänessä viittasi tummaan virtaan. Hiukan kumara hahmo. Harmaa hupputakki. Soutaa nytkytteli päivästä toiseen siima veneen perässä. Pieni soutuvene oli ulkopuolelta musta. Sisäpuoli maalattu valkoiseksi. Säiden armoilla menettänyt huomattavan osan valkeasta väristään.
Mietin; onko tuo viitteellinen kutsu? Olihan sydän reistannut.
Ei kutsunut vielä silloin. Elänyt vielä yli kymmenen vuotta.
Hoidan jalkaani. Pitää pian käväistä apteekissa. Hirudoit forte.
Aluksi säikäytti, kun ukkovarvas oli tunteeton. Kuin ei olisi varvasta ollenkaan? Aloin voimisteluttamaan.
Kirkkoharjun isäntä Roopetti Pulkkinen menetti jalkansa, kohta henkensä.
Ensin meni ukkovarvas kuulemma kuolio. Leikkasivat varpaan. Eikä sillä hyvä, piti leikata koko jalka.
Olin onkimassa siinä kohtaa Ohejärven rannassa, mihin laskettiin suksella koululta. Puiden välistä näkyi hahmo. Kirkkoharjun Roopetti. Pitkä mies meni kainalosauvojen kanssa melkoista vauhtia. Nojasi sauvoihin, heilautti ehjää jalkaansa pitkälti etuviistoon. Suorastaan loikki.
Ei loikkinut pitkään. Uhkasivat leikata toisenkin jalan. Siihen ei suostunut. Jalattoman elämä ei häntä houkuttanut.
Ukkovarpaasta ja verenkierrosta puhuivat. Oma ukkovarpaani ei ollut vielä musta, mutta pitkä laskimosuoni säären sivulla oli tulehtunut. Ukkovarpaan lisäksi pienemmätkin vaikuttivat huonokuntoisilta. Lääkäri sanoi: "Parannuskeinoa ei ole". Puhuiko totta?
Hoidin. Tunto palasi varpaaseen melko pian.
Kävin Kirkkoharjussa. Emäntä laittoi hautajaisiin ruokaa. Kolmekiloinen kuha ja iso sipuli jäi mieleeni. Hautajaisia en muista. Kutsuivatko Korpelasta?
Onko totta? Ukkovarvas saattaa johtaa kalmistoon.
Sanoin Tuonelan soutajaksi. Tallensin videolle. Kaikki hänessä viittasi tummaan virtaan. Hiukan kumara hahmo. Harmaa hupputakki. Soutaa nytkytteli päivästä toiseen siima veneen perässä. Pieni soutuvene oli ulkopuolelta musta. Sisäpuoli maalattu valkoiseksi. Säiden armoilla menettänyt huomattavan osan valkeasta väristään.
Mietin; onko tuo viitteellinen kutsu? Olihan sydän reistannut.
Ei kutsunut vielä silloin. Elänyt vielä yli kymmenen vuotta.
Hoidan jalkaani. Pitää pian käväistä apteekissa. Hirudoit forte.
maanantai 23. lokakuuta 2017
Hybridisairaalat
Sillä aikaa, kun poliitikot pähkäilevät asiakasseteleiden parissa, yksityisbisneksellä on aikaa punoa juonia. "Anna pahalle pikkusormi..." Meidän poliitikkomme ovat luovuttaneet jo koko käden yksityisbisneksen haltuun. Poliitikkojen äly ei riitä siinä kilpailussa, vaikka naiivisti siihen uskovat.
Laura Räty toimii häikäilemättömästi. Poliitikko vai "bisnesenkeli"?
Teksteissäni kutsuin hommaa "sotesopaksi". Määritelmä on liian lievä. En tiedä miten sen osuvammin ilmaisen? Käsisikö "hullun mylly"? "Kyllä siinä myllyssä jauhoja riittää kiekkumarallallei, kun toisesta pussista toiseen pussiin kiekkumarallallei."
Liian suuret suunnitelmat harvoin onnistuvat. Vaikka menestyksen ennakoivat sanovat: "Kun asiaan uskotaan...!"
Minä en usko taivaaseen pääsyyn. Enkä usko, kuinka vakuutettaisi sen riippuvan uskomiseeni tai uskomattomuuteeni,
Enkä usko poliitikkojen kykyyn. Ei poliitikkoja valita kyvykkyyden perusteella, vaan "siltä näyttää" tuntumalta. Valitaan "supliikkihenkilö, tai valloittava persoona". Henkilökohtainen substanssi pätee vain, kun se sopii viiteryhmälle.
Pitänee lainata kirjastosta Eino Leinoa. Voisin lainata sanatarkasti tekstiään. "Kello seisoo".
Soteuudistuksessa "seisoo kello".
.Leino peräänkuuluttaa jotain, joka asettaisi "johonkin aikaan", jota seurattaisiin.
Väittävät politiikan olevan yhteisten asioiden hoitamista. Onkohan?
"Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Niinpä! Mahdollisuuksien taidetta oman statuksensa nostamiseen? Eikö näin ole? Ajavatko poliitikot voimallisesti asioita, jos eivät katso niitä itseään hyödyttäviksi?
Laura Räty toimii häikäilemättömästi. Poliitikko vai "bisnesenkeli"?
Teksteissäni kutsuin hommaa "sotesopaksi". Määritelmä on liian lievä. En tiedä miten sen osuvammin ilmaisen? Käsisikö "hullun mylly"? "Kyllä siinä myllyssä jauhoja riittää kiekkumarallallei, kun toisesta pussista toiseen pussiin kiekkumarallallei."
Liian suuret suunnitelmat harvoin onnistuvat. Vaikka menestyksen ennakoivat sanovat: "Kun asiaan uskotaan...!"
Minä en usko taivaaseen pääsyyn. Enkä usko, kuinka vakuutettaisi sen riippuvan uskomiseeni tai uskomattomuuteeni,
Enkä usko poliitikkojen kykyyn. Ei poliitikkoja valita kyvykkyyden perusteella, vaan "siltä näyttää" tuntumalta. Valitaan "supliikkihenkilö, tai valloittava persoona". Henkilökohtainen substanssi pätee vain, kun se sopii viiteryhmälle.
Pitänee lainata kirjastosta Eino Leinoa. Voisin lainata sanatarkasti tekstiään. "Kello seisoo".
Soteuudistuksessa "seisoo kello".
.Leino peräänkuuluttaa jotain, joka asettaisi "johonkin aikaan", jota seurattaisiin.
Väittävät politiikan olevan yhteisten asioiden hoitamista. Onkohan?
"Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Niinpä! Mahdollisuuksien taidetta oman statuksensa nostamiseen? Eikö näin ole? Ajavatko poliitikot voimallisesti asioita, jos eivät katso niitä itseään hyödyttäviksi?
Vauvaluukut
Tanskassa ehdottaneet "vauvaluukkuja". Selvää on että sitä kannatetaan ja vastustetaan. Ajattelen inhimillisyyden näkökulmasta niin kuin sen itse ymmärrän.
Äitini Korpelan Kerttu synnytti viisi aviotonta lasta tai ilmaistaanko: Isätöntä lasta. Huorpentuja!
Mitä tämmöiset "pennut" joutuvat kokemaan? Kurjuutta, köyhyyttä ja HÄPEÄÄ! Olen hävennyt syntyperääni. Jälkensä semmoinen jättää.
Entä jos olisi ollut viisi "luukkua"?
Tuntemattomat ihmiset kyselevät nuorelta mieheltä:
--- Elääkö isä?
--- Elääkö äiti?
Olen rehellinen ja lapsellinen. Jos en olisi, olisin kehittänyt peitetarinan, joka olisi vähän tottakin. Sympatiaa ja empatiaa herättävä kertomus sotavankina kuolleesta isästä. Kuitenkin se on totta. Mieshenkilö, (nykyhomot sanoisivat "oletettu") joka koppuloi avutonta Korpelan Kerttua, on äitini tietämän mukaan biologinen isäni, ei kuitenkaan kelpaa viralliseksi isäkseni. Papin Aamen puuttuu!
Mies kuoli kuuluisalla sotavankileirillä.
Että minua ottaa päähän moralistit, uskovaiset hurskastelijat ja minua pilkanneet lajitoverit!
Minä olen syytön, syytön, syytön!
Eikä äitini ole uskovaisten määrittelemä "syntinen nainen", vaan miesten sukupuolivietin uhri. Miesten, joilta puuttui vastuuntunto!
Uskontomme mukaan se on syntiä. Miksi? Sehän on elämän jatkuvuuden perusta. Luonto (Jumala?) on asettanut uroksille "tulen hännän alle". Se mullistaa maailmoja. Se voittaa kaiken muun tuntemuksen. Sitä pyrkivät toteuttamaan kaikkien lajien "urhot" henkensä uhalla.
Ihminen kuvittelee olevansa kaiken yläpuolella. Vetoaa Raamattuunkin. Keksitty sana "synti". Katoliset munkitkin syyllistyvät. Ja mikä pahinta, luonnottomalla tavalla. Luonnottomaksi sitä eivät tunnusta "sukupuolivähemmistöt". Sanovat tasa-arvoksi!
Nyt jo peruvat "pyhät sanansa" kirkkojen edustajatkin. Väittävät, että "Jumalan sana" Raamattu ei olisikaan "Jumalan sana", vaan homotkin pitää vihkiä Raamattuun uskovien kirkoissa!!!???
Mitä "luukutetuille" lapsille tapahtuu? Heidät sijoitetaan. Varmaan sijoittavat mielellään "kristillis-siveellisiin" koteihin. Siinä se todellinen vaara piilee! Uskonto!
On vaan niin, että ihmiset kaipaavat yliluonnollisia ilmiöitä. Uskonnot iskevät "markkinarakoon".
En katso uskonnoiksi pelkästään "jumalan pelkäämiset". Neuvostokommunismi toimi uskonnon tapaan. Joka ei usko, tapetaan, tai leiritetään.
Yhtä suurella kiihkolla vannottavat suvaitsevaisuuden perään. Joka ei hyväksy homouden ideologiaa, leimataan rasistiksi. Vaikuttaa uskonnolta.
Olen äärihetero, enkä uskovainen. Kuitenkaan en sylje homojen päälle, enkä polta kirkkoja.
Menikö tämä nyt överiksi?
Äitini Korpelan Kerttu synnytti viisi aviotonta lasta tai ilmaistaanko: Isätöntä lasta. Huorpentuja!
Mitä tämmöiset "pennut" joutuvat kokemaan? Kurjuutta, köyhyyttä ja HÄPEÄÄ! Olen hävennyt syntyperääni. Jälkensä semmoinen jättää.
Entä jos olisi ollut viisi "luukkua"?
Tuntemattomat ihmiset kyselevät nuorelta mieheltä:
--- Elääkö isä?
--- Elääkö äiti?
Olen rehellinen ja lapsellinen. Jos en olisi, olisin kehittänyt peitetarinan, joka olisi vähän tottakin. Sympatiaa ja empatiaa herättävä kertomus sotavankina kuolleesta isästä. Kuitenkin se on totta. Mieshenkilö, (nykyhomot sanoisivat "oletettu") joka koppuloi avutonta Korpelan Kerttua, on äitini tietämän mukaan biologinen isäni, ei kuitenkaan kelpaa viralliseksi isäkseni. Papin Aamen puuttuu!
Mies kuoli kuuluisalla sotavankileirillä.
Että minua ottaa päähän moralistit, uskovaiset hurskastelijat ja minua pilkanneet lajitoverit!
Minä olen syytön, syytön, syytön!
Eikä äitini ole uskovaisten määrittelemä "syntinen nainen", vaan miesten sukupuolivietin uhri. Miesten, joilta puuttui vastuuntunto!
Uskontomme mukaan se on syntiä. Miksi? Sehän on elämän jatkuvuuden perusta. Luonto (Jumala?) on asettanut uroksille "tulen hännän alle". Se mullistaa maailmoja. Se voittaa kaiken muun tuntemuksen. Sitä pyrkivät toteuttamaan kaikkien lajien "urhot" henkensä uhalla.
Ihminen kuvittelee olevansa kaiken yläpuolella. Vetoaa Raamattuunkin. Keksitty sana "synti". Katoliset munkitkin syyllistyvät. Ja mikä pahinta, luonnottomalla tavalla. Luonnottomaksi sitä eivät tunnusta "sukupuolivähemmistöt". Sanovat tasa-arvoksi!
Nyt jo peruvat "pyhät sanansa" kirkkojen edustajatkin. Väittävät, että "Jumalan sana" Raamattu ei olisikaan "Jumalan sana", vaan homotkin pitää vihkiä Raamattuun uskovien kirkoissa!!!???
Mitä "luukutetuille" lapsille tapahtuu? Heidät sijoitetaan. Varmaan sijoittavat mielellään "kristillis-siveellisiin" koteihin. Siinä se todellinen vaara piilee! Uskonto!
On vaan niin, että ihmiset kaipaavat yliluonnollisia ilmiöitä. Uskonnot iskevät "markkinarakoon".
En katso uskonnoiksi pelkästään "jumalan pelkäämiset". Neuvostokommunismi toimi uskonnon tapaan. Joka ei usko, tapetaan, tai leiritetään.
Yhtä suurella kiihkolla vannottavat suvaitsevaisuuden perään. Joka ei hyväksy homouden ideologiaa, leimataan rasistiksi. Vaikuttaa uskonnolta.
Olen äärihetero, enkä uskovainen. Kuitenkaan en sylje homojen päälle, enkä polta kirkkoja.
Menikö tämä nyt överiksi?
keskiviikko 18. lokakuuta 2017
Epäilyttävää politiikkaa
Vihreitä edustava Miikka Keränen päästänyt todellisen möläyksen, moittimalla julkisesti mainoskampanjoissa käytettyä sanontaa Hullut Päivät. Hullun halvalla. Sanoo sillä ilmaisulla pilkattavan mielenterveyspotilaita?!
Hullu sanalla on merkityksellisiä vivahteita. Eihän nyt sanota ketään hoidettavaa hulluksi. Ei saa sanoa!
Lapsuuteni aikaan (eihän minulla ollut lapsuutta) sai minuakin sanoa hulluksi ja sanoivatkin!
Ohemäen Koulun teoksessani sanoo entinen oppilas toisten määritelmänä: Hurjan Siirin tyttö.
Poikavuosieni tuttu Pauli Tolonen sanoi minulle: "Minua tuo hurjuus vaevoo."
Minulla on tapana vatvoa sanojen kanssa. Luin paljon. Romaanissa sanottiin: Hurja mies. Minua hämmensi, kun meillä päin käytettiin hullu nimen rinnalla sanaa; hurja. Samaa tarkoittaen. Emme kuulleetkaan esimerkiksi sanaa: Skitsofrenia.
Minua sanoivat hulluksi, mutta tänä päivänä sillä tarkoitetaan iloista asiaa. Iloittelua. Hulluttelua. Pilailua. jne.
Julkipoliitikoksi hamuavan on syytä oppia ymmärtämään huumoria ja tajuamaan semantiikkaa, sekä murteellisuuksia.
Kun savolainen sanoo ruokaa tuimaksi, sanoo toisheimoinen: "tässähän on liian vähän suolaa", vaikuttaa, kuin olisivat samaa mieltä.
Toisheimolaisella tuima tarkoittaa tosi suolaista. Mereltä tuulee kovaa: Tuima tuuli ymmärretään oikein koko Suomessa. Savolainen ei miellä keiton suolaisuutta tuimaksi.
Tajunnan virta ohjaili sivuraiteelle. Tarkoitukseni oli arvioida politiikkaa. Pelottaa Vihreiden pääsy hallituksiin. Vihreiden edustajien ajatukset tuppaavat olemaan haihatteluja. Taloudellinen ajattelunsa ovat ristiriidassa todellisten mahdollisuuksien kanssa. Tuntuvat olevan "oikeauskoisia".
"Jumala sanoi: Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli."
Vihreät ovat niin hyviä, niin hyviä! Ovatko he yli-ihmisiä? Onko heillä taikasauva? Kokemuksesta voin sanoa: Elämä on kovaa!
"Jää nähtäväksi."
Hullu sanalla on merkityksellisiä vivahteita. Eihän nyt sanota ketään hoidettavaa hulluksi. Ei saa sanoa!
Lapsuuteni aikaan (eihän minulla ollut lapsuutta) sai minuakin sanoa hulluksi ja sanoivatkin!
Ohemäen Koulun teoksessani sanoo entinen oppilas toisten määritelmänä: Hurjan Siirin tyttö.
Poikavuosieni tuttu Pauli Tolonen sanoi minulle: "Minua tuo hurjuus vaevoo."
Minulla on tapana vatvoa sanojen kanssa. Luin paljon. Romaanissa sanottiin: Hurja mies. Minua hämmensi, kun meillä päin käytettiin hullu nimen rinnalla sanaa; hurja. Samaa tarkoittaen. Emme kuulleetkaan esimerkiksi sanaa: Skitsofrenia.
Minua sanoivat hulluksi, mutta tänä päivänä sillä tarkoitetaan iloista asiaa. Iloittelua. Hulluttelua. Pilailua. jne.
Julkipoliitikoksi hamuavan on syytä oppia ymmärtämään huumoria ja tajuamaan semantiikkaa, sekä murteellisuuksia.
Kun savolainen sanoo ruokaa tuimaksi, sanoo toisheimoinen: "tässähän on liian vähän suolaa", vaikuttaa, kuin olisivat samaa mieltä.
Toisheimolaisella tuima tarkoittaa tosi suolaista. Mereltä tuulee kovaa: Tuima tuuli ymmärretään oikein koko Suomessa. Savolainen ei miellä keiton suolaisuutta tuimaksi.
Tajunnan virta ohjaili sivuraiteelle. Tarkoitukseni oli arvioida politiikkaa. Pelottaa Vihreiden pääsy hallituksiin. Vihreiden edustajien ajatukset tuppaavat olemaan haihatteluja. Taloudellinen ajattelunsa ovat ristiriidassa todellisten mahdollisuuksien kanssa. Tuntuvat olevan "oikeauskoisia".
"Jumala sanoi: Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli."
Vihreät ovat niin hyviä, niin hyviä! Ovatko he yli-ihmisiä? Onko heillä taikasauva? Kokemuksesta voin sanoa: Elämä on kovaa!
"Jää nähtäväksi."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)