Ikäiseni mies kertoi raiskaus kokemuksestaan. Iso mies otti kiinni ja pani narulenkin kaulaan. Avuton pikkupoika joutui pervon uhriksi. Suuhun saamaansa spermaa tuntui olevan silmät ja korvatkin täynnä. Uhkasi polkea pojan suohautaan, josta kukaan ei milloinkaan löydä.
Pelastajaksi sattui tulemaan nainen:
--- Päästä poika irti.
Mietin tykönäni monta kertaa. Tämmöistä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen, eikä törkimyksiä päästä rankaisemaan. Aiheen sain Islantia koskevasta uutisoinnista. Siellä käy kohina kuumana. Hallituksia kaatuu.
Miten tämä liikuttaa mieltäni? Naiset maailman eri kolkilla nousseet ilmoittamaan ahdistelukokemuksistaan. Ei ole pelkkää ahdistelua, on myös raakaa väkivaltaa. Naisten lause voisi kuulua: Minäkin.
Akaatta isoäiti antoi kolikon käteeni: --- Mäne ostamaan kaapasta hyvijä kahvija. Suopatamalla loikin avojaloin, hain sijaa askelille. Kuivalla Kivimäen kankaalla oli hyvä kävellä. Kivimäen talon pellolla nostivat perunaa. Touhussa oli myös Kalevi Lappalainen, parikymppinen nuori mies. Sanoivat häntä Loso-jätkäksi. Loso heitti minua perunalla, sitten kivellä. Peruna osui ja koski.
Emäntä sanoi: Elä Kalevi kehtoo, anna poejan männä.
Kaupalta tultuani kävelin Kivimäen kankaalla. Katselin ihaillen polun valkoista hiekkaa. En huomannut, ennen kuin Loso seisoi edessäni. Kasvojeni korkeudella piteli kädessään isoa mulkkuaan. Vaati minua imemään. Käsittämätön asia kauhistutti. En halunnut imeä vapaaehtoisesti. Painoi kädellään päätäni punoittavaa mulkkua kohti. Pyöräytin pääni irti. Loso tarttui tukevammin takaraivooni, painoi päätäni itseään kohti. Kuusivuotisellakin pelasi itsesäilytysvaisto.
Nyt kokeneena tiedän: se oli kamppailulajeista tuttu väistö: annetaan periksi ja sitten toimitaan. Kyykistyin alas ja hänen kainalon alitse pujahdin pakoon. Kerkesi tuskin kääntyä, kun jo vilistin kangaspolulla kotiin päin. Loso kääntyi katsomaan:
--- Perhana!
Ei lähtenyt perääni.
Miettiköön kuka tahansa tapahtumaa ja seurauksia. Minulla oli psyykkisiä ongelmia. Olen Korpelan Kertun huoripentukatraan jäsen. Kaikkien halveksima. Ei ketään puolustajaa, joka voisi kostaa.
Avuton joutuu helposti uhriksi.
Minä pääsin pakoon.
*****
Toinen tapaus oli jo sellainen, ettei seurauksista voi olla varma. Siinäkin tapauksessa päti myöhempi huomioni; en ole onnistuja, mutta selviytyjä.
Kesän kauniina sunnuntaina oli Kirkkoharjun rannassa paljon väkeä ja uimareita. Muutama oli Kirkkoharjun veneessä uimarannan vierellä. Ongin siinä ja nauroivat kun sain pienen ahvenen juuri veneen perän vierestä. Sen ahvenen saanti on viimeinen muistikuva, ennen seuraavaa järkytystä.
Ohejärven ranta siltä puolelta oli lepikkopuskien ympäröimä. Vaelsin matalaa hiekkarantaa vedessä kulkien ja ongin välillä. Kalat pujotin vitsakseen. Lähestyessäni talvitien aukkoa, havaitsin Pentti Lappalaisen tiirailevan vasta-auringon häikäisemänä, varjosti kädellään estääkseen häikäisyä.
Mitähän se tuossa???
Samassa kuului talon kohdalta rinteen yläpuolelta ääni: ---- Nyt se ei piäse pakkoon.
Talon luona harjun päällä seisoi Huugo Rytkönen. Kaksi meni polkua uimarantaa kohden. Toinen oli Väinö Lappalainen. Toista en tuntenut. Havaitsin yhteensä neljä. Pelkäsin jotain pahaa. Toimin ajankohtaan nähden uskomattoman järkevästi (onnekkaasti?)
Olin saarroksissa. Mitähän ne meinaa?
Ahvenet jätin. Arvokkaan onkeni halusin pitää. Suhteellisen lyhyt kuiva pihlajainen vapa oli hyvin kevyt. Kiersin siiman vavan ympärille, painoin koukun kiinni vapaan. Otin vavan oikeaan käteeni tyvipuoli eteenpäin. Toiset jätkät olivat aikuisia nuoria. Pentti Lappalainen suunnilleen neljäntoista. Heikoin lenkki.
Kävelin näen näköisen huolettomasti kohti. Se oli hämäys. Se yllätti Pentti Lappalaisen, porukka oletti minun pelkäävän. Pelkäsinkin. Mutta en lamaantunut.
Tulin Pentti Lappalaisen kohdalle, hän oli ymmällä pelkäämättömyydestäni. Ojensi kätensä ottaakseen minusta kiinni.
Pentti seisoi aukon reunassa minun suunnassani. Äkkiä säntäsin juoksuun matalassa rantavedessä, loikkasin maalle ja juoksin korjatun pienen heinäpellon poikki viistoon kohti Tervarantaa. Tiesin ettei Kirkkoharjussa ollut ketään kotona. Pentti jäi hölmistyneenä rannalle.
Huugo Rytkönen tivasi: ---- Mittee vasten sinä sen piästit?
--- No kun minä en...
--- Perkeleen nyherö!
Sydän tykytti korkealla tahdilla kun vihdoin hiljensin.
Onnistuja ei, selviytyjä kyllä. Siitä selvisin viileän harkinnan avulla. Mitä sitten, jos jätkäporukka pääsi tavoitteeseen? Olisivatko minua rääkänneet voinut jättää minut henkiin? Ja kuka minusta olisi välittänyt, vaikka olisin "kadonnut"?
