Mitäköhän varten tuossa lauseessa on sana; setsuuria? Joka tapauksessa omat jalkani haparoivat.
Pahimmillaan ollessa teki tenän jo alle kilometrin. Tilanne parin vuoden takaa. Palautunut jonkin verran. Nyt loppukesästä pääsin jo kolmisen kilometriä. Varoin yrittämästä enempää.
Tänään ei aamulla tuntunut pahalta. Kymmenen korvilla läksin. Tuntui, ettei ainakaan kolmen kilometrin aikana sippaa.
Tein "lisäsilmukan". Käännyin Rautalammintieltä Tervalaan. Sairaalan taitse rautatien alikäytävän kautta Päivölän rantaan. Rautalammintien yli Pihlajakatua kotiin. Eikä tullut ylenpalttista väsymystä.
Mikä vamman aiheutti? En tiedä, eikä tiennyt lääkäri. Nuorehko mieslääkäri tutki rumentunutta säärtäni. Sanoi taudin nimenkin. Sitä ei minun tarvitse muistaa. Lohdutti asiantuntevasti:
--- Parannuskeinoa ei ole.
Sanoi voiteen: Hirudoid forte. Olin huomannut hyödylliseksi heittää jalat seinälle. Arvelin, etten tiedä kuinka kauan kerralla tai montako kertaa päivässä? Lääkärin ohje:
--- Lenkiltä tultua noin 15 minuuttia.
Sitä ihmettelin jälkeenpäin, kun ei maininnut tukisukkia? Olinhan tietoinen joidenkin semmoisia käyttäneen. Tutkailin netistä. Niitä on nailonisia ja muunkin laisia. Nailonisiin tunsin vastenmielisyyttä. Onnistuin tilaamaan Yliopiston Apteekista.
Tuotemerkki Mabs. Ilmava tukisukka. Täydellinen töissä. Ruotsalainen.
39% Prolene, 36% Cotton, 18% Elastane, 7% Polyamide . Sääreni mitat käy yksiin kengän numeroon 40-42. Large. MEDICAL COMPRESSION CLAS 1 15-21 mmhg .
En ole "setä pitkäsääri". Vaikuttavat aavistuksen verran turhan pitkiltä. Tarvitsin opettelua.
***
Tähän asti kirjailin eilen. Tänä aamuna puuron jälkeen läksin taapertamaan. Varovaisen alun jälkeen pyrki askel nopeutumaan. Vanhasta tottumuksesta. En kuitenkaan astellut tarmokkaasti. Varottelin itseäni. Kuitenkin saman lenkin kuin eilen kuljin hiukan nopeammin. Kohentuuko vielä?
Mistä alkoi? Mielikuvitus hakee helposti syitä. Usein harhaantuu.
Kolme vuotta taapäin keräsin sieniä. Vuorokautta myöhemmin uimahallissa pukeutuessani havaitsin roskan. Mitenkäs se ei lähtenyt suihkussakaan? Aioin nypätä sen, mutta se olikin kiinni! Punkki oli vuorokauden vasemman kivekseni kupeessa. Puristunut reittä vasten littanaksi.
Seuraavana keväänä lumien sulettua toppasi lenkillä menon tykkänään. Enkä kulkenut kuin pari kilometriä. Sääret tuntuivat käyttökelvottomilta. Tähän asti on ollut kompurointia. Kesän jälkeen tuli lumet. Syystalvi. Lenkkeilin tapani mukaan Metsolan lenkin. Jalat "kuolivat" koulujen luona. Olin kaatumaisillani, mutta viimeisillä voimillani yritin kiirehtiä. Hätäisesti pääsin ottamaan kaksin käsin auton lämmitystolpasta. Sain levätä.
Punkkiko? Luin kaiken mitä kirjoitettua löysin. Ei sopinut oire mihinkään. Punkki oli huomaamaton koko vuorokauden. Punkin irroitettuani tarkistin "rotkon". Normaalin kudoksen väri. Mielessäni kyti ajatus: Toiko punkki jotain ötökkää, josta ei ole tietoa? Kait oli turhaa huolestumista? Siitä en muistanut lääkärille kertoa. Eikä se punkki ollut tallella, kun hakivat punkkilöytöjä. Se siitä.
En sairasta olemattomia. Niinpä en huomannut säärien turvotusta, kuin vasta parin vuoden kuluttua.
Sääri ei näyttänyt paksulta, kun lihakset vähentyvät. Varsinkin pohjelihas menettänyt runsaasti.
Sairauskertomuksessa v 1998 on mitat: Pituus 174, paino 73 . Nyt paino on 65 . Lyhentynytkin.
Mahtavatko ottaa enää talvelle?
Lääkärin mukaan: "parannuskeinoa ei ole". Siitä huolimatta hoidan parhaan kykyni mukaan saamieni vihjeiden ja kokemukseni mukaisesti.
