Heräsin neljän paikkeilla kusihätään. Arvelutti virkeä olotila: Saanenkohan vielä nukuttua? Nukuin hyvin. Heräsin puoli seitsemältä. Saman kaltainen olotila kuin useasti muulloin. Ei tuntunut yhtä virkeältä, mitä oli ensimmäisellä heräämisellä. Ilmiötä pohdin useinkin.
Puron jälkeen vetelehdin. Vilkaisin teeveetäkin. Meni mukillinen kahvia. Huonoimman kunnon aikaan en pystynyt aamulenkille. En ainakaan juoksemaan. Huonosti kävelemäänkin. Viime aikoina jotenkin pystyin lähtemään kahvin jälkeen. Lammen takana on jyrkkä rinne. Jossain vaiheessa kapusin suoraan. Nykyään nousen viistosti polkua hautausmaan kulmalle. Pyrin juoksemaan sen ylös. Hengästyin niin että piti ylös päästyä istahtaa lepäämään.
Nyt en pysty juoksemaan tasaisellakaan. Sitä suuremmalla syyllä pitää rinne nousta. Nyt kävellen.
Juoksukyvyttömyyteen otin rinteen sijasta kuntosalin, kun saan erikoishinnalla. Korvaan juoksua.
Räknännyt sen niin, että saan harjoitusrasitusta lyhyellä ajalla, etten ennätä väsyä.
Nousin rinteen. Tuumailin kulkiessani. Kanervikko on märkää, kuljen polkuja pitkin. Jotenkin välähti päässäni muuttaa aikaisempaan tapaan. En menekään edellisiä reittejä, vaan sitä kautta, mitä kuljin juoksukykyisenä. Tietenkin kävellen.
Ei kävelyni tarmokasta ole. Kuitenkin väsyin melko lyhyelläkin matkalla. Väsymys tuli paljon ennen kotiin pääsyä.
En kiinnittänyt huomiota, ennen kuin kotona vaihdoin ulkovaatteet pois.
Jalkani eivät väsyneetkään!!
