Uimahallin ukot ja monet muutkin hokevat: Oot hyvä kuntonen. Oot hyvä kuntonen. Hokemista kyllästykseen asti. Entä todellisuus?
Sepelvaltimotauti. Leikkauksesta parikymmentä vuotta. Anemian takia Mehiläisessä tutkittavana. Melkein turhaa. Hemoglobiini kohentui omilla toimenpiteilläni. Sen verran uutta informaatiota aorttaläpästä. Lekuri käytti kahta ilmaisua: 1. Fuskaa. 2 . Tihkuu. Kait se on pieni vika?
Selässä rasitusvamma. Tasapainohäiriö, kaatuilen. Ennen leikkausta pystyin kävelemään käsilläni. Leikkauksen jälkeen en pystynyt seisoman yhdellä jalalla.
Pari vuotta vaivannut jalkojen pintalaskimot. Lääkäri lohdutti: Parannuskeinoa ei ole. En pysty juoksemaan. Uimahallin lisäksi otin juoksun tilalle kuntosalin. Aloitan varovasti. Tanssi kangertelee.
Jostain kumman syystä juuri nyt on olo vähän parempi. En väsynyt liikaa uimahallilla, saunassakaan.
Onko se vain lopun enteitä?
Jalkoihin kuitenkin tehoaa hiukan hoitaminen. Voitelu, tukisukat ja roikottaminen seinällä. Oikea jalka on sairaampi. Arvelin pärjääväni vain sitä hoitamalla. Huomasin toisessakin turvotusta.
Vasen jalka on terveempi, vaikka siitä otettiin varaosia.
Miksiköhän lääkäri ei maininnut tukisukkia? Hankin oma-alotteisesti.
Ei mene kauan kun parantuu kaikki!
