Nurmijärven ryhmässä Rauha Jarkka luuli virheeksi; oikaisi = Ristijärven... Kirjoitin tukin kuorinnasta Ristisjärven jäällä. Koneen ohjelmakin herjaa. Pielavedellä sanottiin; Ristiskylällä jne. Järven nimi oli Ristinen. Sekä Pieni Ristinen. Pienestä on vielä vähän jäljellä, mutta Ristinen on historiaa.
Silloin tukin kuorinnan aikaan järveä oli vain kevättulvan aikaan. Muulloin pelkkää lettoa. Olavi Malinen myi huutokaupalla alueita, joista pikkumökkien miehet maksoivat saadakseen korjata elukoilleen järviheinää. Varsin huonoa rehuksi.
Tulvavesi hyödynnettiin. Ajoivat jäälle tukkeja, jotka kuorittiin ja tulvan noustessa tukit kohosivat veden nostamina. Siitä ne ohjattiin jokeen.
Se oli ehkä viimeinen kerta silloin kun minä siellä parkkasin. Ristiskoskea oli perattu aiemmin, mutta se perattiin niin alas, että järven pohja kuivatettiin pelloiksi. Jakoivat pieniksi tiloiksi. Asutustiloiksi. Peltoja viljelivät muutamat vuosikymmenet. Tuli paketoimisaalto.
Viimeksi kun siellä liikuin, oli vielä taloissa asutusta.
Pielaveden Kirkkosaaressa vanhalla hautausmaalla oli rautainen risti. Siinä teksti:
OO KUOLEMA KUINKA HYVIN SINÄ TEETKÄÄN SILLE JOKA KIUSATTU ON
Toimittaja muuttanut = Oi kuolema.....
Sehän on aivan väärin. En kuitenkaan kommentoinut millään tavalla. Se kuuluu olla niin kuin kirjoitin. Jäljensin tekstin alkuperäisenä.
Luin pikku poikana vanhasta hartauskirjasta: "OO Herra Seebaot..
Lyhyen sanan OO ymmärrän ilmaisevan juhlallista ja kunnioittavaa. Oi sen sijaan on aivan toista.
Teinköhän kardinaalimunauksen kirjoittaessani siitä paikallislehteen. Tekopyhät hurskastelijat eivät hyväksy ristin lausetta. Luulen heitän paheksuneen sitä. Risti oli hävinnyt.
Minä en ymmärtänyt siinä olevan mitään paheksuttavaa. Kirjoitin siitä siksi, että se on totisinta totta.
Miten monta kertaa kuolema tuo helpotuksen. Lopettaa kärsimyksen siltä "joka kiusattu on".
