Kaupalta tultuani istahdin. Avasin töllöttimen. Kaasin tilkan brandya lasiin. Brandyssäkin pitää sama sääntö, kuin muissakin suuhun pantavissa: Ei ole haitaksi, kun ei syö (juo) liikaa. Englantilaisessa dokumentissa käsittelivät rasvaa. Koko ohjelmassa oli vain yksi lause: "Ei rasva lihota, kun ei syö liikaa." Se lause ei herättänyt juontajassa kiinnostusta. Antoivat kuitenkin sen sekunnin jäädä ohjelmaan?
Suomalaisista "professoreista" ei yksikään, ei Puska, eikä Kiminkinen lausunut tuota lausetta. Ei ainakaan niin, että se olisi korviini, tai silmiini osunut.
Ikivanhaan päähäni iskostui käsitys: Ravintoterapeutit ovat huuhaa porukkaa! Eräänlaisia apostoleja jotka julistavat uskonsanomaa. Hanna-Kaisa Heikkinen oivalsi väylän vihreälle oksalle. Ryhtyi julistamaan kiertävänä saarnaajana oikeaa syömisen oppia. Esityksensä ei sisältänyt mitään uutta, eikä tietenkään mitään omaa tutkimustulostaan. Ei hänellä sellaista ole.
Kerroin ylipainoiselle kumppanilleni käyneeni kuuntelemassa kyseistä gurua. Keskustelu:
--- Minäkin olisin halunnut.
--- Sinä et siitä olisi paljon kostunut.
--- Olisin nähnyt Hanna-Kaisa Heikkisen.
--- Mitä näkemistä siinä nyt on?
--- On ollut televisiossa. !!!!!?????
Siinä tilaisuudessa istui edessäni neljä mammeroista. Hyvin syöneen näköisiä. Hykertelivät ja naureskelivat ihastuneina. Ihailivat Suurta Staraa.
Siihen suoneen iski "ravintoterapeutti". Luulen, että sekin luento meni ilman "läskin palamista" noilta mammeroisilta.
On henkilökohtaista kosketusta pastori Antti J Rantamaahan. Vihkialttarilla, sekä asiakaspalvelussa autokorjaamossa. Arvioni: Melkoinen vouhka! Pääsi eduskuntaan hurskaiden mummojen äänillä. Samalaisella pupun puhumisella pääsi Heikkinen. Niin kuin useimmat siihen palatsiin päässeet. Jälki on tänään sen mukaista.
Käppäillessäni KYS:in käytävillä tarttui hyppysiini ohut vihkonen, joka väitti: "Sianlihassa on 60% hyviä rasvoja." Ihanko totta?
Kun Heikkinen ripusti taulunsa, kiinnostuin. Ikänäköni oli siihen aikaan huonoimmillaan. Keskityin. Sain vaivoin selville, että siinä oli eri aineille sarakkeina alue, jossa hyvää näytettiin valkoisena ja huono punaisena osana.
Taulu vahvisti lukemani. Taulussa oli sianlihan kohdalla pitempi osuus valkoista. Ei taktikoiva Heikkinen sitä huomioinut.
"Lukeminen kannattaa aina." Sanoi Jörn Donner.
Kuinkas sattuikaan? Televisiossa käsittelivät juurin tätä aihetta. Amerikkalainen dokumentti kertoi miten ihmisiä huijattiin rasvahysterialla. Karmein esimerkki: Mainos kehui keksejä, joita voi syödä koko pussillisen, niissä ei ole rasvaa! Sokeria kuitenkin runsaasti!
Maitohysterian alettua polemisoin maidon rasvan poistoa. Joku kouluikäisistä tyttäristäni sanoi: Siitä poistetaan vain rasva. En käynyt kinaamaan. Olin vahvasti sitä mieltä, että lähtee muutakin. Kirnupiimä oli suosikkijuomani, kun kerma lähetettiin meijeriin.
Radion ohjelmassa nainen tuomitsi maidon tappavana myrkkynä. Jokainen kuolee, joipa maitoa tai ei.
Esitelmä oli aamupäivällä. Toinen esitelmä iltapäivällä. Siinäkin nainen esitelmöi, nyt vitamiineista. Tuli selväksi miten hyödyllisiä ja tarpeellisia vitamiinit ovat. Esitelmän loppulause:
"Ne ovat rasvaliukoisia ja niitä on erityisen runsaasti maidon rasvassa!
Tähän paikkaan sopii huomio teeveestä:
Varsinainen humbuukiukko ravintoterapeutti möläytti:
"Maitoon lisätään D vitamiinia siksi, kun sitä ei maidossa luonnostaan ole". !!!!! ????
Mitä uskoa? Minä ainakin uskon henkilöä joka sanoi totuuden maidon vitamiineista! Seikan ymmärsin jo kauan sitten.
Ravintoterapeuteille annan pitkät.
Uskallan sanoa kenelle tahansa: En syö margariinia. Käytän voimariinia. Rypsiöljy ja voin vitamiinit.
Margariinin inhoni perustan enemmän teknilliseen päätelmääni:
Margariini on teollinen tuote. Sitä paistetaan ja keitetään, värjätään ja turjataan. Markkinavoima käyttää härskisti hyväkseen tyhmille opetettua uskomusta.
Oma Periaatteeni: Mitä vähemmän värkättyä, sen parempi. Amerikkalaisessa dokumentissa
Tämä käsitys vahvistettiin moneen kertaan.
Miksi harva kertoo totuuden? Niin, ehkä siksi, ettei tiedä? Tai haluaa johtaa harhaan. Saattaa hyötyä siitä.
Best-Sellerissään Hitler sanoo: "Jos valehtelet vähän, sinua epäillään. Kun valehtelet tarpeeksi paljon, ajattelevat: "Ei noin paljon voi valehdella!"
Ärsyttää Kiminkisen hokema: "Kuusi kourallista heiniä joka päivä." Ikivanha ei usko, että "kimittäjäkään" itse märehtii niin paljon?
Ensin opettivat monipuolisen ruuan hyötyyn. Tuon allekirjoitan. Mutta pian tuomitsevat yhä uuden ja uuden ruoka-aineen varalliseksi. Sitä aina kummeksuin.
En syö kuutta kourallista heiniä! Mitä sitten?
Blogissani kerroin "ylisuuresta" lihapalasta. 1,650 g. Siitä hernekeittoa. Luisempi puoli hernekeittoon. Kärvensin lihat pannulla, rasva irtosi. Liotettujen herneiden joukkoon panin lihat ja luun. Ehkä puoli kiloa porkkanoita. Suuren sipulin. Suolaa, pippuria, nokkosta. 3,5 litraa. Siitä tuli viisi annosta. Anos riittää päivän ruuaksi. Lisäksi vain aamupuuro ja voileipä kahvin kanssa iltapäivällä. Maha ei isosti pullistele. Kun kuolen, se on sitä aikaa.
Tänään otin sen lihaisemman ja läskisemmän puoliskon. Lipsautin läskiosan erilleen. Läskin kärvensin saadakseni rasvasta makua. Lihaa en kärventänyt. Kärventäminen ei edistä terveyttä, mutta makua kyllä. Valinta. Joskus ostin Tokmannilta kiinalaisen valurautaisen emalipadan. Yli kolmen litran. Porkkanoita noin puoli kiloa. Kaalin kerästä lohkaisin osan, pilkoin pataan. Arvelin vielä myöhemmin lisääväni. Lohkoin neljä kookasta perunaa. Lihat. Iso sipuli ja vähän pienempi sipuli.
Pata tulikin niin täyteen, ettei arvioimani kaalin lisäys mahtunut. Huomasin unohtaneeni nokkosen.
Ripottelin sitä päälle. Vajaasta kermapullosta tiputin loput. Kärvennyspannuuni kaasin kuuma vettä. Se kiehahti lämmöstään ja kaasin veden ja sen mukana irronneen rasvan kaiken päälle.
Söisitkö sinä?
Söin hyvällä halulla. Pyrin syömään tomaatin joka aterialla. Ja vähän puolukkahilloa.
Pitää vilkaista, montako annosta on kaapissa? Ei yhtään! Pata olikin vielä uunissa. Siitä tuli neljä annosta. En tietenkään syö aina viitenä päivänä samaa. Laitan uutta ja pakasteessa on samaan aikaan useampaa.
Mitä patani sisälsi? En varmasti ala tihvailemaan. Kuitenkin lihan osuus suunnilleen 120 g päivää kohti. Kirjoitan lihasta ja läskistä. Voi erehtyä päivittelemään paljoutta. Totuus on suunnilleen tuossa. En muuta tapojani, kun näinkin vanhaksi elin.
