perjantai 27. lokakuuta 2017

Syrjintä ja halinta

Tämän tekstin olen päivännyt 24.11. 1987.
Jäljennän sen editoimatta. Tämän hetken yksi muoti-ilmiö: puhuminen suomalaisten rasismista, ennakkoluuloista ja asenteista, suhtautumisessaan pakolaisiin. Ellei paneudu syvällisemmin ongelmaan ja sen syihin, voisi helposti saada vaikutelman, että pakolaisten vastaan ottoon halukkaita olisi huomattavan paljon, viranomaiset vain olisivat häijyjä, sivistymättömiä ja rasisteja, estäessään maahan tulijoita.
    Televisiossa, sanomalehdissä, jopa yleisökirjoituksissakin paheksutaan. Ilmaistaan yleisesti halua ottaa pakolaisia suuria määriä.
    En ota kantaa sellaisiin seuraamuksiin, kuin työllisyyteen, asuntotilanteeseen tai halpaan työvoimaan. Aion tarkastella tilannetta yleisemmin.
    Miksi niin yleisesti ilmaistaan halu ottaa enemmän pakolaisia?
    Ei haluta julkisesti leimautua rasistiksi.
    Vanha Aatami, kuten ilmaistaan ihmisen muuttumattomuutta, vaivaa meitä ja aiheuttaa kaikenlaista. Piilotamme pahuuden itsessämme ja olemme tekopyhiä, haluamme antaa itsestämme edistyksellisen kuvan, emmekä uskalla olla eri mieltä yleisen virtauksen kanssa.
    Ei ajatella pakolaisuuden kaikkia syitä, eikä varsinkaan pakolaisten todellista määrää. Vaikeaa on todeta, kuka on todellinen pakolainen.  Esimerkiksi Thaimaalaisia on Ruotsissa: osa heistä on osallistunut opiskelijamellakoihin ja sen vuoksi hengenvaaran takia paenneet. Olen henkilökohtaisesti tavannut miehen, jonka sanottiin olleen kansanedustaja. Siten on sellaisia, jotka ovat tulleet pakolaisuuden varjolla, kun ovat kuulleet hyvistä oloista.

On järkyttävää todeta, kuinka hallitukset ja itsevaltiaat eivät salli edes mielipiteen ilmaisua.  Ei suinkaan tarvitse ase kädessä kapinoida, pelkkä toisin ajattelu riittää vainon perusteeksi.  Eikä voida löytää etsimälläkään puhdasta valtiota. Kaksi supervaltaakin on kylmästi hyökännyt kansalaisiaan vastaan. Ei tarvitse mennä Stalinin aikaan, riittää tuoreempiakin esimerkkejä: kuten Oppenheimer, tai Saharov.
    Hitlerin toimia kauhistellaan. Kuitenkin joukossamme on hitlereitä, jotka olisivat valmiita julmuuksiin, jos vain sellaiseen ilmaantuisi mahdollisuus ja sellainen olisi ansiokasta, , ehkäpä isänmaallistakin.  Ei Hitler ole keksinyt juutalaisvainoja, se on ollut olemassa monissa valtioissa paljon ennen Hitlerin syntymistä.
    Eikä rasismi ole suomalainen keksintö, vaikka meitä siitä syytetäänkin. Ruotsin esittämä arvostelu on tekopyhää. Ruotsalaiset ovat yhtälailla rasisteja, suomalaisiakin kohtaan. Voidaan päätellä, että rasismi on inhimillinen ominaisuus, sitä on esiintynyt ja esiintyy kaikkialla ja aina. Uskonnotkin ovat hyvin rasistisia. Kristinuskokin kutsuu toisia pakanoiksi. Viisaiden itämaisten uskonnot ovat jyrkkiä ja ahdasmielisiä. Uskonnoilla hallitaan.
    Tanska ja Ruotsi ovat vaikeuksissa ja vaativat Suomea ottamaan enemmän pakolaisia. Ohjaisivat mielellään osan virrasta Suomeen. Suomi ei ole pakolaisille mikään ihannemaa, eikä heidän oleteta tänne ensisijaisesti pyrkivän. Ruotsin vaikuttimet tuskin on olleet kovin ylevät. Suorittavan työn tekijöiden tarve on ollut huomattava tekijä heidän politiikalleen.

Mitä mahdollisuuksia olisi, jos haluttaisiin olla pyyteettömiä humanisteja ja otettaisi runsaasti pakolaisia?
    Pakolaisten määrä ei tule keskustelijoiden mieleen. Pakolaisia on niin paljon, että sitä on mahdoton käsittää tavallisen kansalaisen. USA ottaa mielellään sosialistimaista huippuyksilöitä niin sanottuina pakolaisina.  Se sijaan Latinalaisen Amerikan pakolaisia kohtaan on varsin tyly. Voidaan kysyä; eikö Chileläisten olisi helpompi mennä pohjois-Amerikkaan, kuin Suomeen? Tuskin asia on niin yksinkertainen: USA:n on pyrkijöitä muun muassa Mexikosta valtavasti. Esteetön maahanmuutto johtaisi kaaokseen.
    Afgaanipakolaisia on kolme miljoonaa Pakistanissa. Melkoinen riesa Pakistanille. Toisten tietojen mukaan Afganistanilaisia pakolaisia oloisi viisi miljoonaa. Ainoa ratkaisu heille on päästä palaamaan kotiinsa.
    Samantekevää itse asiassa on, minkä verran pakolaisia vastaan otetaan. Kun otamme muutamia satoja; se on ratkaisu niille yksilöille, eikä se ole hankalaa meille. Jos otamme tuhansia; ei omatunto siitä sen enempi puhdistu. Sadat tuhannet jo synnyttäisi vaikeita ongelmia. Vaikka Aasiasta tulisi meille kymmenen miljoonaa eivät he huomaisi kenenkään lähteneen.
    Suuri osa pakolaisista ei haluaisi muuttaa takaisin, vaikka voisivatkin. Varsinkin jos ovat nähneet korkeamman elintason.

Tämmöisten ajatusten esittäjää varmaankin sanotaan tunteettomaksi julmuriksi, paatuneeksi syrjijäksi. En ole tunteeton. Ajattelen vain realistisesti. Näen pakolaiskysymyksen toivottomana ratkaista. Maailma on tunteiltaan kylmä.
    Pakolaisia on niin kauan kuin ihminen elää pallollamme. Kun viimeinen ihminen on lakannut elämästä, silloin on pahuus loppunut.  Siihen asti totalistinen hallitus, valankumous, sota, uskonnollinen vaino, taloudellinen riisto, rotusyrjintä ja nälkä ajavat kansoja liikkeelle etsimään suojaa, ruokaa, parempaa elintasoa ja vapautta ilmaista ajatuksensa.
    Eurooppalaiset tyrkyttävät tapojaan kaikkialle, sen enempää ajattelematta mitä siitä seuraa. Kyynikko voisi kysyä; onko järkeä torjua sairauksiin kuolemista, että saisivat myöhemmin kuolla nälkään. Lapsikuolleisuus vähenee, seuraa liikakansoittuminen. Uskontoa vie kirkko ja oppinsa mukaan ei suosi syntyvyyden säännöstelyä.
    Kaikki tuntevat sananlaskun nälkäiselle kalan antamisesta, tai kalastamiseen opettamisesta. Silti kehitysapu surkeasti epäonnistuu, vaikka sitä ei tunnustetakaan. Onhan valkoinen suuri päällikkö aikoinaan valloittanut muriaanein maat, vienyt sivistyksen tuulahduksen barbaareille. Valkoisen miehen jalanjäljille on jäänyt kurjuutta ja edistystä. Vaikeaa vain on nähdä, mikä on todellista edistystä.
    Eräiden uskontojen kaikki on ennalta määrättyä, eikä siihen voi vaikuttaa. Tapahtuu minkä täytyy tapahtua. Helppo olisi noin uskoa. Kaikki eivät niin usko, vaan pyrkivät vaikuttamaan.
    Suurimmat vaikuttajat ovat hallitsijoita. He hallitsevat muita, alistavat, sortavat ja monet joutuvat pakenemaan.

Peräkaneetti: Silloinkin kirjoitin tajunnan virtaa.  ja tästäkin eteen päin.