Vihreitä edustava Miikka Keränen päästänyt todellisen möläyksen, moittimalla julkisesti mainoskampanjoissa käytettyä sanontaa Hullut Päivät. Hullun halvalla. Sanoo sillä ilmaisulla pilkattavan mielenterveyspotilaita?!
Hullu sanalla on merkityksellisiä vivahteita. Eihän nyt sanota ketään hoidettavaa hulluksi. Ei saa sanoa!
Lapsuuteni aikaan (eihän minulla ollut lapsuutta) sai minuakin sanoa hulluksi ja sanoivatkin!
Ohemäen Koulun teoksessani sanoo entinen oppilas toisten määritelmänä: Hurjan Siirin tyttö.
Poikavuosieni tuttu Pauli Tolonen sanoi minulle: "Minua tuo hurjuus vaevoo."
Minulla on tapana vatvoa sanojen kanssa. Luin paljon. Romaanissa sanottiin: Hurja mies. Minua hämmensi, kun meillä päin käytettiin hullu nimen rinnalla sanaa; hurja. Samaa tarkoittaen. Emme kuulleetkaan esimerkiksi sanaa: Skitsofrenia.
Minua sanoivat hulluksi, mutta tänä päivänä sillä tarkoitetaan iloista asiaa. Iloittelua. Hulluttelua. Pilailua. jne.
Julkipoliitikoksi hamuavan on syytä oppia ymmärtämään huumoria ja tajuamaan semantiikkaa, sekä murteellisuuksia.
Kun savolainen sanoo ruokaa tuimaksi, sanoo toisheimoinen: "tässähän on liian vähän suolaa", vaikuttaa, kuin olisivat samaa mieltä.
Toisheimolaisella tuima tarkoittaa tosi suolaista. Mereltä tuulee kovaa: Tuima tuuli ymmärretään oikein koko Suomessa. Savolainen ei miellä keiton suolaisuutta tuimaksi.
Tajunnan virta ohjaili sivuraiteelle. Tarkoitukseni oli arvioida politiikkaa. Pelottaa Vihreiden pääsy hallituksiin. Vihreiden edustajien ajatukset tuppaavat olemaan haihatteluja. Taloudellinen ajattelunsa ovat ristiriidassa todellisten mahdollisuuksien kanssa. Tuntuvat olevan "oikeauskoisia".
"Jumala sanoi: Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli."
Vihreät ovat niin hyviä, niin hyviä! Ovatko he yli-ihmisiä? Onko heillä taikasauva? Kokemuksesta voin sanoa: Elämä on kovaa!
"Jää nähtäväksi."
