keskiviikko 28. marraskuuta 2018

Horjuva terveys

Tässä istuessa ja muutenkin passiivisessa tilassa oikea jalka tuntuu sairaammalta. Vasen jalka tuntuu normaalilta. Kun yritän rasittaa, väsyvät molemmat jalat yhtä nopeasti. Lääkäri tunnisti taudille nimen, jota minun ei tarvitse muistaa. Lyhyt tuomio: "-- Parannuskeinoa ei ole". Mainitsi voiteen nimen: Hirudoid forte. Sitä käytän. siitä hetkestä, kun lekurille näytin, on tapahtunut palautumista. Jonain päivänä pystyn kävelemään hiukan paremmin, toisella kertaa jälleen hoipertaa. Ulospäin näkyvä on parempi. Ihonalaiset verenpurkaumat vähentyneet ja sellainen alue pienentynyt. Pohkeen sisäpuoliset suonikohjut näyttää pienentyneen (kuvittelenko?). Kuitenkaan ne eivät ole mustuneet. Jalkojen nopea väsyminen rajoittaa treenaamista.
    Pian oireiden tullessa ilmaantui lisää. Oikean jalan ukkovarvas oli tunnoton. Tunnottomuutta on vaikea "tuntea". Niinpä en pysty sanomaan tarkalleen, milloin tunnottomuus alkoi? Mielessäni välähti seuraava mahdollisuus: kuolio! Tiesin esimerkkejä ukkovarpaan kuoliosta, mikä johti koko jalan amputoimiseen! Turhia lääkärissä käyntejä pitää vähentää. Omalta osaltani pyrin vähentämään. Leikkauksen jälkeen suositeltu vuosittaista kontrollia. Tältä vuodelta kontrollit jätän väliin. Sydän toimii niin hyvin kuin repeloitu elin vain voi. Viime vuoden kontrollissa lääkärillä vain hyvää sanottavaa. Sitä paitsi tälle vuodelle on jo kaihileikkaus.
   Ukkovarpaan takia en käynyt lääkärissä. En kertonut tuttaville. Siitä pääsee taas soimaamaan:
"-- Miehet eivät mene lääkäriin!"  Miksi olisin mennyt? Yksi turha käynti lisää. Säästyi yhteiskunnalta jokunen euro. Aloitin treenaamisen. Tunto palasi. Mutta toiset neljä varvasta? Tunto palasi hiljalleen.
   Eräänä päivänä tuntui toiseksi pienin varvas aralta ja kipeältä. Epäilin vauriota esimerkiksi tikkua. Välillä kipeä enemmän ja välillä vähemmän. Välillä panin laastaria, välillä käärin maalarin teippiä. Mitähän lääkäri tekisi? Leikkaisiko varpaan pois?
   Jonkin aikaa kipua ei tuntunut. Viime viikolla iski kuin migreeni. Tänä päivänä ei ollenkaan paha. Tuli mieleen mies Pielavedeltä. Nivelreuman takia hänelle kala on myrkkyä. Leena tuo kalaa. Minä rakastan kalaruokia.
    Milloinkas varvas oli erittäin kipeä? Sehän oli viime kesänä. Leenan tuomat oli syöty. Hinailin uistinta. Pyydystin kolme haukia. Kukin yli kaksikiloisia. Söin ne kaikki.  Nyt Leenan tuomissa oli kookkaan hauen fileet. Päätin syödä ne ensiksi. Varpaassa iski "migreeni"! Rauhoittui parissa päivässä.
   Kesällä "migreeni". Hauet?  Viime viikolla, hauetko?  Sietää tutkia. Taustaksi kerron: Kaloja pyydystin pilkillä ja uistimella. Enimmän saaliin sain uistimella. Haukia. Suurimmat: kuusi, viisi, neljä ja kolmekiloisia. Parikiloisia melkoisen parven. Minkähän verran kymmenien vuosien aikana söin haukea?
   Rautalammilla havahduin. Isoin hauki painoi 5,4 kiloa. Sekin syötiin. Pian silmäni avautuivat. Äijävesi on saastunut. Rautalammista tuo virta humusta ja sen mukana muutakin. Sahalan tilan sata hevosta laiduntaa. Kalanviljelyslaitoksen jätteet "jalostavat".
    Totesin kalat epäterveellisiksi. Lopetin uistelun ja niiden kalojen syöntikin loppui siihen.
   Sama peli Suonenjoella. Maanviljelys vähentynyt. Sadan vuoden meijerin jätevedet, asutuksen rasitus ja kaikki aikaisemmat vaikuttavat. Joen pohja lannoitettu ja rannat rehevöityneet. Joen kalat syömäkelvottomia. Pitkälle tulevaisuuteen.
   Suonteen hauet havaitsin maultaan kelvollisiksi. Kapinoiko elimistöni Suonteenkin hauille? Kapinoiko Leenan tuomille? En kysy lääkäriltä. Tutkailen itse. Lopetan hauen syönnin riittävän pitkäksi aikaa. Syön edelleen kuhafileitä ja pikkuahvenia.
    Mahtaako varpaissani olla kihti? Vasemmankin jalan vastaavassa varpaassa olin tuntevinani aavistuksen kivusta. Se herätti.
    Kihti kuulemma kasaa kuona-aineita paikallisesti ja kertovat kivulliseksi.  
             

Davit ja Goljat

Jaksaisinko tähän postaukseen kirjoittaa kaiken, mitä päähän pullahti? David voitti Goljatin lingolla. Neuvostoliitto jyräsi panssarivaunuilla. Linko on vanhennut ase tuhansien vuosien takaa. Ratsuväki vanheni. Panssarivaunut eivät ole vanhenneet maalla liikuttaessa. Hävittäjäkoneet ovat vanhentuneita, vaikka Suomen "puolustajat" niitä halajavat silmät kiiluen. Isot pojat haluavat leikkiä Islannin "ilmavalvontaa". Voiko typerämpää keksiä?
    Ukrainan Poroshenko viittaa Suomen Talvisotaan. Davidin asemassa oli Suomi ja on edelleen. Davidin asemassa on Ukraina.
   Davidin asemassa oli Suomi Talvisodassa. Edelleenkin pätee tosiasia: Suomi ei voi voittaa mitään sotaa. Eikä kenenkään sotilaallisella avulla, ei Ranskan eikä Englannin.! Eikä Naton! Kuitenkin Suomella oli Armeija naurettavalla malli "Cajanderin" varustuksella.  Nykyään puolustuksesta vastaavat puhuvat "pelotteesta". Kuka pelkää? Kuka pelkää Suomea, jos ei osteta uusia Horneteja? Kuka pelkää Suomea Hornetien oston jälkeen? Minä vaan kysyn?
    Pelottelevat Ukrainan esimerkillä. Suomi ei ole Ukraina. Eikä Suomen kautta pidä laskea vieraita joukkoja. Venäjä ei pelkää tältä suunalta tulevan ketään, lapsikin tuon tajuaa. Venäjä katsoo joitakin asioita pragmaattisesti. Esimerkkinä pitkä rauhallinen raja. Venäjä luottaa Suomeen. Suomella ei ole Davidin linkoa. Ei sittenkään, vaikka ostettaisi tuhat Hornetia.
   "Ryssä jne" hokema pitää paikkansa. Nykyinen Venäjä on Venäjä. Tsaarin aikainen Venäjä oli Venäjä. Putinin Venäjä on Venäjä. Neuvostoliitto oli Venäjä, siitä ei pääse mihinkään. Suomen edustaja lausui vieraalla mantereella kolme kertaa sanan Venäjä. Häntä paheksuttiin.  Äskeiseen virkkeeseen työntyi Venäjä seitsemän kertaa.
   Neuvostokommunismi tavoitteli maailman herruutta. Työväkeä harhakuvilla hämäämällä. Kaikki suuria uneksineet ja kansoille kärsimystä aiheuttaneet ovat muisto vain. Stalinin Venäjä oli Suurvalta. Hrutshsevin "muistelmien" mukaan Stalin uskoi elävänsä ikuisesti.
    Ketä niitä onkaan? Tsingis-kaani. Aleksanteri Suuri. Napoleon. Pietari Suuri. Hitler. Stalin.....
Trumph?????? Olen kysynyt itseltäni, kuka luulee olevansa seuraava maailman herra? Kuka saa itselleen riittävästi kannatusta?
    Joku on vahvasti sitä mieltä, että erkki höperehtii. Siihen on aihetta.

Ukrainalla ei ole kyvykästä hallitusta. Poroshenko ei kykene. Ukrainalla ei ole armeijaa. Surkuhupainen näky oli aikanaan valittu puolustusministeri. Televisiossa ensimmäisessä haastattelussa vakuutti: "Voitamme kaikki sodat, valloitamme vielä Kriminkin". ???? Kuulostaa hämmästyttävästi samalta kuin Suur-Suomen valloittajat! Kuultuani ministeriä, hymähdin ivallisesti. Melko pian havaitsin ivani kohtuuttomaksi, kun muistin Suomen vouhottajat.

Ukrainan mellakoista sain katsoa televisiosta. Väittävät rauhallisiksi mielenosoittajiksi. Sellaisia nuorukaisia, jotka kaivavat katukiviä aseikseen, en sano rauhallisiksi. Miksi minä sain nähdä vain mellakoijia, miksi en nähnyt rauhallisia joukkoja?
   Vasta aivan äsken sain tietää "takapirun". Presidentin virkaa tavoittelevan Julia Timoshenkon. Ulkomaan kirjeenvaihtajatkin "pelaavat". Piilottavat meikäläiseltä totuuden. Nyt ovat kaikki niin länsimyönteisiä, niin länsimyönteisiä. Miksi eivät ole neutraaleja. Kenraali, joka on nähnyt koviakin ja toiminut rohkeasti, varoittaa: "Meidän ei pidä olla eturivissä ilmoittautumassa Venäjän vihollisiksi." Pitääkö olla vihollinen, jos ei pysty olemaan ystävä?  Suomi joutui pakon edessä julistamaan "ystävyyttä". Teeskenneltykin ystävyys oli edullisempaa kuin viha. RAUHAN hinta.
    "Ryssävihaan" on syitä. Suomessa oli ja on vieläkin ryssävihaa. Tapasin Helsingissä Kulttuuritalon tansseissa Eestiläisiä naisia. Tapahtui ennen NL:n sortumista. Tutustuin todelliseen ryssävihaan. Itselläni en sitä koskaan niin voimakkaana kokenut.
    Voimme vai arvailla, miten katkeraa on ryssäviha Ukrainassa? Voisi arvella sen vaan voimistuvan? Ryssäviha ei ole Venäjän eikä Ukrainan etu. Kuka sitä lietsoo?

Tämän päivän uutinen kertoo Trumphin kieltäytyvän tapaamasta Putinia.
Sekin pitää ilmoittaa median välityksellä. Oma tyhmä pääni pohtii, josko olisi parempi, että kansojen välisiä ei julkaistaisi televisiossa koko maailmalle? Valehtelua ei kuitenkaan voi välttää.

Omituisessa mielentilassa tätä naputtelin. Anti olla........

  

perjantai 23. marraskuuta 2018

Vanhoja

Joskus havaitsen tekstejäni luetun. Kuka lukee ja miltä puolen maapalloa? Suomalaisia on kaikkialla. Jonkun hakuun sattuu. Tällä hetkellä kaukaisin on Brasiliasta. Suljin heti aloittaessani vastineet pois. En ole vahva luonteinen ja varmaankin kokisin loukkaavina asiattomuuksiin kommentit. Sen vuoksi toimin näin. Näyttää ettei netissä kunnioiteta ketään. Mitä herjaaminin saa sanoa, sen paremmin. Haukkumisen kulttuuri kukoistaa, oppivatko sen poliitikoilta?
    Vennamo sanoi: "-- kyllä kansa tietää!" Vennamo tiesi: Kansa on lammaslauman kaltainen, seuraa kellokasta. Siinä kysytään pässiltä kanttia, jos uskaltaa. Useimmiten pässi ei uskalla, silloin uuhi voittaa. Kansa ei tiedä. Eikä kansan tarvitse tietää, kuhan toimii päätetyllä tavalla. 
Voittipa kuka tahansa, minä aina häviän!
 

  

Kuka hallitukseen ja kenen kanssa?

Vanhana sosialidemokraattina kauhistuttaa jo etukäteen Antti Rinteen johdolla hallittu Suomi. Antti Rinne on täysverinen poliitikko. Antti Rinne ei näytä ymmärtävän taloudesta. Vai eikö välitä, kunhan hänen gloriansa nousee tarpeeksi korkealle.
   Nykyinen kyykyttäminen ja kurjistaminen ei ole Juha Sipilän hallituksen synti. Se on lukuisten edellisten hallitusten ja työmarkkinapomojen ansio.
   Mennäänpä taaksepäin. Keneltä vain kysyttiin syytä, vastaus kuului: Ahon- Viinasen hallitus. Että ihmiset ovat tyhmiä?
   Miksiköhän media ei oikaise harhaa? Median kiinnostus näyttää kohdistuvan lieveilmiöihin.
  Ahon-Viinasen hallitus joutui hoitamaan Suomi-nimisen yhtiön pesää konkurssin partaalta. Konkurssin partaalle sen ajoi sokea Holkerin ja Sorsan yhtiö. Demari ei ymmärtänyt taloutta, sehän tiedetään. Sorsa oli runoilija. Mutta Holkeri kokoomuksen selkänojalla piti ymmärtää.
    Nyt odotan pelonsekaisin tuntein tulevaa Demareiden ja Kokoomuksen hallitusta. Miksi? Siksi että Holkerin-Sorsan hallituksen näköalattomuudesta Suomen talous potee vieläkin ja ken ties vielä pitkäänkin. Rinteen hallitus ei korjaa, päin vastoin pahentaa!  

Hoidetaanko Suomea mielipidemittausten mukaan? Jos niin toimitaan, ei hyvä seuraa. Media julkaisee kiireen vilkkaa mielipideprosentteja. Miksi?????? Mielipiteillä ei saavuteta tuloksia. Tuloksia saavutetaan tekemällä.

Ei hyvältä näytä! Kuka enää uskaltaa toimia, kun pitää olla varpaillaan kannatusluvuista? Ketä pitää varoa? En ole sotilasainesta, mutta kunnioitin kansainvälisissä tehtävissä toimineen kenraalin kertomaa, kun hän meni peräämään sotilaidensa kohtaloa. Suomen kanta oli: Ei saa, israelilaiset suuttuvat!!!!!?????
    Kenraali toi sotilaansa "kotiin." 
   Uskaltaako yksikään poliitikko toimia tuon kenraalin tavoin?
"Minä vähä eppäelen".

IkiWanha Erkki  

"Kohti kaukaista tähteä"

Raamatun mukaan Maa on keskipiste Jumalan luomistyössä. Mahtoiko olla joku Josef, joka näki unen: Aurinko, kuu ja yksitoista tähteä?? Miksi yhä jotkut uskovat Raamatun kertomusta? Toisenlaisia totuuksia luullaan tietävän. Mikä on totuus? Onko sitä?
    Nettiuutiset kertoo löydetystä tähdestä, joka on auringon kaltainen. Tähdestä kertova näyttää olevan Maa-keskeinen. Kuten Raamattu. Tiedemieskö? Vaikuttaa hurahtaneelta. Yliarvostaa Maa-palloa.
     Puhuu potaskaa. Pohtii seikkaa;  jospa maasta on sinne "lentänyt elämän siemeniä"?
Miksi juuri niin päin? Entä jos "siemenet" tulivatkin sieltä? Onko tuo tiedemiehen huumoria? Luultavasti on ja olen iloinen huumorin tajuisista tieteilijöistä.
   Tähän asti sepitetyt tarinat yrittävät kertoa maahan tunkeutujista. "Maahan muuttajista", jotka tulevat kehittyneemmistä avaruuden osista. Satuja on lupa kertoa. Sadun kertoja tietää, että kuulijat ymmärtävät tarinan olevan "epätosi" tai ehkä "valeuutinen".

Nuoruudessani uskottiin sanomalehdessä uutisen olevan totta. Tunnetun arvovaltaa omaavan suusta uskoimme tulevan totta. Televisiosta tuleva sanoma on totta. Missä on totuuden raja?
Kun IkiWanha Erkki kertoo tosiasiasta, sanovat heti: "-- Elä valehtele!"
    Minulla ei ole auktoriteettiasemaa. Siksi minut uskovat vielä tyhmemmäksi kuin olenkaan!
Kukas lauloikaan: "--- Rikkaan miehen sanaa uskotaan"?

Sota ja/vai RAUHA

Kävelin kaupalla. Olemus tuntuu sekavalta. Muuten ei tunnu, mutta kaupalta palatessani kävely haparoi, ostoskori painoi. Yhtään ei tunnu kipua, mutta syke vaihtelee. Katsoin töllötintä.
   Suomalainen elokuva kertoi sodan ajoista. Elokuva menossa loppupuolella. En tiennyt henkilöistä.   Elokuva loppui pian.
   Niin, nythän on marraskuu lopuillaan. v 1939 oli kohtalokas marraskuu. Ensi vuonna tulee kuluneeksi täysiä vuosikymmeniä. Aprikoin, miten sitä juhlitaan?
    Risto Ryti liittyi ratkaisevassa osassa tapahtumiin. Siitä johtuen tuotiin hänet esille. RAUHAN miehenä kiinnitin huomioni sotilasasuihin. Siihen oli peruste. Huomioni kiinnittyi sivuasioihin. Arkun vierellä marssivilla upseereilla välähteli kiiltävät kannukset. Nyt se vaikutti naurettavalta. Sinä aikana ei. Oli v1956. Risto Ryti ei ollut sotilas, vaikka virkansa puolesta presidentti on ylipäällikkö. Niinpä mielestäni sotilaiden edustus oli liioiteltua.
    Sodan aikana ylipäällikkyys "riistettiin" presidentiltä ja aseman sai Mannerheim. Mannerheimilla oli melko pitkälle diktaattorin valtuudet. Huvittaa ajatellessa silloisista toimista päätettäväksi parlamentaarisesti.

Kannusten välähtely minua nauratti. Typerää rekvisiittaa. Sitten välähti. Sitä kuvataan osuvasti kynttilän liekillä. Oikeastaan sana välähti on hieman liian "kirkas" ilmaisu. Muutetaan se muotoon: jotain häivähti.
    Vähäpätöistä en ole muistanut 65 vuoden aikana. Jos minun olisi pitänyt luetella sen aikaisen aliupseerioppilaan varusteet, olisin varmasti unohtanut viheliäiset vempeleet.
   Kannukset!!!????  Hevosvetoisessa rykmentissä Tsaarin aikaiset jäänteet. Moiset kapistukset kuuluivat sunnuntai-asuun. Ruosteisia romuja piti kiillottaa?! Onnistui huonosti.
    Lomalle päästessä piti saappaiden kiiltää ja "kiiltävät" kannukset paikallaan. Ohjesääntö.
   
Risto Rytiä olen ajatellut liian vähän. Tuntuu kuin olisi piilotellut verhon takana. Korpelassa ei ollut radiota. Ryti jäi arvoituksellisena mieleen. Otti raskaan vastuun ja joutui sijaiskärsijäksi. Joutuu kysymään: miltä seurauksilta vältyttiin?   

tiistai 20. marraskuuta 2018

"Minähän sanoin"

Nykyiset kirjoitelmani jätän kellumaan pilveen. Säilyvät kenties? En ala penkomaan tuhannen joukosta, mitä lienen kirjoittanut. Paperille painettuja on pahvilaatikollinen. En muista missä jokin on?
    Tällä kertaa pakisemisesta muistan asian tärkeyden takia. Muistan kirjoittaneeni, mutta mihin? Muistan kyllä, että äänestin vastaan. Oikein vai väärin? Tuskin kukaan tietää? Ennustin EU:sta:
"Se on niin sekainen seurakunta, tuskin onnistuu:"  Perustelin: Englanti on entinen maailman herra. Saksa on talousmahti. Ranska ylpeä historiastaan. Länsi-Europan pienet valtiot ovat vakaita. Pohjoismaatkin. Mutta Välimeren maat epävarmoja. Arvoituksellisin Italia. Espanja sekä Kreikka arvoituksia.
    Olli Rehnillä mahdoton, järjetön tehtävä Unionin laajentamisessa. Ihmetyttää, kun en mediasta kuullut kriittisyyttä. Poliitikot näkivät Eurooppa-unta.
    Väkistenkin vertaan hälinää Suomen EU-kelpoisuudesta. Pitää tehdä sitä ja tätä. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi oli ennen "sopeuttamista" tasolla, johon useimmat Itä-Euroopan maat eivät yllä Olli Rehnin elinaikana.
   Turkki ei ole Eurooppaa. Kuitenkin sitä vänkäsivät EU:hun. Tänä päivänä tuskin moni väittää vastaan: Hyvä että meni mönkään.
   Tämmöinen Ohemäen kansakoulun käynytkin tajusi Kreikan kriisistä. Ei selviä. Kreikka ei pysty maksamaan velkoja, vaikka "järjestetäänkin". Kuka ne maksaa? Eikö kukaan?
"Järjestellään" hamaan maailman loppuun. Jokaisessa järjestelyssä iso osa anteeksi.
    Paavo Lipposen yksi typeryys oli sopimus Berlusconin kanssa. Kuultuani mediasta Lipposen suulla sopimuksesta. Tuli välittömästi mieleen  Martti Vainion "sopimus" italialaisen Antibon kanssa juoksun vauhdin jaosta.
    Ei uskonut erkkikään. Ei Vainion, eikä Lipposen sopimusta toteutuvaksi.
   Ennuste Euroopan Unionin taipaleesta on pessimistinen.
   Jotenkin tuntuu oudolta, kun jäsenvaltioiden johtajat näyttivät uskovan kaiken olevan kunnossa. Ummistavat silmänsä numeroiden edessä.
   EU:n hajoaminen sopi ennustaa. Niinpä! Tuskin muste kuivui sopimuksista, kun jyrähti: Englanti eroaa! Tänään voi kysyä: Eroaako? Kova vai pehmeä Brexit? Melkoinen soppa. Kuluu aikaa ja tupakkaa. Ja whiskyä! Näyttää siltä, että kukaan ei ole varma lopputuloksesta? Eikö Englanti ehkä eroakaan?
   IkiWanha jo alun perin epäili Italiaa ja muita Itämeren maita. Sen perusteella, mitä historiaa lukemalla ja mediasta kuulemalla vaikutelma on päähäni iskostunut. Enhän mitään tiedä. En ole edes käynyt Välimeren rantahietikoilla. Saati nakurannoilla.
     Suomen edustajat vaikuttavat sinisilmäisiltä. Kommentoivat neuvotteluja aivan kuin uskoisivat tosissaan jotain selviävän. Selviämiseen ei usko erkkikään. Ongelma seuraa probleemia. Yksi toisensa jälkeen.