Unen tulo viipyy

 Unta olen saanut tarpeeksi. En viritä herätyskelloa. Nukun illalla, yöllä, aamulla tai päivällä. Tarpeellisesta  ruoan saannista huolehdin. Ei ole aikataulua. Kun ei nukuta, aika kuluu kirjoittaen.

Mielen terveydestä olen pakissut harvemmin. Toimintavuosien aikana ei ennättänyt vaivata päätään. Kehitysiässä ei ollut mahdollisuutta edistyä, tulevaisuus näytti synkältä.

Menin hakemaan kelkalla tynnyrillä vettä aidan takaa haudasta. Kelvoton kaivo oli kuiva. Lehmät tarvitsi. Syksy sulan maan aikaan. Maan ja taivaan väli täynnä pilveä, hämärä vallitsevana. Poikakavereita tuli Viitalasta ja Pienestä Niemestä. En yleensä valitellut, mutta silloin mainitsin tuntevani pahaa oloa. Joku sanoi: "Sinä tulet hulluks!" Sen verran tullut tiedon murusia, että tunnistan sellaisen masennukseksi. Sitä esiintyi runsaasti.

Luin kaiken, minkä käsiini sain. Akaatta isoäiti moitti "roska romaaneja." Sitähän ne olivat, jotka sain nuorten naisten hallusta: "Kertomuksia todellisesta elämästä". Oma lukunsa olivat kirjat intiaaneista.      Rasistinen on lempeä sana niitä ilmaisemaan. Kirjoittanut Zane Grey? Wezel oli metsästäjä. Mestarillinen intiaanien metsästäjä. Miksi sellaisia "poikakirjoja" oli kansakoulun lainakirjastossa? Hukkaamassa luku aikaa. 

Hulluksi Tuleminen. Sillä minua peloteltiin. Sitä ennustivat. Esimerkkinä nuori nainen, joka luki paljon ja tuli hulluksi! Minä en syytä kirjoja. Päin vastoin, vahinko, kun en saanut kasvaa kirjaston vierellä.  

Akaatta hyväksyi Raamatun. Kertoi kunniakkaana saavutuksena jonkun nuoren miehen lukeneen Raamatun läpi. En pitänyt ihmeenä. Minäkin pystyn. Raamatun lukemisen aikaan olin suunnilleen yhdeksän vuoden. Pekka Rytkönen oli elossa, olin kymmenen, kun Pekka kuoli. Enhän siitä paljon muista, ymmärryskin oli heikko.

         

Jälleen uusi päivä

 Mittarin tuntoelin on toisen kerroksen ulkoseinällä. - 24. Puhelin näyttää - 26 Lämpötila sisällä +21.

Pakkasen vankina. Illalla otin ajokista laturin. Kun pystyn käynnistämään, panen huoneenlämpöisen laturin. Virkistän sitä vähän lataamalla. - 18 asteessa ei laturi toimi. Laturin ottamisessa säiliöstä istuimen alta meni muutamia minuutteja. Siinä ajassa jo häivähti sepelvaltimoiden hapen puute. Sisällä kevyesti voimistelu ja oleilu ei oiretta ilmaise. Hengitysharjoituksia teen.

Nimi on enne

 Yhdistyneiden sanomalehtien nimihirviö johdatti oman nimimerkkini taustaan. Nimimerkkini ei ole nimihirviö, vaan erittäin naseva. Sillä on historiansa. 

Vierailin Seijan porukan asuinpaikassa. Lenni oli ehkä kolmen, enintään neljän ikäinen. Seija arvuutteli Lenniltä: "Kukahan tuo on?" Lenni teki terävän huomion:                                                                             "- Ikivanha pappa."                                                                                                                                        Seija nolostui, piti sanontaa loukkaavana. Hätkähdin itsekin. Turhaan, Lennin arvio oli täsmällinen, teki sen omasta näkökulmastaan. En ollut käynyt Lennin muistamana aikana. En ollut vielä Lennin rekisterissä.

Lehtipakinat allekirjoitin: Erkki. Pelkkä etunimi kertoi monille, kuka minä olen. Pohdin toisenlaista ilmiasua. Lenni ratkaisi sen. En hyväksynyt sitä sellaisenaan, se ei kerro minusta oleellista.

Ikäisten karkeloissa arpalippuun panin Ikivanha. Meklari oli äimän käkenä: "Kuka on ikivanha?" Suuri osa kansasta on huumorin tajutonta, sanoisinko, tyhmää. Ei luulisi vaikeaksi lausua yksin- kertainen sana. En itse ollut sanaan tyytyväinen, kertoi liian vähän. Mutustelin eri variaatioita. Erkki ikivanha tuli mieleen. Ei kuulosta hyvältä. Sanajärjestystä kokeilin, Mutta Ikivanha Erkki. Se on naseva ja kertoo jotain. Olevinani taiteen tekijä sorvasin v-kirjainta. IkiWanha. Sitä vielä hämmästelivät: Ei noin saa sanoa, vaan ikinuori. Että ne kehtaavat--- Oikean käden kirjoituskyky heikkeni leikkauksen yhteydessä, sen takia pyysin henkilökuntaa kirjoittamaan arpalippuun.

Ratkesihan se viimein. Gunnar Taipaleen orkesterin jäsen suoritti arvontaa: "IKIWANHA ERKKI".    Huumorin tajuinen orkesteri ratkesi raikuvaan nauruun.

Koin tyytyväisyyden tunnetta. Eihän tuota tarvitse selitellä.  

    

                                                                        

Maanantai 15.01

 Mittarissa -18. Liian kylmää. en mene ulos. Pakkanen haittaa ajokonetta ja haittaa sepelvaltimoita, ei saa happea. Tulee kipuoire.

Yritän sommitella jonkin laista voimisteluohjelmaa, totuttuihin en pysty. Hengitysharjoitus pitää muistaa. Ruoka riittää jonkin aikaa.

Vaikuttaa, että saan nukkumisrytmin parempaan kuntoon. Heräsin ennen seitsemää. Lojuin, nousin seitsemältä kahvittelemaan.

Ajan taju oli kateissa pitkään. En pysty sanomaan, vuosiako? Tänä aamuna kömpiessäni sängystä, tajusin että on maanantai viidestoista päivä. Lopun enteitäkö kirkastuminen?  

Harmaa talviaamu

 Luin pitkään. Nukuin kohtuullisesti. Heräsin puoli kahdeksalta. Kirjan nimi, Lahjahepo, ei sano mitään. Saksan kielinen nimi jostain syystä ei ole käynyt. En ymmärrä saksaa. Elämään se viittaa. Sanonta: "Lahjahevosen suuhun ei katsota."

Kovin huonosti muistan edellisestä lukemasta. Rankkaa aikaa sodan loputtua. Eikä se todella loppunut, miehitys jatkui. 

Mahdoinko ostaa uimahallikortin turhaan? Jalkojen kunto arveluttaa. Onhan tuo "mittarin lukemakin" vihjaileva.

Semmoista se on. Pesty pyykki lojui koneessa monta päivää, unohtui laittamatta kuivumaan, kuivui koneessa koppuraksi. Virta oli päällä ja vesihana auki. Lakana on turhan iso kömpelöille käsilleni. Ratkaisin sen sillä tavalla, että levitän irrallisen telineen auki, sen päälle käy lakana levälleen. Laitoin 14 minuutin pikaohjelman ja pyöräytin.

Ulkoilmassa pitää käydä. Jalkoja verryttelen. Kokeilen joskus ilman apuvälineitä, jos pystyisi kävelemään korttelin ympäri?

Kesät menivät hukkaan, kuin sumussa. Näyttää ja tuntuu siltä, että vielä kärvistelen tulevaan kesään. Toivon ajelevani luxus ajoneuvollani lähi maisemissa. Seuraavana talvena saatan olla jo unholassa? 

Designerit

 Pielavedellä huutokauppasivat kunnan tavaroita. Tarvitsin kirjoituspöytää. Semmoinen oli myytävänä. Katsoin sen sopivaksi. En saanut halvalla, hinta nousi 160 mk. Sain sen. Kuntoa en jaksanut kohentaa. kirjoittelin paljon. Lehtiin ja myöhemmin nettiin. 

Nykyiseen kämppääni sopi pienempi. Jaana halusi sen. Mieluummin Jaanalle, kuin romuksi.

Ruotsin kielisessä tv-sarjassa vilahti roolihenkilö kirjailija. Muutaman sekunnin näkyi kirjoituspöytä, mutta tuohan on se!? Odotin kiinnostuneena. Kiinnostuneeni palkittiin. Tarinan jatkuessa näkyi kirjoituspöytä pitempään. Aivan oikein, silmäni havaitsivat laatikoiden vetimet. Ne eivät ole yleisen käytännön mukaiset nappulat tai vetimet, vaan aivan kuin ovesta samasta puusta höylätyt. Siihen tarttui silmäni ensi vilkaisultani. 

Ovien kahvojen muodosta päättelin: Tämähän on designeriä! Tv kuvassa näkyi yksityiskohdat selvästi: entinen kirjoituspöytäni. Onneksi se on nyt Jaanalla. Keräilijällä jotain! 

Testamentti

 Mediassa kehottavat tekemään hyvissä ajoin kaikki. Minä en tee testamenttia, enkä määrää mitään poistumiseni jälkeen. Jäänteistäni en anna mitään ohjeita. En ole perehtynyt. Enkä aio ottaa selvää. Tietääkseni jotain on lain säädäntöä. Velkaa ei ole. Eläkettäni käytän päivittäiseen tarpeeseeni. Kassan pohjalle on säästynyt joitain roposia. Perinnöksi ei juurikaan ole, mutta kustannukset pystyy kattamaan.

Tasa-arvoa ei ole muuta kuin kuolema. Satuin avaamaan toosan. siellä näkyi yksityishenkilön kuvaamaa presidentti Kennedyn murhasta.

Portti on sama Amerikan presidentille ja korpifilosofille. Portin kehystäminen ei ole samasta maailmasta. Aivan kuin eri planeetalta, tai eri vuosituhannelta.

Amerikan presidentti jää historiaan. Korpifilosofi häipyy hämärään. Sellainen on kohtalo.