Liikuntaa

Aamuseitsemältä suuntasin lenkille. Kun nousin sillalle, näkyi joen takaa tumma hahmo juoksemassa. Hoikan miehen perässä juoksi puna-asuinen metrin mittainen; arvelin hänet pojaksi. Poika juoksi vaivattomasti samaa vauhtia miehen kanssa. Pysähtyivät katsomaan jotain joella, kääntyivät kohta poikittaistielle asutusta kohti.
Isän kanssa lenkillä!

Kulkiessani tuli mieleeni näkemäni uimahallilla: Menin suihkuun. Viereisellä paikalla nuori isä piti pientä lasta sylissään. Jostain syystä arvelin pojaksi, vaikka merkki ei ollut näkyvissä. Lapsi nojasi vatsansa koko pituudelta tiukasti isänsä rintaa vasten. Isä ohjasi suihkun molempien päälle sillä tavalla, ettei vesi virrannut lapsen silmille. Lapsi katsoi minuun rävähtämättä pyöreillä nappisilmillään.
Meidän syntymämme välillä kului kahdeksan vuosikymmentä. Siihen aikaan mahtui maailmaa mullistavia vuosia. Emme voi matkustaa aikakoneella, emmekä voi aavistaa, millaista on silloin, kun tuo lapsi tulee tähän ikään? Onneksi ei tarvitse eikä voi tietää.
En saanut nauttia isän suojelusta. Voin vain kuvitella kuinka onnellista on isän kanssa toiminta.
Isättömyys surettaa vieläkin, ehkä olen taas lapsi.  

Ruokavero

Verokikkailulla ei läskit laihdu, eikä luonnonrasittaminen lopu. Kaupan kassalla lastaavat valtavia määriä kaikenlaista pakkausta, purkkia ja purnukkaa, ei näy olevan kallista. Ostan vain ruokatarvikkeita ja laitan itse sapuskani. Rahaa menee kuukaudessa vähän yli sata euroa. Viiden sentin veron lisäys tekisi noin 6 euroa kuukausittain. Ehkä jaksan maksaa, enkä näe nälkää.
Nyt tuntuu suussani hyvä maku, popsin mansikoita ja kermaa. Terveellistä, sanokoot mitä tahansa.

Sain kulumaan toista vuotta lääkärikäynnin väliä. Ajokorttiin tarvitsin. Samalla kontrollikäynti. Hoidan itseäni omin nokkineni ja tehoakin sain aikaiseksi. Alentunut hemoglobiini normalisoitui; 149. Suoraan verrannollinen kunnon kohentumiseen.
Yksi indikaattori on kohonnut tuplaten huonoon suuntaan. Sen takia tehtiin ultratutkimus. Johtaneeko mihinkään? Sillä asialla en aio stressata, mutta ehkä alitajunta sähköttää, kun mielialani on hiukan apea.
Kevään aurinko pehmittää. Väylät loskaisia ja isoja vesilammikoita monttupaikoissa. Kuljin venepaikan ohi. Paljon lunta, peitto paljastuu vähitellen. Aion laittaa venosen vesille, heti kun sen vain saan. Joki Sulaa pian. Kolme joutsenta ojenteli jäseniään jään reunalla.
Kunpa saisin viettää yhden kesän nautittavasti. Nautintoja ovat veneily, videokuvaus, uistelu, marjat ja sienet. Vastoin pessimististä luonnettani olen optimistinen ja uskon elonpäivieni vielä jatkuvan.

Sota

Se täytyi olla talvella v 1941. Opettaja Ida Remes kysyi koulukkailta: -- Mikä päivä tänään on? Me jullikat taipalelaiset emme osanneet vastata. Kun Ida Remes ilmaisi tyytymättömyydensä meihin seutukuntamme kasvatteihin, hänen lempitokaisunsa oli: -- Se on sitä taipalelaista! Kukaan meistä Ohemäen koulun oppilaista ei ymmärtänyt päivän merkitystä. Opettaja joutui selvittämään maaliskuisen päivän merkitystä. Edellisenä talvena maaliskuun 13 päivänä päättyi talvisota ja julkaistiin järkyttävät rauhanehdot; Suomi ruhjottiin.
Aprikoitsin tässä, että muistaako kukaan muu silloisista oppilaista tuon? Kuuden vuosikymmenen takaa.
Tuntemistani oppilaista jokunen on jo manan majoilla. Vielä elää kituutan ja muistan joitakin sattumuksia kouluajoilta. Luulen ettei kukaan tuota tapausta muista. Tämmöinenkin omituisuus minulla on, että päähäni tallentuu monia aiheita.

Sota

Varuskuntia hävitetään, kun rahat loppuu. Kukaan ei puhu sotilaiden loppumisesta, se on katoava luonnonvara. Sodassa tarvitaan koneita. Hornetteja. Mitä Horneteilla tehdään? Ei mitään muuta kuin koulutetaan lentäjiä Natoa varten. Nyt niihin hankitaan uusia ohjuksia. Jospa myytäisiin muutama Hornetti, miljoonia jäisi armeijan tarpeisiin. Mitä on uskottava puolustus? Kuka pelkää Suomen Hornetteja? Jos joku haluaa nujertaa Suomen, siihen ei tarvita kovin paljon ohjuksia, eikä Horneteilla, eikä niiden ohjuksilla ohjusten lentoa estetä. Jalkaväki ei marssi maisemien halki. Hornetteihin tuhlattu raha menee ehkä hukkaan.
Suunnittelivat hankittavaksi taisteluhelikoptereita! Isojen poikien leikkikaluja mielipuolisella rahamäärällä?! Ehkä eivät hanki?  Joku sanoi että Suomen hävittäjillä voi puolustaa Suomen ilmatilaa kaksi tuntia. Entä sitten???!!!
"Nuorukaiselle kuolla kuuluu..." Kuuluuko? Ovatko isänmaalliset laulut isänmaallisia?

Sota

v 1960 työkaveri Hannikainen oli kulttuurihenkilö, vaikka tetki työnään autonkorjausta. Hän tiesi kertoa kansalais-sodan historiasta asioita, joita ei yleisesti kerrottu. Hän oli sitä mieltä, että länsivaltojen ja Neuvostoliiton välinen sota tulee väistämättömästi. Kysyin häneltä: miten pian?  -- Kolmen vuoden kuluttua, todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin.
Hän ei ollut näkemyksessään yksin. Itsekin kuvittelin vaaran uhkaavan. Suunnittelin jopa Australiaan muuttoa, se muka oli mielestäni kaukana tulenarasta alueesta. Harhakäsitys. Missään ei ole turvassa.
Hannikaisen ennustus jäi totteutumatta ainakin viideksi vuosikymmeneksi.
Suomenkin puolustuslaitos oli varuillaan, vaikka ei enempää elämöinyt. Siinä vaiheessa muutin useasti työn perässä. Vaikka olin vain reservin kersantti, tuli joka muuton jälkeen sotilaspiiristä kysely: "missä olet ja missä kunnossa?" Yksi kortti tuli ennenkuin ennätin uuteen paikkaan asumaan. 

Työaika

Vouhottavat eläkeiän alentamisesta. Vaikutta paskapuheelta kun puhuvat 63:sta vuodesta. Minun eläkeikäni oli 65 vuotta ja sen pituinen on eläkeikä ollut niin kauan kuin muistan. Että jouduin ottamaan varhennetun vanhuuseläkkeen 62 vuotisena, johtui talouteni katastrofitilasta. Minkä aikaistamisesta sain, sen olen jo aikaa sitten menettänyt alentuneisuuden takia. Tämä eläkemuoto salli ansiot ja selvisin jotenkuten. Maksoin pankkilainat ilman velkajärjestelyä.
Vaahtoavat työajan jatkamisesta niin alku- kuin loppupäästä. Miksi? Entäpä jos jatketaan sitä keskeltä?
Viikottainen työaika 40 tuntia olisi paikallaan, mutta sitä tehdään harvoissa työpaikoissa. Työaikaa lyhennettiin liikaa. Sillä tavalla jotkut utopistit sanoivat työtä jaettavan, mutta se on harhaa. Työtä ei voi ylettömästi jakaa, kun sitä on vain silloin kun työtä tehdään. Ei se ole ilmakehässä uusiutuvaa luonnonvaraa.
Tehdään työtä 48 viikkoa ja lomaillaan 4 viikkoa. Osa pitää loman kesällä yhtenä pätkänä. Semmoisilla aloilla, joilla hommat täytyy pyöriä jatkuvasti, pidetään lomat silloin kun se organisaatiolle parhaiten sopii. Viisipäiväinen työviikko jättää kaksi vapaapäivää, mikä tekee 96 päivää vuodessa. Arkipyhät pitäkööt kukin omaan laskuunsa. Mauno koivisto poisti aikanaan arkipyhät. Mutta ne palautuivat hänen poistuttuaan.  Korpifilosofia huvitti ajatus, että kirkko ja jumalankieltäjät kommunistit olivat samassa rintamassa? Näillä eväillä vuodessa kertyy 1920 tuntia. Semmoista tuntimäärää moni ei tee.
Entäpä itse?
Eskelisen myymäläautossa touhusin sovitulla könttäpalkalla. Viikottainen työaikani oli 65 tuntia. Kesäloman otin rahassa, vastoin lakia. Vuotuiseksi työajaksi kertyi 3380 tuntia. Siitä pitää vähentää yksi päivä, jolloin kävin Kuopiossa ostamassa äidille 60 vuotislahjaksi kuulokojeen. Ei muuten ollut halpa, eikä silloin Kela auttanut.

"Verot köyhälistön verta juo"

Pääministeri katainen yrittää puhua uskottavasti leikkauksista ja höyläyksistä. Myöhäistä rypistellä kun on jo housuissa. Silloin oli kokoomus oikeassa, kun arvosteli kovaa verotusta, joka haittasi järkevää toimintaa. Nyt pääsivät vaikuttamaan ja alensivat verotusta roimasti ja vieläpä yläpään ansioista. Korpifilosofi ihmetteli: millä valtakunnan tarpeet tyydytetään? Oikeisto alentaa verotusta ja vasemmisto vaatii uusia palveluja. Harakan kokemuksista muistetaan: "Kun nokka lähti, niin pyrstö tarttui. kun pyrstö lähti..."
Sosialidemokraatit rakastavat veroja. Vähän ennen kuolemaansa Kalevi Sorsa viimeisessä haastattelussaan sanoi: "Minä uskoin, että kun vaan veroja kerätään, niin kaikki järjestyy".
Miksi pitää heilahtaa äärimmäisyydestä toiseen?