Hankiaiset

Kipakoiden yöpakkasten ansiosta tuli mainiot hangenkelit. Ihmiset muistelevat, kuinka ennen oli kovia hankiaisia. Niitä oli, mutta ei läheskään joka talvi. Mutta vain hankiaiset muistetaan. 1940-luvulla Kivimäellä Heikki Pulkkinen ajoi hevosella lantaa pellolle. Lunta oli paksulti ja hanki niin kova, että kengittämätön hevonen pystyi viemään kuorman pellolle, vain muutamia reikiä teki kavio, joskus hanki puhkesi.

Aurinkoinen tuuleton sää houkutteli kuljeksimaan. Suuntasin lenkkipolkua joen rannalle, nähdäkseni joutsenia. Joutsenia oleili joen sulassa osassa sen verran, että halusin kuvata. Palasin kämppääni hakemaan vehkeitä.
Sain erinomaisen kohtauksen nauhalle. Kahden joutsenparin pieni äänekäs kamppailu sattui siihen kohtaan. Kova ääni ja näyttävät liikkeet elävöittävät jotakin tekelettäni.

Siitä tuli mieleen havaintoni Pielaveden Petäjäjärvellä. Kurki ja joutsenpari kinasivat reviiristä. Joen takana paljastuneella letolla esiintyi kurki isännän elkeillä. Karjaisi kuuluvalla äänellä. Joutsenet vastasivat jokaiseen älähdykseen motkottamalla ja uiskentelivat hätäilemättä sulassa joessa. Kurki, kuten joutsenetkin olivat omassa elementissään, mutta havaintoni mukaan akressiivinen kurki arvioi joutsenet kilpailijoiksi. Kisailu kesti siksi pitkään, että yritin päästä kuvaamaan tilannetta, jollaista en aikaisemmin nähnyt.
Tuuhea ruohopuska oli lumen peittämällä kumpareella. Arvelin siinä olevan jäätynyttä alustaa. Sinne en päässyt, välillä oli sulaneita silmäkkeitä, enkä voinut lentää.  

Lainaus

"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille.
Ja mielen vapaus,
ja mielen vapaus"

Köyhyys

Romanian Romanit tulleet jälleen Suomeen. Heidän hyväkseen työskentelevä ihminen sanoi:
Köyhyys on tullut Eurooppaan. Nytkö vasta? Nykyiseen verrattuna köyhiä on ollut suhteellisesti enemmän vuosituhansien ajan. Väestö on lisääntynyt, siksi myös köyhiä on lukumääräisesti enemmän.
Suomessa sanovat köyhyyden lisääntyneen, mainitsevat aikamäärän. Kokemuksesta tiedän, että köyhyys on vähentynyt verrattuna seitsemän vuosikymmenen takaiseen. Määrittelevät köyhyysrajan. Sen mukaan tulojeni vähäisyyden takia olen köyhyysrajan alapuolella. Jotkut määrittelevät rajaksi tuhat euroa kuussa.
Tuloni ovat sen alle. Kuitenkin pystyn maksamaan asunnosta yhtiövastikkeen, ostamaan riittävästi  ruokaa, kerran kuussa bensiiniä ja kerran viikossa pienen pullon brantyä. Parin vuoden aikana olen hankkinut television, tietokoneen ja kaksi näyttöä, perämoottorin. Voin käydä eläkeläisten tansseissa.
En voi ostaa kunnon autoa. Nykyinen maksoi 800 €. En voi matkustaa Kiinaan. Löytyy yhtä ja toista jota en voi hankkia.
Kuitenkaan en ole läheskään yhtä köyhä kuin joskus ennen.
Erkki Tantun kuvittamassa kirjassa oli sananparsia. Sananparsien viisaudet eivät aina pidä paikkaansa. Sanonta: "Rehellisyys maan perii" ei pidä paikkaansa. Minulle rehellisyydestä on ollut vain haittaa. Olenko rehellinen? Kysymystä ehkä valaisee nuoremman työkaverin huumori:
--- Saakelin savolainen, olet niin kiero, että vaikutat ihan rehelliseltä! Pekka Inkinen sanoi niin.  
Sananparsikirja kertoi: "Jolla on paikka paikan päällä, sillä on markka markan päällä."
En ollut samaa mieltä. Katsoin housujani.
Äiti teki housut kotikutoisesta kankaasta. Värjäsi ne vihertävän sävyllä. Polveen tuli reikä, toiseenkin. Paikattiin. Paikan alapuolelle tuli reikä. Paikattiin. Paikan yläpuolelle tuli reikä. Paikattiin. Ensimmäiseen paikkaan polven kohdalle tuli reikä. Paikattiin. Tuli useita uusia pieniä reikiä. Pantiin iso paikka peittämään kaikki reiät. Isoon paikkaan tuli polven kohdalle reikä. Paikattiin ------
Paikkoja oli kolmessa kerroksessa, mutta markkoja paljon vähemmän. 

tunnelma

Aurinko on tänään himmeämpi kuin eilen,
vaikka pilviä ei näy.
Vahva lumihanki valuu purona kohti määränpäätä,
jota ei koskaan saavuta.
Miehenpuolikas
kirjoittaa kammiosaan.
Lasissa ruskeaa juomaa.
Odottaa
Soutajaa Tummalla Virralla.

Elokuva

Näläkäpeli on elokuvan nimi. Tuommoiselle taiteenlajille saisivat keksiä oman nimityksensä. Varsinaista elokuvaa siinä on hyvin vähän sellaisena kuin elokuvan käsitän. Animaatioilla rakennettuja kulisseja ja laitteita. Prameilevaa ympäristöä. Pauketta ja räiskettä. Näyttäviä ja äänekkäitä tehosteita. Tämmöisen muumioituneen entisajan jäänteen näkökulmasta tuo ei viihdytä. Miksi katsoin?  Uteliaisuudesta. Tiesin jo mennessäni etten kuulu kohderyhmään.
Oli siinä tarinakin. Mutta alku ei täsmännyt. Taisteluun lähteväksi naiseksi arvottiin hento teinityttö. Taistelussa piti jäädä henkiin vain yksi 24:stä. Eihän lasta saa panna edes arvontaan?! Fantasiaa ja taikatemppuja tarvittiin selviämiseen.
Elokuvayrittäjä lupasi tulevan vielä meikäläiselle sopivaa.

Vuosikymmeniin en omistanut radiota. Ostin alehintaisen, heikkolaatuisen. Yllätyin, kun sitä voi kuunnella paristoilla. Sopii veneilyyn. Kotiaskareiden aikana sopii kuunnella radiota. Kun sattuu sopivaa ohjelmaa.
Tänä aamuna kuulin kerrottavan sata vuotta vanhasta iskelmästä, joka ei kelvannut esitettäväksi kuin "keräilyerässä". Lähes parikymmentä vuotta myöhemmin. Levyn kääntöpuolella. Kuinka sattuikaan: yleisö tykkäsi siitä. Hyvä-äänisen miehen matalavolyyminen laulu kuulosti hyvältä. Säestys niin vaimeaa, että laulajan artikuloinnin kuulin selvästi, vaikka en amerikkalaisen sanoja ymmärräkään.
Miksi tästä pakisen?
Radiosta kuuluu enimmäkseen "musaa". "Biisi" sisältää metallista melusaastetta ja surkeaa vinkumista.
Nuorten autoista kuuluu jumputus koko Asemakadun matkalle. Mielenterveys koetuksella? Nuoriso ei esitä eikä kuuntele rauhoittavaa musiikkia. 

Kuvaus

Aurinko helotti, eikä tuulta näyttänyt olevan, siispä kasasin vehkeet ja läksin käppäilemään. Siionin siltaa lähestyessäni havaitsin jäällä mustia kyykkijöitä: pilkkikilpailut.
Pystytin jalustan ja suuntasin kameran jäälle. Aurinko häikäisi, enkä näytöstä nähnyt yhtään mitään. Kääntelin taulua, tiirailin silmiä siristäen. Vaikeaa oli. Kuvasin kuitenkin, osittain arviosta. Jälkeenpäin katsoin: jonkin verran näkyi tallentaneen. Kuvasin siltaa ja ympäristöä, minkä pystyin. Unohdin silmälasit. Näköni on parantunut, en tarvitse laseja normaalihommissa, mutta  lukiessa ja lähitarkkuuteen tarvitsen. Kameran näyttöä valoisaa vasten katsoessa tarvitsen välttämättä.
Tulin maantiesillalle, josta näkyy rautatiesilta. Joelta kuului joutsenten joikuilu. Valmistauduin kuvaamaan ja tihrustin näyttöä. Äly tuli vähän iltajunassa. Kamerassahan on etsin!? Käytin etsintä kuvatessani joutsenia. Näyttöä on mukavampi käyttää. Siten kuvaan useimmin, eikä ulkonakaan ole vaikeuksia, kunhan ei aurinko ja lumi häikäise. Tumpelo!  Puhuvat muistisairauksista. Liekö?
Hopean väristä kameraani elikot karsastavat. Kuvatessani läheltä, yksi lintu urahti; varotti. Läksivät lipumaan sivummalle. Täytynee laittaa jotain verhoksi.

Aamu

Aurinko pehmittää ränsistyneen autiotalon katon lumikerosta. Pikkupakkanen muotoillut yöllä pitkät kirkkaat jääpuikot sammaltuneisiin räystäisiin. Ikkunani ovat länsipuolella, auringon säteet tulevat iltapäivällä. Nyt lumi katolla hohtaa valkoisuutta ja valo kirkastaa hetkeksi senien haalistuneen maalin.
Joskus rientää orava puolisonsa luokse. Mihinkähän tekevät pesänsä? Autiotalon tontilla suuret kuuset sopivat pesäpuiksi. Häiritseekö lähellä porhaltavat junat? Ennen laativat pesänsä korpikuusen pitkäkuituisesta naavasta. Mistä kerännevät nykyään materiaalinsa? Ampiaiset käyttävät styroksia, ei sopine oravalle? Eristevillassa on pieniä metalli tai lasihiukkasia, vaikuttaa pahalta.
Aikoinaan metsästivät oravia, niitä oli runsaasti. Niistä sai ruokaa ja turkista. Nyt eivät metsästä, kuitenkin oravia on vähemmän. Käpyjä riittää, mutta johtuuko kato pesänrakennus tarvikkeiden puutteesta?
Puluja ei uhkaa mikään, niitä näkee joka päivä. Viime vuonna oksistossa puikkelehti pieniä lintuja. Päättelin tiaisiksi. Vertailuksi havaitsin yhden hömötiaisen, se nökötti paikallan oksalla. Luontoartikkelissa kerrottiin nähdyn kuusitiaisia. Niitä nuokin.
Joitain vuosia sitten rankametsässä touhutessani ilmestyi viereeni parvi pikkuruisia lintuja. Seitenkymmenvuotisen elämäni aikana en semmoisia nähnyt. Eivä minua pelännet, vaan askartelivat läheisen risukasan vaiheilla. Mitäköhän etsivät? En tiedä ruokavaliotaan, mutta risukasoissa eleli miljoonittain pieniä inhottavia kärpäsiä.
Kauniita lintuja en tutenut. Huomioni kiintyi pään sivun koristeisiin ja pieneen töyhtöön. Töyhtötiaisia, en tiennyt niistä, mutta kirjasta löytyi.