Aurinko pehmittää ränsistyneen autiotalon katon lumikerosta. Pikkupakkanen muotoillut yöllä pitkät kirkkaat jääpuikot sammaltuneisiin räystäisiin. Ikkunani ovat länsipuolella, auringon säteet tulevat iltapäivällä. Nyt lumi katolla hohtaa valkoisuutta ja valo kirkastaa hetkeksi senien haalistuneen maalin.
Joskus rientää orava puolisonsa luokse. Mihinkähän tekevät pesänsä? Autiotalon tontilla suuret kuuset sopivat pesäpuiksi. Häiritseekö lähellä porhaltavat junat? Ennen laativat pesänsä korpikuusen pitkäkuituisesta naavasta. Mistä kerännevät nykyään materiaalinsa? Ampiaiset käyttävät styroksia, ei sopine oravalle? Eristevillassa on pieniä metalli tai lasihiukkasia, vaikuttaa pahalta.
Aikoinaan metsästivät oravia, niitä oli runsaasti. Niistä sai ruokaa ja turkista. Nyt eivät metsästä, kuitenkin oravia on vähemmän. Käpyjä riittää, mutta johtuuko kato pesänrakennus tarvikkeiden puutteesta?
Puluja ei uhkaa mikään, niitä näkee joka päivä. Viime vuonna oksistossa puikkelehti pieniä lintuja. Päättelin tiaisiksi. Vertailuksi havaitsin yhden hömötiaisen, se nökötti paikallan oksalla. Luontoartikkelissa kerrottiin nähdyn kuusitiaisia. Niitä nuokin.
Joitain vuosia sitten rankametsässä touhutessani ilmestyi viereeni parvi pikkuruisia lintuja. Seitenkymmenvuotisen elämäni aikana en semmoisia nähnyt. Eivä minua pelännet, vaan askartelivat läheisen risukasan vaiheilla. Mitäköhän etsivät? En tiedä ruokavaliotaan, mutta risukasoissa eleli miljoonittain pieniä inhottavia kärpäsiä.
Kauniita lintuja en tutenut. Huomioni kiintyi pään sivun koristeisiin ja pieneen töyhtöön. Töyhtötiaisia, en tiennyt niistä, mutta kirjasta löytyi.
