Leikkauksen jälkeen tuli häiriöitä. Sovimme hoiturin kanssa kokeilla jättämällä yksi lääke kuukaudeksi.
Lääke, jota epäilin, ei ollut aiheuttaja. Hoituri arveli toista lääkettä ja oli oikeassa. Terveyskeskuksessa teinitytöltä näyttävä lääkäri kiikutteli tuolissaan ja asiantuntevaa esittävänä vakuutti, että lääkkeet pitää ehdottomasti nauttia täsmällisesti.
Kuopiossa tutkimuksen yhteydessä otin oireet puheeksi. Nuorehko mieslääkäri tutki paperit ja tulokset. Hetken harkittuaan sanoi ettei sitä välttämättä tarvitse. Lääke oli emconcord. Jäljellä olevat annoin naapurin emännälle, hänellä oli se lääkitys. Lopetettuani lääkkeen syönnin oloni normalisoitui.
Simvastatin ja Primaspan jäi käyttöön. Syksyllä 2010 kontrollikokeissa ilmeni hemoglobiini alentunut hiukan verrattuna aikaisempaan. En käynyt uudelleen mittauttamassa. Huhtikuussa 2011 kunto heikkeni rajusti. 200 metriä käveltyäni täytyi palata takaisin. Asiaa lääkärille. Määrättiin nitrosuihke ja uä-tutkimukseen Mehiläiseen. Kelit vaihtelee, enkä varustautunut kunnolla. Nitro unohtui kotiin ja asemalta kauppakadulle meno oli kärsimystä. Kylmä tuuli haittasi ja tuli voimakkaat oireet. Seisahduin oven lokeron suojaan lepäämään ja säikäytin ulos tulevan nuoren naisen. Jatkoin taaperrustani. Mehiläiseen päästyäni annoin paperit tiskille, sanoin virkailijalle tarvitsevani levätä. Menin istumaan. Virkailija toimitti asiat siinä. Lääkärin aikaan mennessä toivuin. Lääkärin lausunnossa mainittiin jotain hapen puutteesta. Sain lääkkeeksi pitkävaikutteisen nitron, joka päivä otettavaksi.
Nitrolääkkeen aikana tehtiin rasituskoe. Kuulemma hyvä tulos. Kuitenkin olin voipunut kaatumispisteeseen. Käsivarsissa tuntui paine kuin sisältä pyrkisi jotain ulos. Istuin aikani ja kyllästyin. Läksin kotiin, mutta en uskaltanut auton rattiin ennekuin kiersin parkkialueen kahteen kertaan. Nitron avulla pystyin askareisiin, mutta en voinut kuntoilla. Juosta en ollenkaan ja uimahallissa tuli oire joskus jo parin altaanmitan jälkeen. Arvelin totuuden hetken lähestyvän.
Olin v 2007 kysissä verivuotojen takia. Epäilin primaspania, kuulin jonkun pyörtyneen, kun veri laihtui. Sanoi joku: - Ei se tihku.
Eräänä päivänä pytyltä noustessani näin epäilyttävää. Osa jätöksestä muistutti mustia hiiliä. Siitä alkoi omahoito. Keräsin nokkosia vuoden tarpeiksi. Aloin käyttää C-vitamiinia, kun jostain sain titää sen auttavan raudan imeytymiseen. Primaspan 100 vaihdoin 50:n enkä ota joka päivä. Yritin juosta, turhaan. Näin unta, että juoksin hiljaisella vauhdilla satoja metrejä, mutta semmoinen aika sai odottaa.
Kesällä kuntoilin minkä pystyin. Uimahallin auettua uin sitkeästi hiljaista vauhtia lähes joka päivä.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tilasto näyttää tätä juttua luetun jonkin verran. Ehkä olen jossain tekstissä kertonut, mutta lisään tähän aiheesta.
Primaspania en syö ollenkaan. Jos kuolee niin kuolee. Simvastatinia on jäljellä vuosien takaa ja sattumoisin napsaisen jonkun napin. Kolesterolilukema viimeksi 5,1. Lääkäri Sinikka Kuusisto arveli, että pitäisi nostaa Simvastatin 50 mg sataseen. En kommentoinut, enkä sanonut vähentäneeni ottamiskertoja.
Kun vointini oli lähes nollassa lääkäri kiinitti huomion alhaiseen kolesterolilukemaan, että siitä huolimatta heikkenin. Maallikon käsitykseni mukaan, joka perustuu lukemiini, ei kolesteroli ole sairaus, vaan tilastoon perustuva indikaattori.
Huonon kunnon aikaan lukema oli 3,2 . Hemoglobiini 127.
Seuraavassa kotrollissa kolesteroli 5,1 ja hemoglobiini 147. Ja erkki paremmassa kunnossa.
Jatkoin sitä rataa. Nokkosta käytän jatkuvasti. Ruokani laitan itse. Säästeliäällä tavalla. "Vanhanaikainen tuhoon tuomittu ruokavalio". Vouhottakoot kiminkiset mitä tahansa, en syö kuutta kourallista heiniä! Yhden tomaatin pyrin syömään joka päivä. Vaihdellen joku banaani, joskus rypäleitä, joskus omena. Amulla puuro sisältää isokauraa ja tummaa riisijauhoa ja runsaasti mustikkasoppaa, omista keräämistä. Höystän sitä lorauksella vispikermaa. Vanhankin suussa saa maistua hyvältä. Miksi ei?
Kahvia kaksi mukia päivässä. Runsasta kahvin juontia vähensin vatsan suosituksesta. Kahvin sijasta mukillinen teetä ja sota-ajalla oppimaani; keitetty vesi, jonka valkaisen vispikermalla. Aikanaan käytettiin maitoa. Kaikkien sekaan sokeria.
Ruokani laitan totutuista suomalaisista aineksista. Alennusmerkittyä lihaa. Sikaa, koska se on halvempaa kuin nauta. Vähän perunoita, kaalia, porkkanoita, sipulia. Aterialla syön vain varsinaisen ruuan, leipää syön vain kahvin ja teen keralla. Tänäpänä keitän matikkakeittoa Leenan talvella tuomista matikoista, nyt menee viimeinen pätkä. Päivittäin yhden voileivän päällä raakaa valkosipulia, vanhan miehen suosituksesta.
Runsas pierettäminen vaivasi. Tuulikki arveli syyksi maitoa. En heti uskonut, mutta kokeilin. Suoliston ryllääminen väheni. Käytän piimää. Tykkäsin maidosta, eikä se vuosikymmeniin haitannut. Vanhuus muuttaa.
Leena tuo kuhafilettä ja uistelen hauen. Suonteesta en löydä ahvenpaikkoja.
Makkaraa en osta kuin muutaman kerran vuodessa, lähinnä eväsleivän seuraksi. Viimeksi halvan teemakkarapötkyn videokuvausreissulle.
Tällä viikolla ostin kilon Oltermannijuustoa. Leikkelin sen palasiksi. Yksi osa jääkaappiin ja monta osaa pakastimeen. Sen lisäksi lastuiksi leikattua suolattua haukea, joka säilyy jääkaapissa rypsiöljyllä höystettynä.
Ruokaa ei katsota lääkkeeksi, mutta se vaikuttaa ratkaisevasti terveyteen, siksi tässä yhteydessä.
Joka tapauksessa kuntoni kohentui, minkä se kaheksankymppisellä pystyy.
Nitrot on ostettu huhtikuussa 2011. Reilut kaksi vuotta sitten ostetusta sadan kappaleen paketista on puolet jäljellä, en tarvitse.
Heittäydyin vastarannan kiiskeksi vielä yhdessä. Totuin pitkään vähäsuolaiseen ruokaan.
Esimerkki: Iso moukarinheittäjä rojahti oikosekseen kenttään. Kertoivat sanoneen: "Kramppi, suolaa tarvitaan!"
Vanhempi esimerkki: Jani Sievinen menetti mahdollisuuksiaan arvokisoissa yöllisen "suonenvedon" vaivaamisesta. Kuulin punttisalilla nuorten miesten keskustelua krampista ja suolasta.
Nuorempana ja terveempänä sain krampit hellittämään tehokkailla liikkeillä, mutta nyt ei onnistu. Kun "suonenveto" kiristi takareiden kippuraan, en sitä saanut tokenemaan, vaikka miten riehuin. Kiukustuttava kipu jatkui kiroilusta välittämättä. Kun kouristus tunnin päästä helpotti jäi lihas vieläkin kipeäksi. Urheilijoiden puolelta otin onkeeni nokkosen. Suuntasin ajatukseni sinne. Ympäristö suositteli mangnesium tabletteja. En halua purkkeja ja purnukoita, monista tulee sivuvaikutuksia.
Simvastatinpakkauksessa näkyy päivämäärä joulukuulta 2010. Jäljellä on 21 pilleriä. Söisinköhän sen lääkärin mieliksi ennen seuravaa kontrollia? Se alentaa todistettavasti kolesterolilukemaa.
Multivitaa käytän epäsäännöllisesti, jos muistan. Lääkkeitä en ole käyttänyt aikoihin. Jos kuolen ja kun kuolen, niin sitten kuolen. Kuolen joka tapauksessa. Kiminkisetkin kuolevat.
Kaikkien suositusten vastaisesti lisäsin suolan käyttöä. Reisien kramppaaminen jäi harvinaiseksi. Pohkeissa kouristaa joskus sängyssä, mutta saan sen hellittämään pian nousemalla kävelemään, eikä tunnu kovia tuskia. Tarkkaa peliä pelaten vältän pahimmat kouraisut.
Ikämiehet sanovat kokemuksenaan kumikenkien aiheuttavan suonenvetoa. Ovat vain puolittain oikeassa. Kumikengät liittyy työhön ja maastossa liikkumiseen. Yleensä silloin hikoillaan ja suolaa poistuu. Eilen pidin kumikenkiä marjareissulla, eikä krampannut.
Kramppia yhdistin usein kylmään. Yksi pahimmista kohtauksista tuli hellepäivänä vierailulla, eikä siihen liittynyt kumikenkiä, eikä rasitusta, hikoilua kylläkin ja neuvoivat suolaraetta kielen alle. Suolaa!! Käytän suolaa mieluummin ennalta!
Kramppien ilmaantumista en käsittänyt. Se tuntui järjenvastaiselta. Kuntoilen kohtuullisesti, voimistelen. Uimahallin jälkeen krampit tuntuivat oudoilta. Uin yleensä lähen kilometrin ja saunassa on lämmintä. Lihaksen vetreitä. En epäillyt suolan vähyyttä. Sanokoot mitä tahansa, käytän suolaa sen verran, että voin kohtuullisesti. Usein illalla tulee mieleen päivän mahdollinen suolamäärä. Silloin paistan kananmunan, jolle ripottelen suolaa.
Sekava esitys, mutta en ala editoimaan.
Kirjoitan tajunnan virtaa. Siitä johtuu "horjahtelu".
01.02.2017
En todellakaan ala editoimaan. Huomaan tätä luettavan jatkuvasti. Niinpä lisään tähän hiukan uutta näkökulmaa.
Suonenvetojen lääkitseminen suolalla tuli kulminaatiopisteeseen. Annoin periksi ja harkitsin magnesiumia.
Ostin apteekista. Se ei sopinut. Meni paskat housuihin. Sukelsin nettiin. Magnesiumia onkin monessa muodossa. Se ei selvinnyt apteekissa. Eikä suostuneet tilaamaan.
Magnesium tauraatti käy. Löytyi Kuopiosta.
En tiennyt näitä löytyvän S-marketin hyllystä. Vanhusten hoitaja opasti.
Ensimmäinen kokeilu oli turhan suuri pakkaus. Magnesia. 140 tbl. Vaikutti hiukan löysäävästi. Otan puoli tablettia. Kesti pitkään. Tänään nappasin viimeisen puolikkaan. Ei kouristele kinttuja.
Kokeilin myös toista: MAGNESAN. Magnesiumkelaatti-b-vitamiinitabletti. Vaikutti toimivalta. Huomisesta alan käyttämään tätä. Aion ottaa puolet suosituksesta.
Pakko hyväksyä: tämmöistä on vanhuus. Vaikka vitsailenkin: - mitenkähän sitä vanhana pärjää?
Jalat tekivät yhtäkkiä tenän. Sääret väsyivät kaatumispisteeseen.
Tutkittiin b12 vitamiini. Alaselästä röntgen. Sääristä hermot. Hermot kunnossa. Seuraavaksi fysioterapiaan. Vitamiini, selkä ja hermotutkimukset ymmärsin. Mutta fysioterapia soti ymmärrystäni ja kokemustani vastaan. Peruin fysion, kun sääreen ilmaantui näkyviä merkkejä.
Tilasin vastaanoton. Nuori lääkärimies tiesi vaivalle nimen, jota minun ei tarvitse muistaa. Lohdutti, että parannuskeinoa ei ole.
Siihen mennessä jo havaitsin säärien ripustamisen seinille helpottavan.
Lääkäri mainitsi voiteen Hirudoid forte. Huomattava parannus. Eikä tarvitse "hyppiä seinille". Pitkän sohvan pääty riittää.
Avaan tämän vielä. Kerron havaintojani. Lukemisiin!
Vielä lisää!
06.06.2017
Magnesium tehoaa. Tasaantumisen jälkeen toimii Magnesan. Ohje neuvoo syömään tarpeettoman paljon: neljä pilleriä päivässä! Markkinointia. Havaitsin kaksikin riittävän. Kokeilin ottavani vain yhden! Yksi riittää! Useimmiten ei "nykäise". Jonain aamuna pieni tuntuma. Mutta vähäinen ei haittaa, häipyy nopeasti.
Eilen otin yhden. Kävin aamulla pienen kävelylenkin, osan maastossa. Uin päivällä 500 m. Eikä tänä aamuna tuntunut kramppia.
Jaloista sanoi lääkäri: "parannuskeinoa ei ole."
Tänä aamuna ei tuntunut kipua, vain se tavallinen hoipertelu.
Hoidan: voitelemalla, roikottamalla ja tukisukilla.
Primaspanin otin käyttöön toisenlaisella ohjeella. Hoitohenkilökunnan ohje määräsi aamulla tyhjään vatsaan. Sillä tavalla menetän verta. Jostain kuulin jotain samantapaista, ehkä jopa samaa otettavan ruuan yhteydessä.
Vastoin lääkärin määräystä, omalla luvalla, otan ruokaillessa.
Joka käänteessä vannotetaan otettavaksi lääkettä ehdottomasti ohjeen mukaan.
Primaspan saattaa olla hyödyllinen: hyytymisen esto.
Mahnesiumilla arvelin sivuvaikutuksia. Arvelin oikein. Ainakin kolme kertaa meni paskat housuihin, kun käytin välillä sopimattomia, kunnes ne loppuivat. Säästäri. Näyttää sopeutuvan Osuuskaupasta saatavaan Magnesaniin.
Siis reseptilääkettä vai kolesteroliin ja suosituksesta Primaspan, ottamalla vastoin ohjetta.
---Mitenhän sitä pärjää vanhana? Olenhan vasta 85.
Vuodet vierivät. Täydennän: Nokkonen pitää hemoglobiinin kunnossa. Kontrollituloksia:
30.9. 2015 = 156
13.2. 2017 0 155
