Kipakoiden yöpakkasten ansiosta tuli mainiot hangenkelit. Ihmiset muistelevat, kuinka ennen oli kovia hankiaisia. Niitä oli, mutta ei läheskään joka talvi. Mutta vain hankiaiset muistetaan. 1940-luvulla Kivimäellä Heikki Pulkkinen ajoi hevosella lantaa pellolle. Lunta oli paksulti ja hanki niin kova, että kengittämätön hevonen pystyi viemään kuorman pellolle, vain muutamia reikiä teki kavio, joskus hanki puhkesi.
Aurinkoinen tuuleton sää houkutteli kuljeksimaan. Suuntasin lenkkipolkua joen rannalle, nähdäkseni joutsenia. Joutsenia oleili joen sulassa osassa sen verran, että halusin kuvata. Palasin kämppääni hakemaan vehkeitä.
Sain erinomaisen kohtauksen nauhalle. Kahden joutsenparin pieni äänekäs kamppailu sattui siihen kohtaan. Kova ääni ja näyttävät liikkeet elävöittävät jotakin tekelettäni.
Siitä tuli mieleen havaintoni Pielaveden Petäjäjärvellä. Kurki ja joutsenpari kinasivat reviiristä. Joen takana paljastuneella letolla esiintyi kurki isännän elkeillä. Karjaisi kuuluvalla äänellä. Joutsenet vastasivat jokaiseen älähdykseen motkottamalla ja uiskentelivat hätäilemättä sulassa joessa. Kurki, kuten joutsenetkin olivat omassa elementissään, mutta havaintoni mukaan akressiivinen kurki arvioi joutsenet kilpailijoiksi. Kisailu kesti siksi pitkään, että yritin päästä kuvaamaan tilannetta, jollaista en aikaisemmin nähnyt.
Tuuhea ruohopuska oli lumen peittämällä kumpareella. Arvelin siinä olevan jäätynyttä alustaa. Sinne en päässyt, välillä oli sulaneita silmäkkeitä, enkä voinut lentää.
