Olkkosen niityn reunassa joen lampareessa majaili haukia. Uistelin. Haukea perkatessani löytyi mahasta musta möykky keräksi kiertyneitä "matoja". Ihmetys? Kerällä olivat jo pehmenneitä, mutta lisäksi oli kaksi ehjää tarkkailtavaksi. Pikkuruisia valkoisia munia oli irrallaan. Selvä tuntomerkki on sivuilla oleva "silmärivi", niin ajattelin, mutta ne ovatkin kidusaukkoja. Niiden perusteella ne tunnistaa nahkiaisiksi. Kirjasta selvisi: ne ovat pikkunahkiaisia. Jääneet vangiksi jääkauden jälkeen maan noustessa. Semmoinen ominaisuus, että kutevat samankokoisten kanssa, ja pienenevät. Kirja kertoo niiden kooksi 16 cm. Mutta nämä olivat toinen 12 cm ja toinen 13 cm. Olivat niin ehjiä että sain mitattua. Yritin kertoa joillekin, mutta sanoivat pilkallisesti: "iilimatoja". Pitävät minua tyhmenpänä kuin olenkaan.
Olavi Sulasma on nähnyt myös, ja päätellyt nahkiaisiksi.
Pienen Petäjäjärven takana majaili kookas saukko. Se on videolla tallella, mutta kaukaa otettu kuva on samea, mutta liikkuminen näkyy selvästi. Samainen saukko muutti kevättalvella siihen, asettui paksuun mutapenkkaan. Simpukan kuoria näkyi, ja seuraavan kesän haukisaalis oli heikko.
Saukkoja oli enemmänkin. Petäjäkosken alla heittelin viehettä. Joella havaitsin liikettä. Odotin liikkumatta. Kolme saukonpoikasta tuli minua kohti, leikkivät vilkkaasti. Kun liikahdin, siirtyivät hitaasti joen penkkaan.
Olkkosen niityn luona joessa makasi kuollut nuori saukko. Etupuoli vedessä, takapuoli maalla. Meinasin vetää hännästä, mutta nahka irtosi, jätin luonnon hoidettavaksi. Takaosassa oli punainen reikä; ammuttuko?
