Luontotoimittajalla oli kaverina julkkishahmo, todellinen lintuharrastaja Pirkka-Pekka. En harrasta varsinaisesti bongausta, mutta havaintoja teen, kun kohdalle sattuu. Menin ajatuksissani jonnekin seitsemänkymmenenviiden vuoden takaiseen.
Mittailin itseäni uunin nurkassa halkoon. Olin mielestäni saman pituinen. Isoäiti arveli että metri. Kerroin nähneeni "korreen" linnun. Isoäiti kysyi:
---Minkä näkönen se ol?
--- Sillä ol punanen piälaki.
--- Se on palokärki.
Tämä on hyvä esimerkki väärästä informaatiosta. Eihän palokärki ole "korree", se on musta.
Sen linnun näin koivun kyljessä, eikä se ollut palokärki, se oli "korree". Sanavarastooni ei vielä silloin sisältynyt sana: kaunis. Lintu askarrutti mieltäni pitkään. Sen koommin en semmoista nähnyt. Ymmärsin myöhemmin sen tikaksi. Käpytikka se ei ollut. Jossain kirjassa oli mustavalkoisia kuvia linnuista. Yksi oli tekstin mukaan kirjotikka. Kai se oli tuommoinen?
Yli kuusikymppisenä näin televisiossa selvän kuvan valkoselkätikasta. Siinähän se! Valkoselkätikasta puhuttiin uhanalaisena lajina. Näkemäni lintu ei ollut tyypillisessä ympäristössään. Siinä kasvoi nuorta koivikkoa ja pientä närettä. Sillä selittyi, kun en sitä enää nähnyt. Se punapäälakinen on kuulemma uros.
