Vääristä valinnoista ja epäonnistumisista seurasi köyhyys. Kunnon ihmiset kertoivat etelänmatkoistaan. Joka vuosi. Päässäni muotoutui ajatus, etten hakeudu lämpimien maiden turistirysiin. Jos jonain päivänä pennoset riittää matkustamiseen, katson kaksi paikkaa. Kaksi maailman metropolia; Moskovan ja Lontoon. V 1984 matkustin molempiin. Matkustin, vaikken maailmanmatkaajan kokemusta omistanut. Kommelluksista huolimatta silmät auki ja vaikutuksille alttiina.
Tammikuussa menin ryhmämatkalla Moskovaan. Toukokuussa menin Lontooseen. Lähes ummikkona ruotsalaisten matkailijoiden mukana. Tuija osti liput Ruotsissa. Sillä reissulla en voinut keskustella kenenkään kanssa. Kommelluksia ei voinut välttää. Tulin ehjänä takaisin.
Moskova ja Lontoo. Huikea kontrasti; kuin eri planeetoilta! Ja ovat kaksi maailman napaa!
Moskovassa saimme majapaikaksi hotelli Berlinin. Niin keskellä Moskovaa kuin olla voi. Onpas hyväkuntoinen hissi! No joo; Koneen hissi, kirkkaan teräksiset seinät. Siisti huone, suomalaisiakin asunut. Miksi sammutukseen laitettuja spriklereitä oli kaksi? "Maailmassa ihmeellistä ja kummastuttavaa".
Television virtakytkin oli jumissa. Sai painaa hiljaa tai kovaa, ei kytkeytynyt. En kysellyt syytä.
Puhelin soi, en vastanut. Puhelin jatkoi hälyttämistään loputtomiin. Tulin uteliaaksi, nostin luurin.
Mitään ei kuulunut. Puhelin oli vaiti. Seuraavan kerran puhelimen soidessa päätin olla vastaamatta. Tuntui hälyttävän loputtomiin, hermostuin ja nostin luurin. Mitään ei kuulunut, mutta hälytys loppui.
Sama toistui usein, kun olin huoneessa.
Satui niinkin, että langan päässä oli joku. Kysyi Pavel Vasiljevitsia? Niet, niet! Jotain muutakin kysyttiin. Ihmisen äänestä pystyy jonkin verran arvioimaan. Tasokkaan naisen ääni kysyi: "Eto ministerstvo?". Nauroin ääneen. Nainen häkeltyi. Selitin ettei tämä suinkaan ollut ministeristö!
Viereisessä korttelissa oli laivastoministeriö!
Päätin kokeilla. En tiennyt, minkä hintaisen merkin tarvitsen. Aulan kioskista ostin merkin, kerroin lähettäväni kortteja Ruotsiin. Myyjättären kulmakarvat kohosivat ja silmät revähtivät pyöreiksi: Svetshiji??? Panin kortit laatikkoon sivukadun varrella. Menivät perille; tyttärille Ruotsiin.
Norjalaisen lehtimiehen kertomuksen muistin. Talviuimala. Keskustelin oppaamme kanssa. Hän neuvoi nousemaan metrosta Kropotkinskajalla. Varsinainen elämys. Asiaa mutkisti, kun ei ollut silmälasit mukana. Erinäisten vaiheiden jälkeen selvisi, että sektoreihin oli omat pääsyliput ja aikaa 45 minuuttia seuraavaan erään.
Pukukopit varsin karuja. Betoniseinäinen tunneli vietti alaspäin. Kylmyys lisäsi ankeuden tuntua. Kolkon hormin alapäässä peitti aukon musta "roiskeläppä". Työnsin paksun materiaalin syrjään ja astuin ulos. Sanoin kuvaamaton kontrasti; hornan kuilusta astuin lämpimään veteen. Urheilukentän kokoisessa uimaaltaassa ihmisiä nauttimassa.
Tanakka keskiikäinen mies sanoi jotain, en kunnolla kuullut: Sto? Mies osoitti kaljuani:
--- shapka?
--- U menja niet. En ymmärrä saksaa, mutta ymmärsin miehen puhuvan sujuvaa saksaa: vapaasti suomennettuna: "Simmyyselin sais tuolta fraunilta".
Unohtumaton kokemus. Valtaisa uimaallas avotaivaan alla. Kuusi pakkasastetta näkyi höyrynä yläpuolella.
Junalla kotimatkalla vaunussamme oli varsinainen "vaunupalvelija". Suomea puhuva alkoholisti ja sen näköinen. Miksi? Siksi, että aamulla virkaa hoiti koppalakkinen ja virkapukuinen "oikea" henkilö. Eilisiltainen "virkamies" oli saanut "potkut".