George F. Kennan varoittaa kaatamasta epämieluisia hallituksia, koska niissä ei ole sellaisia tahoja, jotka pystyisivät muodostamaan toimintakykyisiä hallituksia entisten tilalle.
USA ei pystynyt voittamaan Vietnamin sotaa. Vietnamissa vallitsee jonkinlainen järjestys. USA:n joukkojen edettyä Bagdatiin, julisti Bush tavoitteen saavutetuksi. Sitä ei uskonut erkkikään. "Afrikan kevättä" julistavat demokratian riemuvoitoksi. Millaisen demokratian? Keskinäisiä kahinoita, sotilaiden ja uskontojen avulla valtaan pyrkijöitä. Vallanhaluisia tahoja riittää.
"Vapaan Syyrian" joukkoja avustavat ulkopuoliset. Jotkut avustavat "Syyrian diktatuuria". Kukaan ei tiedä, mitä Syyriassa tapahtuu, kun nykyinen johto kaatuu? YK:ssa kinastelevat julkilausumien muodosta. Lapsellista leikkimistä. Julkilausumat jäävät tuuleen huutamiseksi. Nykyisen hallituksen Syyria on YK:n täysivaltainen jäsen. YK:ssa, kuten kaikkialla muuallakin on joillakin vaikutusvaltaa enemmän kuin toisilla. YK:lla ei ole asevoimia. Hyvä niin, vältetään sekaantumasta kaiken maailman sotiin, niissä ainoastaan takki tärvääntyy.
Niistä välähdyksistä päätellen, joita tv-raporteista näkee, ei hyvältä näytä. Kurittomat joukot vaeltavat toreilla ja rynkyttävät sarjatulta taivaalle; Tata-tata-tata-tata..... Puheista kuulee syytöksiä, kun "länsi" tai YK ei tule heitä auttamaan: "Missä viipyvät?!!!
Odottavatko Syyrian vapauttajat "valkeaa laivaa"?
Afganistanissa jatkuu murhenäytelmä. Tuleeko joskus päivä, jolloin uskotaan toivottomaksi panna maailmaa järjestykseen puuttumalla sotiin, asettumalla osapuoleksi? Nykyään ei ole enää sotilaita sanan varsinaisessa merkityksessä; nykyiset vain pommittavat ja syyttömiä kuolee, vihaa kylvetään.
Aseita ei taota auroiksi.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
perjantai 17. elokuuta 2012
Toyotan moottori "zippasi"
Hyvä palvelija alkoi jupistelemaan. Sitten kuului sivuääni. Kurvasin levikkeelle. Vasemmalta konepellin kulmalta tuprusi. Kehotin Samulin poistumaan autosta. Nostin konepellin. Ei se ollut savua, vaan höyryä, kiehui.
Toimitettiin vettä ja hinausköysi. Ei onnistunut. Yritin käynnistää. Vesi roiskui. Suora yhteys sylinterin liikkeistä vesitilaan.
Semmoinen sivujuonne oli, että jäähdyttäjän korkki ei suostunut avautumaan, pyöri kuin avautuakseen, mutta ei irronnut kiskomalla, ei ainakaan minun voimilla. Avulias nuori mies tunki näppejään, kun olin väkivalloin murjomassa korkkia. Kimpaannuin auttajalle, sillä kai osaan korkin avata! Korkki oli viallinen, tiiviste jotenkin sulanut ja liimautunut jumiin. Hinattiin.
Syytin itseäni huolimattomuudesta, kun päästin nesteen vähenemään. Puolustauduin, että ei siitä ole kauan kun viimeksi tarkistin. Paisuntasäiliössä oli nestettä, suunnilleen puolillaan. Jos nestevajausta on, silloin neste jäähtyessään vetäytyy ja alipaine imee paisuntasäiliön tyhjäksi.
Tarkistan usein öljynkulutuksen takia ja joskus samalla nesteen määrää.
Ammattiaikanani jouduin usein vaihtamaan jäähdyttäjän korkkeja, mutta tuon kaltaista en nähnyt koskaan, en kiehuneissakaan. Korkki pystyy aiheuttamaan paineen kohoamista. Siinä tapauksessa paine purkautuu ryöpsähtämällä, jolloin nestettä purkautuu ulos.
Janotti ja väsytti, mutta en stressaantunut. 800 eurolla kolme vuotta ajetulla ei suurta vahinkoa tule, vain pientä harmia. Join ison lasin mehua ja desilitran konjakkia, istuin katsomaan töllötintä. ei sieltä kiinnostavaa löytynyt. Sitten juohtui mieleen, että käytän enimmäkseen "ympäristöystävällistä" E-95 bensiiniä. Nyt jo kolme mahdollisuutta: oma huolimattomuus, jäähdyttimen korkin vika, kansitiivisteen vioittuminen, ehkä bensasta johtuen, tai muusta syystä?
Avuliaaseen Aatuun viitaten, kerron vaikeudesta, kun eivät tiedä kuka olen. Kolmesti pakokaasumittauksessa ovat sanoneet autooni semoisia häiriöitä, joita siinä ei missään tapausessa ole.
Ensimmäinen esitti sytytystulppia. Lupasin hänen vaihtaa, kun niillä oli kirjan mukaan ajettu
20 000 km. Säätäjä ei saanut säädettyä. Hän väitti sytytyslaitteiden viaksi. Tuommoisella järjen juoksulla olevaa en päästä autoa peukaloimaan. Menin toiselle tohtorille. Tohtori osasi tempun, mutta väitti syyksi venttiilivikaa. Vuoden kuluttua sama tohtori väitti jälleen, mutta printtasi todistuksen. Ajosta tiedän ettei niitä vikoja ole. Pitkä rivi on autoja, joista olen ajamalla "testannut" häiriöitä. Venttiilit varmistin mittaamalla puristukset; alhaisin 13 kil. ja korkein 14.
En toiminut ammatissa vuosikymmeniin. Silti ammattiin liittyvät seikat pullahtavat päähän. Mineraaliöljypohjaiset ja alkoholi sekaanttuvat vaikeasti, olen pitänyt mahdottomana. Tentun ja jäänestoaineen käyttö perustuu juuri siihen, sillä alkoholi sakoittuu veteen "ahnaasti" ja poistaa polttoaintankista veden tehokkaasti. Tämän kokemuksen perusteella pohdin; miten bensiiniin voi sekoittaa akoholia? Miten se tapahtuu?
Sen ymmärrän, ettei 2-tahti perämoottoriin kannata yrittää 95 bensaa, sillä se kulkee sylinteriin kampikammion kautta ja öljy pannaan bensan sekaan. Mutta moottorin mekaanisille osille ei ymmärrykseni mukaan koidu vahinkoa. Alkoholi on erinomainen polttoaine, puhdas. Nykyisen bensasysteemin tullessa, katsoin netistä. Yksiselitteistä ei löytynyt. Tiivisteet mainittiin. Sillä perusteella omassa autossani olisi mahdollisuus vioittumiseen vain polttoainepumpussa ja kaasuttimessa. Eikä omassa autossani ollut edes mäntien voitelun estymistä; öljyä kuluu runsaasti.
Söikö bensiini vähitellen kansitiivistettä?? Mitä kaikkea entisestä poikkeavaa tapahtuu palaessa?
Toimitettiin vettä ja hinausköysi. Ei onnistunut. Yritin käynnistää. Vesi roiskui. Suora yhteys sylinterin liikkeistä vesitilaan.
Semmoinen sivujuonne oli, että jäähdyttäjän korkki ei suostunut avautumaan, pyöri kuin avautuakseen, mutta ei irronnut kiskomalla, ei ainakaan minun voimilla. Avulias nuori mies tunki näppejään, kun olin väkivalloin murjomassa korkkia. Kimpaannuin auttajalle, sillä kai osaan korkin avata! Korkki oli viallinen, tiiviste jotenkin sulanut ja liimautunut jumiin. Hinattiin.
Syytin itseäni huolimattomuudesta, kun päästin nesteen vähenemään. Puolustauduin, että ei siitä ole kauan kun viimeksi tarkistin. Paisuntasäiliössä oli nestettä, suunnilleen puolillaan. Jos nestevajausta on, silloin neste jäähtyessään vetäytyy ja alipaine imee paisuntasäiliön tyhjäksi.
Tarkistan usein öljynkulutuksen takia ja joskus samalla nesteen määrää.
Ammattiaikanani jouduin usein vaihtamaan jäähdyttäjän korkkeja, mutta tuon kaltaista en nähnyt koskaan, en kiehuneissakaan. Korkki pystyy aiheuttamaan paineen kohoamista. Siinä tapauksessa paine purkautuu ryöpsähtämällä, jolloin nestettä purkautuu ulos.
Janotti ja väsytti, mutta en stressaantunut. 800 eurolla kolme vuotta ajetulla ei suurta vahinkoa tule, vain pientä harmia. Join ison lasin mehua ja desilitran konjakkia, istuin katsomaan töllötintä. ei sieltä kiinnostavaa löytynyt. Sitten juohtui mieleen, että käytän enimmäkseen "ympäristöystävällistä" E-95 bensiiniä. Nyt jo kolme mahdollisuutta: oma huolimattomuus, jäähdyttimen korkin vika, kansitiivisteen vioittuminen, ehkä bensasta johtuen, tai muusta syystä?
Avuliaaseen Aatuun viitaten, kerron vaikeudesta, kun eivät tiedä kuka olen. Kolmesti pakokaasumittauksessa ovat sanoneet autooni semoisia häiriöitä, joita siinä ei missään tapausessa ole.
Ensimmäinen esitti sytytystulppia. Lupasin hänen vaihtaa, kun niillä oli kirjan mukaan ajettu
20 000 km. Säätäjä ei saanut säädettyä. Hän väitti sytytyslaitteiden viaksi. Tuommoisella järjen juoksulla olevaa en päästä autoa peukaloimaan. Menin toiselle tohtorille. Tohtori osasi tempun, mutta väitti syyksi venttiilivikaa. Vuoden kuluttua sama tohtori väitti jälleen, mutta printtasi todistuksen. Ajosta tiedän ettei niitä vikoja ole. Pitkä rivi on autoja, joista olen ajamalla "testannut" häiriöitä. Venttiilit varmistin mittaamalla puristukset; alhaisin 13 kil. ja korkein 14.
En toiminut ammatissa vuosikymmeniin. Silti ammattiin liittyvät seikat pullahtavat päähän. Mineraaliöljypohjaiset ja alkoholi sekaanttuvat vaikeasti, olen pitänyt mahdottomana. Tentun ja jäänestoaineen käyttö perustuu juuri siihen, sillä alkoholi sakoittuu veteen "ahnaasti" ja poistaa polttoaintankista veden tehokkaasti. Tämän kokemuksen perusteella pohdin; miten bensiiniin voi sekoittaa akoholia? Miten se tapahtuu?
Sen ymmärrän, ettei 2-tahti perämoottoriin kannata yrittää 95 bensaa, sillä se kulkee sylinteriin kampikammion kautta ja öljy pannaan bensan sekaan. Mutta moottorin mekaanisille osille ei ymmärrykseni mukaan koidu vahinkoa. Alkoholi on erinomainen polttoaine, puhdas. Nykyisen bensasysteemin tullessa, katsoin netistä. Yksiselitteistä ei löytynyt. Tiivisteet mainittiin. Sillä perusteella omassa autossani olisi mahdollisuus vioittumiseen vain polttoainepumpussa ja kaasuttimessa. Eikä omassa autossani ollut edes mäntien voitelun estymistä; öljyä kuluu runsaasti.
Söikö bensiini vähitellen kansitiivistettä?? Mitä kaikkea entisestä poikkeavaa tapahtuu palaessa?
tiistai 14. elokuuta 2012
Askareita
Runsaan sadon mustikoita näpläsin talteen. Tyhjensin kylmäarkusta entiset, puolukat ja mustikat. Mehuksi ne höyrystin. En ole varsinainen kotitalousihme, en kuitenkaan uusavuton, miten voisinkaan, kun olen vanha.
Nestemäistä Atamonia on vielä jäljellä. Ihmetytti annostelun sekava selitys. 7 ml = 1 korkillinen. Miksi tuo mainitaan, kun sen jälkeen ilmaistaan = tl. Puoli ja yksi? Se siitä.
Sain mehut irti. Huuhtelin pullot. Annostelin Atamonin. Korkit kiini.
Poltin kaksi sormea rakkuloille. Roiskutin hellalle, tiskapöydälle, seinille ja ikkunoille. Melkoinen siivousurakka.
Tuli jo iltayö, kun sain kaiken jotenkin selviteltyä. Urakan lopuksi kahvi. Kannattiko? Enpä tiijjä! Tulos yhtä laiha kuin Suomen saalis Lontoosta.
Vaivannäkö tuotti vain kolmetoista pientä pullollista. Miksi pieniä pulloja? Siksi, kun ostan konjaminia 35 cl pulloissa.
Nestemäistä Atamonia on vielä jäljellä. Ihmetytti annostelun sekava selitys. 7 ml = 1 korkillinen. Miksi tuo mainitaan, kun sen jälkeen ilmaistaan = tl. Puoli ja yksi? Se siitä.
Sain mehut irti. Huuhtelin pullot. Annostelin Atamonin. Korkit kiini.
Poltin kaksi sormea rakkuloille. Roiskutin hellalle, tiskapöydälle, seinille ja ikkunoille. Melkoinen siivousurakka.
Tuli jo iltayö, kun sain kaiken jotenkin selviteltyä. Urakan lopuksi kahvi. Kannattiko? Enpä tiijjä! Tulos yhtä laiha kuin Suomen saalis Lontoosta.
Vaivannäkö tuotti vain kolmetoista pientä pullollista. Miksi pieniä pulloja? Siksi, kun ostan konjaminia 35 cl pulloissa.
Urheilijoiden myrkyt
Joka kerran mainittaessa huippu-urheilun saavutuksista välähtää ajatus: Mitähän lienee syönyt? Irvijöiden hampaissa riepottelivat suomalaisia hiihtäjiä. Ei doping ole suomalainen keksintö. Ruotsalaiset ovat vähintään yhtä "eteviä".
Miksi ei noussut isompi häly ruotsalaisten suunistajien "joukkokuolemista"? Seitsemän tervettä huippukuntoista saman seudun urheilijaa kuolee äkisti ja selittämättömästi. Sydänpysähdyksien syiksi mainittiin mm. tuntematonta virusta. Vakuuttivat ettei dopingia ollut! Myöhemmin tulleen yleisen tiedon pohjalla pystyy epäilemään epo-hormonia. Lahdessa suomalaiset eivät kärynneet eposta, vaan veren laimennusaineesta, jolla estettiin "ruotsalainen" katastrofi. Ja se toiminta oli varmuudella yleisessä käytössä. Lahdessa onnetonta tunarointia yrittivät paikata kameroiden edessä surkealla näytelmällä, kelvottomasti ohjatulla.
En omaa sellaista taiteen tuntemusta että osaisin määritellä; näyttelivätkö komediaa vai farssia Jari Räsäsen tapuksessa? Toimittaja haki sensaatiota hatarin perustein. Oikeudessa näyttelivät tahatonta komiikkaa. Melkoinen vitsi oli Esko Aholle määrätty vahingonkorvaus?! Eihän Ahoa syytetty dopingista! Ei oikeudessa pystytty määrittelemään käyttikö Jari Räsänen taikka ei. Osoitettiin vain esitetyt todisteet hataroiksi.
En ollut susien enkä lampaiden puolella, vaan mielestäni hiihtäjät pystyivät hankkimaan aineita "turvallisemmin", ei tarvinnut mennä hankkimaan Kuopion torilta! Kuopion torilla trokarille voi kuka tahansa nuorehko mies väittää itseään keneksi tahansa.
Harrastin pikkuisen urheilua piirikunnallisella tasolla 50 luvulla. Kiinnitin itsekin huomiota USA:n urheilijoiden voimakkaaseen leukaan. Joku kilpakumppani viisasteli: "amerikkalaisilla urheilijoilla on leuka kehittytnyt, kun jauhavat yhtä mittaa purukumia. He "märehtivät" tosiaankin taukoamatta.
Anabolisten vaikutuksista mainitaan leukaluun kasvaminen niin paljon, että hampaat vääristyvät.
Oliko purukumissa jotain?
USA:n urheilijat tulivat silloinkin yliopistoista. Tiedon lähteiltä. Ja olivat parhaita.
Joku kärähtää ja tuomitaan kevyimmän mukaan. Elin ikäiseen eivät uskalla tuomita, koska tehtäisiin vääryyttä. Tiedetään ettei kärynnyt ole ainoa käyttäjä. Kärähtämiset ovat työtapaturmia, peittäminen epäonnistui!
Huomioni kiinnittyy usein pikkuseikkoihin. Ne muistuvat jälkeenpäin tapahtumien yhteyksissä. Radiossa 60-luvulla kertoi venäläinen valmentaja, etteivät he pyri estämään voimalajien edustajien painonnousua, vaan huomasivat heidän tulosten paranevan niin paljon, että pärjäävät ylemmissä painoluokissa. Sanoma tallentui päähäni sellaisenaan, en osannut kritisoida. Aikaa kului ja tiedetään, mistä painon nousu johtui.
Painonostaja Tommy Kono oli paras kolmessa painoluokassa. Menestyi lihaskilpailuissa. Nyt muistini epäröi. En ole varma, mutta jossain tajunnassani piilee, että hän kuoli varhain.
Venäläisiä voimailijoita kuoli useita nelikymppisinä. Kuoli myös maailman kuulu "musta hämähäkki" maalivahti Lev Jazin.
Säilytin pitkään artikkelia saksalaisesta naisurheilijasta. Hänestä oli dokumentoitua tietoa käyttämästään yli sadasta lääkeaineesta!!?? Itä-Saksalainen naisurheilija "miehistyi". Leikkelivät ja muovasivat hänelle sopivat vehkeet.
Lukemattomat murhenäytelmät piilotetaan historian hämäryyteen. Terveydensä menettäneet ihmisrauniot muistuttavat kunnianhimon mielettömyydestä. Ei viisastuta. Edelleen urheilijat ja varsinkin urheilupomot haluavat riskeerata terveyden kustannuksella.
Onko olympiasirkus kaiken arvoista? Nuoruudessani sanottiin: "jos urheilet, et tervettä päivää näe". Tarkoitettiin vammoja, emme tienneet lääkkeistä. Tosin kuulin mainittavan, että pitää ottaa lääketiede käyttöön. Työtoverini, kommunisti Jussi Kaistola sanoi: "Neuvostoliitto ottaa urheilussa käyttöön lääketieteen". Hymyili tietävän näköisenä. En väittänyt vastaan, pidin sitä luonnollisena.
Sanottiin näinkin: "Urheilu on kansakunnan syöpä".
Sehän on vain urheilua! Onko vain? Elämää suurempi asia?
Miksi ei noussut isompi häly ruotsalaisten suunistajien "joukkokuolemista"? Seitsemän tervettä huippukuntoista saman seudun urheilijaa kuolee äkisti ja selittämättömästi. Sydänpysähdyksien syiksi mainittiin mm. tuntematonta virusta. Vakuuttivat ettei dopingia ollut! Myöhemmin tulleen yleisen tiedon pohjalla pystyy epäilemään epo-hormonia. Lahdessa suomalaiset eivät kärynneet eposta, vaan veren laimennusaineesta, jolla estettiin "ruotsalainen" katastrofi. Ja se toiminta oli varmuudella yleisessä käytössä. Lahdessa onnetonta tunarointia yrittivät paikata kameroiden edessä surkealla näytelmällä, kelvottomasti ohjatulla.
En omaa sellaista taiteen tuntemusta että osaisin määritellä; näyttelivätkö komediaa vai farssia Jari Räsäsen tapuksessa? Toimittaja haki sensaatiota hatarin perustein. Oikeudessa näyttelivät tahatonta komiikkaa. Melkoinen vitsi oli Esko Aholle määrätty vahingonkorvaus?! Eihän Ahoa syytetty dopingista! Ei oikeudessa pystytty määrittelemään käyttikö Jari Räsänen taikka ei. Osoitettiin vain esitetyt todisteet hataroiksi.
En ollut susien enkä lampaiden puolella, vaan mielestäni hiihtäjät pystyivät hankkimaan aineita "turvallisemmin", ei tarvinnut mennä hankkimaan Kuopion torilta! Kuopion torilla trokarille voi kuka tahansa nuorehko mies väittää itseään keneksi tahansa.
Harrastin pikkuisen urheilua piirikunnallisella tasolla 50 luvulla. Kiinnitin itsekin huomiota USA:n urheilijoiden voimakkaaseen leukaan. Joku kilpakumppani viisasteli: "amerikkalaisilla urheilijoilla on leuka kehittytnyt, kun jauhavat yhtä mittaa purukumia. He "märehtivät" tosiaankin taukoamatta.
Anabolisten vaikutuksista mainitaan leukaluun kasvaminen niin paljon, että hampaat vääristyvät.
Oliko purukumissa jotain?
USA:n urheilijat tulivat silloinkin yliopistoista. Tiedon lähteiltä. Ja olivat parhaita.
Joku kärähtää ja tuomitaan kevyimmän mukaan. Elin ikäiseen eivät uskalla tuomita, koska tehtäisiin vääryyttä. Tiedetään ettei kärynnyt ole ainoa käyttäjä. Kärähtämiset ovat työtapaturmia, peittäminen epäonnistui!
Huomioni kiinnittyy usein pikkuseikkoihin. Ne muistuvat jälkeenpäin tapahtumien yhteyksissä. Radiossa 60-luvulla kertoi venäläinen valmentaja, etteivät he pyri estämään voimalajien edustajien painonnousua, vaan huomasivat heidän tulosten paranevan niin paljon, että pärjäävät ylemmissä painoluokissa. Sanoma tallentui päähäni sellaisenaan, en osannut kritisoida. Aikaa kului ja tiedetään, mistä painon nousu johtui.
Painonostaja Tommy Kono oli paras kolmessa painoluokassa. Menestyi lihaskilpailuissa. Nyt muistini epäröi. En ole varma, mutta jossain tajunnassani piilee, että hän kuoli varhain.
Venäläisiä voimailijoita kuoli useita nelikymppisinä. Kuoli myös maailman kuulu "musta hämähäkki" maalivahti Lev Jazin.
Säilytin pitkään artikkelia saksalaisesta naisurheilijasta. Hänestä oli dokumentoitua tietoa käyttämästään yli sadasta lääkeaineesta!!?? Itä-Saksalainen naisurheilija "miehistyi". Leikkelivät ja muovasivat hänelle sopivat vehkeet.
Lukemattomat murhenäytelmät piilotetaan historian hämäryyteen. Terveydensä menettäneet ihmisrauniot muistuttavat kunnianhimon mielettömyydestä. Ei viisastuta. Edelleen urheilijat ja varsinkin urheilupomot haluavat riskeerata terveyden kustannuksella.
Onko olympiasirkus kaiken arvoista? Nuoruudessani sanottiin: "jos urheilet, et tervettä päivää näe". Tarkoitettiin vammoja, emme tienneet lääkkeistä. Tosin kuulin mainittavan, että pitää ottaa lääketiede käyttöön. Työtoverini, kommunisti Jussi Kaistola sanoi: "Neuvostoliitto ottaa urheilussa käyttöön lääketieteen". Hymyili tietävän näköisenä. En väittänyt vastaan, pidin sitä luonnollisena.
Sanottiin näinkin: "Urheilu on kansakunnan syöpä".
Sehän on vain urheilua! Onko vain? Elämää suurempi asia?
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Keihästäjät
Karsinnassa tuhraantui monta heittoa ala-arvoisiksi. Siihen nähden lopputulos on mukiinmenevä. Enempää ei tullut, vaikka jokaisella suomalaisella oli eväät kultamitaliin, kun norski ja tsekki romahtivat. Thorkiltsen on heittänyt niin paljon pitkiä heittoja, ettei kroppa anna enää myöten. Zelesny tietää miten keihästä heitetään ja osaa valmentaa tekniikan, mutta pään sisustaa ei. Sen jälkeen oli kaikille ovet avoimina. Pitkiin aikoihin ei moisella tuloksella voitettu. Siinä on jotain taikaa, että karsinnan paras voittaa harvoin. Nujertaako urheilija tuolla tapaa itsensä, kun pitäisi saada toisia veteliksi?
Selostajille pitäisi panna kuuma peruna suuhun tai peräti teipata; siksi paljon soopaa suoltavat. Hokevat koko ajan, että miten pitää heittää, miten pitää juosta, miten pitää hypätä??!! Ja ovat olevinaan asiantuntijoita. Sinivalkoisin silmin on lupa katsoa, mutta ärsyttää ylioptimismi ja toisaalta sokeus.
Kyynikkona puntaroin, että mahtaako kahdestoista olla suomalainen? Ei sentään. Kuitenkin kunnostautui yhdenneksitoista.
Selostajat "määräsivät" heittämään korkealle! Pohtivat, mahtoiko tuuli vaikuttaa??? Pitkämäki heitti korkealle. Antti heitti matalalle, johon tuuli ei yltänyt tekemään hyvää, eikä pahaa. Ruuskanen pysyi ryhdissään, paransi loppua kohti, mutta kultaankin oli edellytykset.
Paikallislehdessä seurattiin Antin kehitystä pikkupojasta aikuiseksi. Jostain kahdentoista ikäisestä jäi mieleeni, en tietenkään muista mittoja.
Sehän on vain urheilua! Vai onko vain sirkusta?
Selostajille pitäisi panna kuuma peruna suuhun tai peräti teipata; siksi paljon soopaa suoltavat. Hokevat koko ajan, että miten pitää heittää, miten pitää juosta, miten pitää hypätä??!! Ja ovat olevinaan asiantuntijoita. Sinivalkoisin silmin on lupa katsoa, mutta ärsyttää ylioptimismi ja toisaalta sokeus.
Kyynikkona puntaroin, että mahtaako kahdestoista olla suomalainen? Ei sentään. Kuitenkin kunnostautui yhdenneksitoista.
Selostajat "määräsivät" heittämään korkealle! Pohtivat, mahtoiko tuuli vaikuttaa??? Pitkämäki heitti korkealle. Antti heitti matalalle, johon tuuli ei yltänyt tekemään hyvää, eikä pahaa. Ruuskanen pysyi ryhdissään, paransi loppua kohti, mutta kultaankin oli edellytykset.
Paikallislehdessä seurattiin Antin kehitystä pikkupojasta aikuiseksi. Jostain kahdentoista ikäisestä jäi mieleeni, en tietenkään muista mittoja.
Sehän on vain urheilua! Vai onko vain sirkusta?
torstai 9. elokuuta 2012
Olympia
En muista, oliko se pakinoitsija Aapeli joka totesi: "Sellaista se on, kun otetaan akkoja mukaan; tekevät paremman työn kuin miehet!"
Silloin elettiin vuotta 1952, kun Suomen naiset hiihtivät kolmoisvoiton Oslon talviolympialaisissa.
Lontoossa Tuuli Petäjä!
Suomessa käytiin kovaa debattia A- ja B-rajoista, jotka oikeuttivat olympialaisiin. Pääsy oli ainoa tavoite useimmille. Ärsyttää ainainen tyhmä jankuttaminen. Kehuvat etukäteen. Jos eivät kehu, niin esittävät toiveita katteettomalla optimismilla.
Liian paljon turhaa porukkaa. Ei menestymisen mahdollisuuksia. Muutama nuori voi hyötyä opintomatkasta. Heli Koivula osallistui ensimmäisiin arvokisoihinsa ja hänen ennätyksensä oli heikompi kuin karsintaraja. Liikuttiin kolmiloikassa jossain 13,70 tietämillä. Heli karsiutui. Reissu ei silti mennyt hukkaan; Heli kunnostautui myöhemmin. Loikki yli 14,50:nen ja sai hopeaa tiukan kamppailun jälkeen. Lasse Virenillekin ensimmäinen koitos oli opintomatka.
Utriaisen keihäsmatka oli turha. Katsoin muutamia huippujen karsintaheittoja. Minulle tuli sääli tyttöä, kun mietin hänen toivotonta asemaansa toistakymmentä metriä parhaille tuomittuna häviämään.
Oman ennätyksensä heittämällä olisi pessyt kasvonsa. Seiväshyppääjän limbo oli häpeäksi. Hänellä oli kuitenkin muka kelvollinen saavutettu tulos. Tosiasia on että arvokisoissa kilpailu alkaa vasta 570 korkeudessa.
Keihäsmiesten kohdalla olen ollut pessimistinen. Riemuitaan kolmen miehen pääsystä Finaaliin. Se on hyvä saavutus, mutta heittäjät eivät vakuuttaneet. Kolmen miehen yhdeksästä heitosta vain kolme ylsi kohtuullisiin metreihin. Vain yksi yli karsintarajaksi asetetun.
Finaalissa on lupa pärjätä. Menestys piilee omissa käsissään. Näillä näkymin mahdollisus on vain pronssiin, jos ei taso nouse huimasti. Muun maailman miehiä on vain yhdeksän, eikä niistä tarvitse monta ohittaa, kun tulee himoittuja pistesijoja. Toivottavasti ei yksikään suomalainen jää sijalle 12!
Sehän on vain urheilua!
Silloin elettiin vuotta 1952, kun Suomen naiset hiihtivät kolmoisvoiton Oslon talviolympialaisissa.
Lontoossa Tuuli Petäjä!
Suomessa käytiin kovaa debattia A- ja B-rajoista, jotka oikeuttivat olympialaisiin. Pääsy oli ainoa tavoite useimmille. Ärsyttää ainainen tyhmä jankuttaminen. Kehuvat etukäteen. Jos eivät kehu, niin esittävät toiveita katteettomalla optimismilla.
Liian paljon turhaa porukkaa. Ei menestymisen mahdollisuuksia. Muutama nuori voi hyötyä opintomatkasta. Heli Koivula osallistui ensimmäisiin arvokisoihinsa ja hänen ennätyksensä oli heikompi kuin karsintaraja. Liikuttiin kolmiloikassa jossain 13,70 tietämillä. Heli karsiutui. Reissu ei silti mennyt hukkaan; Heli kunnostautui myöhemmin. Loikki yli 14,50:nen ja sai hopeaa tiukan kamppailun jälkeen. Lasse Virenillekin ensimmäinen koitos oli opintomatka.
Utriaisen keihäsmatka oli turha. Katsoin muutamia huippujen karsintaheittoja. Minulle tuli sääli tyttöä, kun mietin hänen toivotonta asemaansa toistakymmentä metriä parhaille tuomittuna häviämään.
Oman ennätyksensä heittämällä olisi pessyt kasvonsa. Seiväshyppääjän limbo oli häpeäksi. Hänellä oli kuitenkin muka kelvollinen saavutettu tulos. Tosiasia on että arvokisoissa kilpailu alkaa vasta 570 korkeudessa.
Keihäsmiesten kohdalla olen ollut pessimistinen. Riemuitaan kolmen miehen pääsystä Finaaliin. Se on hyvä saavutus, mutta heittäjät eivät vakuuttaneet. Kolmen miehen yhdeksästä heitosta vain kolme ylsi kohtuullisiin metreihin. Vain yksi yli karsintarajaksi asetetun.
Finaalissa on lupa pärjätä. Menestys piilee omissa käsissään. Näillä näkymin mahdollisus on vain pronssiin, jos ei taso nouse huimasti. Muun maailman miehiä on vain yhdeksän, eikä niistä tarvitse monta ohittaa, kun tulee himoittuja pistesijoja. Toivottavasti ei yksikään suomalainen jää sijalle 12!
Sehän on vain urheilua!
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Vanhan miehen päivä.
Mitä siinen mahtuu? Eipä paljon. Heräsin puoli kuuden aikaan. Puuron jälkeen painuin vielä pitkäkseni. Laiskana loikoilin, mutta en saanut enää unta. Viritin kompuutterin. Uteliaisuutta en pystynyt vastustamaan; vilkaisin tilastoon. Joku on lukenut. Joka päivä ovat lukeneet. Ensimmäisen kerran tilastoa katsoessani yllätyin. Noinkin moni on viitsinyt vaivautua. Nolottaa tunnustaa, että joka päivä katson tilastoa. Narsismiako?
Eilisiltana sisikuntaa ahdisti. Vatsan seudulla ja rinnan yläosassa kiputilaa. Sydänkö? Luulen kuitenkin sen olleen vatsavaivaa. Loikoilin, kääntyilin ja välillä käveleksin. Katsoin parhaaksi painua pehkuihin potemaan. Nukuin hyvin ja tunsin aamulla vointini hyväksi. En ryhtynyt kirjailemaan, vaan pelasin sakkia. Pelaan viitostasolla. Jälleen semmoinen hetki, etten osannut pelata. Enkä osannut pelata illemmallakaan. No, olkoon kone parempi, kun se ei tee virheitä.
Join kahvin ilman tavanmukaista voileipää, säästin vatsaa. Kaupasta tein 70 sentin ostokset, kaksi pussia pakastevihanneksia. Panin toisen pakastimeen ja toisen pussin kattilaan Poutun lenkin seuraksi. Maustin suolalla, sipulilla ja pippurilla.
Kaivoin laukusta kameran, kiinnitin sen omatekoiseen yksijalkaan, se kulkee vaivattomammin kuin tripod. En minä pysty sen avulla kuvaamaan, kehoni ei suostu pysymään vakaana, huojun kuin ruoho tuulessa. Palasin vähin äänin kämpille. Torin ohi kulkiessani havaitsin tutun hahmon. Pitkä sharmantti mies, mattokauppias. Hänen kanssaan jokaisessa mahdollisessa tanssipaikassa tanssii upea daami, pukeutuneena aina samaan värikkääseen leveähelmaiseen leninkiin. Mustalaisvaikutteinen. Tanssivat persoonallisesti ja näyttävät onnellisilta.
Söin pelkkää keittoa, puolet jäi huomiseksi. Juolahti mieleeni nousta pyörän selkään. Suunnistin Lylymäen tielle. Huomasin auton pysäköitynä siihen paikkaan, missä eilen poimin mustikoita. Sitä ennen kiipesin metsään tarkistamaan mahdolliset mustikat. On siellä mustikoita sen verran, että pystyy keräämään. Senköhön takia siellä ei kukaan kerännyt, kun aivan tien vieressä ei ollut marjoja, vaan etäämpänä? Toinenkin marjastaja oli samoilla mailla.
Poljeksin edelleen. Näkyi mielenkiintoinen männikkö. Komeita petäjiä harvassa. Sinne menen seuraavan kerran mustikoiden perään. Kohtuullisen runsas esiintymä ja isolla alueella. Tutkailin koko alueen. Yllättän tulin lähelle asumusta. Väistin ja huomasin poimijoita. Palaillessani kummastutti, ettei siihen asumukseen näyttänyt olevan tietä. Männikön kahta puolta johtaa vain kaksi tietä rannalle kesämökkeihin ja tuo rakennus on sillä välillä? Veneelläkin pääsee kesämökille. Palatessani törmäsin siihen toiseen polkuun. Sen vierellä poimi punahousuinen nainen marjoja. Hän oli polun huonommalla puolella marjoihin nähden. Sieltä saa saalista, harva sinne menee. Epäilin, josko tuolla olisi eksymisen mahdollisuus? Tarvitsenko kompassia? Ei huolta; katsoin kartasta ja koko alue rajoittuu kapeana kaistaleena Lylyjärveen ja paikallistiehen.
Metsässä kävelyn ja pyöräilyn jälkeen tunsin väsymystä. Siihen täytyy tottua ja hyväksyä. Metallin myyjältä ostin kaksi pätkää rautaa. Värkkäsin kellarikomerossa Tuulikin mökille seinätikkaiden kiinnikkeitä. Sain osan valmiiksi kun rysähti! Sepitin ison moskan avulla rautaa. Taulun kehystäjän itselleen valmistama pöytä romahti. Koneet ja kalut kaikki sekasortoon. En stressaantunut, en harmitellut. Olkoon pöytä nurin, kunnes korjaan sen kestämään kovakouraista käsittelyä.
Tuommoista arkipäivä on. Mahtui vielä olympialaisten vilkaisua, ei kovin pitkään kiinostanut. Eilen ostin 35 cl pullon Delfin konjakkia. Napostelin eilen ja tänään. Jäi vielä huomiseksi
Eilisiltana sisikuntaa ahdisti. Vatsan seudulla ja rinnan yläosassa kiputilaa. Sydänkö? Luulen kuitenkin sen olleen vatsavaivaa. Loikoilin, kääntyilin ja välillä käveleksin. Katsoin parhaaksi painua pehkuihin potemaan. Nukuin hyvin ja tunsin aamulla vointini hyväksi. En ryhtynyt kirjailemaan, vaan pelasin sakkia. Pelaan viitostasolla. Jälleen semmoinen hetki, etten osannut pelata. Enkä osannut pelata illemmallakaan. No, olkoon kone parempi, kun se ei tee virheitä.
Join kahvin ilman tavanmukaista voileipää, säästin vatsaa. Kaupasta tein 70 sentin ostokset, kaksi pussia pakastevihanneksia. Panin toisen pakastimeen ja toisen pussin kattilaan Poutun lenkin seuraksi. Maustin suolalla, sipulilla ja pippurilla.
Kaivoin laukusta kameran, kiinnitin sen omatekoiseen yksijalkaan, se kulkee vaivattomammin kuin tripod. En minä pysty sen avulla kuvaamaan, kehoni ei suostu pysymään vakaana, huojun kuin ruoho tuulessa. Palasin vähin äänin kämpille. Torin ohi kulkiessani havaitsin tutun hahmon. Pitkä sharmantti mies, mattokauppias. Hänen kanssaan jokaisessa mahdollisessa tanssipaikassa tanssii upea daami, pukeutuneena aina samaan värikkääseen leveähelmaiseen leninkiin. Mustalaisvaikutteinen. Tanssivat persoonallisesti ja näyttävät onnellisilta.
Söin pelkkää keittoa, puolet jäi huomiseksi. Juolahti mieleeni nousta pyörän selkään. Suunnistin Lylymäen tielle. Huomasin auton pysäköitynä siihen paikkaan, missä eilen poimin mustikoita. Sitä ennen kiipesin metsään tarkistamaan mahdolliset mustikat. On siellä mustikoita sen verran, että pystyy keräämään. Senköhön takia siellä ei kukaan kerännyt, kun aivan tien vieressä ei ollut marjoja, vaan etäämpänä? Toinenkin marjastaja oli samoilla mailla.
Poljeksin edelleen. Näkyi mielenkiintoinen männikkö. Komeita petäjiä harvassa. Sinne menen seuraavan kerran mustikoiden perään. Kohtuullisen runsas esiintymä ja isolla alueella. Tutkailin koko alueen. Yllättän tulin lähelle asumusta. Väistin ja huomasin poimijoita. Palaillessani kummastutti, ettei siihen asumukseen näyttänyt olevan tietä. Männikön kahta puolta johtaa vain kaksi tietä rannalle kesämökkeihin ja tuo rakennus on sillä välillä? Veneelläkin pääsee kesämökille. Palatessani törmäsin siihen toiseen polkuun. Sen vierellä poimi punahousuinen nainen marjoja. Hän oli polun huonommalla puolella marjoihin nähden. Sieltä saa saalista, harva sinne menee. Epäilin, josko tuolla olisi eksymisen mahdollisuus? Tarvitsenko kompassia? Ei huolta; katsoin kartasta ja koko alue rajoittuu kapeana kaistaleena Lylyjärveen ja paikallistiehen.
Metsässä kävelyn ja pyöräilyn jälkeen tunsin väsymystä. Siihen täytyy tottua ja hyväksyä. Metallin myyjältä ostin kaksi pätkää rautaa. Värkkäsin kellarikomerossa Tuulikin mökille seinätikkaiden kiinnikkeitä. Sain osan valmiiksi kun rysähti! Sepitin ison moskan avulla rautaa. Taulun kehystäjän itselleen valmistama pöytä romahti. Koneet ja kalut kaikki sekasortoon. En stressaantunut, en harmitellut. Olkoon pöytä nurin, kunnes korjaan sen kestämään kovakouraista käsittelyä.
Tuommoista arkipäivä on. Mahtui vielä olympialaisten vilkaisua, ei kovin pitkään kiinostanut. Eilen ostin 35 cl pullon Delfin konjakkia. Napostelin eilen ja tänään. Jäi vielä huomiseksi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)