Joitakin vuosia sitten lakeskelin kolmen kuukauden ajan menoja. Ruuan hinasta puhuttaessa pystyn ilmoittamaan suunnilleen summan.
Ihmisten muisti on hatara. Kun eurot tulivat muotiin, kaikki valittivat kahvikupillisen hinnasta. Sanoivat ennen euroa saadun kuppi kahvia parilla markalla ja nyt se maksaa kaksi euroa! Siihen aikaan ajelin enemmän autolla ja näin huoltoasemien kohdalla mainoksen; kahvi ja munkki 10 mk.
Muistini ei tässä kohtaa petä. Minulla on todiste vuodelta 2000. Tein ohjelman Korkeakoskesta. Siinä on kahvilan mainoksessa hinta: kahvi ja pulla 10 mk. Kameran tallentama päivämäärä huhtikuussa 2000.
Nyt ruokatarvikkeiden hinta näyttää hiljalleen kipuavan ylemmäs. Paljon se ei vielä vaikuta. Vuodenvaihdetta en muista. Tekstit ovat vanhalla koneella. Muistan sumat: kuukausilaskujen alin oli 80 € ja korkein 140 €.
Nyt loka - joulukuulta summat ovat 101,64 -108,13 ja 137,70 €. Kuukausi vaihtelu johtuu alennuksella ostoista, jotka ovat pakkasessa. Launosilta saan kuha- ja haukifilettä, jotka vaikuttavat alentavasti. Tamikuussa näyttää menevän enemmän (ei ole fileitä). Helmikuussa voisin pienentää laskua; syödä pakastimeen pantuja.
Väittävät yhden hengen sapuskaan menevän huomattavasti enemmän. Meneekin, mutta kun en osta valmiita, vaan laitan ruokaa itse. Edellisen kerran laskelmoidessani, ei vielä ollut tarjolla paljonkaan alennettuja. Se selittää sen että summat ovat lähes saman suuruiset. Lihaa ostan ainoastaan alle 10 € kilohintaista, josta alennusta 30 %.
Ylellisyyttä ovat kahvi, banaanit, rypäleet ja kerma, joita ostin tänään.
Sitten viina ja holtiton juopottelu. Ostan Delfin konjakkia 350 cl pullon.
Lokakuussa 5 pulloa, marraskuussa 6 pulloa ja joulukuussa 4 pulloa. Pullon hinta noin 17 € . Tietysti olisi parempi ottamatta, mutta toisaalta ei haittaakaan ilmene. Kunnon kohentumiseen on eri syitä, en voi tietää konjakin osuutta, mutta nyt säännöllisemmin otetun aikana kunto tuntuu kohenevan.
Tähän saumaan sattui auton vakuutus ja vero noin 280 €. Yhtiövastike 176,70 € . Netti 33,88 € . Sähkön tasaus 28,56 € . Suihkun asennus 71,00 € .
Tokmannin ja varaosaliikkeen laskut 278,64 € .
Bensaa meni vähän. Noin 77 €. vain kaksi ottamiskertaa. Sattunut yksi ottaminen tammikuun alkuun. Ajan vähän. Tänä aikana kävin muutamia kertoja Hankasalmella, kerran Kuopiossa, kerran Airakselassa ja kerran Pielavedellä. Muutama käynti Iisvedellä.
Olen pystynyt ostamaan kuvaruutuja ja videovehkeitä. Tilini loppusumma pysynyt muutaman satasen vaihtelussa. Eläkeläisten viihteellä käynti oa halpaa.. En voi ostaa autoa, enkä käydä ulkomailla. Autoni maksoi 800 € ja kestänyt jo kolme vuotta pienillä korjauksilla.
Vaatimatonta elämää, mutta velattomana omassa kämpässä. Kun mennään ajassa seitsemän vuosikymmentä taapäin, silloiseen elinoloihin nähden voin hyvin. Silloin olisin tämmöistä sanonut rikkaudeksi.
torstai 24. tammikuuta 2013
Teeveestä nähtyä ja kuultua.
Ajankohtaisohjelman aiheena koulujen ongelmat. Jotenkin ihmeen kaupalla mukaan oli päässyt yksi järkimies, jonkin koulun rehtori. Siinä koulussa pysyy järjestys. Lintsaaminen ja kiusaus minimissään. Eikä siellä sakotettu ketään, eikä ilmeisesti kaivattu poliiseja. Mutta järjen häivää ei löydy kouluviranomaisilta. Tämä pätevä rehtori saa moitteita. Yksinkertaiset järkevät tehokkaat menetelmät tuomitaan. Yläpäässä on lahoa.
Oppilaiden vanhempia edustava mieshenkilö taas oli tyypillinen puhekone. Puhuu ja puhuu yleisellä viisaalta vaikuttavalla tasolla. Mitään konkreettista ei pystynyt tuomaan. Esityksessään viljeli psykologista hölynpölyä. Tuntuu että kaikkiin edustustehtäviin riittää, kun pystyy puhumaan pitkät litaniat sanomatta mitään. Puhuisivat "vähemmän, mutta asiaa."
Moni on sitä mieltä minusta: "kirjoittaisi vähemmän, mieluummin lakkaisi kokonaan!" Tänne kirjoittelen omalla luvallani, jokainen saa tykätä tahi ei.
Samana päivänä oli areenalla myös yksi lässyttäjä. Puhui unista. Yli hilseen meni? Tiedän kyllä, että unet tulevat alitajunnasta ja omat uneni ovat assosiaatioita. Heijastelevat tapahtuneita ja päässäni väikkyneitä ajatuksia, joihin en ole paneutunut. Jotkut väittävät näkevänsä enneunia. Ne unet, joiden ennakointi ei osu kohdalleen, unohtuvat. Ne taas jotka sattuvat yksiin tapahtumien kanssa, näkijä muistaa kertoa usein.
Remonttimiehellä on edessään monia ongelmia. Sattuu usein, että yön nukuttua heti aamulla ongelma tulee mieleen ratkaistuna. Eivätkö aivot nuku, vai työskentelevätkö nukkuessaankin? Missä vaiheessa ratkaisun selitys on kehittynyt? Kevyessä unessa vai syvässä unitilassa? Vai näinkö unta siitä, vaikka en muistakaan? Muistin huonontuminen ainakin minulla koskee myös unia. Terveenä ollessani muistin unet selvästi. Jopa niin selkeinä, että herättyäni en pieneen toviin tiennyt, josko se olikin totta. Nykyään herättyäni tiedän nähneeni joskus paljonkin unia, mutta en muista niiden tapahtumia.
Nykyään en näe painajaisunia. Enkä epäonnistumisunia. Enkä häpeäunia. Mistäkö tiedän? Tiedän heräämisen jälkeisestä tunnelmasta. Tiedän unien olleen "helppoja".
Sattui kuluvalla viikolla semmoinen uni, jonka muistin selvästi, kun heräsin. Siinä unessa oli kissa, joka katsoi minua silmiin.
Pitkään aikaan en ole nähnyt urheilu-unia.
Näin montakin kertaa toistuvasti samanlaisia. Useita kertoja matkustin junalla Lappeenrantaan. Juna oli vähintään omalaatuinen. Aivankuin traktorin peräkärryjä jälekkäin ja niissä kyuormana tonkkia ja tynnyreitä. Kiskoilla se kulki ja oli hämärää, melkein pimeää. Perille en päässyt koskaan, enkä saanut selvää milloin lähte juna Kuopioon. Jostain syystä olin eksyksissä, metsässä, josta pimeällä pyrin jollekin asemalle.
Se uni toistui, tosin pienin muunnoksin, kun olin alasti, tai päälläni vain lyhyt paita. Olin jossain ulkona tai joskus myös sisätiloissa. Useita ihmisiä oli, joiden takia häpesin ja yritin etsiä vaatteitani, joita en löytänyt. Juoksin hädissäni ympäriinsä.
Penskana näkemistä painajaisunista pränttään joskus myöhemmin, jos muistan, niihin liittyy asioita ja tapahtumia.
Urheilu-unet olivat kahdenlaisia. Hyppäsin pituutta. Kun hyppy oli tulossa alas, en halunnut lopettaa. Koukistin jalkani ja tahdon voimalla jatkoin "lentämistä" ja tulin ihan alastulopaikan takareunaan.
Korpelan pihalla hyppäsin seivästä. Mitään alastulopehmustetta ei ollut. Minua pelotti. Pihassa oli kivikkoa, johon putoaminen tekee kipeää. Kun olin kohonnut riman päälle, en uskaltanut heti pudota alas, vaan epäröin ja viivyttelin pitkään ilmassa.
Tuo uni saattaisi olla seurausta vuosien takaa. Harrastettiin "puujalkoja". Tehtiin aina vain pitempiä. Tein hoikista kuusiriuuista niin korkeat, että niille pääsin vain räystäällä istuen. Niillä läksin liikkeelle. Ne olivat liian ohuet ja tuoreet, notkuivat ja kaaduin. Kivinen kenttä tuntui jäsenissä.
Näihin riveihin sain kimmokkeen TV:n "unitutkijalta". Tutkija ei tämmöisistä unista puhunut.
Oppilaiden vanhempia edustava mieshenkilö taas oli tyypillinen puhekone. Puhuu ja puhuu yleisellä viisaalta vaikuttavalla tasolla. Mitään konkreettista ei pystynyt tuomaan. Esityksessään viljeli psykologista hölynpölyä. Tuntuu että kaikkiin edustustehtäviin riittää, kun pystyy puhumaan pitkät litaniat sanomatta mitään. Puhuisivat "vähemmän, mutta asiaa."
Moni on sitä mieltä minusta: "kirjoittaisi vähemmän, mieluummin lakkaisi kokonaan!" Tänne kirjoittelen omalla luvallani, jokainen saa tykätä tahi ei.
Samana päivänä oli areenalla myös yksi lässyttäjä. Puhui unista. Yli hilseen meni? Tiedän kyllä, että unet tulevat alitajunnasta ja omat uneni ovat assosiaatioita. Heijastelevat tapahtuneita ja päässäni väikkyneitä ajatuksia, joihin en ole paneutunut. Jotkut väittävät näkevänsä enneunia. Ne unet, joiden ennakointi ei osu kohdalleen, unohtuvat. Ne taas jotka sattuvat yksiin tapahtumien kanssa, näkijä muistaa kertoa usein.
Remonttimiehellä on edessään monia ongelmia. Sattuu usein, että yön nukuttua heti aamulla ongelma tulee mieleen ratkaistuna. Eivätkö aivot nuku, vai työskentelevätkö nukkuessaankin? Missä vaiheessa ratkaisun selitys on kehittynyt? Kevyessä unessa vai syvässä unitilassa? Vai näinkö unta siitä, vaikka en muistakaan? Muistin huonontuminen ainakin minulla koskee myös unia. Terveenä ollessani muistin unet selvästi. Jopa niin selkeinä, että herättyäni en pieneen toviin tiennyt, josko se olikin totta. Nykyään herättyäni tiedän nähneeni joskus paljonkin unia, mutta en muista niiden tapahtumia.
Nykyään en näe painajaisunia. Enkä epäonnistumisunia. Enkä häpeäunia. Mistäkö tiedän? Tiedän heräämisen jälkeisestä tunnelmasta. Tiedän unien olleen "helppoja".
Sattui kuluvalla viikolla semmoinen uni, jonka muistin selvästi, kun heräsin. Siinä unessa oli kissa, joka katsoi minua silmiin.
Pitkään aikaan en ole nähnyt urheilu-unia.
Näin montakin kertaa toistuvasti samanlaisia. Useita kertoja matkustin junalla Lappeenrantaan. Juna oli vähintään omalaatuinen. Aivankuin traktorin peräkärryjä jälekkäin ja niissä kyuormana tonkkia ja tynnyreitä. Kiskoilla se kulki ja oli hämärää, melkein pimeää. Perille en päässyt koskaan, enkä saanut selvää milloin lähte juna Kuopioon. Jostain syystä olin eksyksissä, metsässä, josta pimeällä pyrin jollekin asemalle.
Se uni toistui, tosin pienin muunnoksin, kun olin alasti, tai päälläni vain lyhyt paita. Olin jossain ulkona tai joskus myös sisätiloissa. Useita ihmisiä oli, joiden takia häpesin ja yritin etsiä vaatteitani, joita en löytänyt. Juoksin hädissäni ympäriinsä.
Penskana näkemistä painajaisunista pränttään joskus myöhemmin, jos muistan, niihin liittyy asioita ja tapahtumia.
Urheilu-unet olivat kahdenlaisia. Hyppäsin pituutta. Kun hyppy oli tulossa alas, en halunnut lopettaa. Koukistin jalkani ja tahdon voimalla jatkoin "lentämistä" ja tulin ihan alastulopaikan takareunaan.
Korpelan pihalla hyppäsin seivästä. Mitään alastulopehmustetta ei ollut. Minua pelotti. Pihassa oli kivikkoa, johon putoaminen tekee kipeää. Kun olin kohonnut riman päälle, en uskaltanut heti pudota alas, vaan epäröin ja viivyttelin pitkään ilmassa.
Tuo uni saattaisi olla seurausta vuosien takaa. Harrastettiin "puujalkoja". Tehtiin aina vain pitempiä. Tein hoikista kuusiriuuista niin korkeat, että niille pääsin vain räystäällä istuen. Niillä läksin liikkeelle. Ne olivat liian ohuet ja tuoreet, notkuivat ja kaaduin. Kivinen kenttä tuntui jäsenissä.
Näihin riveihin sain kimmokkeen TV:n "unitutkijalta". Tutkija ei tämmöisistä unista puhunut.
lauantai 19. tammikuuta 2013
Terveyden tila
Tässä vaiheessa terveys on ainoa tavoiteltava tila. Hieman ymmälläni pohdin. Parin vuoden takainen huonokuntoni askarruttaa. Tosin miettiminen on turhaa. Vai onko? Voisiko vielä hyötyä? Siitä vakuutuin että veri heikkeni primaspanin takia. Mutta onko se koko syy. Tänä aamuna pystyin kävelemään rivakasti. Pystyin nopeuttamaan askelia. Siihen en pystynyt pitkään aikaan, en myöskään pitentämään askelia. Tänä aamuna pukiessani pystyin panemaan seisaallani jalkaan pitkät alushousut, välihousut ja verryttelyhousut.
Altaanmitan uinti otti voimille. Yritin uida kroolia; en päässyt altaan mittaa, kun piti hellittää. Viime lauantaina uin lepäämättä 1300 metriä, se tosin oli hiukan liikaa. Eilen uin lepäämättä 850 metriä, enkä väsynyt.
Tämähän on vain positiivista. Mutta se saa aprikoimaan, kun pääkin parantuu?! Minähän silloin suorastaan höperehdin! Kunnon kohentuminen tapahtuu hitaasti.
Verrattuna siihen, kun en meinannut päästä Kuopiossa asemalta Kauppakadulle Mehiläiseen. Piti välillä pysähtyä lepäämään, eikä sekään auttanut. Vaelsin horjuen viimeisillä voimillani Mehiläisen rappukäytävässä ja voipuneena en pystynyt esittäämään asiaani. Annoin vastaanotossa tytölle paperit ja menin istumaan. Tyttö hoiti asiat siihen. Junalla kuljin. Palatessa pyrin junasta ulos väärän puolen ovesta ja jouduin Pieksämäelle. Oma seikkailunsa!?
Tuommoisten oireiden takia voi hyvällä syyllä harkita hoitoon viemistä.
Toinen mahdollissus. Pieni infarkti? Sanovat elimistön korjaavan itseään. Sydämenkin uudistavan omaa suonistoaan. Onko se mahdollista tällä iällä?
Ultraäänellä tutkittiin. Ei tehty varjoainekuvausta. Rasituskokeessa poljin, kunnes lopahdin täysin. Hoitaja kysyi, josko pitäisi mennä vuoteeseen? Meikäläiseltä on turha kysyä. Pyrin toimimaan itsenäisesti. Jos olisi käskenyt, olisin tietenkin totellut. Enkä minä oikein ymmärrä sitä kysymystä kivun määrästä asteikolla yhdestä kymmeneen. Äärimmäistä kipua tunsin, kun Raitiovaunu tökkäsi nilkkani moottoripyörän konetta vasten. Äärimmäinen kipu tuli Pielaveden terveyskeskuksessa kun katetrista ei tullut mitään. Hoitaja arveli: "Mihinkähän se meni?" Kipu sattui tuskallisena kahden puolen alaselkää; munuaisiin? Kipu tuntui tuskallisena iskuna Kysissä, kun tulehtuneesta eturauhasesta ottivat koepaloja. Se kipu oli lyhytaikainen.
Mutta missään vaiheessa sepelvaltimotaudin yhteydessä en tuntenut totellista kipua, vain lamauttavan oireen. Siksi en voinut antaa lausuntoa rasituskokeen kivusta. Siitähän voi valehdella ja epäilen varsin monen valehtelevan, kun siihen ei ole mittaria.
Rasituskokeen jälkeen istuin pitkään. Täydellinen lopahtaminen. Tuntui kuin joka paikasta pyrkisi veri tulemaan ihon läpi. Varsinkin käsivarsista.
Istuin niin kauan, että näin kahden miehen käväisevän siinä huoneessa. Kävelivät normaalisti.
Menin ulos ja kävelin pari kertaa pysäköintialueen ympäri, ennenkuin uskalsin lähteä autolla.
Kojeita käyttävä valkotakkinen sanoi: "Kaksi pykälää jäi vaille." Mitä tarkoittanee?
Istuessani tässä ja räiskiessäni mustia läiskiä, en tunne huonoutta. Kuin milloinkaan ei olisi mikään vaivannut. Mutta olenhan vasta kahdeksankymmenen. Milloin vanhuus alkaa?
Altaanmitan uinti otti voimille. Yritin uida kroolia; en päässyt altaan mittaa, kun piti hellittää. Viime lauantaina uin lepäämättä 1300 metriä, se tosin oli hiukan liikaa. Eilen uin lepäämättä 850 metriä, enkä väsynyt.
Tämähän on vain positiivista. Mutta se saa aprikoimaan, kun pääkin parantuu?! Minähän silloin suorastaan höperehdin! Kunnon kohentuminen tapahtuu hitaasti.
Verrattuna siihen, kun en meinannut päästä Kuopiossa asemalta Kauppakadulle Mehiläiseen. Piti välillä pysähtyä lepäämään, eikä sekään auttanut. Vaelsin horjuen viimeisillä voimillani Mehiläisen rappukäytävässä ja voipuneena en pystynyt esittäämään asiaani. Annoin vastaanotossa tytölle paperit ja menin istumaan. Tyttö hoiti asiat siihen. Junalla kuljin. Palatessa pyrin junasta ulos väärän puolen ovesta ja jouduin Pieksämäelle. Oma seikkailunsa!?
Tuommoisten oireiden takia voi hyvällä syyllä harkita hoitoon viemistä.
Toinen mahdollissus. Pieni infarkti? Sanovat elimistön korjaavan itseään. Sydämenkin uudistavan omaa suonistoaan. Onko se mahdollista tällä iällä?
Ultraäänellä tutkittiin. Ei tehty varjoainekuvausta. Rasituskokeessa poljin, kunnes lopahdin täysin. Hoitaja kysyi, josko pitäisi mennä vuoteeseen? Meikäläiseltä on turha kysyä. Pyrin toimimaan itsenäisesti. Jos olisi käskenyt, olisin tietenkin totellut. Enkä minä oikein ymmärrä sitä kysymystä kivun määrästä asteikolla yhdestä kymmeneen. Äärimmäistä kipua tunsin, kun Raitiovaunu tökkäsi nilkkani moottoripyörän konetta vasten. Äärimmäinen kipu tuli Pielaveden terveyskeskuksessa kun katetrista ei tullut mitään. Hoitaja arveli: "Mihinkähän se meni?" Kipu sattui tuskallisena kahden puolen alaselkää; munuaisiin? Kipu tuntui tuskallisena iskuna Kysissä, kun tulehtuneesta eturauhasesta ottivat koepaloja. Se kipu oli lyhytaikainen.
Mutta missään vaiheessa sepelvaltimotaudin yhteydessä en tuntenut totellista kipua, vain lamauttavan oireen. Siksi en voinut antaa lausuntoa rasituskokeen kivusta. Siitähän voi valehdella ja epäilen varsin monen valehtelevan, kun siihen ei ole mittaria.
Rasituskokeen jälkeen istuin pitkään. Täydellinen lopahtaminen. Tuntui kuin joka paikasta pyrkisi veri tulemaan ihon läpi. Varsinkin käsivarsista.
Istuin niin kauan, että näin kahden miehen käväisevän siinä huoneessa. Kävelivät normaalisti.
Menin ulos ja kävelin pari kertaa pysäköintialueen ympäri, ennenkuin uskalsin lähteä autolla.
Kojeita käyttävä valkotakkinen sanoi: "Kaksi pykälää jäi vaille." Mitä tarkoittanee?
Istuessani tässä ja räiskiessäni mustia läiskiä, en tunne huonoutta. Kuin milloinkaan ei olisi mikään vaivannut. Mutta olenhan vasta kahdeksankymmenen. Milloin vanhuus alkaa?
keskiviikko 16. tammikuuta 2013
En noudata ohjeita
Onko suola myrkkyä vai lääkettä, vai molempia? Terveysgurut jankuttavat jatkuvasti suolan haitallisuudesta. Villieläimetkin etsivät suolaa, hirvetkin. Voi päätellä suolan olevan niiden elintoiminnoille tarpeellista.
Meitä on moneksi. Vuosikymmeniä sain kärsiä lihaskouristuksisita, joita myös suonenvedoksi sanotaan. Nuorempana sai semmoisen kohtauksen verryteltyä. Nyt vanhuksena ei semmoinen onnistu. Kun alkuun pääsee ei kouristelu meina loppua ollenkaan. Kova kipu jatkuu ja kipeä jää jälkeen päin. Keskiyöllä tuskailin tuntikausia, kun kouristus herätti.
En aikanaan ottanut onkeeni, vaan kärsin pitkään.
Joskus viime vuosituhannella Nurmijärvellä Klaukkalan kuntosalilla kuulin nuorten miesten keskustelevan, olivat kai asiasta perillä. Jossain Amerikan mantereella arvokilpailussa Jani Sievinen menetti mahdollisuuden parhaaseen menestykseen. Suonenveto yllättänyt yöllä ja haittasi valmistautumista ja kilpailua.
Nuorukaiset moittivat: "Sehän on tyhmää! Suolaa tarvitaan!" Arvokilpailussa aivan hiljattain moukarinheittäjä pyllähti kenttään ketarat oikosenaan. Kertoivat hänen sanoneen: "Kramppi. Suolaa tarvitaan!"
Järkeni ei kertonut, ihmettelin vain. Kramppi tuli varmuudella, kun olin vaeltanut maastossa pitkään ja tietenkin hikoillut. Kun se kouraisi saunomisen jälkeen, niin sitä en ymmärtänyt. Uskoin liikunnan ja lämmön vaikuttavan estävästi. Kuulin monen sanovan: "Kumikengät vettää!" Järkeilin että kumikenkä eristää, eikä ainakaan maasäteily vaikuta.
Kumikenkäilmiö tuli minullekin tutuksi. Mutta syy oli tuskin kumikengän. Kumikenkien käyttöön yhdistyi aina maastossa rämpimistä ja joen rannalla tuntikausia kahlaamista, tai työn tekoa. Siis hikoilua! Hikoilun mukana poistuu kuonaa ja myös suolaa.
Naisväki suositteli mangnesiumin syöntiä. Kaikkia lääkevalmisteita kartan mahdollisimman tarkkaan. En halua paljoa purnukoita kaappiini. Lääkkeetkin sain minimoitua. Kuolema tulee kuitenkin, eikä meikäläisen poistumista moni huomaa.
Nyt ovat krampit harvinaisia. Lisään suolaa minkä tarvitsee. Kun raato sisältää suolaa sopivasti, pysyy krampit loitolla. Pari vuotta näin on mennyt. Pitkään aikaan reisikramppi tuli vain kerran, suolaa sain vähän. Jos suolaa on riittävästi ei varmasti kramppaa. Jos suolaa saan hiukan tarvetta vähemmän, saattaa krampata säären sivusta, mutta ei reidestä eikä pohkeesta, ei isoista lihaksista.
Minulla toimii eritys nopeasti. Eräänä päivänä uin kilometrin. Puolivälissä alkoi kusettaa. Tavallisesti siinä tilanteessa poistun, muta silloin kävin lorottamassa pitkään ja palasin uimaan. Uin toisen puoli kilometriä ja jälleen piti lorotella varsin pitkä pisu. Siis puolen tunnin välein. Olin nauttinut nestettä tarpeeksi. Eritysnopeus myös vaihtelee. Siitä kinastelin hoitureiden kanssa.
Suolalla säätelen; sanokoot mitä tahansa. En halua tarpeetonta vaivaa, enkä kipua.
Semmoinenkin tosiasia: syön vähän ja kusen paljon.
Meitä on moneksi. Vuosikymmeniä sain kärsiä lihaskouristuksisita, joita myös suonenvedoksi sanotaan. Nuorempana sai semmoisen kohtauksen verryteltyä. Nyt vanhuksena ei semmoinen onnistu. Kun alkuun pääsee ei kouristelu meina loppua ollenkaan. Kova kipu jatkuu ja kipeä jää jälkeen päin. Keskiyöllä tuskailin tuntikausia, kun kouristus herätti.
En aikanaan ottanut onkeeni, vaan kärsin pitkään.
Joskus viime vuosituhannella Nurmijärvellä Klaukkalan kuntosalilla kuulin nuorten miesten keskustelevan, olivat kai asiasta perillä. Jossain Amerikan mantereella arvokilpailussa Jani Sievinen menetti mahdollisuuden parhaaseen menestykseen. Suonenveto yllättänyt yöllä ja haittasi valmistautumista ja kilpailua.
Nuorukaiset moittivat: "Sehän on tyhmää! Suolaa tarvitaan!" Arvokilpailussa aivan hiljattain moukarinheittäjä pyllähti kenttään ketarat oikosenaan. Kertoivat hänen sanoneen: "Kramppi. Suolaa tarvitaan!"
Järkeni ei kertonut, ihmettelin vain. Kramppi tuli varmuudella, kun olin vaeltanut maastossa pitkään ja tietenkin hikoillut. Kun se kouraisi saunomisen jälkeen, niin sitä en ymmärtänyt. Uskoin liikunnan ja lämmön vaikuttavan estävästi. Kuulin monen sanovan: "Kumikengät vettää!" Järkeilin että kumikenkä eristää, eikä ainakaan maasäteily vaikuta.
Kumikenkäilmiö tuli minullekin tutuksi. Mutta syy oli tuskin kumikengän. Kumikenkien käyttöön yhdistyi aina maastossa rämpimistä ja joen rannalla tuntikausia kahlaamista, tai työn tekoa. Siis hikoilua! Hikoilun mukana poistuu kuonaa ja myös suolaa.
Naisväki suositteli mangnesiumin syöntiä. Kaikkia lääkevalmisteita kartan mahdollisimman tarkkaan. En halua paljoa purnukoita kaappiini. Lääkkeetkin sain minimoitua. Kuolema tulee kuitenkin, eikä meikäläisen poistumista moni huomaa.
Nyt ovat krampit harvinaisia. Lisään suolaa minkä tarvitsee. Kun raato sisältää suolaa sopivasti, pysyy krampit loitolla. Pari vuotta näin on mennyt. Pitkään aikaan reisikramppi tuli vain kerran, suolaa sain vähän. Jos suolaa on riittävästi ei varmasti kramppaa. Jos suolaa saan hiukan tarvetta vähemmän, saattaa krampata säären sivusta, mutta ei reidestä eikä pohkeesta, ei isoista lihaksista.
Minulla toimii eritys nopeasti. Eräänä päivänä uin kilometrin. Puolivälissä alkoi kusettaa. Tavallisesti siinä tilanteessa poistun, muta silloin kävin lorottamassa pitkään ja palasin uimaan. Uin toisen puoli kilometriä ja jälleen piti lorotella varsin pitkä pisu. Siis puolen tunnin välein. Olin nauttinut nestettä tarpeeksi. Eritysnopeus myös vaihtelee. Siitä kinastelin hoitureiden kanssa.
Suolalla säätelen; sanokoot mitä tahansa. En halua tarpeetonta vaivaa, enkä kipua.
Semmoinenkin tosiasia: syön vähän ja kusen paljon.
perjantai 11. tammikuuta 2013
Talouspolitiikkaa
Yhteiskunnallisessa taloudessa ei mikään keino käy. Aivan kuin vanhassa hokemassa: Harakka tervatulla katolla; Nokka lähti, niin pyrstö tarttu. Kun pyrstö lähti niin nokka tarttu. Vanhat viisaudet eivät kelpaa. "Suu säkkiä myöten." "Huittisten hullu syö enemmän kuin tienaa." Sammakko sanoi pojalleen: "Syö säästäen savea, pitkä on maailman sivu." "Ahkeruus kovan onnenkin voittaa." Nykyviisaus neuvoo tekemään vähemmän työtä ja tuhlaamaan enemmän. Kasvu ja kulutus. Kasvun profeetat unohtavat ettei puutkaan kasva taivaaseen asti, tai sanoisinko; ei pilviin asti. Mutta pilvet ulottuvat joskus maahan asti.
Yhteiskunan menoja ei saa vähentää; siitä seuraa lama. Veroja ei saa korottaa; tulee lama. Palkkoja pitää nostaa, että saadaan ostovoimaa kulutukseen. Korpifilosofi on ymmällä. Tuskin kukaan pystyy väittämään vastaan kun sanon; Kun ei tuhlata, ei tarvita niin paljon rahaa. Peruutan; kyllä pystyy; poliitikot ja ay-pomot. Sekä turhuuden markkinat.
Semoinen muistikuva väikkyy mielessäni, että Raamattu ja Kirkko korostavat ahkeruutta. Päivän lehdessä pitkä kirjoitus, jossa piispa vakuuttaa, että tarvitaan lepoa; siis loppiainen?! Loppiainen pitää pyhittää! Raamatun mukaan asetettiin yksi päivä seitsemästä lepopäiväksi. Piispa puhuu parempaa tietoaan vastaan. Raamatun kyseinen kohta on unohtunut kauan sitten. Piispaltakin näköjään. Tällä menolla lepopäiviä on kohta enemmän kuin työpäiviä. Ja nykyään harva tekee niin kovaa työtä mitä ikäluokkamme teki. Viikottaiset lauantai ja sunnutai tekevät jo sata päivää vuodessa. Tuplaten Raamatun määräämään verrattuna. Lomaa on ruhtinaallisesti: Vuosiloma ja pekkaset. Mikään ei riitä, vaativat taas lisää kolme päivää vuodessa. Palkallisia arkipyhiä ei Raamattu vaadi.
Kun presidentti alentaa palkkiotaan, ei se häneen kovin kolahda. Nokkamiehet pohtivat, josko seuraisivat esimerkiä? Yleistä siitä tuskin tulee. Ahneita harmittaa, vaikka hurskaasti puhuvat hyvästä teosta. Suurin osa niistä, jotka saavat palkkaa työstä, tulevat hyvin toimeen vaikka ei palkka nouse. Yleisestä palkkojen alentamisesta puhuminen sen sijaan ei ole tästä maailmasta. Korpifilosofi ärsyyntyy yhtämittaisesta jankuttamisesta. Sitä vatvovat joka kerta, kun töllön aukaisen. Pienituloisten palkkaa ja eläkettä ei mikään seikka puolla nakerrettavaksi.
Pientä eläkettä nakertaa ruuan hinnan hiljainen kipuaminen ja kulujen kallistuminen.
Ettei totuus unohtuisi, panen tähän numerot. Eläke nousi ruhtinaallisesti. Kuukausittaine nousu = 23,86 €. Ei se kata kulujen nousua; ruoka + yhtiövastike. Korotetuna eläke on 795,60 €. Suomi pitää huolta lapsistaan ja antaa asumistukea 68,90 €. Tulen toimeen. Voin vielä ostaa pienen pullon konjakkia joskus ja kerran kuussa bensiiniä. Pajaani tilasin eilen nettikaupasta tulostimen.
Ei minulla ole velkaa. Toisin on kunnilla ja valtiolla. Hallituksemme uneksii Kataisen ja Urpilaisen johdolla. Television ruudulla näyttivät numeroita. Valtion talouden sopeutus vaatii tällä hallituskaudella Kokoomuksen mukaan yhden miljardin ja demareiden mukaan puolo miljardia. Palutuu mieleen 60-luku. Oma tuntipalkkani oli kohtuullinen. En muista pennilleen, mutta noin neljä markkaa, tai vähän yli. Lopputilin ottaessani v 1969 sain 4,74 mk.
Tarinani osuu hieman aiemmaksi. Silloin komunistit vaativat tuntipalkkoihin nousua markan (melko hyvin), Temarit vaativat vain viisikymmentä penniä. Kommunistit pääsivät irvailemaan puolen markan puustisista. Nyt kait voi irvailla puolen miljardin Urpilaisesta.
Näyttivät numeroina, miten paljon on jo sopeutettu: v 2011 2,5 miljardia ja saman verran v 2012.
Mitä se pyhittää? Valtion talous ei sopeutunut yhtään. Päinvastoin, valtion velka lisääntyy joka päivä. Fantastinen Jyrki riemuitsi: "fantastista! fantastista! fantastista!" Syynä mittavat veronalennukset hyvätuloisille, jotka alennukset katettiin velkarahalla.
Minä vaan kysyn: millä ilveellä valtion velkaa lyhennetään, kun siihen varataan puoli tai yksi miljardi??!! Tämän hetkisen tiedon mukaan ennustetaan velan saavuttavan lähiaikoina sadan miljardin rajan. Korpifilosofi pelkää sen nousevan kolmeensataan miljardiin. Joku kasvun laki näyttää sitä vaativan. Seuraava miljardi täyttyy nopeammin kuin edellinen.
Lohduttaako ketään tieto, että sama velkaruljanssi on muillakin mailla Englantia ja USA:ta myöten??
Yhteiskunan menoja ei saa vähentää; siitä seuraa lama. Veroja ei saa korottaa; tulee lama. Palkkoja pitää nostaa, että saadaan ostovoimaa kulutukseen. Korpifilosofi on ymmällä. Tuskin kukaan pystyy väittämään vastaan kun sanon; Kun ei tuhlata, ei tarvita niin paljon rahaa. Peruutan; kyllä pystyy; poliitikot ja ay-pomot. Sekä turhuuden markkinat.
Semoinen muistikuva väikkyy mielessäni, että Raamattu ja Kirkko korostavat ahkeruutta. Päivän lehdessä pitkä kirjoitus, jossa piispa vakuuttaa, että tarvitaan lepoa; siis loppiainen?! Loppiainen pitää pyhittää! Raamatun mukaan asetettiin yksi päivä seitsemästä lepopäiväksi. Piispa puhuu parempaa tietoaan vastaan. Raamatun kyseinen kohta on unohtunut kauan sitten. Piispaltakin näköjään. Tällä menolla lepopäiviä on kohta enemmän kuin työpäiviä. Ja nykyään harva tekee niin kovaa työtä mitä ikäluokkamme teki. Viikottaiset lauantai ja sunnutai tekevät jo sata päivää vuodessa. Tuplaten Raamatun määräämään verrattuna. Lomaa on ruhtinaallisesti: Vuosiloma ja pekkaset. Mikään ei riitä, vaativat taas lisää kolme päivää vuodessa. Palkallisia arkipyhiä ei Raamattu vaadi.
Kun presidentti alentaa palkkiotaan, ei se häneen kovin kolahda. Nokkamiehet pohtivat, josko seuraisivat esimerkiä? Yleistä siitä tuskin tulee. Ahneita harmittaa, vaikka hurskaasti puhuvat hyvästä teosta. Suurin osa niistä, jotka saavat palkkaa työstä, tulevat hyvin toimeen vaikka ei palkka nouse. Yleisestä palkkojen alentamisesta puhuminen sen sijaan ei ole tästä maailmasta. Korpifilosofi ärsyyntyy yhtämittaisesta jankuttamisesta. Sitä vatvovat joka kerta, kun töllön aukaisen. Pienituloisten palkkaa ja eläkettä ei mikään seikka puolla nakerrettavaksi.
Pientä eläkettä nakertaa ruuan hinnan hiljainen kipuaminen ja kulujen kallistuminen.
Ettei totuus unohtuisi, panen tähän numerot. Eläke nousi ruhtinaallisesti. Kuukausittaine nousu = 23,86 €. Ei se kata kulujen nousua; ruoka + yhtiövastike. Korotetuna eläke on 795,60 €. Suomi pitää huolta lapsistaan ja antaa asumistukea 68,90 €. Tulen toimeen. Voin vielä ostaa pienen pullon konjakkia joskus ja kerran kuussa bensiiniä. Pajaani tilasin eilen nettikaupasta tulostimen.
Ei minulla ole velkaa. Toisin on kunnilla ja valtiolla. Hallituksemme uneksii Kataisen ja Urpilaisen johdolla. Television ruudulla näyttivät numeroita. Valtion talouden sopeutus vaatii tällä hallituskaudella Kokoomuksen mukaan yhden miljardin ja demareiden mukaan puolo miljardia. Palutuu mieleen 60-luku. Oma tuntipalkkani oli kohtuullinen. En muista pennilleen, mutta noin neljä markkaa, tai vähän yli. Lopputilin ottaessani v 1969 sain 4,74 mk.
Tarinani osuu hieman aiemmaksi. Silloin komunistit vaativat tuntipalkkoihin nousua markan (melko hyvin), Temarit vaativat vain viisikymmentä penniä. Kommunistit pääsivät irvailemaan puolen markan puustisista. Nyt kait voi irvailla puolen miljardin Urpilaisesta.
Näyttivät numeroina, miten paljon on jo sopeutettu: v 2011 2,5 miljardia ja saman verran v 2012.
Mitä se pyhittää? Valtion talous ei sopeutunut yhtään. Päinvastoin, valtion velka lisääntyy joka päivä. Fantastinen Jyrki riemuitsi: "fantastista! fantastista! fantastista!" Syynä mittavat veronalennukset hyvätuloisille, jotka alennukset katettiin velkarahalla.
Minä vaan kysyn: millä ilveellä valtion velkaa lyhennetään, kun siihen varataan puoli tai yksi miljardi??!! Tämän hetkisen tiedon mukaan ennustetaan velan saavuttavan lähiaikoina sadan miljardin rajan. Korpifilosofi pelkää sen nousevan kolmeensataan miljardiin. Joku kasvun laki näyttää sitä vaativan. Seuraava miljardi täyttyy nopeammin kuin edellinen.
Lohduttaako ketään tieto, että sama velkaruljanssi on muillakin mailla Englantia ja USA:ta myöten??
tiistai 8. tammikuuta 2013
Pyörä on keksitty
Television ohjelmat muistuttavat yhä enemmän pikkukakkosta. Uutisetkin. Tänään reportoivat Kiteen pontikasta. Ei siitä kauan ole kun joku Aarne valmisti Kiteen kirkasta, mutta toisella paikkakunnalla. Nyt uutisreportterit dokumentoivat tuoreemmasta Kiteen pontikan valmistajasta. Hehkuttivat suuria tulevaksi. Jopa matkailuvaltiksi?! Voi pyhä yksinkertaisuus!!!
Alkoholin valmistus on hallussa ympäri maapalloa. Ja pontikka?! Laitteet joita näytettiin, ovat nykytekniikkaa, niillä ei ole mitään yhteyttä "korpikuusen kyyneliin".
"Eikä siellä kuusen juurella paisteta plättyjä pannussa, vaan siellä keitetään sorretun voimaa vanhassa maitokannussa."
Kuusikossa metsäpuron varrella tiputtelijasta saisi kyllä matkailuvaltin, mutta kuka siitä nähtävyydestä suostuisi maksamaan tarpeeksi? En uskalla väittää, etteikö sellaisia olisi, mutta ei sen varaan kukaan uskalla yritystä perustaa, vaikka lakia muutettaiskin. Entä pimeästi?
Dokumentissa näytetyt laitteet eivät viittaa alkuperäiseen pontikan valmistukseen. Entä se tosiasia, että niin pieni volyymi ei riitä. Semmoisella määrällä ei pystytä valmistamaan alkoholia kilpailukykyisesti. Eikä tämmöinen muka eksotiikka vakuuta. Kun ei se tuote poikkea muista tisleistä. Votkaa valmistavat monessa maassa, eikä Kiteeläiset voi omaansa erottaa muista. Maistuu samalta kuin muutkin votkat. Koskenkorvaan lisäävät sokeria, se tekee siitä hieman poikkeavan "dry votkasta"
Whisky on omansa laji. Konjakki rekisteröity. Bacardi rommi on erinomainen sarjassaan. Mitä on Kiteeläinen? Samanlaista tislattua alkoholia kuin muutkin sarjalaiset.
En ymmärä suomalaisten intoilua kartanoviineistä. Hyvin tehtyinä ne maistuvat suussani, mutta ei niillä ole mitään tekemistä viinin kanssa. Viini on rypälesokerin tuote. Mutta niin sanotut kotiviinit ovat itse asiassa kiljua. Siitä huolimatta, kuinka laadukkaita ovatkin. Niissä alkoholi tuotetaan teollisesta sokerista. Suomalaiset marjat eivät tuota tarpeksi hedelmäsokeria, että muodostaisi
vat alkoholia.
Väittävät kyllä tilhien humaltuvan pihlajanmarjoista ja tippuvan oksilta. En tiedä, en ole nähnyt. Kuka lie nähnyt? Ja puhuuko totta?
Kiteeläisillä on lupa valmistaa, kun ovat viralliset luvat saaneet. Mutta Kunnanisien sietää pitää näppinsä erossa. Rahat voivat mennä "Kiteen kaivoon", siksi epävarma yritys on.
Kotiviinin kauppaajia tutkaillessani tulee miettineeksi: miksi pyrkivät valheellisilla tuotteilla markkinoille? Likööreissä on rajattomat mahdollisuudet. Kirkkaan alkoholin lisäksi uuttavat mausteita. Kun joku keksii onnistuneen sekoituksen, sitä voi mainostaa vaikka taikajuomana. Eksotiikkaa löytyy monesta paikasta. Niinkin itsestään selvästä kuin pohjolan yöttömästä yöstä.
Tai karhun ja hirven laidunmaista.
Alkoholin valmistus on hallussa ympäri maapalloa. Ja pontikka?! Laitteet joita näytettiin, ovat nykytekniikkaa, niillä ei ole mitään yhteyttä "korpikuusen kyyneliin".
"Eikä siellä kuusen juurella paisteta plättyjä pannussa, vaan siellä keitetään sorretun voimaa vanhassa maitokannussa."
Kuusikossa metsäpuron varrella tiputtelijasta saisi kyllä matkailuvaltin, mutta kuka siitä nähtävyydestä suostuisi maksamaan tarpeeksi? En uskalla väittää, etteikö sellaisia olisi, mutta ei sen varaan kukaan uskalla yritystä perustaa, vaikka lakia muutettaiskin. Entä pimeästi?
Dokumentissa näytetyt laitteet eivät viittaa alkuperäiseen pontikan valmistukseen. Entä se tosiasia, että niin pieni volyymi ei riitä. Semmoisella määrällä ei pystytä valmistamaan alkoholia kilpailukykyisesti. Eikä tämmöinen muka eksotiikka vakuuta. Kun ei se tuote poikkea muista tisleistä. Votkaa valmistavat monessa maassa, eikä Kiteeläiset voi omaansa erottaa muista. Maistuu samalta kuin muutkin votkat. Koskenkorvaan lisäävät sokeria, se tekee siitä hieman poikkeavan "dry votkasta"
Whisky on omansa laji. Konjakki rekisteröity. Bacardi rommi on erinomainen sarjassaan. Mitä on Kiteeläinen? Samanlaista tislattua alkoholia kuin muutkin sarjalaiset.
En ymmärä suomalaisten intoilua kartanoviineistä. Hyvin tehtyinä ne maistuvat suussani, mutta ei niillä ole mitään tekemistä viinin kanssa. Viini on rypälesokerin tuote. Mutta niin sanotut kotiviinit ovat itse asiassa kiljua. Siitä huolimatta, kuinka laadukkaita ovatkin. Niissä alkoholi tuotetaan teollisesta sokerista. Suomalaiset marjat eivät tuota tarpeksi hedelmäsokeria, että muodostaisi
vat alkoholia.
Väittävät kyllä tilhien humaltuvan pihlajanmarjoista ja tippuvan oksilta. En tiedä, en ole nähnyt. Kuka lie nähnyt? Ja puhuuko totta?
Kiteeläisillä on lupa valmistaa, kun ovat viralliset luvat saaneet. Mutta Kunnanisien sietää pitää näppinsä erossa. Rahat voivat mennä "Kiteen kaivoon", siksi epävarma yritys on.
Kotiviinin kauppaajia tutkaillessani tulee miettineeksi: miksi pyrkivät valheellisilla tuotteilla markkinoille? Likööreissä on rajattomat mahdollisuudet. Kirkkaan alkoholin lisäksi uuttavat mausteita. Kun joku keksii onnistuneen sekoituksen, sitä voi mainostaa vaikka taikajuomana. Eksotiikkaa löytyy monesta paikasta. Niinkin itsestään selvästä kuin pohjolan yöttömästä yöstä.
Tai karhun ja hirven laidunmaista.
lauantai 5. tammikuuta 2013
Vouhottavat eläkkeistä
Eläkeiästä keskustelua voi verrata vanhaan hokemaan: -Hyvvee päevee! -Kirvesvartta. En ymmärrä? Niin kauan kun muistan eläkeiäksi kertoivat 65 vuotta. Se oli minunkin eläkikäni. Alhaisempi eläkeikä oli keveämmistä töistä. Tarkoitan niitä verrattuna nuoruuteni aikaisiin ja muutamiin aikuisiän töihin. 65 vuotta on edelleenkin sopiva yleinen eläkeikä. Tarvittaessa poikkeuksia.
Jouduin tarttumaan mahdollisuuteen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen. Sen mahdollisuuden esittävät poistettavaksi. Ei pitäisi. Se sallii työskentelyn rajoittamattomasti. Siinä oli mahdollisuuteni. Varhensin sitä 40 kuukautta. Se pienensi eläkettäni 20 %. Siinäkin jouduin eriarvoiseksi. Myöhemmin muutetun säännön mukaisesti on vastaava pienennys 16 %. Aina minua sorsitaan!
Eläkkeeni alkoi vuoden alusta. Huhtikuussa täytin 62 vuotta. Laskeskelin hyödyn ja haitan. Katsoin tasoitukseen kuluvan sen verran aikaa, että en paljon häviä, ehkä kuolen ennen. Leikkaus jatkoi sinnittelyäni ja nyt menee tappion puolelle.
Eläkkeeni ei estänyt työn tekoa. Siksi se eläkemuoto pitäisi säilyttää. Entisen työni parissa pääsin keikkatyöhön. Semmoiseen puolivakinaiseen, en tehnyt aivan täyttä työaikaa, mutta tienasin riittävästi ja pärjäsin.
Alussa eläke oli 2900 markkaa kuukaudessa. Siitä meni pankkiinn 2500,- Eläke maksoi velkani. Ansaitsin vuosittain 40 000 - 70 000, - Taktikoin: veroa käskin pidättää 30 % . Maksoin kolmena vuotena jälkiveroa vuosittain 6000, - . Päänsärky siirtyi. (tietojen mukaan tämän päivän USA:ssa rikkaat maksavat veroa pienemmän prosentin mitä erkki silloin?!!)
Vielä täytettyäni 65 olin työssä sen vuoden syksyyn. Metalliverstaassa laiterakentajana. Ei aivan kevyttä työtä. En paljoa nuoremmille rivennyt. Pystyin täyteen tehoon hiukan lyhyemmällä päivällä. Seuraavaksi kevääksi vielä suunnittelin etsiväni jotain hanttihommaa vaatimattomalla palkalla. Täytin 66 ja sepelvaltimotauti pysäytti. Elämä ja eläke oli katkolla.
Jouduin tarttumaan mahdollisuuteen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen. Sen mahdollisuuden esittävät poistettavaksi. Ei pitäisi. Se sallii työskentelyn rajoittamattomasti. Siinä oli mahdollisuuteni. Varhensin sitä 40 kuukautta. Se pienensi eläkettäni 20 %. Siinäkin jouduin eriarvoiseksi. Myöhemmin muutetun säännön mukaisesti on vastaava pienennys 16 %. Aina minua sorsitaan!
Eläkkeeni alkoi vuoden alusta. Huhtikuussa täytin 62 vuotta. Laskeskelin hyödyn ja haitan. Katsoin tasoitukseen kuluvan sen verran aikaa, että en paljon häviä, ehkä kuolen ennen. Leikkaus jatkoi sinnittelyäni ja nyt menee tappion puolelle.
Eläkkeeni ei estänyt työn tekoa. Siksi se eläkemuoto pitäisi säilyttää. Entisen työni parissa pääsin keikkatyöhön. Semmoiseen puolivakinaiseen, en tehnyt aivan täyttä työaikaa, mutta tienasin riittävästi ja pärjäsin.
Alussa eläke oli 2900 markkaa kuukaudessa. Siitä meni pankkiinn 2500,- Eläke maksoi velkani. Ansaitsin vuosittain 40 000 - 70 000, - Taktikoin: veroa käskin pidättää 30 % . Maksoin kolmena vuotena jälkiveroa vuosittain 6000, - . Päänsärky siirtyi. (tietojen mukaan tämän päivän USA:ssa rikkaat maksavat veroa pienemmän prosentin mitä erkki silloin?!!)
Vielä täytettyäni 65 olin työssä sen vuoden syksyyn. Metalliverstaassa laiterakentajana. Ei aivan kevyttä työtä. En paljoa nuoremmille rivennyt. Pystyin täyteen tehoon hiukan lyhyemmällä päivällä. Seuraavaksi kevääksi vielä suunnittelin etsiväni jotain hanttihommaa vaatimattomalla palkalla. Täytin 66 ja sepelvaltimotauti pysäytti. Elämä ja eläke oli katkolla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)