Turhuuden markkinat

Katsoin "kuningaskisan".  Jyrkänteillä ponnistelun ja automatkan jälkeen olin sopivasti "tyhjä". Saatoin istua brandyn ja telkkarin seurassa.
Mukamas kilpailu oli ohjattu näytelmä. Kuningas oli jo valittu aikoja sitten.  Paras todiste siitä oli ruhtinasparin yhteisesiintyminen, joka oli mukamas "kaksintaistelun osa".  Loppuun asti hiottu esitys. ei onnistu "tuosta vaan".  Harjoiteltu huolella.
Leif Lindemania "juoksutettiin".   Tiesi koko ajan lopputuloksen.  Itsekin erehdyin pienen hetken seuraamaan kuin tosi kilpailua. Pienen särön ohjaukseen teki yleisöäänestyksen "virhe", kun äänestivät "Tarja Turusen Siskon" jatkoon ja jättivät herkän tulkitsijan ulos.  Porukka, joka vaivautuu äänestämään, ei miellä herkkää laulua tangoksi.  "Yksniitistä" porukkaa. Bablo oli pelkkä kuriositeetti ja semmoisena valittu joukon jatkoksi.  Yksi näytelmän pellejä.
Naispuolinen juontaja, joka vakioesiintymisessään nojautuu faktoihin ja ajankohtaisuuksiin, erehtyi lipsauttamaan Jussille: "Sinä esiinnyt vielä kaksi kertaa", ihmettelin sanomistaan: ---mistä tiedät?
Keskustelut "kisalijoiden" kanssa olivat opeteltuja repliikkejä. 

Jatkoon päässeet neljä olivat "kahden kerroksen väkeä".  Katsojista ne, jotka tässä vaiheessa eivät kupletin juonta tajunneet, tulivat uunotetuksi halvalla.
Silmiin pistävä järjestely.  Kaksi kunkkua ja kaksi narria. Turunen puettu pelleksi henkselihousuihin ja rengin paitaan.  Jussilla pohjalainen perinneasu.  Entä "kunkut"?
"Leiffi" sliipattu valkoiseen smokkitakkiin ja "kunkku" huoliteltuun pukusööttiin.  "---haa mikä eroitus!"

"Kunkulla" on painoarvoa markkinoilla.  Suomalaisen heteromiehen ihannekuva. (ei mikään "varjokuva").   Ellei sitten ole homo?  Siihen seikkaan en kiinnittänyt huomiota, enkä muista mainintaa perhesuhteistaan.  Kuuntelin kuulokkeilla, mutta aivoni ajoittain "lepäsivät".

Ennen esiintymistä poseeraukset, veikistelyt ja keikistelyt onnistuvat harvoin asiallisilta suomalaisilta. Surkeaa teeskentelyä, johon suostuivat kai pakon sanelemina.

Uhrasin tähän turhan paljon sanoja, mutta eivät ne paljon maksa.

Turhuuden markkinat

En muista koska viimeksi katsoin missikisoja. Silloin katsoin kun Spede seisotti kanditaateja 28 asteen pakkasessa lumisella alustalla. Joku yleisönosastossa paheksui Speden harjoittamaa rääkkäystä.
Uskoin minäkin puoliksi, kun televisiossa näin.  Tänä päivänä osaisin tehdä saman jekun kromalla. Nykyään pystyvät tekemään mitä tahansa ja hölmöt saattavat uskoa.

Turhuuden markkinat kukoistavat täälläkin. Karnevaaleilla esiintyy elähtäneitä tähtiä. "Paperitähtiä" kuten Juice sanoo.  Frederik ja Viktor klimenko???!!! Voi pyhä mansikka!!  Eikö hullumpaa keksitty???

Turhuuden markkinat huipentuvat Seinäjoella.  Katsoin vasiten kuningatarkisaa. Alusta loppuun. Kuka ohjasi näytelmää?
Välillä tuli mieleen tenavatähtikilpailut.  "Tenavat" keikistelivät ja väänsivät tekohymyjä.  Orkesterin pauhu peitti vaatimattomat laulajien äänivarat.  Epäsymmetristen korvieni takia kuuntelin koko ajan kuulokkeilla.  Epämusikaalisena en pysty musiikin antia arvioimaan.  Mutta oleellinen hukkuu pauhuun ja dingeldangeliin.  Asiallinen tangoesityskin peitettiin savuverhoon.  Eikä kanditaattien persoona kantanut, karisma peittyi tekohymyyn ja teeskentelyyn, jos karismaa yleensä oli?
Mikä kuningatarehdokkailta puuttui? 
Tuli mieleen Ritva Oksanen!  Mikä esiintyjä!  Ja mikä ääni! Vieläkin kuulen selvästi äänensä: "...mikä lento..."   "...hän lupasi viedä minut tunturiin..." Todellinen kuningatar.

Jotenkin hakusessa koko kuninkaallinen meininki. Kuningas tai kuningatar pitäisi olla ylivertainen. "Primus inter pares". Useimmat kanditaateista ovat noviiseja.  Tähtiin kurkottavia.  Kuninkaalliset ovat "pihtisynnytettyjä".  Markkinavoimien pelinappuloita.  Kansa taputtaa, eikä kukaan huomaa keisarin puuttuvia vaatteita.

Kalusteen matkat

Radan tuolla puolen huonekaluliikkeen ikkunassa tarjoavat syöttötuolia. Yksinkertainen suoraviivainen, sanoisinko, pelkistetty kaluste.
Se aktivoi ajatukseni.  Ostin Jounille syöttötuolin. Semmoinen muistikuva on, että että jollain työkeikalla Etelä-Suomessa olin.  Siltä reissulta toin sen.  Se oli tyylikäs. Taiden tehty puun värinen esine.  Lisäkoristeena joitain puisia pompuloita. Kuljetusta helpotti saranat, joista se taittui kaksinkerroin.

Jouni oli siksi vilkas, ettei kauan semmoista tarvinnut. Lapsenlapsia tuli solkenaan.  Tuli Isra.  Leena-täti vei tuolin Isralle Ruotsiin.  Jotenkin kutkutti mieltäni kuvitellessani Leenaa rahtaamassa mustaa jätesäkkiä lentokoneeseen.  Säkissä oli Isralle vietävä tuoli.  Mitä lie tulli??

Tuolia tarvittiin Suomessa.  Matkaillessani toin sen lahden tälle puolen.  Sovittelin sen "kajakin" takaluukusta sisään.  Tullimies katsoi:  --- Työkalupakki?  Sanoin sen olevan minun. Syöttötuolista ei piitannut, romautti vain pakkia kuullakseen sen rominan.

Lukuisista lapsenlapsistani saattoi vielä joku päästä ruokailemaan vaiherikkaan elämän kokeneessa syöttötuolissa.

Tosi kierrätystä!

"Makunautinto"

Tervarannan tuvan ikkunalaudalla oli värikkäitä riekaleita.  Kuulemma appelsiinin kuoria.  Väinö syönyt appelsiinin.  Sanoivat appelsiineja hyviksi.  Aika oli ennen talvisotaa.  Sotien aikaan ei semmoisia herkkuja nähty.

Vuosien kuluttua myllyreissulla näin Säviän Osuuskaupassa etelän hedelmiä ensi kertaa.  Mieleeni tuli appelsiinin kuoret Tervarannan ikkunalla. Ostin yhden pyöreän hedelmän. Näytti hyvältä. Menin sivuun. Pienen metsikön reunaan.  Revin sormillani kuorta auki.
Haukkasin ahnaasti.  Sylkäisin?  Heitin "appelsiinin" metsikköön. Nolona läksin kälppimään.
Grape!

Nuorennusleikkaus

Rossi ylemmästä kerroksesta totesi:
--- Oot nuorentanna autoos.
--- Joo, yheksän vuotta.

Varaosaliikkeen edustan lanssilla myytäviä autoja katselin ohikulkiessani.  En aikonut ostaa, mutta halusin pysyä ajan hermolla hinnoista.
Hopean väristä Toyota avensista himoitsin.  Maksoi 4700 €.  Jätin sikseen. Läheltä piti.  Entisellä Toyotallani aioin ajaa pitkään.

Sattui olemaan Toyota Avensis farmarimalli. Hinta 3400 €.  Vuosimallia -98.  Viime vuosituhannelta. Näytti hyvältä.
Entinen Corollani vm -89 oli katsastettu ja kunnostettu paikat, jotka sitä kaipasivat.  Käynti moitteeton ja ulkonäkö siisti. Mutta söi öljyä rohmuamalla. Öljykanisteri välttämätön meninpä minne tahansa.  Timo kysyi: --- Paljonko tuhannella?  En räknännyt, mutta paljon.  Kaupastahan sitä saa. Pari kesää aiemmin kuului rääkynää. Vetoakselin laakeri uusiksi.
Jälleen kuului hetken kirskuntaa. Pientä kurnutusta jatkuvasti.  Vaihdatin voimansiirtoon öljyt.  Varmistaakseni.

Vanhuus tulee.  Entisessä Toyotassani istuin kovin alhaalla.  Matkan ajettuani tuntui vaivalloiselta nousta istuimesta.  Matalalla istuja häikäistyy pahemmin.  Jäppilän sorateillä kulunut tuulilasi säkenöi tähtien lailla.
Katselin turkoosinsinistä Avensista.  Muistin vanhan suomalaisen elokuvan.  Elokuvassa mökin miestä esittävä Aku Korhonen osti bankroottiin menneen kartanonherran pakkohuutokaupasta kartanonherran henkilökohtaisen kiikkustuolin, jalopuisen ja nahkaverhoillun.  Perusteli hankintaa:
--- Kaiketi minullekin tämän verran maallista hekumaa sallitaan.
Niinpä! Miksen viimeisillä vuosillani istuisi autossani mukavammin? Edes pienen hetken!
Maksoin liikaa.  Pyysin entisestä 500 €.  Pelkäsin ettei se enää kelpaa ollenkaan.  Rahaakin meni 2900 €.
Iso ero autoissa. Todella!  Arveluttaa.  Autossa on tarpeettomasti toimintoja. Elektroniikkaa valtavasti.  Se kun alkaa reistailemaan, voi tulla painajainen.  Ei auta itku...

Ystävällinen trokari kantoi talvirenkaat vinttiin neljänteen kerrokseen ja entiset alas. Entiset talvirenkaat jaksoin juuri ja juuri kantaa yksitellen, mutta Avensisin isommat tuskin kulkevat minulta vaivattomasti.

Katselin kateellisena ylpeilijöitä.  Nousevat autostaan, kävelevät hyvän matkaa, nostavat kätensä huomiota herättävän laajassa kaaressa ja napsauttavat lukituksen. Että huomaavat.  En matki.  Täytyy opetella sulkemaan pienellä liikkeellä heti lumpsautettuani oven kiinni.

Meikäläisestä tuntuu kummalta, kun peilitkin kääntyilevät namikoista!  Miksiköhän radio on vanhanaikainen?  Kasettisoittimella.  Enkä löydä mieleistä asemaa! Tumpelo!  Entisessä oli parempi radio CD-soittimella.  Ilman radiotakin pystyy ajamaan. 

"Rahat eivät riitä, jumalauta!"

Päivän kasvo: Raimo Sailas.  Sailaksen listat muistetaan. Niitä kirottiin kansan kuristajina.  Yrjö Kallinen sanoo vuosia sitten: -- Me elämme unessa. Ei Kallinen kaikkitietävä ole, mutta viisautta sanoihinsa sisältyy.  Nuoren väen soisi tutustuvan hänen teksteihinsä, mutta eihän semmoinen kiinnosta.  Kinnostaa sättääminen, bilettäminen ja velttoilu.  Mitäpä huomisesta? 
 Unelmahöttöä tarjosi Jutta Urpilainen.  Uneksiminen näyttää varsinaiselta tehtävältä sateenkaarihallituksella.

Runoilija Kalevi Sorsa tajusi liian vähän talousasioista.  Muistan sanansa viimeisessä haastattelussa vähän ennen kuolemaansa: --- Minä uskoin, että kun vain kerätään veroja tarpeeksi, niin kaikki järjestyy.
Sorsan ja Holkerin hallituksen johdolla rasvattiin Suomen valtiontalouden alamäki.  Sanon tämän vanhana sosialidemokraattina.

Paavo Lipposen aikaan kinastelivat valtion taloutta tasapainottavista miljardeista. "Kaksi vai neljä?"  Kukaan ei erkiltä kysynyt, mutta olin sitä mieltä, ettei neljäkään riittä alkuunkaan.  Paavo Lipponen pitäytyi pieneen miljardimäärään, sanoi kasvun kattavan kuusi miljardia.  Mikä kasvu kattoi?

Jospa joku väitteliksi tohtoriksi aiheesta, montako kertaa vuoden aikana julkisuudessa esiintyi sana: kasvu?

Jyrkiboy ei pitkään aikaan hokenut mielisanaansa: "fantastista!"  Lipponen himoitsi EU-virkaa.  Uutisilmastossa väikkyy hiljainen väre ja hyrinä edusmiestemme halusta lihapatojen äärelle. Onneksi Suomi pienenä tekijänä ei voi pilata monta edustajaansa huippuviroilla.

Taas värväävät yhden kerjäläisen EU:hun.  Jälkiviisaana huvittaa, kun muistan miten paljon Suomen piti kehittää sitä ja kehittää tätä. 
Entä sitten?  Rehn, Stub, Katainen, Urpilainen ja muut pätevät EU:laiset eivät elä niin vanhaksi, että "sosialismin raunioille" muodostuneet valtiot kehittyisivät sille tasolle, missä Suomi oli ennen hakemistaan.  Onneksi Olli Rehn säästyi Turkin jäsenyydeltä. 
Viro poikkeaa muista. Heillä on näkemystä ja sitä myötä mahdollisuuksia. Ja pohjoismaiden esimerkki, joka pikku hiljaa heikkenee, valitettavasti.

Tuli äsken semmoinenkin esille, että Euroopan ulkopuolelle vienti vetää, mutta toivotaan sen lähtevän vetämään myös Eurooppaan.
Sille tosiasialle ei voi mitään, että Eurooppa taantuu.  Eurooppa rikastui maailmaa ryöstämällä ja vaurautta säilyy.  Pröystäily jatkuu toistaiseksi.  "Ensimmäisessä luokassa helvettiin".

Sorsa halusi kerätä veroja yhä enemmän.  Nyt kuulostaa siltä kuin haluaisivat lakata kokonaan keräämästä veroja.  ("valtion maksettaviksi")

Voi on aina voita

Nykyisten lakien laatijoiden typeryys näkyy tuossakin voijutussa. Luulisi tärkeämpiäkin tehtäviä löytyvän??!!
Satuin avaamaan toosan juuri ruotsinkielisen ohjelman lopulla.  Siinä vatvoivat voitaikinaa.  Lain mukaan saa voitaikinaa sanoa voitaikinaksi, vaikka siinä ei ole ollenkaan voita?   Sen  valmistuksessa käytetään margariinia!!
Mutta voimariinia ei saa sanoa voimariiniksi, kun siinä ei ole lain mukaista määrää voita!!!  Tuoteselostuksen mukaan siinä on 52% maitorasvaa ja 23% rypsiöljyä.  Voi että!
"Hämmästyttävän vähällä järjellä maailmaa hallitaan".
Eurooppaakin.