Mitäköhän varten tuossa lauseessa on sana; setsuuria? Joka tapauksessa omat jalkani haparoivat.
Pahimmillaan ollessa teki tenän jo alle kilometrin. Tilanne parin vuoden takaa. Palautunut jonkin verran. Nyt loppukesästä pääsin jo kolmisen kilometriä. Varoin yrittämästä enempää.
Tänään ei aamulla tuntunut pahalta. Kymmenen korvilla läksin. Tuntui, ettei ainakaan kolmen kilometrin aikana sippaa.
Tein "lisäsilmukan". Käännyin Rautalammintieltä Tervalaan. Sairaalan taitse rautatien alikäytävän kautta Päivölän rantaan. Rautalammintien yli Pihlajakatua kotiin. Eikä tullut ylenpalttista väsymystä.
Mikä vamman aiheutti? En tiedä, eikä tiennyt lääkäri. Nuorehko mieslääkäri tutki rumentunutta säärtäni. Sanoi taudin nimenkin. Sitä ei minun tarvitse muistaa. Lohdutti asiantuntevasti:
--- Parannuskeinoa ei ole.
Sanoi voiteen: Hirudoid forte. Olin huomannut hyödylliseksi heittää jalat seinälle. Arvelin, etten tiedä kuinka kauan kerralla tai montako kertaa päivässä? Lääkärin ohje:
--- Lenkiltä tultua noin 15 minuuttia.
Sitä ihmettelin jälkeenpäin, kun ei maininnut tukisukkia? Olinhan tietoinen joidenkin semmoisia käyttäneen. Tutkailin netistä. Niitä on nailonisia ja muunkin laisia. Nailonisiin tunsin vastenmielisyyttä. Onnistuin tilaamaan Yliopiston Apteekista.
Tuotemerkki Mabs. Ilmava tukisukka. Täydellinen töissä. Ruotsalainen.
39% Prolene, 36% Cotton, 18% Elastane, 7% Polyamide . Sääreni mitat käy yksiin kengän numeroon 40-42. Large. MEDICAL COMPRESSION CLAS 1 15-21 mmhg .
En ole "setä pitkäsääri". Vaikuttavat aavistuksen verran turhan pitkiltä. Tarvitsin opettelua.
***
Tähän asti kirjailin eilen. Tänä aamuna puuron jälkeen läksin taapertamaan. Varovaisen alun jälkeen pyrki askel nopeutumaan. Vanhasta tottumuksesta. En kuitenkaan astellut tarmokkaasti. Varottelin itseäni. Kuitenkin saman lenkin kuin eilen kuljin hiukan nopeammin. Kohentuuko vielä?
Mistä alkoi? Mielikuvitus hakee helposti syitä. Usein harhaantuu.
Kolme vuotta taapäin keräsin sieniä. Vuorokautta myöhemmin uimahallissa pukeutuessani havaitsin roskan. Mitenkäs se ei lähtenyt suihkussakaan? Aioin nypätä sen, mutta se olikin kiinni! Punkki oli vuorokauden vasemman kivekseni kupeessa. Puristunut reittä vasten littanaksi.
Seuraavana keväänä lumien sulettua toppasi lenkillä menon tykkänään. Enkä kulkenut kuin pari kilometriä. Sääret tuntuivat käyttökelvottomilta. Tähän asti on ollut kompurointia. Kesän jälkeen tuli lumet. Syystalvi. Lenkkeilin tapani mukaan Metsolan lenkin. Jalat "kuolivat" koulujen luona. Olin kaatumaisillani, mutta viimeisillä voimillani yritin kiirehtiä. Hätäisesti pääsin ottamaan kaksin käsin auton lämmitystolpasta. Sain levätä.
Punkkiko? Luin kaiken mitä kirjoitettua löysin. Ei sopinut oire mihinkään. Punkki oli huomaamaton koko vuorokauden. Punkin irroitettuani tarkistin "rotkon". Normaalin kudoksen väri. Mielessäni kyti ajatus: Toiko punkki jotain ötökkää, josta ei ole tietoa? Kait oli turhaa huolestumista? Siitä en muistanut lääkärille kertoa. Eikä se punkki ollut tallella, kun hakivat punkkilöytöjä. Se siitä.
En sairasta olemattomia. Niinpä en huomannut säärien turvotusta, kuin vasta parin vuoden kuluttua.
Sääri ei näyttänyt paksulta, kun lihakset vähentyvät. Varsinkin pohjelihas menettänyt runsaasti.
Sairauskertomuksessa v 1998 on mitat: Pituus 174, paino 73 . Nyt paino on 65 . Lyhentynytkin.
Mahtavatko ottaa enää talvelle?
Lääkärin mukaan: "parannuskeinoa ei ole". Siitä huolimatta hoidan parhaan kykyni mukaan saamieni vihjeiden ja kokemukseni mukaisesti.
tiistai 10. lokakuuta 2017
lauantai 7. lokakuuta 2017
Erkin ravinto-oppia
Kaupalta tultuani istahdin. Avasin töllöttimen. Kaasin tilkan brandya lasiin. Brandyssäkin pitää sama sääntö, kuin muissakin suuhun pantavissa: Ei ole haitaksi, kun ei syö (juo) liikaa. Englantilaisessa dokumentissa käsittelivät rasvaa. Koko ohjelmassa oli vain yksi lause: "Ei rasva lihota, kun ei syö liikaa." Se lause ei herättänyt juontajassa kiinnostusta. Antoivat kuitenkin sen sekunnin jäädä ohjelmaan?
Suomalaisista "professoreista" ei yksikään, ei Puska, eikä Kiminkinen lausunut tuota lausetta. Ei ainakaan niin, että se olisi korviini, tai silmiini osunut.
Ikivanhaan päähäni iskostui käsitys: Ravintoterapeutit ovat huuhaa porukkaa! Eräänlaisia apostoleja jotka julistavat uskonsanomaa. Hanna-Kaisa Heikkinen oivalsi väylän vihreälle oksalle. Ryhtyi julistamaan kiertävänä saarnaajana oikeaa syömisen oppia. Esityksensä ei sisältänyt mitään uutta, eikä tietenkään mitään omaa tutkimustulostaan. Ei hänellä sellaista ole.
Kerroin ylipainoiselle kumppanilleni käyneeni kuuntelemassa kyseistä gurua. Keskustelu:
--- Minäkin olisin halunnut.
--- Sinä et siitä olisi paljon kostunut.
--- Olisin nähnyt Hanna-Kaisa Heikkisen.
--- Mitä näkemistä siinä nyt on?
--- On ollut televisiossa. !!!!!?????
Siinä tilaisuudessa istui edessäni neljä mammeroista. Hyvin syöneen näköisiä. Hykertelivät ja naureskelivat ihastuneina. Ihailivat Suurta Staraa.
Siihen suoneen iski "ravintoterapeutti". Luulen, että sekin luento meni ilman "läskin palamista" noilta mammeroisilta.
On henkilökohtaista kosketusta pastori Antti J Rantamaahan. Vihkialttarilla, sekä asiakaspalvelussa autokorjaamossa. Arvioni: Melkoinen vouhka! Pääsi eduskuntaan hurskaiden mummojen äänillä. Samalaisella pupun puhumisella pääsi Heikkinen. Niin kuin useimmat siihen palatsiin päässeet. Jälki on tänään sen mukaista.
Käppäillessäni KYS:in käytävillä tarttui hyppysiini ohut vihkonen, joka väitti: "Sianlihassa on 60% hyviä rasvoja." Ihanko totta?
Kun Heikkinen ripusti taulunsa, kiinnostuin. Ikänäköni oli siihen aikaan huonoimmillaan. Keskityin. Sain vaivoin selville, että siinä oli eri aineille sarakkeina alue, jossa hyvää näytettiin valkoisena ja huono punaisena osana.
Taulu vahvisti lukemani. Taulussa oli sianlihan kohdalla pitempi osuus valkoista. Ei taktikoiva Heikkinen sitä huomioinut.
"Lukeminen kannattaa aina." Sanoi Jörn Donner.
Kuinkas sattuikaan? Televisiossa käsittelivät juurin tätä aihetta. Amerikkalainen dokumentti kertoi miten ihmisiä huijattiin rasvahysterialla. Karmein esimerkki: Mainos kehui keksejä, joita voi syödä koko pussillisen, niissä ei ole rasvaa! Sokeria kuitenkin runsaasti!
Maitohysterian alettua polemisoin maidon rasvan poistoa. Joku kouluikäisistä tyttäristäni sanoi: Siitä poistetaan vain rasva. En käynyt kinaamaan. Olin vahvasti sitä mieltä, että lähtee muutakin. Kirnupiimä oli suosikkijuomani, kun kerma lähetettiin meijeriin.
Radion ohjelmassa nainen tuomitsi maidon tappavana myrkkynä. Jokainen kuolee, joipa maitoa tai ei.
Esitelmä oli aamupäivällä. Toinen esitelmä iltapäivällä. Siinäkin nainen esitelmöi, nyt vitamiineista. Tuli selväksi miten hyödyllisiä ja tarpeellisia vitamiinit ovat. Esitelmän loppulause:
"Ne ovat rasvaliukoisia ja niitä on erityisen runsaasti maidon rasvassa!
Tähän paikkaan sopii huomio teeveestä:
Varsinainen humbuukiukko ravintoterapeutti möläytti:
"Maitoon lisätään D vitamiinia siksi, kun sitä ei maidossa luonnostaan ole". !!!!! ????
Mitä uskoa? Minä ainakin uskon henkilöä joka sanoi totuuden maidon vitamiineista! Seikan ymmärsin jo kauan sitten.
Ravintoterapeuteille annan pitkät.
Uskallan sanoa kenelle tahansa: En syö margariinia. Käytän voimariinia. Rypsiöljy ja voin vitamiinit.
Margariinin inhoni perustan enemmän teknilliseen päätelmääni:
Margariini on teollinen tuote. Sitä paistetaan ja keitetään, värjätään ja turjataan. Markkinavoima käyttää härskisti hyväkseen tyhmille opetettua uskomusta.
Oma Periaatteeni: Mitä vähemmän värkättyä, sen parempi. Amerikkalaisessa dokumentissa
Tämä käsitys vahvistettiin moneen kertaan.
Miksi harva kertoo totuuden? Niin, ehkä siksi, ettei tiedä? Tai haluaa johtaa harhaan. Saattaa hyötyä siitä.
Best-Sellerissään Hitler sanoo: "Jos valehtelet vähän, sinua epäillään. Kun valehtelet tarpeeksi paljon, ajattelevat: "Ei noin paljon voi valehdella!"
Ärsyttää Kiminkisen hokema: "Kuusi kourallista heiniä joka päivä." Ikivanha ei usko, että "kimittäjäkään" itse märehtii niin paljon?
Ensin opettivat monipuolisen ruuan hyötyyn. Tuon allekirjoitan. Mutta pian tuomitsevat yhä uuden ja uuden ruoka-aineen varalliseksi. Sitä aina kummeksuin.
En syö kuutta kourallista heiniä! Mitä sitten?
Blogissani kerroin "ylisuuresta" lihapalasta. 1,650 g. Siitä hernekeittoa. Luisempi puoli hernekeittoon. Kärvensin lihat pannulla, rasva irtosi. Liotettujen herneiden joukkoon panin lihat ja luun. Ehkä puoli kiloa porkkanoita. Suuren sipulin. Suolaa, pippuria, nokkosta. 3,5 litraa. Siitä tuli viisi annosta. Anos riittää päivän ruuaksi. Lisäksi vain aamupuuro ja voileipä kahvin kanssa iltapäivällä. Maha ei isosti pullistele. Kun kuolen, se on sitä aikaa.
Tänään otin sen lihaisemman ja läskisemmän puoliskon. Lipsautin läskiosan erilleen. Läskin kärvensin saadakseni rasvasta makua. Lihaa en kärventänyt. Kärventäminen ei edistä terveyttä, mutta makua kyllä. Valinta. Joskus ostin Tokmannilta kiinalaisen valurautaisen emalipadan. Yli kolmen litran. Porkkanoita noin puoli kiloa. Kaalin kerästä lohkaisin osan, pilkoin pataan. Arvelin vielä myöhemmin lisääväni. Lohkoin neljä kookasta perunaa. Lihat. Iso sipuli ja vähän pienempi sipuli.
Pata tulikin niin täyteen, ettei arvioimani kaalin lisäys mahtunut. Huomasin unohtaneeni nokkosen.
Ripottelin sitä päälle. Vajaasta kermapullosta tiputin loput. Kärvennyspannuuni kaasin kuuma vettä. Se kiehahti lämmöstään ja kaasin veden ja sen mukana irronneen rasvan kaiken päälle.
Söisitkö sinä?
Söin hyvällä halulla. Pyrin syömään tomaatin joka aterialla. Ja vähän puolukkahilloa.
Pitää vilkaista, montako annosta on kaapissa? Ei yhtään! Pata olikin vielä uunissa. Siitä tuli neljä annosta. En tietenkään syö aina viitenä päivänä samaa. Laitan uutta ja pakasteessa on samaan aikaan useampaa.
Mitä patani sisälsi? En varmasti ala tihvailemaan. Kuitenkin lihan osuus suunnilleen 120 g päivää kohti. Kirjoitan lihasta ja läskistä. Voi erehtyä päivittelemään paljoutta. Totuus on suunnilleen tuossa. En muuta tapojani, kun näinkin vanhaksi elin.
Suomalaisista "professoreista" ei yksikään, ei Puska, eikä Kiminkinen lausunut tuota lausetta. Ei ainakaan niin, että se olisi korviini, tai silmiini osunut.
Ikivanhaan päähäni iskostui käsitys: Ravintoterapeutit ovat huuhaa porukkaa! Eräänlaisia apostoleja jotka julistavat uskonsanomaa. Hanna-Kaisa Heikkinen oivalsi väylän vihreälle oksalle. Ryhtyi julistamaan kiertävänä saarnaajana oikeaa syömisen oppia. Esityksensä ei sisältänyt mitään uutta, eikä tietenkään mitään omaa tutkimustulostaan. Ei hänellä sellaista ole.
Kerroin ylipainoiselle kumppanilleni käyneeni kuuntelemassa kyseistä gurua. Keskustelu:
--- Minäkin olisin halunnut.
--- Sinä et siitä olisi paljon kostunut.
--- Olisin nähnyt Hanna-Kaisa Heikkisen.
--- Mitä näkemistä siinä nyt on?
--- On ollut televisiossa. !!!!!?????
Siinä tilaisuudessa istui edessäni neljä mammeroista. Hyvin syöneen näköisiä. Hykertelivät ja naureskelivat ihastuneina. Ihailivat Suurta Staraa.
Siihen suoneen iski "ravintoterapeutti". Luulen, että sekin luento meni ilman "läskin palamista" noilta mammeroisilta.
On henkilökohtaista kosketusta pastori Antti J Rantamaahan. Vihkialttarilla, sekä asiakaspalvelussa autokorjaamossa. Arvioni: Melkoinen vouhka! Pääsi eduskuntaan hurskaiden mummojen äänillä. Samalaisella pupun puhumisella pääsi Heikkinen. Niin kuin useimmat siihen palatsiin päässeet. Jälki on tänään sen mukaista.
Käppäillessäni KYS:in käytävillä tarttui hyppysiini ohut vihkonen, joka väitti: "Sianlihassa on 60% hyviä rasvoja." Ihanko totta?
Kun Heikkinen ripusti taulunsa, kiinnostuin. Ikänäköni oli siihen aikaan huonoimmillaan. Keskityin. Sain vaivoin selville, että siinä oli eri aineille sarakkeina alue, jossa hyvää näytettiin valkoisena ja huono punaisena osana.
Taulu vahvisti lukemani. Taulussa oli sianlihan kohdalla pitempi osuus valkoista. Ei taktikoiva Heikkinen sitä huomioinut.
"Lukeminen kannattaa aina." Sanoi Jörn Donner.
Kuinkas sattuikaan? Televisiossa käsittelivät juurin tätä aihetta. Amerikkalainen dokumentti kertoi miten ihmisiä huijattiin rasvahysterialla. Karmein esimerkki: Mainos kehui keksejä, joita voi syödä koko pussillisen, niissä ei ole rasvaa! Sokeria kuitenkin runsaasti!
Maitohysterian alettua polemisoin maidon rasvan poistoa. Joku kouluikäisistä tyttäristäni sanoi: Siitä poistetaan vain rasva. En käynyt kinaamaan. Olin vahvasti sitä mieltä, että lähtee muutakin. Kirnupiimä oli suosikkijuomani, kun kerma lähetettiin meijeriin.
Radion ohjelmassa nainen tuomitsi maidon tappavana myrkkynä. Jokainen kuolee, joipa maitoa tai ei.
Esitelmä oli aamupäivällä. Toinen esitelmä iltapäivällä. Siinäkin nainen esitelmöi, nyt vitamiineista. Tuli selväksi miten hyödyllisiä ja tarpeellisia vitamiinit ovat. Esitelmän loppulause:
"Ne ovat rasvaliukoisia ja niitä on erityisen runsaasti maidon rasvassa!
Tähän paikkaan sopii huomio teeveestä:
Varsinainen humbuukiukko ravintoterapeutti möläytti:
"Maitoon lisätään D vitamiinia siksi, kun sitä ei maidossa luonnostaan ole". !!!!! ????
Mitä uskoa? Minä ainakin uskon henkilöä joka sanoi totuuden maidon vitamiineista! Seikan ymmärsin jo kauan sitten.
Ravintoterapeuteille annan pitkät.
Uskallan sanoa kenelle tahansa: En syö margariinia. Käytän voimariinia. Rypsiöljy ja voin vitamiinit.
Margariinin inhoni perustan enemmän teknilliseen päätelmääni:
Margariini on teollinen tuote. Sitä paistetaan ja keitetään, värjätään ja turjataan. Markkinavoima käyttää härskisti hyväkseen tyhmille opetettua uskomusta.
Oma Periaatteeni: Mitä vähemmän värkättyä, sen parempi. Amerikkalaisessa dokumentissa
Tämä käsitys vahvistettiin moneen kertaan.
Miksi harva kertoo totuuden? Niin, ehkä siksi, ettei tiedä? Tai haluaa johtaa harhaan. Saattaa hyötyä siitä.
Best-Sellerissään Hitler sanoo: "Jos valehtelet vähän, sinua epäillään. Kun valehtelet tarpeeksi paljon, ajattelevat: "Ei noin paljon voi valehdella!"
Ärsyttää Kiminkisen hokema: "Kuusi kourallista heiniä joka päivä." Ikivanha ei usko, että "kimittäjäkään" itse märehtii niin paljon?
Ensin opettivat monipuolisen ruuan hyötyyn. Tuon allekirjoitan. Mutta pian tuomitsevat yhä uuden ja uuden ruoka-aineen varalliseksi. Sitä aina kummeksuin.
En syö kuutta kourallista heiniä! Mitä sitten?
Blogissani kerroin "ylisuuresta" lihapalasta. 1,650 g. Siitä hernekeittoa. Luisempi puoli hernekeittoon. Kärvensin lihat pannulla, rasva irtosi. Liotettujen herneiden joukkoon panin lihat ja luun. Ehkä puoli kiloa porkkanoita. Suuren sipulin. Suolaa, pippuria, nokkosta. 3,5 litraa. Siitä tuli viisi annosta. Anos riittää päivän ruuaksi. Lisäksi vain aamupuuro ja voileipä kahvin kanssa iltapäivällä. Maha ei isosti pullistele. Kun kuolen, se on sitä aikaa.
Tänään otin sen lihaisemman ja läskisemmän puoliskon. Lipsautin läskiosan erilleen. Läskin kärvensin saadakseni rasvasta makua. Lihaa en kärventänyt. Kärventäminen ei edistä terveyttä, mutta makua kyllä. Valinta. Joskus ostin Tokmannilta kiinalaisen valurautaisen emalipadan. Yli kolmen litran. Porkkanoita noin puoli kiloa. Kaalin kerästä lohkaisin osan, pilkoin pataan. Arvelin vielä myöhemmin lisääväni. Lohkoin neljä kookasta perunaa. Lihat. Iso sipuli ja vähän pienempi sipuli.
Pata tulikin niin täyteen, ettei arvioimani kaalin lisäys mahtunut. Huomasin unohtaneeni nokkosen.
Ripottelin sitä päälle. Vajaasta kermapullosta tiputin loput. Kärvennyspannuuni kaasin kuuma vettä. Se kiehahti lämmöstään ja kaasin veden ja sen mukana irronneen rasvan kaiken päälle.
Söisitkö sinä?
Söin hyvällä halulla. Pyrin syömään tomaatin joka aterialla. Ja vähän puolukkahilloa.
Pitää vilkaista, montako annosta on kaapissa? Ei yhtään! Pata olikin vielä uunissa. Siitä tuli neljä annosta. En tietenkään syö aina viitenä päivänä samaa. Laitan uutta ja pakasteessa on samaan aikaan useampaa.
Mitä patani sisälsi? En varmasti ala tihvailemaan. Kuitenkin lihan osuus suunnilleen 120 g päivää kohti. Kirjoitan lihasta ja läskistä. Voi erehtyä päivittelemään paljoutta. Totuus on suunnilleen tuossa. En muuta tapojani, kun näinkin vanhaksi elin.
keskiviikko 4. lokakuuta 2017
"Norjalainen villapaita"
Hiukan kiusasi mieltäni ainainen ratkutus: "Suomen hiihtäjät, Suomen hiihtäjät, hi-hi-hi!"
Ei suomalaiset keksineet dopingia.
Rukajärven dokumenttia tehdessä kertoneet Kaukopartiosta. Nuorukainen pääsi kärttämisen jälkeen mukaan. Nuorukainen palasi muiden mukana ehjin nahoin. Mutta ylirasittuneena. Jatkoi hiihtämistä nukkuessaan.
Nuorukaisen isä oli lääkäri. Soittivat hänelle.
--- Antakaa olla, älkää herättäkö, antakaa hiihtää, lopettaa aikanaan.
Partiomiehet käyttäneet dopingia. Jatkoivat myöhemmin kilpahiihdossa. Pikku hiljaa meikäläisen tajuntaan ujuttautuu tiedon murusia.
Muistan mainoslauseen: "Pervitiniä on hyvä olla, kun on paha olla." Nimi juontuu piristeenä käytetystä amfetamiinista. " Kuitenkin mainoksesta lukemani ei ollut "aitoa Pervitiniä", vaan kehitelty sekoitus. Sevisi minulle vasta hiljattain dokumentista teeveessä.
50-luvulla räpiköin urheilussa sen verran, että tapasin vertaisiani harrastajia. Huipputuloksista keskustellessa tuli ajatus: "Pitää ottaa lääketiede avuksi." Lapsellisia olimme, mutta minun ajatuksissani ei ollut lääkitys, vaan tutkimus harjoittelumenetelmistä tieteen avulla.
Suonenjoella Jussi Kaistola oli uskontoon verrattava Neuvostoliiton ihailija. Tuttavieni ajatus lääketieteestä näytti olleen laajemmin esillä. Jussi Kaistola tiesi kertoa:
"Neuvostoliitto ottaa lääketieteen mukaan urheilussa."
Tekivät niin ympäri maailmaa.
"Suomen hiihtäjät" toimivat tyhmästi.
Toimittaja kysyi Mika Kojonkoskelta. Sai vastauksen: "En ole tavannut". Siinä tapauksessa arvelin Kojonkosken hurskastelevan. Valehtelevan. Niin läheisessä suhteessa huippu-urheiluun Norjassa, ei voi välttyä "havaitsemasta".
On tullut ilmi, että pientä "havaintoa" on.
Olen tuonut julki aiemmin tekemäni havainnon. Amerikkalainen hiihtäjä William Koch päihitti suomalaiset mennen tullen viidelläkympillä. Toimittaja tiesi hänen sairastavan astmaa: "Miten hyvä hän olisikaan, jos olisi terve?"
Seuraavana talvena norjalaiset hiihtäjät olivat sairaita. Astma! Pärjäsivät sen jälkeen muita paremmin.
Näihin päiviin asti.
Kun tuli tietoon anabolisten vaikutus luustoon. Varsinkin leukaluu kasvaa niin paljon, ettei hampaat enää toimi. 50-luvulla kaverini vitsailivat: "Jenkit puree Jenkkiä yhtämittaa ja leuat kasvavat!"
USA:n heittäjillä oli todella huomiota herättävät leuat. Saavuttivat maailmanluokan tuloksia jo parikymppisinä. Olivat suvereeneja kuulassa, kiekossa ja moukarissa. Jauhoivat purkkaa jatkuvasti.
Suomalaiset keksivät "alppimajan". Järkeeni ei mahtunut sen vaikutus. Eihän se vastaa mitenkään vuoristoa. Sehän on maan tasalla ja sen mukainen ilmanpaine? Eihän vuoristoa matkita mokomalla kopperolla! Mitenkä ne sen tekevät? Mitä virkaa hoitaa tuo iso "kaasupullo".
"Siinä on hiilidioksidia". Niinkö? Kasvit sitä hyödyntävät, mutta ylimääräinen on ihmiselle myrkkyä. Muutama on kuollut!
Selvisi, että hiilidioksidia lisäämällä happiprosentti alenee vuoriston tasolle!
Mitä se merkitsee, kun paine ja muut ainekset eivät matki vuoristoa.
Haastatellut urheilijat väittivät hemoglobiiniarvon kohonneen. Millä ne huijaavat? Enhän voinut tietää eposta?
Eivät enää mainosta "alppimajaa".
Ei suomalaiset keksineet dopingia.
Rukajärven dokumenttia tehdessä kertoneet Kaukopartiosta. Nuorukainen pääsi kärttämisen jälkeen mukaan. Nuorukainen palasi muiden mukana ehjin nahoin. Mutta ylirasittuneena. Jatkoi hiihtämistä nukkuessaan.
Nuorukaisen isä oli lääkäri. Soittivat hänelle.
--- Antakaa olla, älkää herättäkö, antakaa hiihtää, lopettaa aikanaan.
Partiomiehet käyttäneet dopingia. Jatkoivat myöhemmin kilpahiihdossa. Pikku hiljaa meikäläisen tajuntaan ujuttautuu tiedon murusia.
Muistan mainoslauseen: "Pervitiniä on hyvä olla, kun on paha olla." Nimi juontuu piristeenä käytetystä amfetamiinista. " Kuitenkin mainoksesta lukemani ei ollut "aitoa Pervitiniä", vaan kehitelty sekoitus. Sevisi minulle vasta hiljattain dokumentista teeveessä.
50-luvulla räpiköin urheilussa sen verran, että tapasin vertaisiani harrastajia. Huipputuloksista keskustellessa tuli ajatus: "Pitää ottaa lääketiede avuksi." Lapsellisia olimme, mutta minun ajatuksissani ei ollut lääkitys, vaan tutkimus harjoittelumenetelmistä tieteen avulla.
Suonenjoella Jussi Kaistola oli uskontoon verrattava Neuvostoliiton ihailija. Tuttavieni ajatus lääketieteestä näytti olleen laajemmin esillä. Jussi Kaistola tiesi kertoa:
"Neuvostoliitto ottaa lääketieteen mukaan urheilussa."
Tekivät niin ympäri maailmaa.
"Suomen hiihtäjät" toimivat tyhmästi.
Toimittaja kysyi Mika Kojonkoskelta. Sai vastauksen: "En ole tavannut". Siinä tapauksessa arvelin Kojonkosken hurskastelevan. Valehtelevan. Niin läheisessä suhteessa huippu-urheiluun Norjassa, ei voi välttyä "havaitsemasta".
On tullut ilmi, että pientä "havaintoa" on.
Olen tuonut julki aiemmin tekemäni havainnon. Amerikkalainen hiihtäjä William Koch päihitti suomalaiset mennen tullen viidelläkympillä. Toimittaja tiesi hänen sairastavan astmaa: "Miten hyvä hän olisikaan, jos olisi terve?"
Seuraavana talvena norjalaiset hiihtäjät olivat sairaita. Astma! Pärjäsivät sen jälkeen muita paremmin.
Näihin päiviin asti.
Kun tuli tietoon anabolisten vaikutus luustoon. Varsinkin leukaluu kasvaa niin paljon, ettei hampaat enää toimi. 50-luvulla kaverini vitsailivat: "Jenkit puree Jenkkiä yhtämittaa ja leuat kasvavat!"
USA:n heittäjillä oli todella huomiota herättävät leuat. Saavuttivat maailmanluokan tuloksia jo parikymppisinä. Olivat suvereeneja kuulassa, kiekossa ja moukarissa. Jauhoivat purkkaa jatkuvasti.
Suomalaiset keksivät "alppimajan". Järkeeni ei mahtunut sen vaikutus. Eihän se vastaa mitenkään vuoristoa. Sehän on maan tasalla ja sen mukainen ilmanpaine? Eihän vuoristoa matkita mokomalla kopperolla! Mitenkä ne sen tekevät? Mitä virkaa hoitaa tuo iso "kaasupullo".
"Siinä on hiilidioksidia". Niinkö? Kasvit sitä hyödyntävät, mutta ylimääräinen on ihmiselle myrkkyä. Muutama on kuollut!
Selvisi, että hiilidioksidia lisäämällä happiprosentti alenee vuoriston tasolle!
Mitä se merkitsee, kun paine ja muut ainekset eivät matki vuoristoa.
Haastatellut urheilijat väittivät hemoglobiiniarvon kohonneen. Millä ne huijaavat? Enhän voinut tietää eposta?
Eivät enää mainosta "alppimajaa".
maanantai 2. lokakuuta 2017
Oppia ikiä kaikki
Lähes kaikki minulle annetut ohjeet olivat hyödyttömiä, jopa vahingollisia. Vartuin tyhmien joukossa. Uskoin kaikkien olevan minua viisaampia. Niin he sen ilmaisivat.
Teeskentely jatkuu. Teeveessä näyttivät tenavaa, joka muka juhlistaa Suomen satasta, onkimalla sata kalaa. Täyttä puppua! Näyttivät ikävystyneen näköistä tenavaa. Ei siinä ollut kyse pojasta vaan äidistä. Täyttä sumutusta! Poika ei edes osaa panna matoa koukkuun!! Ja senkin näytti äiti väärin. Vai oliko se äiti, vai kenties joku muu, jonka sormet tuhrasivat. Ja aivan väärä opetus.
Tyhmät ihmiset kuvittelevat luontokappaleiden ajattelevan kuin ihmiset. Ehkei ajattele, mutta toimivat tarkoituksenmukaisesti.
Eivät ne ajattele!
Minullekin opettivat madon koukkuun panon aivan väärin. Samalla tavalla kuin television äiti. Vai oliko ne äidin sormet?
Pilkkireissullani näin Tapio Saastamoisen työskentelyä. Ei hän värkännyt eikä pujotellut matoa koukkuun, vaan noukkasi kärpäsen toukan keskeltä koukkuun. Parasta oppia saa kun matkii!
Minulle opettivat, että mato pitää pujottaa niin ettei koukku näy. Mistä kala sen ymmärtää? Ei mistään, se on ihmisen keksimää. Päin vastoin; kala tarttuu helpommin kun koukku on "ottavana".
Suurempi virhe oli se opetus, että kalan pitää antaa syödä tarpeeksi pitkään, ennen kuin tempaisee!
Pitää tempaista mahdollisimman aikaisin. Mieluummin sillä hetkellä kun kala koskettaa.
Ymmärsinkö oikein, että nainen oli äiti? Tietenkin mummo!
Pekka Matilainen näytti minulle. Kala veti niin että koho painui rajusti. Nosti tyhjän. Pekka sanoi: "Se on viisas kala, pitää vetäistä viiston pitkin pintaa". Kala tarttui. Minä ehkä uskoin.
Kerroin tästä kalastaja Jorma Tirkkoselle. Jorma arveli:
--- Pekka ei tainnut olla ihan viisas.
Teeskentely jatkuu. Teeveessä näyttivät tenavaa, joka muka juhlistaa Suomen satasta, onkimalla sata kalaa. Täyttä puppua! Näyttivät ikävystyneen näköistä tenavaa. Ei siinä ollut kyse pojasta vaan äidistä. Täyttä sumutusta! Poika ei edes osaa panna matoa koukkuun!! Ja senkin näytti äiti väärin. Vai oliko se äiti, vai kenties joku muu, jonka sormet tuhrasivat. Ja aivan väärä opetus.
Tyhmät ihmiset kuvittelevat luontokappaleiden ajattelevan kuin ihmiset. Ehkei ajattele, mutta toimivat tarkoituksenmukaisesti.
Eivät ne ajattele!
Minullekin opettivat madon koukkuun panon aivan väärin. Samalla tavalla kuin television äiti. Vai oliko ne äidin sormet?
Pilkkireissullani näin Tapio Saastamoisen työskentelyä. Ei hän värkännyt eikä pujotellut matoa koukkuun, vaan noukkasi kärpäsen toukan keskeltä koukkuun. Parasta oppia saa kun matkii!
Minulle opettivat, että mato pitää pujottaa niin ettei koukku näy. Mistä kala sen ymmärtää? Ei mistään, se on ihmisen keksimää. Päin vastoin; kala tarttuu helpommin kun koukku on "ottavana".
Suurempi virhe oli se opetus, että kalan pitää antaa syödä tarpeeksi pitkään, ennen kuin tempaisee!
Pitää tempaista mahdollisimman aikaisin. Mieluummin sillä hetkellä kun kala koskettaa.
Ymmärsinkö oikein, että nainen oli äiti? Tietenkin mummo!
Pekka Matilainen näytti minulle. Kala veti niin että koho painui rajusti. Nosti tyhjän. Pekka sanoi: "Se on viisas kala, pitää vetäistä viiston pitkin pintaa". Kala tarttui. Minä ehkä uskoin.
Kerroin tästä kalastaja Jorma Tirkkoselle. Jorma arveli:
--- Pekka ei tainnut olla ihan viisas.
Onko Malttia?
Juuri kun sain äskeisen sekavuuden lopetettua, avasin Ylen. Arvasinhan minä! Malttia ei ole eikä tule ennen kuin on täysi katastrofi.
Lauri Lyly sanoo: "Emme olisi hyväksyneet jos..."
En ymmärtänyt Kiky sopimusta, enkä mitä se vaikuttaa ja kuinka kauan? Lauri Lyly moukaroi sopimuksen tekemistä. Häntä harmittaa kun hän ei pystynyt sanelemaan!
Lyly moittii erikoisesti työajan lyhennystä. Totta kai se potuttaa! Pyrkii saamaan kannattajilleen lisää etuja.
Entä se mahdollisuus, ettei etuja olisi niin paljon vaadittu politiikalla ja lakkoilemalla. Tavoite on: Mahdollisimman vähän työn tekoa ja mahdollisimman paljon palkkaa ja vapaa-aikaa. Ja mahdollisimman paljon palkkaa tekemättömästä työstä!
Onko siinä laitaa, että loma-ajalta maksetaan paremmin kuin työajalta? Olihan se saavutus, että saatiin palkallista kesälomaa! Peräti kaksi viikkoa, mahdollisesti jopa kolme. Kuukausi ei riitä, pitää saada vielä erikseen lomaraha! Ja työn tekoa vähennetään.
Saavutettu etu! Mitä se on? Mitä tämä tilin selostuksessa mainittu "lomaraha" on? Erkki muistaa.
Muistaako työnantajataho? Miksi suostui tämmöiseen "lomarahaan"? Siksi että pelkäsi työn tekijöiden karkaavan Ruotsin lihapadoille. Astuivat omaan miinaansa, joka vaikeuttaa "työehdoista" sopimista nytkin.
"Lomaltapaluuraha" maksettiin siinä tapauksessa, että lomailija palasi entiseen työpaikkaan.
Oltuaan tarpeeksi, että sai "edun", voi poistua vähin äänin vaikka Ruotsiin!
Ammattijärjestöjen tavoite on todistaa ajavansa jäsentensä etuja. Niin että se näyttää siltä!
Korkean inflaation aikana pystyi hämäämään numeroilla.
Totta kai työläisjärjestöt olivat ja ovat tarpeellisia. Työväen puolueetkin. Mutta mikä on työväenpuolue? Entä työväenpuolueiden johtajat? "Oma suu vai kontin suu".
"Järki se on kerjätessäkin". Tuon lauseen viisautta ei näytä ymmärtävän Lauri Lyly.
Mauno Koivisto uskalsi poistaa "arkipyhät". Huvittaa mielestäni ristiriita. Kirkon ja uskon kieltävät kommunistit ja piispat olivat samaa mieltä arkipyhien säilyttämisestä. Eivätkä tämän päivän poliitikot uskalla tunnustaa Koiviston realismia.
Panen tähän aikaisemman sanomani: Ihmettelin, miksi työnantajapuoli suostui noinkin helpolla? Tyhmä Erkkikin ymmärsi seuraavan vain inflaatiota. Tänäkin päivänä vaikertavat inflaation perään. Olisi helpompi toimia! (sumuttaa)
Korkea inflaatio toi vientiyrityksille kurssivoittoja. Kuluttajahinnat nousivat.
Urkki teki taideteoksen leipälapiosta ja silmälaseista. (tekikö, vaiko vain väitetään?) Teoksen nimi: "Niin on, jos siltä näyttää".
Ei ole sitä miltä näyttää.
Näyttääkö siltä?
Näyttääkö siltä mitä haluttiin?
Pääasia, että näyttää siltä, mitä me haluttiin.
Minä näytän närhin värkit.
Lauri Lyly sanoo: "Emme olisi hyväksyneet jos..."
En ymmärtänyt Kiky sopimusta, enkä mitä se vaikuttaa ja kuinka kauan? Lauri Lyly moukaroi sopimuksen tekemistä. Häntä harmittaa kun hän ei pystynyt sanelemaan!
Lyly moittii erikoisesti työajan lyhennystä. Totta kai se potuttaa! Pyrkii saamaan kannattajilleen lisää etuja.
Entä se mahdollisuus, ettei etuja olisi niin paljon vaadittu politiikalla ja lakkoilemalla. Tavoite on: Mahdollisimman vähän työn tekoa ja mahdollisimman paljon palkkaa ja vapaa-aikaa. Ja mahdollisimman paljon palkkaa tekemättömästä työstä!
Onko siinä laitaa, että loma-ajalta maksetaan paremmin kuin työajalta? Olihan se saavutus, että saatiin palkallista kesälomaa! Peräti kaksi viikkoa, mahdollisesti jopa kolme. Kuukausi ei riitä, pitää saada vielä erikseen lomaraha! Ja työn tekoa vähennetään.
Saavutettu etu! Mitä se on? Mitä tämä tilin selostuksessa mainittu "lomaraha" on? Erkki muistaa.
Muistaako työnantajataho? Miksi suostui tämmöiseen "lomarahaan"? Siksi että pelkäsi työn tekijöiden karkaavan Ruotsin lihapadoille. Astuivat omaan miinaansa, joka vaikeuttaa "työehdoista" sopimista nytkin.
"Lomaltapaluuraha" maksettiin siinä tapauksessa, että lomailija palasi entiseen työpaikkaan.
Oltuaan tarpeeksi, että sai "edun", voi poistua vähin äänin vaikka Ruotsiin!
Ammattijärjestöjen tavoite on todistaa ajavansa jäsentensä etuja. Niin että se näyttää siltä!
Korkean inflaation aikana pystyi hämäämään numeroilla.
Totta kai työläisjärjestöt olivat ja ovat tarpeellisia. Työväen puolueetkin. Mutta mikä on työväenpuolue? Entä työväenpuolueiden johtajat? "Oma suu vai kontin suu".
"Järki se on kerjätessäkin". Tuon lauseen viisautta ei näytä ymmärtävän Lauri Lyly.
Mauno Koivisto uskalsi poistaa "arkipyhät". Huvittaa mielestäni ristiriita. Kirkon ja uskon kieltävät kommunistit ja piispat olivat samaa mieltä arkipyhien säilyttämisestä. Eivätkä tämän päivän poliitikot uskalla tunnustaa Koiviston realismia.
Panen tähän aikaisemman sanomani: Ihmettelin, miksi työnantajapuoli suostui noinkin helpolla? Tyhmä Erkkikin ymmärsi seuraavan vain inflaatiota. Tänäkin päivänä vaikertavat inflaation perään. Olisi helpompi toimia! (sumuttaa)
Korkea inflaatio toi vientiyrityksille kurssivoittoja. Kuluttajahinnat nousivat.
Urkki teki taideteoksen leipälapiosta ja silmälaseista. (tekikö, vaiko vain väitetään?) Teoksen nimi: "Niin on, jos siltä näyttää".
Ei ole sitä miltä näyttää.
Näyttääkö siltä?
Näyttääkö siltä mitä haluttiin?
Pääasia, että näyttää siltä, mitä me haluttiin.
Minä näytän närhin värkit.
Kirjoitelmia
Tilasto kertoo katsotun juttua "katinkultaa". Pakko vilkaista, mitä lienen sepustanut? Muistini on hiipunut siihen mittaan, että en muista, mitä eilen kirjoitin, vaikka näkyvillä on otsikko.
Tämä kissankultajuttu on tullut julki syyskuussa 2012. Sinä vuotena tuli mittariin 80 v.
Kirjoitan tajunnan virtaa, teksti tietenkin sen mukaista.
Tällä kertaa harrastan pohtimista, ajatusten leikkiä.
Helppo päätellä, että sillä hetkellä on ollut kirjoitusvire. Nykyään ei solju supsikkaasti. Viiden vuoden helppo elämä ei kehitä. Vallitsee taantuma ja matalasuhdanne. Tumman virran soutaja viittoilee.
Panen tähän pilkulleen mitä silloin olen filosofoinut. Ennustanut. Miksi ennustin? Väärin???
"Uutisissa näyttävät mellakoivia ihmismassoja. Ovat tyytymättömiä elämäänsä. Ei mene kauan, kun Suomessa mellakoidaan samalla tavalla. Ei tuommoiseen elämän ole varaa, kukaan ei pysty sitä kustantamaan.
Kehottavat ihmisiä unelmoimaan! Ei unelmilla eletä! Elämmekö unessa? Hyvässä vai pahassa unessa? Kenties vuosien kuluttua painajaisessa? "
Puolen vuosisadan takaa tulee mieleen lause: "Onko maallamme malttia vaurastua?" Se on kirjan nimi. Yhdistän sen Urho Kekkoseen. En pysty vetoja lyömään, mutta Urkki tuntuu luontevalta. En kirjaa lukenut (pitäisi varmaan), mutta lause on tullut usein mieleeni. Siksi, kun tuntuu siltä, ettei malttia edes ajatella.
Edunvalvojat havahtuvat vasta kun valtion rahat uhkaavat huveta. Kun kertakaikkiaan ei pystytä kaikkea hyvää jakamaan, mitä on luvattu. Luvattu on liikaa. Jos joku muuta väittää, saa tutustua valtion velkaan.
Nyt ilakoivat nousukaudesta. Mistä nousukaudesta? Mitään ei vielä ole korjattu. Tarvitseeko? Pitääkö elintason aina nousta? Jos ostovoimaa keksisi joku keksiä tuhlausvoimaksi? Eikä kaikille voi taata tarpeeksi ostovoimaa, mikään ei riitä!
Nyt keskustelevat: "Maltillinen ratkaisu, vai ei?" Muisti on lyhyt kuin kanan lento. Joku valitti Suomen taantuvan 60-luvun tasolle! Entä sitten? Silloinkin elettiin. Pikku hiljaa elämä helpottui. Mauno Koivisto heilutti suuria käsiään. Ikävä vain, Koiviston opit eivät tehneet siementä.
v 2000 Venäjän Karjalassa eivät voineet uneksiakaan Suomen 60-luvun tasosta. Eikä tänäkään päivänä. Maan päällä asuu miljardeja kansalaisia ilman mitään "etuuksia".
Aikanaan vasemmistolaiset ihmettelivät: "Miksi kansa ei nouse barrikadeille?"
IkiWanha kertoo miksi? Suomalaiset ovat liian lihavia.
Nyt sotkeennuin pahoin pasmoihini. Valtiopäivillä on päätetty, että Erkkikin saapi.....
Minulla on oikeus sekoilla. Se ei ole vaarallista ympäristölle.
Tämä kissankultajuttu on tullut julki syyskuussa 2012. Sinä vuotena tuli mittariin 80 v.
Kirjoitan tajunnan virtaa, teksti tietenkin sen mukaista.
Tällä kertaa harrastan pohtimista, ajatusten leikkiä.
Helppo päätellä, että sillä hetkellä on ollut kirjoitusvire. Nykyään ei solju supsikkaasti. Viiden vuoden helppo elämä ei kehitä. Vallitsee taantuma ja matalasuhdanne. Tumman virran soutaja viittoilee.
Panen tähän pilkulleen mitä silloin olen filosofoinut. Ennustanut. Miksi ennustin? Väärin???
"Uutisissa näyttävät mellakoivia ihmismassoja. Ovat tyytymättömiä elämäänsä. Ei mene kauan, kun Suomessa mellakoidaan samalla tavalla. Ei tuommoiseen elämän ole varaa, kukaan ei pysty sitä kustantamaan.
Kehottavat ihmisiä unelmoimaan! Ei unelmilla eletä! Elämmekö unessa? Hyvässä vai pahassa unessa? Kenties vuosien kuluttua painajaisessa? "
Puolen vuosisadan takaa tulee mieleen lause: "Onko maallamme malttia vaurastua?" Se on kirjan nimi. Yhdistän sen Urho Kekkoseen. En pysty vetoja lyömään, mutta Urkki tuntuu luontevalta. En kirjaa lukenut (pitäisi varmaan), mutta lause on tullut usein mieleeni. Siksi, kun tuntuu siltä, ettei malttia edes ajatella.
Edunvalvojat havahtuvat vasta kun valtion rahat uhkaavat huveta. Kun kertakaikkiaan ei pystytä kaikkea hyvää jakamaan, mitä on luvattu. Luvattu on liikaa. Jos joku muuta väittää, saa tutustua valtion velkaan.
Nyt ilakoivat nousukaudesta. Mistä nousukaudesta? Mitään ei vielä ole korjattu. Tarvitseeko? Pitääkö elintason aina nousta? Jos ostovoimaa keksisi joku keksiä tuhlausvoimaksi? Eikä kaikille voi taata tarpeeksi ostovoimaa, mikään ei riitä!
Nyt keskustelevat: "Maltillinen ratkaisu, vai ei?" Muisti on lyhyt kuin kanan lento. Joku valitti Suomen taantuvan 60-luvun tasolle! Entä sitten? Silloinkin elettiin. Pikku hiljaa elämä helpottui. Mauno Koivisto heilutti suuria käsiään. Ikävä vain, Koiviston opit eivät tehneet siementä.
v 2000 Venäjän Karjalassa eivät voineet uneksiakaan Suomen 60-luvun tasosta. Eikä tänäkään päivänä. Maan päällä asuu miljardeja kansalaisia ilman mitään "etuuksia".
Aikanaan vasemmistolaiset ihmettelivät: "Miksi kansa ei nouse barrikadeille?"
IkiWanha kertoo miksi? Suomalaiset ovat liian lihavia.
Nyt sotkeennuin pahoin pasmoihini. Valtiopäivillä on päätetty, että Erkkikin saapi.....
Minulla on oikeus sekoilla. Se ei ole vaarallista ympäristölle.
Maanantai
Heräsin neljän paikkeilla kusihätään. Arvelutti virkeä olotila: Saanenkohan vielä nukuttua? Nukuin hyvin. Heräsin puoli seitsemältä. Saman kaltainen olotila kuin useasti muulloin. Ei tuntunut yhtä virkeältä, mitä oli ensimmäisellä heräämisellä. Ilmiötä pohdin useinkin.
Puron jälkeen vetelehdin. Vilkaisin teeveetäkin. Meni mukillinen kahvia. Huonoimman kunnon aikaan en pystynyt aamulenkille. En ainakaan juoksemaan. Huonosti kävelemäänkin. Viime aikoina jotenkin pystyin lähtemään kahvin jälkeen. Lammen takana on jyrkkä rinne. Jossain vaiheessa kapusin suoraan. Nykyään nousen viistosti polkua hautausmaan kulmalle. Pyrin juoksemaan sen ylös. Hengästyin niin että piti ylös päästyä istahtaa lepäämään.
Nyt en pysty juoksemaan tasaisellakaan. Sitä suuremmalla syyllä pitää rinne nousta. Nyt kävellen.
Juoksukyvyttömyyteen otin rinteen sijasta kuntosalin, kun saan erikoishinnalla. Korvaan juoksua.
Räknännyt sen niin, että saan harjoitusrasitusta lyhyellä ajalla, etten ennätä väsyä.
Nousin rinteen. Tuumailin kulkiessani. Kanervikko on märkää, kuljen polkuja pitkin. Jotenkin välähti päässäni muuttaa aikaisempaan tapaan. En menekään edellisiä reittejä, vaan sitä kautta, mitä kuljin juoksukykyisenä. Tietenkin kävellen.
Ei kävelyni tarmokasta ole. Kuitenkin väsyin melko lyhyelläkin matkalla. Väsymys tuli paljon ennen kotiin pääsyä.
En kiinnittänyt huomiota, ennen kuin kotona vaihdoin ulkovaatteet pois.
Jalkani eivät väsyneetkään!!
Puron jälkeen vetelehdin. Vilkaisin teeveetäkin. Meni mukillinen kahvia. Huonoimman kunnon aikaan en pystynyt aamulenkille. En ainakaan juoksemaan. Huonosti kävelemäänkin. Viime aikoina jotenkin pystyin lähtemään kahvin jälkeen. Lammen takana on jyrkkä rinne. Jossain vaiheessa kapusin suoraan. Nykyään nousen viistosti polkua hautausmaan kulmalle. Pyrin juoksemaan sen ylös. Hengästyin niin että piti ylös päästyä istahtaa lepäämään.
Nyt en pysty juoksemaan tasaisellakaan. Sitä suuremmalla syyllä pitää rinne nousta. Nyt kävellen.
Juoksukyvyttömyyteen otin rinteen sijasta kuntosalin, kun saan erikoishinnalla. Korvaan juoksua.
Räknännyt sen niin, että saan harjoitusrasitusta lyhyellä ajalla, etten ennätä väsyä.
Nousin rinteen. Tuumailin kulkiessani. Kanervikko on märkää, kuljen polkuja pitkin. Jotenkin välähti päässäni muuttaa aikaisempaan tapaan. En menekään edellisiä reittejä, vaan sitä kautta, mitä kuljin juoksukykyisenä. Tietenkin kävellen.
Ei kävelyni tarmokasta ole. Kuitenkin väsyin melko lyhyelläkin matkalla. Väsymys tuli paljon ennen kotiin pääsyä.
En kiinnittänyt huomiota, ennen kuin kotona vaihdoin ulkovaatteet pois.
Jalkani eivät väsyneetkään!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)