Otsikon lainaus on UKK:n taideteoksen nimi, Kekkosen itsensä antama. Teoksessa kasvoja esitti leipälapio ja silmälasit. Urkin huumoria.
Miksi tuon muistan, kaukaisen tapahtuman? Siksi kun se putkahtaa aistimuksestani, kun kuulen sanottavan jotain, tai oivallan tapahtuneesta jotain epäilyksen aihetta. Sillloin sanon ajatuksissani:
- Mikään ei ole sitä, miltä halutaan näyttävän.
Kaukaisen Itämaan valtiatar joutuu oikeuden syyniin. Mikähän mättää? Aikanaan tämä "hyvä hen- getär" sai Nobelin Rauhanpalkinnon! Lain luku ei jotenkin sovi kuvaan. Noobelit eivät joka kerralla osu välttämättä kohdalleen.
Suomen hallituksesta tällä hetkellä voi helposti havaita: - Mikään ei ole sitä, miltä näyttää! Kuka valehtelee, valehteleeko joku vai eikö kukaan valehtele? Luotetaanko ministeriin, luottaako ministeri vai eikö kukaan luota kehenkään?
En ole kummoinen ihmistuntija, mutta silloin tällöin tuntosarveni havahtuvat. Niin tapahtui Antti Rinteen kohdalla. Koko ajan mielessäni iti epäilyksen häivä. Jotkut iloitsivat "ihmiskasvoisesta hallituksesta." Siihen reagoin: - "Minä vähä eppäelen." Lause ei ole omani, vaan tyttäreni Seijan. Varkaudessa oli asuinympäristössä runsaasti eri ikäisiä tenavia. Tuossa vaiheessa Seija ei ollut vielä koulussa. Isommat pojat tarinoivat, latelivat omiaan. Seija kuunteli. Kallisti vähän päätään, sanoi harkitsevasti:
"Minä vähä eppäelen?" Seijan sanoma tuntuu aiheelliselta. Joutuu monta kertaa tuumaamaan: - Minä vähä eppäelen.
Säälin vähän Lauri Ihalaista, kun joutui työministeriksi. Liian paljon työttömiä. Lauri Ihalaisella oli Ay-liikkeen rasite, joka edellyttää jatkuvaa palkkojen nousua ja työajan lyhennystä. Sitten työministerinä oli tosiasiat nenän edessä.
Nuoruus ja naiset. Nuoret naiset politiikassa ovat ihastelun kohde. Ovatko osaavia? "Minä vähä eppäelen." Puoluensa johtoon tullessaan Katri Kulmunilla oli tärkein tehtävä nostaa puolueensa kärkijoukkoon. "Minä vähä eppäelen." Kansakoulussa vähennyslaskussa opetettiin: "Jos ei voi ottaa, pitää lainata." Holkeri-Sorsan hallituksen jälkeen lainaaminen muodostui perinteeksi. Jokainen hallitus vain lainasi ja lainasi. "Huulipunahallituksen" jäsenien en ole havainnut esittävän valtion velan vähentämistä. Television ruudussa joku "viisas" väittää, ettei tarvitsekaan!!?? Toinen viisas sanoi, ettei se velka mitään, valtiolla on omaisuutta. Viisas unohti sen olevan käyttöomaisuutta. Rahaa tarvitaan. Pitää olla millä mällätään. Poikasena kuulin savolaisen viisauden: "Vaekka oes kuin rikkaan talon köyhä poeka, mutta kun eijoo rahhoo, niin eijoo rahhoo."
Varaton nuorukainen sanoi kavereilleen jonkin hankinnan mahdollisuudesta: " - Milläs vihellät kun huuli on halki." Antti Rinne aikoi "viheltää haljenneella huulella".
Muinoin 1940-luvulla pielavedellä pelasivat pesäpalloa. Kunnan valtuusto ja konttorien naiset. Siihen maailman aikaan valtuustossa oli vai ukkoja. Pelistä muistan vain mainion huutosakin, naisia.
- Juokse, juokse Pennas Antti, kohta näkyy voiton kantti!
Mailaan tarttui nainen:
- Kynsissä jos kestää lakka, silloin et oo enää akka!
Mielenkiinnolla odotan, kestääkö huulipunahallituksen kynsissä lakka?
keskiviikko 11. joulukuuta 2019
torstai 5. joulukuuta 2019
Politiikan peliä vai pelin politiikkaa
Perussuomalaiset eivät ole suurin puolue, vai onko? Olen muistavinani, että heillä on vähän kansanedustajia. Kansanedustajien määrää tarkastellaan hallitusta muodostaessa. Katri Kulmuni on polttopisteessä. Nuoria perään kuulutetaan, mutta Katri on liian nuori. Unohtiko hän puhua Suomen taloudesta? Unohti, sen sijaan julisti utopistisesti nostavansa Keskustan kannatusluvut suuriksi. Kanatusluvuilla ei maata hallita. Maata pitäisi hallita hallituksen, jonka takana on riittävä määrä kansanedustajia.
Ovatko kansanedustajat kansan edustakia? Eivät ole! He ovat puolueiden edustajia. Eivät uskalla hallita, vaan kyttäilevät kannatuslukuja. Järkeeni ei mahdu tummoinen typeryys. Kansanedustajat istuvat neljä vuotta. Onko se liian pitkä aika? Mielestäni se on liian lyhyt. Karistavat yltään vastuun taakan liian pian. Mielestäni pitäisi olla kuusi vuotta. Sitoa riittävän pitkäksi aikaa. Edustajat valittaisi korkeintaan kolmeksi kaudeksi. Vaalitaistelut ovat vahingollisia. Sen vuoksi pitempi kausi parempi.
Toisaalta, en tiedä. Eihän Suomen hallitus pysty hallitsemaan. Halituksella ei ole valtaa, on vain demokratiaa. Pieni ammattiyhdistys pystyy lamauttamaan Suomen. Korporaatiot käyttävät valtaa häikäilemättä.
Muistin varassa pelaan, en ole tutkijatohtori, olen muuten vaan. Poliitinen Henkilö irvaili vastapuolen kannatuslukuja: "- Kuinka ne kehtaavat istua hallituksessa tuollaisella kannatuksella." Lapsellisena olen pitänyt tärkeänä kansanedustajien määrää.
Taannoin oli Kokoomus suosittu. Päällikkö perusteli: "- Olemme tehneet hyvää oppositiopolitiikkaa."
Mielestäni tuon voi tulkita; eivät ole tehneet mitään!
Kammiossani jouten ollessani pähkäilen sattumuksien parissa. Kannatuslukuja puntaroivat "asiantuntijat". Mistä muka johtuu? Johtuu vastauksista, kun muutamilta kysytään. Tyhmiä kysymyksiä. Miksi esittävät tyhmiä kysymyksiä? Tähän asti erkkikin tiesi: - Hallituksessa laihtuu, oppositiossa lihoo.
Perussuomalisten kannatuksen nousua ounastelin. Ounastelin jopa suurinta kannatusta, mikä jo toteutui. Miksi ounastelin? Kun joka tilanteessa, milloin vain avasin toosan, aina joku mollasi persuja. Puhujat viisaita, mutta puheet tyhmiä. Kaikkki näyttivät kuvittelevan koko Suomen vihaavan persuja. En ollut Vennamon fani, ei sinne päinkään. Mutta nykyiset persun kannattajat ovat rehtiä Suomen kansaa. Vanhana sosialidemokraattina piruilin, äänestin jo kaksissa vaaleissa persua. Sopivaa ehdokasta ei ollut, äänestin takarivin taaveja.
Jätin monesti änestämättä. Kerran viisastelin. Katsoin Kokoomuksen listalta sellaisen, joka ei missään ihmeessä tule valituksi. Arvioin hänet nuoreksi. Nainen, jonka nimeä en kuullut koskaan. Numero hänelle. Tarkistin Savon Sanomista tuloksia. Kyseinen nainen saanut ääniä. Taulukko kertoi saaneen yhden äänen Pielavedeltä. Mieltäni kutkutti. Mitä mahtoi tuumata äänen antajasta. En tuntenut häntä, ei hänkään tuntenut ikivanhaa erkkiä.
Ovatko kansanedustajat kansan edustakia? Eivät ole! He ovat puolueiden edustajia. Eivät uskalla hallita, vaan kyttäilevät kannatuslukuja. Järkeeni ei mahdu tummoinen typeryys. Kansanedustajat istuvat neljä vuotta. Onko se liian pitkä aika? Mielestäni se on liian lyhyt. Karistavat yltään vastuun taakan liian pian. Mielestäni pitäisi olla kuusi vuotta. Sitoa riittävän pitkäksi aikaa. Edustajat valittaisi korkeintaan kolmeksi kaudeksi. Vaalitaistelut ovat vahingollisia. Sen vuoksi pitempi kausi parempi.
Toisaalta, en tiedä. Eihän Suomen hallitus pysty hallitsemaan. Halituksella ei ole valtaa, on vain demokratiaa. Pieni ammattiyhdistys pystyy lamauttamaan Suomen. Korporaatiot käyttävät valtaa häikäilemättä.
Muistin varassa pelaan, en ole tutkijatohtori, olen muuten vaan. Poliitinen Henkilö irvaili vastapuolen kannatuslukuja: "- Kuinka ne kehtaavat istua hallituksessa tuollaisella kannatuksella." Lapsellisena olen pitänyt tärkeänä kansanedustajien määrää.
Taannoin oli Kokoomus suosittu. Päällikkö perusteli: "- Olemme tehneet hyvää oppositiopolitiikkaa."
Mielestäni tuon voi tulkita; eivät ole tehneet mitään!
Kammiossani jouten ollessani pähkäilen sattumuksien parissa. Kannatuslukuja puntaroivat "asiantuntijat". Mistä muka johtuu? Johtuu vastauksista, kun muutamilta kysytään. Tyhmiä kysymyksiä. Miksi esittävät tyhmiä kysymyksiä? Tähän asti erkkikin tiesi: - Hallituksessa laihtuu, oppositiossa lihoo.
Perussuomalisten kannatuksen nousua ounastelin. Ounastelin jopa suurinta kannatusta, mikä jo toteutui. Miksi ounastelin? Kun joka tilanteessa, milloin vain avasin toosan, aina joku mollasi persuja. Puhujat viisaita, mutta puheet tyhmiä. Kaikkki näyttivät kuvittelevan koko Suomen vihaavan persuja. En ollut Vennamon fani, ei sinne päinkään. Mutta nykyiset persun kannattajat ovat rehtiä Suomen kansaa. Vanhana sosialidemokraattina piruilin, äänestin jo kaksissa vaaleissa persua. Sopivaa ehdokasta ei ollut, äänestin takarivin taaveja.
Jätin monesti änestämättä. Kerran viisastelin. Katsoin Kokoomuksen listalta sellaisen, joka ei missään ihmeessä tule valituksi. Arvioin hänet nuoreksi. Nainen, jonka nimeä en kuullut koskaan. Numero hänelle. Tarkistin Savon Sanomista tuloksia. Kyseinen nainen saanut ääniä. Taulukko kertoi saaneen yhden äänen Pielavedeltä. Mieltäni kutkutti. Mitä mahtoi tuumata äänen antajasta. En tuntenut häntä, ei hänkään tuntenut ikivanhaa erkkiä.
keskiviikko 4. joulukuuta 2019
Hanna-Kaisa Heikkinen
Poliitikko tarvitsee julkisuutta. Hanna-Kaisa sai ylenpalttista mainosta ilmaiseksi. Sitä tarjosi Yle netissä. Vastaavaa ei saisi omatoimisesti kukaan. Joka väittää, ettei se tarkoitettu mainokseksi, on lapsen uskoinen. Kuuntelin esitelmäänsä Pielavedellä. Ravitsemuksesta puhe. Terveydestä. IkiWanha tajusi heti: - Vaalimainosta. Eipä aikaakaan, sai ääniä ja eteni nopeasti puolueen portailla.
Tyttö ei ujostele, eikä häikäile. Arvostelee julkisesti Presidentin Rouvaa. Uhkaa boikotilla tilaisuutta, johon kaikki haluavat ja josta sinne pääsevät ylpeilevät.
Ravitsemusterapeutti ammattinimikkeenä ja oppiarvona ei tee vaikutusta. Televisiossa semmoinen viisas, Laatikainen päästi sammakoita: "- Maitoon lisätään D-vitamiinia sen takia, kun sitä ei maidossa luonnostaan ole." !!??
Vuosia sitten kuulin kaksi esitelmää samana päivänä. Molemmat tiedenaisia. Kehusmaan verstassa käänsin radion ykköselle, kun Radio-Mafian kuuntelijat menivät keikoille. En muista kuuntelinko noita siellä, vai omassa verstassani.
Aamupäivällä tietoviisas moitti maitoa epäterveelliseksi, lähes nopeasti tappavaksi myrkyksi.
Iltapäivällä tiedenainen esitelmöi joistakin vitamiineista. Terveisiä Laatikaiselle! Muistan santarkasti viimeisen lauseensa: "- Ne ovat rasvaliukoisia ja niitä on erityisen paljon maidon rasvassa." Sellaista minunkin mieleeni oli kantautunut. Laatikaisen väitteeseen vastaan: - Maitoon joudutaan lisäämään D-vitamiinia sen takia, kun se otetaan sieltä ensin pois.
Yhteen sain Heikkiseltä vahvistusta. Käppäillessäni KYS:in käytävillä tarkastin jokaisen esillä olevan pumaskan. Kertoi rasvoista. "Sian lihassa on 60 % hyviä rasvoja." "Oliiviöljyssäkin on 20 % huonoja, kuten osa kaikissa rasvoissa. Nämä kirjoitan muistin varassa.
Heikolla näölläni pinnistelin taulukolle. Terveellisyydestä kertoi sarakkeen väritys, punainen ja valkoinen. Sianlihan kohdalla oli valkoinen osa punaista pidempi.
Kuulija kohottelee kulmakarvojaan kun vitsailen kerettiläisesti: - Ruokavaliooni kuuluu sianliha ja vispikerma. Syön toki muutakin.
Mitä sanoikaan lääkäri Sinikka Kuusisto: "- Vielä on urheilijan sydän, syke 49 ja ruokavalio oikein, kun veriarvot ovat kohdallaan."
Kuulemani Heikkisen esitelmä ei ollut kummoinen. Muistutti uskontoa. Toisti moneen kertaan kuultua ja luettua, kuin uskon vahvistusta. Heikkinen ei antanut tiedolle lisäarvoa.
Edessäni istui neljä jonkun verran ylipanoista naista. Hyrisivät hyvää mieltä kuullessaan profeettaa.
Ajattelin skeptisesti: Mitä profeetta saa aikaan? Olin melko varma painon lisääntymisestä.
Kotiin tultuani mainitsin kuunnelleeni Hanna-Kaisaa. Kumppanini sanoi: "Minäkin olisin halunnut olla."
- Sinä et olisi siitä paljon kostunut.
- Olisinpahan nähnyt Hanna-Kaisa Heikkisen.
- Mitäs näkemistä siinä?
- Kun se on ollut televisiossa!
Tyttö ei ujostele, eikä häikäile. Arvostelee julkisesti Presidentin Rouvaa. Uhkaa boikotilla tilaisuutta, johon kaikki haluavat ja josta sinne pääsevät ylpeilevät.
Ravitsemusterapeutti ammattinimikkeenä ja oppiarvona ei tee vaikutusta. Televisiossa semmoinen viisas, Laatikainen päästi sammakoita: "- Maitoon lisätään D-vitamiinia sen takia, kun sitä ei maidossa luonnostaan ole." !!??
Vuosia sitten kuulin kaksi esitelmää samana päivänä. Molemmat tiedenaisia. Kehusmaan verstassa käänsin radion ykköselle, kun Radio-Mafian kuuntelijat menivät keikoille. En muista kuuntelinko noita siellä, vai omassa verstassani.
Aamupäivällä tietoviisas moitti maitoa epäterveelliseksi, lähes nopeasti tappavaksi myrkyksi.
Iltapäivällä tiedenainen esitelmöi joistakin vitamiineista. Terveisiä Laatikaiselle! Muistan santarkasti viimeisen lauseensa: "- Ne ovat rasvaliukoisia ja niitä on erityisen paljon maidon rasvassa." Sellaista minunkin mieleeni oli kantautunut. Laatikaisen väitteeseen vastaan: - Maitoon joudutaan lisäämään D-vitamiinia sen takia, kun se otetaan sieltä ensin pois.
Yhteen sain Heikkiseltä vahvistusta. Käppäillessäni KYS:in käytävillä tarkastin jokaisen esillä olevan pumaskan. Kertoi rasvoista. "Sian lihassa on 60 % hyviä rasvoja." "Oliiviöljyssäkin on 20 % huonoja, kuten osa kaikissa rasvoissa. Nämä kirjoitan muistin varassa.
Heikolla näölläni pinnistelin taulukolle. Terveellisyydestä kertoi sarakkeen väritys, punainen ja valkoinen. Sianlihan kohdalla oli valkoinen osa punaista pidempi.
Kuulija kohottelee kulmakarvojaan kun vitsailen kerettiläisesti: - Ruokavaliooni kuuluu sianliha ja vispikerma. Syön toki muutakin.
Mitä sanoikaan lääkäri Sinikka Kuusisto: "- Vielä on urheilijan sydän, syke 49 ja ruokavalio oikein, kun veriarvot ovat kohdallaan."
Kuulemani Heikkisen esitelmä ei ollut kummoinen. Muistutti uskontoa. Toisti moneen kertaan kuultua ja luettua, kuin uskon vahvistusta. Heikkinen ei antanut tiedolle lisäarvoa.
Edessäni istui neljä jonkun verran ylipanoista naista. Hyrisivät hyvää mieltä kuullessaan profeettaa.
Ajattelin skeptisesti: Mitä profeetta saa aikaan? Olin melko varma painon lisääntymisestä.
Kotiin tultuani mainitsin kuunnelleeni Hanna-Kaisaa. Kumppanini sanoi: "Minäkin olisin halunnut olla."
- Sinä et olisi siitä paljon kostunut.
- Olisinpahan nähnyt Hanna-Kaisa Heikkisen.
- Mitäs näkemistä siinä?
- Kun se on ollut televisiossa!
perjantai 29. marraskuuta 2019
Antti Rinteen korvat heiluvat
Monessa yhteydessä olen maininnut häpeäväni aikakauteni demarijohtajia. Antti Rinne lukeutuu joukkoon. Antti Rinteen "kierous" tuli jo aikaisemmin ilmi, kun toimittaja unohti mikrofonin auki, eikä Antti sitä tiennyt. Soppaa hämmennetään Antin viimeisistä. Tosiasia on, ikävä kyllä, että polliitikot "muistavat väärin". Löytyi uskalias osallinen, joka kertoi toisin. Pystyi antamaan päivämäärän tarkkuudella tosiasiat. Mitä valehtelevat ministerit siitä piittaavat. "Paksu nahka ja rennot lihakset".
Hävetti Antti Rinteen käyttäytyminen Moskovassa. Venäjälle ei saa mennä takki auki "opettamaan". Venäjä on todellisuutta. Suomi on todellisuutta. Tosiasialle ei voi mitään. Näiden valtioiden painoarvo on aivan erilainen. Kunnia annettakoon niille Suomen poliitikoille, joiden ansiosta Suomi on näin hyvässä asemassa. Ja kunnia Suomen kansan ponnisteluille. Spekulantit pilkkaavat nöyristelyä. Spekulanttien mielen mukaan toimmalla, kyseiset spekulantit itse eivät saisi vuoroa suun pieksäntään.
Toimittajat ovat tämän päivän aatelisia. Satumalta kuuntelin toimittajaa. "Spekuloinnin" jälkeen toimittaja sanoi: "-Toimittajalle ei kannata vittuilla, hänellä on kaikki aseet".
Toimittajat sanovat, mitä sanovat. Sanon:
"Oikeamielisten" ei tarvitse kuvitellakaan, että Suomi pystyisi vaikuttamaan minkään valtion ihmisoikeuksiin. Kukaan ei saa niitä kuntoon. Jumalakin näyttää unohtaneen?
Ylikansalliset elimet moittivat Suomen ihmisoikeuksia.
Hurskastelun makua!
Hävetti Antti Rinteen käyttäytyminen Moskovassa. Venäjälle ei saa mennä takki auki "opettamaan". Venäjä on todellisuutta. Suomi on todellisuutta. Tosiasialle ei voi mitään. Näiden valtioiden painoarvo on aivan erilainen. Kunnia annettakoon niille Suomen poliitikoille, joiden ansiosta Suomi on näin hyvässä asemassa. Ja kunnia Suomen kansan ponnisteluille. Spekulantit pilkkaavat nöyristelyä. Spekulanttien mielen mukaan toimmalla, kyseiset spekulantit itse eivät saisi vuoroa suun pieksäntään.
Toimittajat ovat tämän päivän aatelisia. Satumalta kuuntelin toimittajaa. "Spekuloinnin" jälkeen toimittaja sanoi: "-Toimittajalle ei kannata vittuilla, hänellä on kaikki aseet".
Toimittajat sanovat, mitä sanovat. Sanon:
"Oikeamielisten" ei tarvitse kuvitellakaan, että Suomi pystyisi vaikuttamaan minkään valtion ihmisoikeuksiin. Kukaan ei saa niitä kuntoon. Jumalakin näyttää unohtaneen?
Ylikansalliset elimet moittivat Suomen ihmisoikeuksia.
Hurskastelun makua!
keskiviikko 27. marraskuuta 2019
"Kun valta on kansalla, kenellä se silloin on?"
Tuo lause on takertunut mieleeni. Siitä ei ole aavistusta, kuka nuo on suoltanut suustaan. Tällä hetkellä, eikä vähään aikaan ole ollut valtaa suomen hallituksella. Etujärjestöt määräävät marsin tahdin. Parlamentaarinen valta on näennäinen. Elämmekö näennäesdemokratiassa? Edustajat valitaan vaaleilla. Vaalien tulosta ei kunnioieta. "Väärin äänestetty!" "Tietäjä iänikuinen" Paavo väyrynen valitti. "Vaalitulos ei vastaa kansan tahtoa." Demaritkin joskus haikailivat uusia vaaleja.
Tämmöisiä tulee mieleen seuratessa tämän hetken lakkoilun järjettömyyttä. Järjettömyys lisääntyy kulovalkean tavoin. Minä olen lakossa. Sinä olet lakossa. Me olemme lakossa. He aikovat liittyä lakkorintamaan. Kuka tekee töitä? Milloin korvataan syntyvät vahingot ja tappiot? Mitä seuraa, kun Katkerat riidat jäävät mielissä jäytämään? Valtakamppailut jättävät arpia.
Pari epäonnistunutta lakon yritystä: Poliisit lakkoilivat. Vaativat tuntipalkkaan lisää kuusi markkaa. Aikana, jolloin moni teki täyttä päivää korotuksen suuruisella tuntipalkalla. Lakko lopahti alkuunsa. Kului muutamia päiviä, kun huomasin Pielavedellä tuntemani konstaapelin käppäilevän asemalleen. Lakko hiipui vähin äänin. Palokunnan lakon vaiheita en muista. Semmoinen kuva jäi, että se oli luhyt. Silloin ahersin etelämpänä. Siellä paikallisessa tanssipaikassa oli sen liiton puheenjohtaja. Katsoin melko alakuloista miestä, pettynyttä.
Television ruudussa näkyi lakon eturintaman johtaja. Kasvoilla täydellinen harmituksen punasävy. Edellispäivänä vielä uhosi kaikkivoivan mahdilla. Karahti karille. Jotenkin on semmoinen kutina, että Antti Rinteenkin paatti kolisee matalikon kiviin. Ilakoivat "ihmiskasvoisella hallituksella". Suomessa ei kannata minkään sortin vallankumous. Jokainen lakko tekee vain hallaa.
Ja miten vähäpätöisestä kaikki vouhotus alkoi? Suuremman merkityksen tapahtuma, "Afrikan kevät" ei tuonut onnellisuutta, vaikka "demokratia saapui Afrikkaan". Noihin vakuutteluihin ei uskonut erkkikään. Ennustin pikaista takatalvea.
Minua saa vapaasti moittia sopimattomasta rinnastuksesta. Pähkäilen inhimilliseltä kantilta. Ihmiset toimivat tuulispään tavoin. Tämän hetken haitallisin toiminta on kannatusten mittaus!?? Miksi mitataan, kun on mahdollisuus äänestää vaaleilla? Kun en ole, mutta jos olisin, niin esittäisin gallupit kiellettäviksi lailla, niiltä osin, kun ne koskevat valtiollista.
Joku viisas ilkkui: "Kuinka ne ilkeävät istua hallituksessa niin pienellä kannatuksella". Valitaan hallitus galluppien mukaan Voimme lukea mediasta: Hallituksen vaihtoviikot!
Istuin tässä hämärän tuloon. Pidän taukoa. Hengähdän. Käyn uimahallilla. Jatkuu huomenna.
En tiedä, enkä pysty arvioimaan, miten hyödyllinen oli aikoinaan Suurlakko? Minkä verran se auttoi Suomen itsenäistymisessä? Nimitys: Suurlakko vaikuttaa mahtipontiselta sitä taustaa vasten, minkä verran Suomen kansalaisia osallistui? Suomi oli siihen aikaan maatalousyhteiskunta. Ahersivat pelloilla ja metsissä. Jokainen lakkopäivä olisi potkinut omaan nilkkaan.
Luulen ymmärtäväni jotain. Mielestäni elinaikanani polkaistut lakot olivat kaikki turhia. Taloudellista edistystä ne eivät poikineet palkkoinakaan. Enimmäkseen ne olivat "näytön paikkoja". Lakoilla tavoiteltiin yhdistyspomojen vaikutusvallan osoittamista: Pyörät pystyttiin pysäyttämään.
Kommunistien ainoa tavoite ei ollut työläisen etu, vaan vallankumouksen tavoite. Mikä vallankumous tarkoitti neuvostokommunismia.
Ensimmäinen mielikuva jäänyt veturimiesten lakoista. Lehdistä niistä voin lukea. Paperimiesten lakon uhista kertoivat. Monissa lakoissa osallistui etuoikeudettua väkeä, ei duunariköyhälistöä. Heräsi kysymyksiä?
Tässä kohtaa otan esille kirjapainoalan, etuoikeutettuja hekin olivat silloin. Istuin junassa Helsingin seudulla. Radiosta kuului lakkokiihkurin vuodatus, miten kirjapainon työntekijät jääneet jälkeen tuhat markkaa kuussa. Itse olisin tyytynyt tuhannen markan kukausipalkkaan. - Onpa kallispalkkaista väkeä?!
Ajan rattaan pyöriminen alkoi kiihtyä juuri siihen aikaan. Digitaalikehitys ei käsitteenä ollut tajunnassani, mutta tekniikan kehitys vaikutti. Kukaan ei pystynyt kehityksen vauhtia ennustamaan, eikä sopeutumaan.
En ollut näkemässä, enkä kokemassa, mutta jäi mieleeni lankoni Kari Kemppaisen kertomat. Kari oli oppipojasta kehittynyt faktoriksi. Kertoi viisaasta ammattiyhdistyksestä ja työnantajista. Tekniikka poisti työtehtäviä. Poistaa tänäkin päivänä. Nyt ei ole viisaita?! Ymmärsin niin, että työnantajapuoli ja tekijäpuoli joustivat. Työnantaja puoli lupasi jarruttaa irtisanomisia. Työntekijä puoli lupasi olla lakkoilematta. Myös olla vaatimatta suuria palkankorotuksia. Eivät pitänet suurta ääntä. Ay-aktiivi voi penätä: "Koskaan ei palkakorotukset olleet liian suuria!" Eipä tosiaan, inflaation peikko haukkasi!
Kommunistit ajoivat vallankumousta. Demarit katkeroituivat yhden äänen tappiosta ja valitsijamiehillä kikkailusta presidentin vaalissa. Yhtä jalkaa yleislakkoon!
Yleislakossa korostui "näytön paikka". "Todistimme, että me pystymme lamauttamaan Suomen."
Uskallan sanoa v 1956 yleislakkoa suurimmaksi typeryydeksi pitkiin aikoihin. Vain vahinkoa saatiin yhteiskunnalle. Taloudellista vahinkoa. Minkäänlaista edistystä ei tapahtunut. Ay-aktiivit mainostavat yleislakkoa suurena saavutuksena. Vaatimattomiin aivoihini tuli uusi käsite: Virtuaalitodellisuus. Uskonnotkin ovat sitä.
Satuin v 1956 olemaan Suonenjoella Eskelisen kaupassa. Eskelinen oli vaurastunut. Silloin hallitsi melkoista omaisuutta. Työväkeä oli kaksikymmentäneljä vierasta ja omia muutama. Lakon aikaan oli Kuopiossa Keskon tilaisuus. Eskelinen oli K-kauppias. Pääsin mukaan kuskiksi, kun tiesivät minun voivan olla ilman alkoholia. Liikemiesklubin tiloissa anniskeltiin väkeviä.
Huvittaa, kun kauppiaat eivät suinkaan ole "proletaareja". Pieni ristiriita koitui. Koko Eskelisen porukka oli kommunisteja. Ihan totta. Ja vielä, mikä myöhemmin selvisi, uskollisimpia stalinisteja.
Tyypillistä minun u-tuuriani. En tiennyt etukäteen.
Liikemiesklubin tilaisuudessa luonnollisesti kauppiaat paheksuivat lakkoa. Pekka Eskelinen puolusti pontevasti työläisten oikeuksia. Suurta kinaa ei syntynyt, olivat kai viisaampia. Tilaisuus ei ollut puoluepoliittinen. Pekka Eskelisen oli helppo puhua. Oma väkensä ei ollut lakossa. En minä, eikä monikaan yleensä myymälähenkiökunnasta koko maassa. Mitä Pekka Eskelinen olisi tuumannut, jos väkensä olisi lakkoillut?
Pieni sivujuonne tuli. Matalouden harjoitajat julistivat toimituslakon. Naurettava hanke!? Kahtena päivänä ei kaupassa ollut maitoa. Ei Eskelisen kaupassakaan. Niinä päivinä hain maitoa Matti Ylöseltä. Karjatilat eivät kaataneet lypsämiään maahan. Kovasti alkuun uhosivat. Mahdotontahan se oli. Järjetöntä. Maitoa tuli.
Mutta lakko jatkui mielettömän pitkään.
Ainoa lakon uhka, jota ymmärsin oli liikeapulaisten ajama. Liikeapulaisten palkat olivat surkeat. Eikä ylitöistä maksaneet. Tehtiin pitkää päivää. Sodan jälkeen oli tärkeää sotakorvausteollisuus. Palvelualat sivuseikka. Liikeapulaisten lakkoa ei tarvinnut aloittaa. Liitto teki hyvää työtä. Sai oloihin huomattavaa kohennusta.
Tämä ei ole mikään kaunokirjallisuuden helmi. Mutta en korjaile. Tämä on tajunnan virtaa, kuitenkin rehellistä. Olkoonpa vaikka vähemmän viisasta.
Kului tässä pari päivää. Kun kirjoitan, niin aina huomaan tekeleeni vajavaiseksi. Työmarkkinapolitiikasta jäi mainitsematta oivallukseni. Silloin oli tavan mukaisen nokittelun jälkeen saatu "laiha" sopu. Toimittaja kysyi: "- Onko tämä ratkaisu inflatoorinen? Harri Holkeri vastasi: "Niin inflatoorinen kuin olla voi!"
Näin aikojen päästä on ymmärretävää, etten muista, oliko kysymys Holkerin aikaisesta, vai jostain toisesta? Kuitenkin samantapainen tilanne, josta aprikoin: - Minkähän takia työnantajapuoli suostui niinkin vähällä sopimukseen ja palkankorotukseen? Melko lailla kuitenkin nokittelivat. Teatteriako?
Omalla vähäisellä ymmärryksellänikin tuntui selvältä, että ratkaisu oli pitkän päälle kestämätön.
Lupa on viisastua, tai paremmin sanottuna, ottaa opiksi. En ymmärtänyt siinä yhteydessä ottaa huomioon valuuttakurssien vaikutusta. Eivätkä Ay-pomot siitä puhuneet. Näyttelivät osansa ja ylpeilivät saavutuksella. Työläiset hyötyi? Ketkä hyötyivätkään? Ja sitä enemmän rikastuivat, mitä suuremmat palkankorotukset tingittiin ja inflaatio!
Silmäni avautuivat pienyrittäjän sanomisesta. Hän myi tuotteitaan Saksaan. Vahvan valuutan maahan;
"- Sain kurssivoittoa 85 000 mk."
Hypisteli vielä hyppysillään: "- Ihan ilman mitään, näin vaan".
Siitä johtuen aloin aprikoimaan: Näin pieni yrittäjä hyötyi suunnilleen hyväpalkaisen työntekijän vuosikustannuksen verran.
Miten paljon saivatkaan kurssivoittoja suuret vientiyritykset? Siinä auttoi osaltaan Suomen Ay-poliitikot.
Tämmöisiä tulee mieleen seuratessa tämän hetken lakkoilun järjettömyyttä. Järjettömyys lisääntyy kulovalkean tavoin. Minä olen lakossa. Sinä olet lakossa. Me olemme lakossa. He aikovat liittyä lakkorintamaan. Kuka tekee töitä? Milloin korvataan syntyvät vahingot ja tappiot? Mitä seuraa, kun Katkerat riidat jäävät mielissä jäytämään? Valtakamppailut jättävät arpia.
Pari epäonnistunutta lakon yritystä: Poliisit lakkoilivat. Vaativat tuntipalkkaan lisää kuusi markkaa. Aikana, jolloin moni teki täyttä päivää korotuksen suuruisella tuntipalkalla. Lakko lopahti alkuunsa. Kului muutamia päiviä, kun huomasin Pielavedellä tuntemani konstaapelin käppäilevän asemalleen. Lakko hiipui vähin äänin. Palokunnan lakon vaiheita en muista. Semmoinen kuva jäi, että se oli luhyt. Silloin ahersin etelämpänä. Siellä paikallisessa tanssipaikassa oli sen liiton puheenjohtaja. Katsoin melko alakuloista miestä, pettynyttä.
Television ruudussa näkyi lakon eturintaman johtaja. Kasvoilla täydellinen harmituksen punasävy. Edellispäivänä vielä uhosi kaikkivoivan mahdilla. Karahti karille. Jotenkin on semmoinen kutina, että Antti Rinteenkin paatti kolisee matalikon kiviin. Ilakoivat "ihmiskasvoisella hallituksella". Suomessa ei kannata minkään sortin vallankumous. Jokainen lakko tekee vain hallaa.
Ja miten vähäpätöisestä kaikki vouhotus alkoi? Suuremman merkityksen tapahtuma, "Afrikan kevät" ei tuonut onnellisuutta, vaikka "demokratia saapui Afrikkaan". Noihin vakuutteluihin ei uskonut erkkikään. Ennustin pikaista takatalvea.
Minua saa vapaasti moittia sopimattomasta rinnastuksesta. Pähkäilen inhimilliseltä kantilta. Ihmiset toimivat tuulispään tavoin. Tämän hetken haitallisin toiminta on kannatusten mittaus!?? Miksi mitataan, kun on mahdollisuus äänestää vaaleilla? Kun en ole, mutta jos olisin, niin esittäisin gallupit kiellettäviksi lailla, niiltä osin, kun ne koskevat valtiollista.
Joku viisas ilkkui: "Kuinka ne ilkeävät istua hallituksessa niin pienellä kannatuksella". Valitaan hallitus galluppien mukaan Voimme lukea mediasta: Hallituksen vaihtoviikot!
Istuin tässä hämärän tuloon. Pidän taukoa. Hengähdän. Käyn uimahallilla. Jatkuu huomenna.
En tiedä, enkä pysty arvioimaan, miten hyödyllinen oli aikoinaan Suurlakko? Minkä verran se auttoi Suomen itsenäistymisessä? Nimitys: Suurlakko vaikuttaa mahtipontiselta sitä taustaa vasten, minkä verran Suomen kansalaisia osallistui? Suomi oli siihen aikaan maatalousyhteiskunta. Ahersivat pelloilla ja metsissä. Jokainen lakkopäivä olisi potkinut omaan nilkkaan.
Luulen ymmärtäväni jotain. Mielestäni elinaikanani polkaistut lakot olivat kaikki turhia. Taloudellista edistystä ne eivät poikineet palkkoinakaan. Enimmäkseen ne olivat "näytön paikkoja". Lakoilla tavoiteltiin yhdistyspomojen vaikutusvallan osoittamista: Pyörät pystyttiin pysäyttämään.
Kommunistien ainoa tavoite ei ollut työläisen etu, vaan vallankumouksen tavoite. Mikä vallankumous tarkoitti neuvostokommunismia.
Ensimmäinen mielikuva jäänyt veturimiesten lakoista. Lehdistä niistä voin lukea. Paperimiesten lakon uhista kertoivat. Monissa lakoissa osallistui etuoikeudettua väkeä, ei duunariköyhälistöä. Heräsi kysymyksiä?
Tässä kohtaa otan esille kirjapainoalan, etuoikeutettuja hekin olivat silloin. Istuin junassa Helsingin seudulla. Radiosta kuului lakkokiihkurin vuodatus, miten kirjapainon työntekijät jääneet jälkeen tuhat markkaa kuussa. Itse olisin tyytynyt tuhannen markan kukausipalkkaan. - Onpa kallispalkkaista väkeä?!
Ajan rattaan pyöriminen alkoi kiihtyä juuri siihen aikaan. Digitaalikehitys ei käsitteenä ollut tajunnassani, mutta tekniikan kehitys vaikutti. Kukaan ei pystynyt kehityksen vauhtia ennustamaan, eikä sopeutumaan.
En ollut näkemässä, enkä kokemassa, mutta jäi mieleeni lankoni Kari Kemppaisen kertomat. Kari oli oppipojasta kehittynyt faktoriksi. Kertoi viisaasta ammattiyhdistyksestä ja työnantajista. Tekniikka poisti työtehtäviä. Poistaa tänäkin päivänä. Nyt ei ole viisaita?! Ymmärsin niin, että työnantajapuoli ja tekijäpuoli joustivat. Työnantaja puoli lupasi jarruttaa irtisanomisia. Työntekijä puoli lupasi olla lakkoilematta. Myös olla vaatimatta suuria palkankorotuksia. Eivät pitänet suurta ääntä. Ay-aktiivi voi penätä: "Koskaan ei palkakorotukset olleet liian suuria!" Eipä tosiaan, inflaation peikko haukkasi!
Kommunistit ajoivat vallankumousta. Demarit katkeroituivat yhden äänen tappiosta ja valitsijamiehillä kikkailusta presidentin vaalissa. Yhtä jalkaa yleislakkoon!
Yleislakossa korostui "näytön paikka". "Todistimme, että me pystymme lamauttamaan Suomen."
Uskallan sanoa v 1956 yleislakkoa suurimmaksi typeryydeksi pitkiin aikoihin. Vain vahinkoa saatiin yhteiskunnalle. Taloudellista vahinkoa. Minkäänlaista edistystä ei tapahtunut. Ay-aktiivit mainostavat yleislakkoa suurena saavutuksena. Vaatimattomiin aivoihini tuli uusi käsite: Virtuaalitodellisuus. Uskonnotkin ovat sitä.
Satuin v 1956 olemaan Suonenjoella Eskelisen kaupassa. Eskelinen oli vaurastunut. Silloin hallitsi melkoista omaisuutta. Työväkeä oli kaksikymmentäneljä vierasta ja omia muutama. Lakon aikaan oli Kuopiossa Keskon tilaisuus. Eskelinen oli K-kauppias. Pääsin mukaan kuskiksi, kun tiesivät minun voivan olla ilman alkoholia. Liikemiesklubin tiloissa anniskeltiin väkeviä.
Huvittaa, kun kauppiaat eivät suinkaan ole "proletaareja". Pieni ristiriita koitui. Koko Eskelisen porukka oli kommunisteja. Ihan totta. Ja vielä, mikä myöhemmin selvisi, uskollisimpia stalinisteja.
Tyypillistä minun u-tuuriani. En tiennyt etukäteen.
Liikemiesklubin tilaisuudessa luonnollisesti kauppiaat paheksuivat lakkoa. Pekka Eskelinen puolusti pontevasti työläisten oikeuksia. Suurta kinaa ei syntynyt, olivat kai viisaampia. Tilaisuus ei ollut puoluepoliittinen. Pekka Eskelisen oli helppo puhua. Oma väkensä ei ollut lakossa. En minä, eikä monikaan yleensä myymälähenkiökunnasta koko maassa. Mitä Pekka Eskelinen olisi tuumannut, jos väkensä olisi lakkoillut?
Pieni sivujuonne tuli. Matalouden harjoitajat julistivat toimituslakon. Naurettava hanke!? Kahtena päivänä ei kaupassa ollut maitoa. Ei Eskelisen kaupassakaan. Niinä päivinä hain maitoa Matti Ylöseltä. Karjatilat eivät kaataneet lypsämiään maahan. Kovasti alkuun uhosivat. Mahdotontahan se oli. Järjetöntä. Maitoa tuli.
Mutta lakko jatkui mielettömän pitkään.
Ainoa lakon uhka, jota ymmärsin oli liikeapulaisten ajama. Liikeapulaisten palkat olivat surkeat. Eikä ylitöistä maksaneet. Tehtiin pitkää päivää. Sodan jälkeen oli tärkeää sotakorvausteollisuus. Palvelualat sivuseikka. Liikeapulaisten lakkoa ei tarvinnut aloittaa. Liitto teki hyvää työtä. Sai oloihin huomattavaa kohennusta.
Tämä ei ole mikään kaunokirjallisuuden helmi. Mutta en korjaile. Tämä on tajunnan virtaa, kuitenkin rehellistä. Olkoonpa vaikka vähemmän viisasta.
Kului tässä pari päivää. Kun kirjoitan, niin aina huomaan tekeleeni vajavaiseksi. Työmarkkinapolitiikasta jäi mainitsematta oivallukseni. Silloin oli tavan mukaisen nokittelun jälkeen saatu "laiha" sopu. Toimittaja kysyi: "- Onko tämä ratkaisu inflatoorinen? Harri Holkeri vastasi: "Niin inflatoorinen kuin olla voi!"
Näin aikojen päästä on ymmärretävää, etten muista, oliko kysymys Holkerin aikaisesta, vai jostain toisesta? Kuitenkin samantapainen tilanne, josta aprikoin: - Minkähän takia työnantajapuoli suostui niinkin vähällä sopimukseen ja palkankorotukseen? Melko lailla kuitenkin nokittelivat. Teatteriako?
Omalla vähäisellä ymmärryksellänikin tuntui selvältä, että ratkaisu oli pitkän päälle kestämätön.
Lupa on viisastua, tai paremmin sanottuna, ottaa opiksi. En ymmärtänyt siinä yhteydessä ottaa huomioon valuuttakurssien vaikutusta. Eivätkä Ay-pomot siitä puhuneet. Näyttelivät osansa ja ylpeilivät saavutuksella. Työläiset hyötyi? Ketkä hyötyivätkään? Ja sitä enemmän rikastuivat, mitä suuremmat palkankorotukset tingittiin ja inflaatio!
Silmäni avautuivat pienyrittäjän sanomisesta. Hän myi tuotteitaan Saksaan. Vahvan valuutan maahan;
"- Sain kurssivoittoa 85 000 mk."
Hypisteli vielä hyppysillään: "- Ihan ilman mitään, näin vaan".
Siitä johtuen aloin aprikoimaan: Näin pieni yrittäjä hyötyi suunnilleen hyväpalkaisen työntekijän vuosikustannuksen verran.
Miten paljon saivatkaan kurssivoittoja suuret vientiyritykset? Siinä auttoi osaltaan Suomen Ay-poliitikot.
keskiviikko 20. marraskuuta 2019
"Sukupuolineutraali"
Sukupuolineutraalista saarnaavat kuin jostain uskonnosta. IkiWanha väittää edelleen: sukupuolineutraalia ei ole meidän kaltaisesa joukossa. Eräiden lajien "työläiset" ja "sotilaat" kasvatetaan sukupuolettomiksi. Lisääntymisestä vastaavat muutamat yksilöt. Tietävätkö tutkijat, millä tavalla kasvatetaan Kuningattaret ja "kuhnijat"? Millä tavalla valitaan "kelvolliset"? Lajitovereillemme homma hoidetaan "kuohimalla". Semmoisiakin "tietäjiä" oli, jotka sanoivat naisesta: "Kuohittu mies".
Nyt joku palokunta nimittää laitoksensa "sukupuolineutraaliksi" ikään kuin se olisi jokin hyve. Minä vaan kysyn: Onko se sukupuolineutraalia, kun miehillä ja naisilla on eri puku- ja suihkuhuoneet. Siinähän erotellaan. Eriarvoisuutta ja syrjintää.
Syytän vouhottamisesta. Niin laitosta kuin mediaakin.
Ei tämä palokunta keksinyt mitään uutta. Ohemäen kansakoulussa oli ulkohuussit erikseen opettajille, tytöille ja pojille. Joka paikassa matkani varrella oli naisille ja miehille.
Edistyneen palokunnan tapa oli kaikkialla. Jos ollaan sukupuolineutraaleja ja "saman arvoisia", silloin kaikki ihmiset pesee ja pukee samoissa tiloissa. Mutta joka tapauksessa miehet ovat miehiä (jos ovat?) ja naiset naisia. Tytöt tyttöjä ja pojat poikia. Muuta väittävät ovat tuskin "täyspäisiä".
Kun sanoin: Nainen, siihen ei sisälly "rasismia", vaan nöyrää kunnioitusta.
Tätä "uskontoani" en muuta.
Nyt joku palokunta nimittää laitoksensa "sukupuolineutraaliksi" ikään kuin se olisi jokin hyve. Minä vaan kysyn: Onko se sukupuolineutraalia, kun miehillä ja naisilla on eri puku- ja suihkuhuoneet. Siinähän erotellaan. Eriarvoisuutta ja syrjintää.
Syytän vouhottamisesta. Niin laitosta kuin mediaakin.
Ei tämä palokunta keksinyt mitään uutta. Ohemäen kansakoulussa oli ulkohuussit erikseen opettajille, tytöille ja pojille. Joka paikassa matkani varrella oli naisille ja miehille.
Edistyneen palokunnan tapa oli kaikkialla. Jos ollaan sukupuolineutraaleja ja "saman arvoisia", silloin kaikki ihmiset pesee ja pukee samoissa tiloissa. Mutta joka tapauksessa miehet ovat miehiä (jos ovat?) ja naiset naisia. Tytöt tyttöjä ja pojat poikia. Muuta väittävät ovat tuskin "täyspäisiä".
Kun sanoin: Nainen, siihen ei sisälly "rasismia", vaan nöyrää kunnioitusta.
Tätä "uskontoani" en muuta.
perjantai 1. marraskuuta 2019
Hiljaista kitumista
Pieni sairauden poikanen saattoi sittenkin olla influenssan tapainen, vaikka ei tuntunutkaan reisien juilimisena. Tuntui menneen ohi kolmessa vuorokaudessa, kuten yleensä. Kun en tuntenut itseäni sairaaksi, toimin kuten yleensä. kävin ulkona ja uimahallissa. en jaksanut uida kuin satasen. Lepäilin päiviä. kun ei tuntunut pahalle, menin uimaan. En kunnolla jaksanut. Kun ei itse tunne, onko sairaampi vai terveempi, en liikaa varonut. Lepäilin välillä muutamia päiviä. Monta päivää pysyin sisällä. Eilen en käynyt uimassa. Nyt ei tunnu pahalta, menen hallille.
Tavallisesti, kun rasitusta ei tule ilmaantuu unettomuutta. Viime aikoina olen nukkunut epätavallisen paljon. Joskus kuitenkin katkonaisesti elintoimintojen vaatimuksesta.
Normaalisti torjun unettomuutta riittävällä liikunnalla rasittamalla. Nyt en siihen pysty sairailla jaloilla. Nyt väsyttää uiminenkin. Jonain aamuna saatan nukkua yhdeksään. Semmoisen päivän iltana
saatan huolestua nukkumisesta. Menin sänkyyn yhdeltätoista. Nukahdin ilmeisesti pian, koska en muista valvomisesta, enkä ajatusten ruuhkasta. Kusiherätys tuli kahdeltatoista. En varmaankaan valvonut pitkään. Seuraava valpastuminen kahden maissa. Ilmeisesti nukahdin nopeasti. Seuraavan kerran näytti kello puoli viittä. Käväisin asialla ja painuin pehkuihin. Tämmöisessä tapauksessa on normaalisti kriittinen vaihe, unen saannin vaikeus jopa kahdeksi - kolmeksi tunniksi. Sitä pelkäsin, kun en heti nukkunut. Käytän siihen keinoa, vaikka aamu oli niinkin pitkällä. Nousin ylös kello viisi.
Panin kattilan liedelle. Puurotarvikkeet siksi aikaa, kun näkyi poreilu kiehumisen alkamisen merkiksi. Virta poikki, kansi päälle ja hautumaan. Sitten sängyn päälle selälleen ja käpälät seinälle. Kymmenen - viisitoista minuutia ja hautuneen puuron kimpuun. Syötyä peiton alle pötkälleen. Kömmin ylös, vilkaisin kelloa, Yllätys, yllätys - puoli yhdeksän!?
Jonain yönä olin nukkumisen hoteilla kymmenenkin tuntia. Eikä katkoja enempää kuin yhteensä tunti. Jos enempi lojuu, alkaa jo hautumaan.
Viiden maissa heränneenä tuntuu usein virkeältä. Myöhään nukkuneena väsymys on voimakkaampi.
Tämöistä en kerro kasvokkain kellekään. Siitä vain seuraisi moite: "Miksi et lääkäriin?" Miksi menisin, kun on selvää, ettei ole tarvis. Rokotusta en ota, kun ei ole varmaa, kumpi rasittaa enemmän: rokotus vai influenssa? Kuolemakin tulee, jos ei heti, kuitenkin lähitulevaisuudessa.
Paikallislehteen pränttäsin mitä käki ennusti. Sen mukaan saavun portille tulevana kesänä.
Netistä luin tilastonikkarien laskelmat elinajan odotuksesta ja pituuksista. Mitä käyttäneet perusteina, kun kirjaisin syntymäaikani? Sen perusteella sanovat kuolinpäiväkseni 12 maaliskuuta 2024.
Joka elää, näkee kumpi ennusti lähemmäksi: käki vai tilasto? Kumpikin voi olla yhtälailla oikeassa kuin väärässäkin. Itse en aio siihen vaikuttaa, enkä jouduttaa. Enkä voi estää, mutta ei tarvitsekaan.
Tavallisesti, kun rasitusta ei tule ilmaantuu unettomuutta. Viime aikoina olen nukkunut epätavallisen paljon. Joskus kuitenkin katkonaisesti elintoimintojen vaatimuksesta.
Normaalisti torjun unettomuutta riittävällä liikunnalla rasittamalla. Nyt en siihen pysty sairailla jaloilla. Nyt väsyttää uiminenkin. Jonain aamuna saatan nukkua yhdeksään. Semmoisen päivän iltana
saatan huolestua nukkumisesta. Menin sänkyyn yhdeltätoista. Nukahdin ilmeisesti pian, koska en muista valvomisesta, enkä ajatusten ruuhkasta. Kusiherätys tuli kahdeltatoista. En varmaankaan valvonut pitkään. Seuraava valpastuminen kahden maissa. Ilmeisesti nukahdin nopeasti. Seuraavan kerran näytti kello puoli viittä. Käväisin asialla ja painuin pehkuihin. Tämmöisessä tapauksessa on normaalisti kriittinen vaihe, unen saannin vaikeus jopa kahdeksi - kolmeksi tunniksi. Sitä pelkäsin, kun en heti nukkunut. Käytän siihen keinoa, vaikka aamu oli niinkin pitkällä. Nousin ylös kello viisi.
Panin kattilan liedelle. Puurotarvikkeet siksi aikaa, kun näkyi poreilu kiehumisen alkamisen merkiksi. Virta poikki, kansi päälle ja hautumaan. Sitten sängyn päälle selälleen ja käpälät seinälle. Kymmenen - viisitoista minuutia ja hautuneen puuron kimpuun. Syötyä peiton alle pötkälleen. Kömmin ylös, vilkaisin kelloa, Yllätys, yllätys - puoli yhdeksän!?
Jonain yönä olin nukkumisen hoteilla kymmenenkin tuntia. Eikä katkoja enempää kuin yhteensä tunti. Jos enempi lojuu, alkaa jo hautumaan.
Viiden maissa heränneenä tuntuu usein virkeältä. Myöhään nukkuneena väsymys on voimakkaampi.
Tämöistä en kerro kasvokkain kellekään. Siitä vain seuraisi moite: "Miksi et lääkäriin?" Miksi menisin, kun on selvää, ettei ole tarvis. Rokotusta en ota, kun ei ole varmaa, kumpi rasittaa enemmän: rokotus vai influenssa? Kuolemakin tulee, jos ei heti, kuitenkin lähitulevaisuudessa.
Paikallislehteen pränttäsin mitä käki ennusti. Sen mukaan saavun portille tulevana kesänä.
Netistä luin tilastonikkarien laskelmat elinajan odotuksesta ja pituuksista. Mitä käyttäneet perusteina, kun kirjaisin syntymäaikani? Sen perusteella sanovat kuolinpäiväkseni 12 maaliskuuta 2024.
Joka elää, näkee kumpi ennusti lähemmäksi: käki vai tilasto? Kumpikin voi olla yhtälailla oikeassa kuin väärässäkin. Itse en aio siihen vaikuttaa, enkä jouduttaa. Enkä voi estää, mutta ei tarvitsekaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)