Ikuinen elämä

Samankaltainen ilmiö, kuin aikoinaan paikallislehteen kirjoitellessani.  Kolmen päivän takaisessa präntissäni tällä palstalla käsittelin ikuista elämää.  Tänä aamuna aihetta käsittelivät teeveessä.

Paikallislehteen en vienyt tekstejäni seuraavana ilmestyvään lehteen.  Kirjoittelin jatkuvasti jotain. Vein joka kerta useamman kuin yhden pakinan. Kerrankin niitä oli kuusi.  Jätin kokonaan toimituksen asiaksi minkä niistä julkaisevat, tai viskaavat Ö- mappiin. 
Monta kertaa kävi niin, että olin kirjoittanut aiheesta, jota myöhemmin käsittelivät mediassa ajankohtaisena.  Usein kävi niin, että toimittaja julkaisi juttuni, kun aihe tuli yleiseksi.  Lukijat varmaan arvelivat minun kirjoittaneen aiheen ajankohtaiseksi tultua.  Vaikka olin kirjoittanut sen paljon aikaisemmin.  Toimitus ei heittänytkään Ö- mappiin, vaikka niin luulin.  Usein kävi sillä tavalla, että julkaisivat sen, jota en välttämättä halunnut ja hylkäsivät minulle mieluisamman tekstin. Koskaan en huomautellut.
Jälkeenpäin harmittelin, kun ei ollut jäljennöksiä.  Ei ollut kompuutteria.  Kirjoituksissani on ainakin pieni " pihvi ".  
Keväällä julkaisivat pakinan.  Siinä kuvailin ikkunastani näkyviä.  Aikaan ja paikkaan sen sitoi valkovuokot Nurmijärvellä.
Tuttavani ihmetteli:  --- Ethän sinä nyt siellä ollut?
---- En ollutkaan.  Kirjoitin sen viime keväänä.  Maannut toimituksessa vuoden!
Panin arkit kuoreen. Pyöräilin kylälle illan suussa. Jätin ajoneuvoni sivuun, katselin ympärilleni, ettei kukaan näe.  Toimituksen oven alareunassa olevasta luukusta sujautin kuoren.  Yritin tehdä sen sillä tavalla, ettei toimitukseen näy.  Ujostelin.  En mennyt päivällä toimitukseen.

Vanhaan tyyliin vielä kirjoitin jotain tämän seudun paikallislehteen. Nyt juttu menee " pilven" kautta.
Päätoimittaja ei näe kasvojani, eikä tunnista kartsalla, enkä minä häntä.

Kävin " virkavapaalla " toisissa hommissa vuoden.  Palattuani entiseen työhöni Nurmijärvelle, sanoi joku kirjoitukseni olleen hiljattain Nurmijärven Sanomissa.

Helmikuinen päivä

Outo valoilmiö, jota auringoksi sanovat, pysytteli pitkän aikaa näkymättömissä. En pannut merkille päivämäärää, jolloin tuo taivaankappale näille seuduille säteili.
Nyt tiedämme ettei tullut pakkastalvi.  Tänä aamuna osuuskaupan mittrissa -11. Kävelin pitkän lenkin: Asemakatua alas. Rautalamin tietä Metsolaan.  Siwan kohdalta jäähallille. Uimalan luota rantapolulle.  Meijerin luota sillan yli toiselle puolelle jokea. Polkua Siionin sillalle. Pihlajakatua kotiin.
Käveleksin rauhallisesti.  Ei tuntunut kaipaavan kiirehtimistä. Kylän keskusta näytti hiljaiselta. Meidänkin talomme räystäällä runsaasti jääpuikkoja. Kadun vieressä varoituksia jään ja lumen putoamisesta. Kun jonkun päähän kolahtaa ja uhri potkasee tyhjää, ei varoituslaput anna yhtään anteeksi.  Joku joutuu syytettyjen penkille.

Tähän aikaan päivästä ei liikkeellä ole muut kuin me joutilaat.  Tiekonemies sai rauhassa linkoilla lenkkiraittia. Sairaalan takana meitä kuljeksi vain kaksi. Hyppäsimme vuorollamme sivuun. Nuori hoikka nainen sihtaili kameralla kuvattavaa etsien. 

Elinkeinojen harjoittajat joutuvat hampaisiin.  Takavuosina kuntalaiset valittivat navetan laajennusta vastaan.  Hiukan liian lähellä laitos on. Sen täytyy olla iso, jotta hanketta tulisi kylliksi. Liikeyritys.
Tänään tuuli semmoiselta kantilta, että sairaalan seudulla haisi " mansikki " voimakkaasti. Rakennusvaiheessa vakuutivat, ettei haise.  Kyllähän se tiedetään, että navetta haisee ja isompi navetta enemmän.  Raikas talvisää!?
" Mansikan " hajua tuntuu joskus. nyt ei ollut sen aika. 

Kevään enteitä ilmassa.

Ikuinen elämä

Teeveen lähetykset " tökkivät " usein.  Nyt tökki pohdinta ikävuosien jatkamisesta.  Miksi jatkaa vuosia, jos niistä puuttuu elämä?
Tuntemani Jehovan todistaja puhui lehtiartikkelista, jonka minäkin luin.  " Ihminen on ohjelmoitu kuolemaan. "
Artikkelissa käsiteltiin solujen uudistumista, joka hidastuu ja vähitellen loppuu.  Ymmärsin artikkelin niin kuin siinä sanottiin.
Jehovan todistaja tulkitsi sen toisin.  Selvennyksen vuoksi sanon, että kunnioitin häntä ihmisenä.  vaikutti käytännön järkiseltä.  Hän käytti autoaan pajassani.  Teki paljon itse.  Osaava ihminen!
Mutta se usko?!  Muuten saman tapainen filosofoiva, kuten " korpifilosofikin ".
Pohti aikansa ääneen tuon artikkelin sanomaa: " Ihminen on ohjelmoitu kuolemaan ".  Viimein päätyi lausumaan:  --- Tästä voimme päätellä, että ihminen on luotu elämään ikuisesti.   (?!?!)
Ihmistä ei luotu elämään ikuisesti, eikä tarvitse elää!  Ihminen ei ole jumalan kuva.  Ihminen on eläin luomakunnan joukossa.
Elämän ja olevaisen tarkoitus on tuntematon.  Uskonnot vastaavat ihmisten tarpeisiin.  Esittävät vastauksia ihmisten mielissä kyteviin kysymyksiin.  Kysymyksiin vain ei vielä löydy oikeita  vastauksia.  Löytyykö koskaan? Tässä tulee mieleen tyttäreni Seijan sanoma, kun isommat kaverinsa puhuivat " lööperiä ":   --- Minä vähä eppäelen!

Nyt ajassa kauemmas taaksepäin.  Sodan jälkeen, ehkä v 1946 luin Kuopiossa ilmestyneestä kommunistilehdestä.  Lehden nimeä en varmuudella pysty muistamaan.  Se oli Ehkä KANSAN SANA.
Lehtiartikkelissa kerrottiin Neuvostoliitossa keksitystä ikuisen elämän lääkkeestä.  Ensimmäiseksi sitä käytetään Staliniin, tuohon ihmiskunnan suureen hyväntekijään.  (sanamuotoa en tietenkään tarkkaan muista)
Lehti oli tilattu kavereiteni Reino ja Timo Vauhkosen kotiin.  Mietiskelen:  tokkopa muistanevat kyseistä artikkelia?  Ei ollut tilaisuutta kysyä.  En muistanut, ennenkuin tässä yhteydessä.

Hrustshevin muistelmissa kerrotaan hänen sanoikseen:  " Stalin uskoi elävänsä ikuisesti. "
Uskoiko?
Tuon luetuani heräsi kysymys:  Liittyikö " lääkärien salaliitto " tähän?   Lukemani mukaan Moskovassa teloitettiin kuusi lääkäriä (juutalaista?) syytettynä salaliitosta Stalinia vastaan.
Kaikki liittyy kaikkeen.  Monissa yhteyksissä mainitaan Stalinin vainoharhaisuudesta.

Sunnuntai

Tänään oli hyvä päivä

Hummani hei, Hummani hei!

Paavi jäi hetkeksi vähemmälle, kun uusi " skandaali " myrskyää mediassa.  Hevosen liha!  Eurooppa vääntelehtii tuskissaan, kun jossain löytyy hevosen lihaa, kun sitä mikroskoopin ja kemian kokeiden avulla syynätään.
Isoissa taloissa hevosten määrä merkitsi vaurautta.  Mökkiläisellä ja pienviljelijällä kun oli hevonen ja hevosmies luonteeltaan empaattinen, niin hevoseen kehittyi kiintymys. Hevosesta oli hyötyä, mutta hevonen merkitsi myös yksilönä. Hevonen oli toveri.
Semmoinen muistikuva väikkyy mielessä, että hevosen lihaa pidettiin huonolaatuisena.  Kelpaamattomana syötäväksi.
Metsäyhtiöt saivat myydä työmiehille elintarvikkeita. Sodan jälkeiseen puutteeseen.  Isot köntit savustettua lihaa olivat kuulemma tanskalaista häränlihaa.  Ukot sanoivat sitä hevoseksi. Hevosta tai härkää; yks lysti.  Ainakin Korpelaan se tuli tarpeeseen. Syötiin.

Syrjäkylillä ei berliininmakkarasta tiedetty. Kaupoissa myivät semmoista kiemuraista.  Sanoivat makkaraksi.  Sain joskus jonkun markkulaisen ja ostin pienen pätkän kiemuraista makkaraa. Se ei maksanut paljon.
Kaupanteko sujui samaan tapaan, kuin myöhemmin Joroisissa. Seisoi tiskin takana.  Myymälään saapasteli " kunnalliskodin poikia " Sokea mies:  
--- Saalla markalla teemakkaroo.

Rahani määrä rajoitti ostamistani.  Osoitin sormellani:
--- Viijjellä kympillä tuota makkaroo.
Sain puolta vähemmän kuin aikaisemmin.   Ihmettelin?
Parin vuoden kuluttua Mustosen kaupassa tiesin jo lajit ja hinnat.  Kiekuramakkaroiden hinnan salaisuus selvisi.
Semmoinen makkara, joka oli vain yhtenä lenkkinä, kuten nykyäänkin lenkkimakkara.  Se oli Suomimakkaraa. Parempilaatuista.  Se kiemurainen makkara oli ikäänkuin vyyhti. Halpamakkaraa.
Halpamakkaran raaka-aineina käytettiin " roskaa ". Hevosen lihaa ja muun muassa keuhkoja.  Paksu makkarapötky oli Kyrönmakkaraa.  Kyrönmakkara tehtiin pääasiassa hevosesta. Mielestäni varsin maittavaa, kelvollista syötävää ja hyvää ravintoa.

Suomen valtion " päättäjät " keksivät kieltää halpamakkaran ja kyrönmakkaran valmistuksen ja myynnin.  Tänäkin päivänä " hurskastelijat " muka ajattelevat vähävaraisen kansanosan parasta.
Nyt ei ole isompaa hätää.  Tietääkseni jokainen saa jonkinlaista päivärahaa, joka riittää ruuan ostamiseen. 
Vasta niinä aikoina alkoivat maksamaan pikkuruista kansaneläkettä. Alle 65 vuotiset eivät saaneet muuta kuin " kunnanlapun " ostaakseen summan määräämän ruokaostoksen.  Semmoisia otin vastaan.
Halpamakkaran ja kyrönmakkaran ostajat olivat " meikäläisiä ", mummoja, pappojakin.  Halpojen makkaroiden kieltäminen alensi " mummojen " ja " alan miesten " elintasoa.

Nyt käy suuri ruljanssi ruokien takaisin vetämisessä.  Maksaa " mansikoita ".  Ainoa oikea tapa on myydä ne suurella alennuksella.  Euroopassa on paljon nälkäisiä. Kerjäläisiäkin.  Euroopan unioni on yksi tyhmyyden pesä.  Hevosen liha ei ole myrkyllistä, eikä siinä ole hullun lehmän tautia.

Miksi sika-nauta jauhelihaa ei kielletä?  Muslimit eivät sitä syö!  Hevosen liha kielletään Brittien kettuja rääkkäävien " uskonnon " takia.

Paavin pallit

Ihmiskuntaa järkytti suuri katastrofi.  Paavi ilmoitti eroavansa.  Kuinka nyt tullaan toimeen?  Paavihan on elinikäinen virka.  Riippumatta siitä, millainen vanha horisko on.  Tulee mieleen Naapurimaan edesmennyt johtaja, joka viimeisissä televisiouutisissa tallusteli höppähuulisena köpöttelijänä.  Joillekin piireille oli edullista pitää hänet paikallaan.
Nykyinen paavi on kuitenkin kohtuullisen tajuissaan, kun sanoo olevansa jo heikko.  Naapurin entinen päämies uskoi omaan korvaamattomuuteensa.

Ymmärsin jo vuosia sitten  uskonnnon ja sosialismin samankaltaisuuden. Tuntemani suomalaiset kommunistit suhtautuivat hartaasti aatteeseensa. Satuin joskus arvostelemaan. Ottivat sen pyhäinhäväistyksenä. Suomen elintaso oli vaatimaton.  Sosialismi kuulemma pelastaa. Kun toin vertaamiseen Ruotsin, sanoivat: --- Sehän on kuitenkin kapitalistinen valtio!  Kommunismi on paratiisi, eikä ihminen tarvitse ylellisyyttä.  Eivät ihan sanatarkasti noin sanoneet, mutta tuohon tapaan.  Eikö ihmisillä ole väliä, kunhan on sosialismi?

Iso-äiti Akaatta jaksoi uskoa: --- Kyllä Jumala vielä meillekin siunaa.   Siinäpä se.  Ei siunaa kaikille paavin alamaisillekaan.  Eikä siunannut Korpelaan.

Paavilla ja Jeesuksella ei ole mitään yhteistä.  Ai niin, on sentään!  Molemmilla harhautetaan kansaa hallittavaksi.  Jumala ei määrännyt paavin virkaa, eikä valitse paavia.  Tätä paavia valinneet kardinaalit seisoivat punaisissa kauhtanoissaan rivissä.  Mieleeni tuli joulupukkien paraati!
 Ohemäen koulussa Ida Remes puhui lempiväreistä.  Ajattelin heti: Punainen!  Keskustelussa ilmeni punainen sopimattomaksi.  Ikäänkuin väreillä olisi moraali. Onneksi olen ujo, enkä mennyt hölisemään punaisesta.  Siitä olisi tullut yksi häpeän aihe lisää. En tiennyt, että punainen on
" syntinen " väri.   

Paavin arvostusta liioittelevat huomattavasti.  Uskonto tai usko ajaa niitäkin, jotka vaeltavat joukolla kylpemään Ganges-virrassa.  Siunausta hakevat.  Miksi terveysviranomaiset eivät kiellä ihmisiä rypemästä saastuneessa joessa?   Mikään jumala ei käske kylpemään nimenomaan Gangesissa.  Kuka lie riitin keksinyt?  Yksin vai porukassa?  Todennäköiseti joen vesi oli silloin puhtaampi.  Ihmisiä oli vähemmän.  Paavista hohkaavat Suomenkin mediassa.  Kuitenkin maailmassa asuu jokunen miljardi semmoisia taapertajia, jotka eivät tiedä, eivät kuulleetkaan paavista.  

Usko ei siirrä vuoria.  Vuoria siirtää kaivajat koneilla.  Vähän kerrallaan!
Joku kysyi: ---- Miksi rahalla on arvoa?   ---- Siksi, että siihen uskotaan!

Hätätila

Kirkkoharjun talo oli rakemmettu Ohemäen luoteiskulmalle.  Pastori Erkki Pulkkinen kyseli kiinnostuneena, että mistä sen nimi on tullut.  Luulisin sen muotoutuneen kansan karttuisasta suusta.  Mökit olivat vaatimattomia  Mäen töyräällä Ohejärven yli näkyvä talo erottui näkyvästi.  Joku saattoi sanoa: " Kuin kirkko ".
Samalla tavalla kuin " Punahovi ", joka oli kaksi pikkuruista huonetta sisältävä mökki.  Kun se oli Taipaleesta Jokijärven suuntaan ainut punaiseksi maalattu, niin irvileuat saivat aiheen. Yleensäkin maalattuja taloja oli niillä nurkilla vähän. Harmaita mökkejä vain.

Ohejärvi on matala.  Siihen aikaan syvimmältä kohtaa noin puolitoista metriä.  Enimmäkseen savi- ja liejupohjaa, mutta Kirkkoharjun kohdalla syveni äkisti niin että syvimmässä jalkani ylettivät vanhempana pohjaan.  Harjanne ulottui rantaan. Siitä oli otettu hiekkaa ja muodostunut tasanne.  Seutukunnan ainoa uimapaikka. Siellä kävi uimassa nuoria ja aikuisia yli viiden kilometrin matkoilta. Joku väitti yhtenä sunnuntaina käyneen toistasataa uimaria.  Se lienee liioittelua, ehkä?

Sinä sunnuntaina uimarit tulleet hyvissä ajoin aamupäivällä.  Menin ongelle.  Ensiksi uimarantaan. Uimareita oli vedessä ja rannalla.  Yksi porukka oli veneessä lähellä rantaa.  Ongin siitä.  Uimarit polskivat ilakoivat. Veneessä olijat naureskelivat, kun onkeeni tarttui veneen perän luota pieni ahven, toinenkin.  Nämä ahvenet näen  viimeisenä mielikuvana. Sitä seuraava lähiaika ei muistu mieleen. Mutta siitä lähtien kuin videokuvana kun...

Rantaviivalla kasvoi nuorta lepikkoa. Kahlasin paljasjalkaisena matalassa vedessä. Liikuin uimarannalta poispäin.  Kalansaantia en muista, vain sen kun jätin kalat sinne.  Uimarannalta lähtien seuraava muistikuva on Pentti Lappalainen, joka tuli talon kohdalla talvitien suulle, minun puolelleni talvitien reunaan.  Varjosti silmiään auringon ja veden heijastukselta.  Kumartui eteen päin nähdäkseen minut.  Mitähän se tuossa, minkä takia?

Kuulin ääniä.  Luulin kaikkien uimareiden lähteneen.  Eivät kaikki.  Kuulin äänen: " Nyt se ei piäse pakkoon. "
Sen sanonut seisoi talon päädyn kohdalla. Näkyi muitakin, menossa uimarannan suuntaan, josta olin tullut.  Kävelivät talolta rantaa kohti viettävää tietä.  Nuoria miehiä Kivimäeltä ja Ellunkylältä. Jotenkin kaikuu mielessä, että äänessä olisi ollut Huuko Rytkönen. 

Mitähän ne meinaa? Pelotti. En kuitenkaan hätäillyt.  Pakoon!  Uimalla Pieneenniemeeen?  Rannassa oli vene, en kerkeä kauaksi?  Eikä voimia ole. Olin heikko.  Luultavasti yhdentoista. Päättelen silloisista tapahtumista.  En kymmenen, enkä ainakaan kolmentoista. Kaksitoitakaan ei oikein tunnu mahdolliselta.

Kalat jätin, mutta onki oli arvokas. Käärin siiman vavan ympäri ja koukun vavan tyveen.  Kevyt pihlajainen vapa oikeaan käteen.  Sitten vaan kohti Pentti Lappalaista. Pentti oli muutamia vuosia vanhempi, eikä kovin kyvykäs.  Heikoin lenkki.  Uskoivat minut vielä heikommaksi.  Pentti katsoi kummissaan kun menin rantavedessä varmoin askelin pelkäämättä kohti.  Menin niin  lähelle, että kurotti kätensä minun kiinni ottamiseksi.  Näin lepikon yli talon ja kulkijat.  Tiesin että Kirkkoharjussa ei olleet kotona, menivät sukulaisten luo.  Tervarantaan menevän tien laidassa oli pieneltä pellolta korjattu heinät ja Pentti seisoi talvitien reunassa.  Vapaa talvitie ja pelto antoivat mahdollisuuden.

Pentti seisoi maallla.  Säntäsin hänen edesään vedessä juosten ohitseen, talvitien yli ja viistoon pellon poikki kohti Tervarantaa, toivoen siellä olevan ihmisiä. Ylhäältä kuului: " Mittee vasten sinä sen piästit? "
 ---- No, kun minä en...
----- Perkeleen nyherö!
  Välillä oli metsäkaistale.  Pääsin sen puoleen väliin, ja hiljensin kävelyksi.  Tervaranan rakennukset näkyi.  Havahduin ajattelemaan.  Kuinka minä pystyin ottamaan niin pitkiä askelia rantavedessä!

Tämä oli toinen kerta kun selviydyin.  Edellisellä kerralla kuusivuotisena seisoin Kivimäen kankaalla Loso-jätkän seisova paljaspäinen mulkku suuni edessä.  Pääsin sitä pakoon.
Kummallakaan kerralla ei ymmärrykseni yltänyt tajuamaan, mistä oli kyse.  Loso-jätkän edessä ei tiedenkään kuusivuotiaalla voi olla tietoa, mutta en yksitoistaisenakaan ymmärtänyt muuta kuin aavistin jotain pahaa.

Nämä eivät unohdu koskaan.  Sitä puntaroin, entäpä jos?  Jos jätkäporukka pääsi minuun käsiksi, olisivatko he voineet jättää minut henkiin?  Henkiin jääminenkään ei olisi lohduttanut. Kammottava mahdollisuus!  Kotona ei ollut apua.   Vieläkin tulee rintaan ahdistava tunne, vaikka olen ollut unohtavinani. Kuitenkin hyvilläni omasta neuvokkuudestani.

Niitä tapahtui ja tapahtuu edelleen.  Kaltaiseni, joilla ei ole puolustajaa, muodostavat saalistajille mahdollisuuden.  Pienillä paikkakunnilla ei helposti kätketä, mutta " Huonomaineisten porukoiden " jäsenistä ei paljon välitetty.
Monesti ajattelin avuttomia tyttöraukkoja.  Kuinka moni heistä koki hirveyksiä?