Mitä on politiikka?

Tai, mikä on politiikkaa?
"Politiikka on mahdollisuuksien taidetta." Noinkin se on ilmaistu.
Onko politiikka omien etujen ajamista? Monta kertaa on. Nuoret ihmiset lähtevät politiikkaan noustakseen sitä kautta menestykseen.
"Ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa."
"Politiikka on yhteisten "yhteiskunnan"? asioiden hoitamista.  Onko?

"Valtakunnassa kaikki hyvin".  Onko? Olemmeko "etuoikeutettuja". Etuoikeutetuiksi meitä mainitsi puoluejohtaja Andersson. Hän onkin varsinainen etuoikeutettu: suomalainen ja ruotsinkielinen! Poikkeava maininta soi korvaani. Tavallisesti sen aatesuunnan kannattajat parjaavat Suomen olosuhteita.

Tällä hetkellä valtakunnan politiikka on pelkkää edunvalvontaa. Jokainen poliitikko pyrkii toimimaan viiteryhmänsä puolesta. Toista viiteryhmää vastaan. Sinisilmät loistaen vakuuttavat: "Eihän me ketään vastaan!" "Isänmaan puolesta!"

Etujen valvonnat tulee liian kalliiksi. Yhteiskunta velkaantuu. Etujen valvojat estävät valtion talouden vakauttamisen: --- Ei leikkauksia, ei leikkauksia, ei....

Kun etuja savutetaan, valitetaan: "Liian vähän!"
"Oikean suuntainen, mutta riittämätön".

A-studion hölynpöly

Panin toosan pimeäksi. Ottaa päähän. Mukaan poimittu ruutupaitainen pitkä nuorimies. Pukumies Erkki Ihalainen ja joitakin muita.
Ruutupaitainen yritti esittää fiksua, mutta antinsa jäi vähäiseksi. Näytti olevan ihan pihalla. Pitäisi esiintyä aktiivisena nuorena, mutta IkiWanhan näkökulmassa on tyhjäntoimittaja.
Mitä haluat tehdä, tai mitä et halua?
Vahingossa lipsahti: esimies! Tehdä jotain kivaa, missä olisi esimiehenä!!!!!
Mikä tyhmyyden määrättömyys?

Tuli selväksi, ettei halua tehdä niitä töitä, mitä minä tein vuosikymmeniä. Tässä yhteydessä voin sivuta toista. Naiset ajavat kiihkeästi tasa-arvoista työelämää. Vain työelämää, ei työtä. Vuosikymmeniä pakersin hommia, joihin ei naisilla ollut tunkua. Naiset eivät kadehtineet töideni takia.  Sain liata kourani rauhassa.

Puhuvat liikaa joka iikka ruudussa. Niin! Eivät he puhu julkisuudessa meuhkaajat työstä, vaan työelämästä. Nyt valittavat työn raskaudesta jotka eivät edes tee sellaista, mitä meidän aikalaiset sanoivat työksi! Nyt ovat työelämäsä kaikki tyhjäntoimittajatkin!

Lauri Ihalainen vikisee numeroita ja prosentteja. Yhtä tyhjän kanssa. Laurin puheilla ei "herran huonetta" rakenneta.
IkiWanha muistaa elävästi siististi pukeutuneen nuorukaisen tulevan julkisuuteen amattiyhdistys-politrukkina. Noussut arvon tikapuita ylöspäin. Mitä on hänen saavutuksensa? Mitä hän sai aikaan ministerinä?

Minua ärsyttää tyhjänpäiväiset kommentit somesta. Olevinaan viisaita. Yksi veisasi vuosikymmeniä vanhaa virttä. (miksiköhän se julkaistiin?)
  "58-vuotiaat eläkkeelle, niin nuoret pääsevät tilalle"! Siihen asiaan oli elävä todiste tuo ruutupäinen kloppi. Luetteli töitä, jotka hänelle eivät kelpaa! Niitä joita minä tein pienellä palkalla. Eivät tuon kaltaiset miekkoset halua työtä, vaan työelämää ja hyvän palkan.

"Vanhat ovat tulppana nuorien edessä. Mamut vievät työpaikat".  Niinpä! Entä sitten?

Pitääkö pääministerin olla paikalla estämässä mellakoita!

Toimittaja tinkaa Sipilältä:  ---- Miksi et tullut televisioon kommentoiman?
Toimittaja ei uskonut kerralla, vaan tinkasi uudelleen. Kai toimittaja tiesi kysymättäkin Sipilän olleen ulkomailla?!
IkiWanhakin tiesi!

Tapahtuma, josta toimittaja kinasi, oli itseasiassa vähäpätöinen. Pieni porukka julmisteli ja huligaanille sattui työtapaturma.  Potkaisi vastaan väittäjän kumoon. Potkaistu löi päänsä kovaan alustaan. Seurauksena hengen menetys. Luultavasti huligaani ei aikonut tappaa. Tiesi taposta joutuvan lusimaan. Tuskin huligaanitkaan kovin usein linnaan haluavat, joskus ehkä?

Tapaus oli vähäpätöinen suhteutettuna vakavampiin.
Näitä niin sanottuja uusnatseja tuskin voi pitää poliittisena voimana. Pieniä hajanaisia ryhmiä. Rinnastan heidät Suomessa rikollisiin.
Kuolemantapauksia tutkii, ratkoo ja rankaisee poliisi ja tuomioistuin. Eivät ne kuulu pääministerin virkatehtäviin. Eikä ministerien pidä hätkähtää toimittajia.
Siitäkin huolimatta, että toimittajat ovat jumalisia.  Kuulin toimittajan suusta: "--Toimittajalle ei kannata vittuilla, hän vetää pidemmän korren. Hänellä on aseet hallussaan.

Pitäisi uskaltaa silloin kun toimittaja tekee tyhmiä asenteellisia kysymyksiä. Yleisöä kosiskellakseen.
Onko eroa uteliaisuudella ja tiedonhalulla?
En ole Paavo Lipposen fani, mutta nostan hänelle hattua napakasta repliikistä:
 --- So what?

Toimittajilla on yksi vakiokysymyksistä: "-- Eikö se ole kummallista, että...?"  Vastaisivat Lipposen tapaan:
---- Entäs sitten?

Mikkelin torilla lensi seteliparvi ja tuli ruumiita.  En muista, syytettiinkö siitä pääminiteriä?
Sisäministeri Kaisa Raatikaista vaativat eroamaan poliisin tyräyksen takia.      

Abstraktia taidetta

Ei tämä sitä ole, enkä tiedä miten väärin kirjoitin tuon määritelmän? Vaatimattomissa tekeleissäni aina korostin: luonto on suurin taiteilija. Ihminen on luontoa. Taiteilijakin.
Jutuissani mainitsen usein Timo Sarpanevan.
Minulla on Timo Sarpanevan "lasisydän". mutta kuitenkaan ei ole. Lasisen taideteoksen pohjassa ei kuitenkaan ole Timo Sarpanevan signeeraus, vaan nuoren vaimoni merkit: käytti sitä vasarana.
Sääntöjen ja logiikan mukaan tätä ei pitäisi olla olemassa.
Tuossa se kuitenkin on ikkunalaudalla. Se antoi minulle ennen kokemattoman nautinnon.

Istun tuoliini. otin pienen konjakin aikomuksenani itseni viihdyttäminen. Katsoin lasiesineeseen, kuten usein muulloinkin.
Auringon säteet suuntautuivat selkäni takaa vastapäisten puiden "syliin". Hallitseva näkymä ikkunassani oli kadun toisella puolen pihlajien rusotus.
Nostin katseeni vuoroin pihlajista lasisydämeen.
Auringon säteet heijastivat lasiesineen läpi satumaisen näyn.
Oikealla sivulla vallitsi tumma sävy. Keskellä kuplan heijastusta vaikutti rusopihlajan värit.
Vasemmalla kirkkaan sinertävä.
Katsoin ja katsoin.
Hain lisää tilkan konjakkia. Sillä välin havaitsin kuvion muuttuneen. Niinpä! Kuvio muuttui auringon säteiden mukaan.
Sitten tumman värin reunamalla vilahti tumma mato. Siinä tumman ja muiden värien välissä keltaisen juovan päällä vilahti mato.
Selvisi, että sen vilauksen aiheutti alempana liikkuva ajoneuvo, auton muotoinen. Kahta kerrosta alempaa se heijastui teoksen muodoissa.
Kuvio liukui kaiken aikaa. Jähmetyin seuraamaan.
Onko tämmöinen "taiteellinen vaikutelma?"  Vaikuttavana pihlajien syksyinen loisto. Lisämausteena jättikoivun keltaisen täplittämä viherrys ja vasemmalla nuorten näreiden sävy. Vasemman yläkulman sininen kirkkaus.

Istuin siinä parisen tuntia. Ohitin ruuanlaiton: Myöhemmin!

Tuli mieleen videotermi: Time lapse.

Entä huomenna?  Kerran kerroin Huoneeni Haltijalle näkemästäni valokuvauksellisesta luonnon havainnostani. Hän sanoi:
 --- Ota huomenna kamera mukaan.
Niinpä! Huomenna aurinko on eri asennossa!

Jos minä jonain päivänä yritän varata aikaa, niin mikään ei takaa, että tavoittaisin tuon hetken. Se meni!
Saatan yrittää.

Käskevät olla positiivinen. Pystynkö olemaan?
Positiivisella katsannolla hetki lasisydämen ja auringon luomalla oli ainutlaatuinen mahdollisuus havaita aitoa kauneutta.
Yksinäisen vanhuksen ainoita etuoikeuksia.

   

Sehän on vain urheilua

Onko tämä sirkus vain urheilua?  Mitä sitten lieneekään, se saa merkitystään suuremman huomion.
Onko tämän tähtiurheilijan saavutus valtakunnan tärkein asia? Ja onko pyörätuolista keihästä heittävälle se "ura". Semmoinenkin mainittiin.

Olen kyllästynyt selityksiin ja puntarointiin. Politiikassa ja urheilussa.
Eduskunnan kyselytunnin jätän huomiotta. Ajankohtaisohjelmissa kun vaikuttaa eri puolueiden edustajat, jätän suosiolla katsomatta.
Sanovat keskusteluohjelmiksi. Ei niissä kukaan keskustele.
Vanhana urheilumiehenä haluan joskus katsoa suomalaisten urheilua. Avaan toosan sillä kellonlyömällä mikä ilmoitettu on.
Eihän se alakaan! Kommentaattorit lässyttävät tuntitolkulla ennen ja jälkeen tapahtuman.
Urheilijoita haastattelevat "asiantuntevat" lässyttävät ja urheilijat veisaavat samalla nuotilla. En minä siitä välitä.

Tiedän ja tunnustan että niissä puuhissa on yks hailee, mitä korpifilosofi ajattelee. Heille ja sille asialle ei vaikuta yhtikäs mitään, seuraanko tahi en.

Siihen aikaan kun olin mukana nyhertämässä, minua paremmat harrastajat puhuivat huumoria:
"Jos urheilet, et tervettä päivää nää."

Nyt se on totisinta totta. Jäseniä leikataan, liimataan ja parsitaan. Jokaisen jäseniä joudutaan korjaamaan.

Tämän päivän pääuutisessakaan ei aihetta päässyt sivuuttamasta.

Vammaisurheilija kärsi urheiluvammasta.

"Meidän herrammemuurahaisia"

Olen jo oppinut kävelemään hiljaa. Hiippailin Pähkinäsaaren rannan raittia Siionin sillan suuntaan.
Meijerin seutuvilla penkillä lepäsi yksi kulkija. Polkupyöränsä asettanut penkin selkänojaa vasten.
Kiinnitti huomionsa minuun jo etäältä.  Laitteet eivät olleet korvillani, joten kuulin huonosti ensimmäiset sanansa. Lähemmäksi päästyäni hän pääsi jo asiaan:
--- Käytkö ostamassa minulle?  En kunnolla tajunnut. Sanoi uudelleen:
 --- Käytkö ostamassa tämmöstä?
Kädessä oli iso kirkaslasinen pullo, jossa näkyi puolisen litraa kirkasta viinaa. Kai sitä jonkun verran oli päässäänkin. Ainakin minä pullon vajuman verran juotuani olisin kanttuvei.

En jäänyt juttusille. Kyseli perääni:
 --- Mitä tiet työksesi? Jatkoin matkaa:
 --- Tätä!
 --- Mitä tiet työksesi?
 --- Tätä!
Jälkeeni kului jupinaa, josta en saanut selvää.

Kai minua voi sanoa ylpeäksi kun torjuin yksinäisen miehen huomion. Suurta hätää, viinan tuskaa, ei hänellä ollut. Pullossa oli enemmän mitä suurimpaan hätään tarvitsi. Viinakauppaan en missään tapauksessa halunnut. Käyn siellä omalla asiallani.

Monenlaisia pörriäisiä

Täällä Savon sydämessä sanovat niitä mehiläisiksi. Teksteistä luin kimalaisista, ainakin runoissa niitä mainittiin.  Minkähän laisia ne ovat? Luulin etten ollut nähnyt.
Valaistusta sain kolmikymppisenä Helsingissä Etelän Auton korjaamolla. Kerroin hunajakokemuksesta Pielavedellä.
--- Niittäessä viitake leikkasi pienen mättään irti. Siinä leikkautui pesä ja hunajakennot. Hunaja jäi näkyviin, sain maistella kirkasta juoksevaa mettä. Herkullista!
Sanoin sitä mehiläispesäksi.
Ukkojen joukossa oli luonnon tuntija. Kyseli:
Olivatko kennot pyöreitä vai kuusikulmaisia?
Enhän sitä muistanut. Tuskin lienen kiinnittänyt huomiota muuhun kuin ainutkertaiseen tutustumiseen hunajaan.

Asiantuntija selosti:
Niin pohjoisessa ei ole villimehiläisiä. Jos on, niin ne ovat pesästä karanneita. Todennäköisesti se pesä oli kimalaisten.
Tietenkin ne olivat kimalaisia. Siihen mennessä en nähnyt mehiläisiä. En osannut päätellä ulkomuodosta. Mehiläinen ja kimalainen ovat täysin erinäköisiä. Siihen aikaan ei niillä maisemilla ollut mehiläistarhaajia.

Televisiossa puhuivat mehiläisistä ja hunajasta. --- Mehiläinen pistää vain silloin, kun pesää uhataan.
Tiedän kokemuksesta: --- Ei pistä kimalainenkaan.  Mieleen  tuli muistoja.
Korpelan metsässä tiesin sopivia vastaskoivuja. Kirves kourassa menin pienen metsikön taakse ahon reunaan.
Ennätin heilauttaa kirvestä vain pari kertaa, kun jalkojeni alta kohosi pörriäisiä. Aistin ne vihamielisiksi ja tein äkkilähdön. Kirves kimposi. Vaikka juoksin tosi kovaa, ennätti kaksi hävittäjää laukaista pomminsa ainoaan paljaaseen paikkaan selustassani, niskaan. Teki kipeää.

Sain iskun kerran aikaisemmin.  Paljain jaloin nurmikolla kulkiessani jäi jalkani alle voikukka ja me.... ei kun kimalainen. Pörriäinen ei siitä tykännyt.
 
Rautalammilla keräsin vattuja Maukolan vuorella. Isohkolla aukealla kasvoi runsaasti vattupehkoja sekä joitain pusikoita.
Tuuheiden vatukkojen poikki oli kulkenut joku elukka. Kuiva maa, jälkiä ei näkynyt. Siitä voi  kuitenkin päätellä, ettei ollut pitkäjalkainen, ei ainakaan hirvi.
Kunnes:  Koivupuskan sivulla lensi vastaani laivue. Erinäisiä satoja käsittävä kimalaisparvi. Todella vihamielisiä. En kerennyt pakenemaan.  Väistin nopeasti saman pusikon toiselle puolelle suojaan. Kimalaiset hellittivät, kun poistuin heidän tontiltaan.
Istuin kannon päähän vartoomaan rauhan tuloa. Edessäni pienen kannon reunasta oli repäisty pala. Kanto oli kova, siinä ei ollut ötököitä. Silloin välähti.  Niinpä!
Väistäessäni rauhan puolustajia, oli silmäkulmani jäänyt välähdys jostakin mullan tapaisesta.
Kimalaisten pesä ja karhu!

Liikuin varovasti. Kurkistin puskan "takapuolelta". Pesä ollut sillä suunnalla ja eteläpuolella. Maassa lojui multaa ja kennon kappaleita.
Kimalaiset suuttuivat karhuun, eivät minuun, satuin vain sopivasti paikalle.
En nähnyt karhua, vaikka se oli lähellä. Silloinkin.

Liikuin Etelä-Suomessa. Sipoossa aivan lähellä asutusta valaistun kuntoradan lähistöllä näkyi kaksi "kaivantoa". Melko lähekkäin. Kuin pienen kaivurin kauhalla kertakuopaisulla tehty reikä: Pohjalla kömpi mehiläisiä. Kennon kappaleita maassa. 
Mainitsivat uutisissa karhun liikkeistä. Se vaelsi koko Etelä-Suomen ohi idästä länteen. Ristivät sen Citykarhuksi. Ainoa havainto siellä.

Kuljen joka kesä harjulla. Nyt jahtasin sieniä. Polulta sivussa näkyi pienen mättään päällä tumma aukko. Joku repäissyt mättäästä karvahatun kokoisen alueen.
Tarkistin. Näkyi osa pesän pohjaa, sekä orvon oloisia ampiaisia. Melko tuore tapaus.

Muutamia kertoja osunut karhun tontille, mutta en sitä nähnyt.