"Miten hämmästyttävän vähäll'ä järjellä maailmaa hallitaan?"

"Venäjä työntää Suomea Naton syliin". Voipyhä sylvi!! Miksi suomalaisten pitää vittuilla Venäjälle? Onko se Suomen etu?
"USA edustaa vapaata maailmaa." Noin uskotaan.
Mosulissa elää jokunen miljoona pelon ja nälän varjossa. "Terrorisminvastainen sota" etenee.
Nato-intoilijat eivät muista, kuka hyökkäsi Irakiin. Suuri Vapauttajako? Tämän hetkiset Irakin rauniot jäivät jäljelle USA:n sotatoimista. Kun USA epäonnistui surkeasti, jäljelle jäi sekasortoinen valtio.
Kärsivätkö Irakin kansalaiset enemmän Saddamin diktatuurista vai Amerikan demokratiasta? Diktatuurin aikaan vallitsi jonkinlainen järjestys. Pommitettiinko siellä enemmän siviilejä, naisia ja lapsia, kuin nyt USA:n "vapauttajien" jälkeen?  

"Ei mitään uutta auringon alla."
Neuvostoliittoa kritiikittömästi ihannoivien kanssa keskustelu johti umpikujaan. Kun toin esille maita, joissa ihmisillä oli paremmat oltavat kuin Neuvostoliitossa, Minun sanomani kuitattiin:
"Se on kuitenkin kapitalistinen valtio!!!" Tarkoittivat: Systeemi menee ihmisen edelle.
Yhtä pelottavalta kuulostaa nyt: "Länsimainen demokratia."
Satuin Vuokattiin lomailemaan. Minua viisaampia oli. Keskustelussa toin arkaillen arvioni jostakin, Sanoin: --- Korulauseita!
Minua viisaampi piti esitelmän "Länsimaisesta sivistyksestä". USA:ta sivuttiin.
Viisaampi opetti minua.

Olen nytkin, viitisen vuosikymmentä myöhemmin eri käsityksessä "itseäni viisaamman" käsitykseen 
"Länsimainen sivistys" ei ole USA:sta. Mistä lieneekään?
Toimittaja Lauri Karhuvaara sanoi luulleensa sivistyksen kehtoa Kreikaksi. " Nyt se osoittautuukin Egyptiksi!?"
Niin tai näin, aina väärinpäin!  Mistäköhän IkiWanhan aivoihin on kantautunut: Kaksoisvirran maa??

Venäjä ei aloittanut Ukrainan kriisiä. Sen aloittivat hulinoitsijat länsivaltojen yllyttäminä.
Ukrainassa ei ollut (eikä ole vieläkään) armeijaa eikä poliisia. Huomatkaa Natointoilijat!
Kuulin ensimmäiseksi arvostetun toimittajan suusta määritelmän: "Vapaan Syyrian Armeija".
Mediaa kriittisesti seuraava voi päätellä: Sellaista ei ole! Jos olisi, se olisi "vapauttanut" Syyrian jo kauan sitten.
Myöskään Syyrian hallituksella ei ole "hommat hanskassa".

Miksi poliitikkomme ovat typeriä? Eivätkö ressukat tiedä, miksi perustivat Varsovan Liiton ja Naton?IkiWanhakin tietää! Varjellakseen omaa aluettaan sotatantereeksi joutumasta! Keiden alueita
varjeltiin?
Ei ainakaan Suomen!
Eikä ajatella varjeltavaksi nytkään!

Niinistöt, Kanervat, Stubbit, Presidentit ja muut: ymmärtäkää: Venäjä on tässä ja nyt! USA on kaukana. Pommitukset eivät tuo rauhaa! MISSÄ OVAT RAUHAN TEKIJÄT? En ymmärrä sotaintoilijoita?

Sanaseppä

Radiossa vaikuttaa porukka sanasepot. Seppä juontuu sanasta: seppo. "Sen on Seppo Ilmarinen..."
Onko sanaseppä sopiva määritelmä? Tekeekö sanaseppä sanoja? Entä sanaseppo? Sanonko? Seppä takoo; tekee käsitöitä. Muovailee metallia. Mitä sanaseppä tekee? Verstaassani sanoi moni minua sepäksi. En ollut oikea seppä, olin remonttimies.
Entä olenko sanaseppä? En tee sanoja, muovailen kyllä joskus ihan piruuttani. Kansakoulun kieliopista jäi mieleeni: "Lause on sanoilla ilmaistu ajatus." Niinpä.
Siinä tapauksessa lienen seppä, kun muotoilen sanoista lauseita. Muotoilenko?  Enimmäkseen kirjoitan tajunnan virtaa.

Moni sanoo: "Suomen kieli lausutaan niin kuin kirjoitetaan."  Väite on täyttä puppua. Puhuttu kieli tulee ensin. Viisastelen: Kuka lausui ensimmäisen sanan? Kuka muotoili ensimmäisen lauseen?
Kysyvä eksyy tieltä! Eikä tuommoisia tarvitse kysyä!
Sitäkin saa kysyä turhaan: Kuka keksi kirjoituksen? Ei kukaan! 
Käytetään symboleja. Kiinan kielen symbolit kuvaavat kokonaisuuksia. Samoin tekstiilien pesuohjeet.
Meidän käyttämämme symbolit yrittävät kuvata yksittäistä äännettä. Äänteistä muodostuu sanoja. Muodostuuko? Kirjaimia on rajallinen määrä. Maailmassa on äänteitä rajaton määrä. Miten sitten voi ilmaista eri kielien äänteet? Ei voi!

Venäjän kielessä käyttävät omia bukviaan. Meikäläiselle tulee vaikeaksi translitterointi. Miten joku sana tai nimi kirjoitetaan meikäläisittäin? Onnistuu huonosti. Usein teen havainnon, että venäläisillä pukstaaveilla kirjoitetun ymmärrän paremmin.

Miksi näitä höpisen ja horisen?
Kun teeveen tämän päivän ohjelmista mainitaan "Vanhusten hoivahelvetti."
Mitä ihmettä? Pitääkö ennen helvettiin joutumista kuoleman jälkeen joutua ennen kuolemaa "hoivahelvettiin"?
Hoivahelvetti on nykyinen uutissana.
Kasvavalle ihmisen alulle ovat kaikki sanat "uutissanoja".    

Ensimmäinen uutissanani joka tulee mieleeni on: Hartaushetki.  !!!???
Korpelan navetan päädyssä huussin edessä kysyin kuvitellulta kumppanilta: Ootko käyny hartaushetkissä? Kuvitellun kumppanin vastausta en muista. Liekö tullutkaan?  Sana: hartaushetki oli minulle täysin ymmärtämätön käsite.

Silloin en ollut vielä koulussa kun koulun juhlassa lausui porukka: "Piimäsuuna pikkaraisna, maitoparta napahaisna"... Lausunta rytmitti sen korvaani noin: napahaisna!?

Korpelan kamarissa kaapin laatikossa lojui asiakirja. Maanmittarin todistus. Se alkoi runona minun tajuntaani:
"Minä Ruben Rafael Levänen, Hovioikeuden auskultantti..."
Mielestäni se oli runoa! Lausuin sitä matkimalla joskus kuulemaani nuoren naisen mahtipontista tyyliä.
Sillä tavalla runoa lausutaan! Vai lausutaanko? Miten lausutaan oikein? Ei mitenkään!
Sanat veivät mukanaan: Hartaushetkistä hoivahelvettiin! Siinäkö se elämäni meni? 

Semantiikkaa

Kansakoulussa Pohjanmaalla keskustelivat pääskysen ruokavaliosta. Opettaja esitti omansa:
---- Ja itikoita.
Remakka nauru. Opettaja: --- Mitä te nauratte?
 ----    Opettaja sanoo, notta pääskyset syövät itikoota!
  ????
Kesäiltana avoimesta akkunasta kuului naapurin emännän ääni. Kutsui Kalle renkiä apuun:
"Itikat ryökälehet sotkevat sorkkihinsa koko kaurahalmehen!"  Opettaja havahtui:
"Minkä laisia itikoita?"
Lehmikarja siellä sotki!

Meillä päin sanotaan vieläkin itikoiksi. Kirjakielisenä lienee sääski.
Hakulisen taloa sanoi Korpelan Akaatta: "Siäksniemi". "Lukeneena" arvelin tarkoittavan Sääskiniemi. Vääntynyt Savossa Akaatan käyttämään?

Television luonto-ohjelmissa luulisin käytettävän sanaa sääksi.
Siäksniemi, ei johtunutkaan sanasta Sääskiniemi, vaan sanasta Sääksiniemi. Jostakin dokumentista sain kuulla.

Sääksistä käyttävät muotoja: kalasääski tai kalasääksi. Olen saanut päähäni alkuperäiseksi sanotun: Sääksi.  Sitä puoltaa talonpaikan nimi: Sääksiniemi.  Murteellisena: Siäksniemi.

Ennen muistamaani paikka on ollut otollinen sääksen asuinpaikka. Siinä ollut kaksi matalaa järveä.
Hattula ja Saikaa.  Nyt on laakeaa peltoa ja Hattukanava. Kaivettu kanava kuivasi järvet pelloksi.
Poikavuosiltani säilynyt mielessä nimitys: Hattula-Saikaa järvikuivio. Jostakin tekstistä.

Rautalammilla sain nähdä sääksiperheen läheltä. Ainoa sopiva mänty valikoitui pesäpuuksi. Vain muutamien satojen metrien päässä maantiestä Kattilavirralta Lonkarin suuntaan. Metsäniemeke suojasi maantien suunnasta.  Uistinta soutaessani pääsin melko lähelle. Viisi täysikasvuista lintua.

Ihme kyllä, pysynyt salassa. En aikaisemmin tiennyt, enkä juorunnut eteenpäin.  

Leenaa etsimässä

Asuttiin Helsingissä Pengerkadulla. Talonmiehenä. On semmoisia poikkikatuja, joilla on nimenä jonkin numeroinen linja. Pengerkadun ja Hämeentien välillä.
Siellä elokuvateatterissa näyttivät sunnuntaisin lasten elokuvia. Leena oppi käymään yksin. Ei kuitenkaan aina aivan yksin, muitakin tenavia oli menossa.

Lippu maksoi 50 markkaa. Semmoisen rahan aikaa. Kerran annoin lippua varten satasen. Leenalla ei ollut tullessaan viisikympistä. Kysyin siitä?
--- Ostin kaksi lippua.
Ihmettelin sitä?
---- Suan minä ostoo kaks lippua, jos haluan.
No joo. suathan sinä.
Tuota jäin tässä pohtimaan.

Kesäinen päivä. Aurinko helotti. Leena läksi elokuviin.
Menin teatterin luo Leenaa vastaan. Menin Hämeentietä. Penskalauma purkautui ulos. En nähnyt joukossa Leenaa.
Ennättikö se livahtaa Pengerkadun puolelle?  Kiiruhdin Pengerkatua kotiin. Normaalisti olisin tavoittanut Leenan jo ennen kotia.
Leena ei ollut kotona. Missä Leena?
Etsin häntä ympäristöstä. Kiersin Karhupuiston. Kävin Katri Valan puistossa, joskus Leena kävi siellä. Leena tunsi hyvin ympäristön. Kävin välillä kotona, taas ravaamaan.

Melkoinen aika kului. Menin taas kotiin. Leena istui pöydän ääressä nauttimassa jotain suuhunsa.
Tyttö oli likainen. Ei osannut sanoa mitään mistään seikkailusta.
Näytti olevan kunnossa. Ehkä jostain hämillään. En tohtinut udella liian tarmokkaasti. Kuitenkin ehjänä kotona.

Siitä ei ole kauankaan kun Leena kymmenien vuosien kuluttua mainitsi poikien sulkeneen hänet roskasäiliöön!
Siinä hetkessä en muistanut, enkä osannut yhdistää sanomistaan elokuvareissun mysteeriin.

Leena oli tietenkin koko elokuvan ajan ja koko ajan minkä ravasin ympäristössä, roskasäiliössä!
Kuka hänet mahtoi sieltä päästää?

Tässä tuli mieleen kiusaajat. Kun Leena osti kaksi lippua, ostiko hän toisen jollekin pojalle?
Ja ryöstivätkö Leenalta lippurahan ja panivat tytön roskasäiliöön?


                                                    **********

Asuimme jossain muualla. Menimme käymään Helsingissä. Meillä oli tukikohta Velin porukan asunnossa Kapteeninkadulla. Tytöt läksivät mielellään katselemaan kaupungin ihmeitä.
Muistan tapahtumat siitä asti kun tulimme Siltasaarenkadulle lähelle Pitkää Siltaa.
Siltasaarenkatua Hämeentien suuntaan menevä kulkue tuli juuri kohdallemme.
Naisvoimistelijoita. Kenties valtakunnallinen juhla. Heitä oli niin paljon.

Pysähdyimme katsomaan. Vaikuttava näky!
Pidin Tuijaa kädestä. Kehotin Leenaa seisomaan Tuijan vieressä. Jalkakäytävälle ilmaantui runsaasti katsojia. Siksi huolehdin.
Kulkue ei vielä ohittanut kokonaan kun harkitsin lähtemästä liikkeelle.
Tuija tietenkin pysyi käteni otteessa, mutta Leenaa ei näkynyt????!!!!!
Yritin seurata kulkueen suuntaan, mutta Tuijan kanssa ei voinut liikkua nopeasti.
Mahdollisimman kiireesti Kapteeninkadulle ja poliisiasemalle.

Poliisit halusivat aloittaa etsinnän Kapteeninkadun suunnalta. Ymmärsin mahdottomaksi, että Leena olisi osannut mennä Pitkänsillan luota Kapteeninkadulle. Sokkeloisinta Helsinkiä. Siltasaarenkatua ja sen ympäristöä pidin todennäköisenä.
Poliisit eivät halunneet sulkea pois Kapteeninkadun mahdollisuutta. Vaikka se oli mahdotonta, se kuitenkin johti onnistumiseen.
Menimme Mannerheimin tietä Erottajan suuntaan. Haukan katseeni näki rautatieaseman edessä Leenan. Vierellään nainen. Ehkä viisikymppinen.
 ---- Tuolla on Leena!!
----- Onko varmasti?
---- On, on!
---- No, mene sitten!
Avasivat oven, vasemmanpuoleisen. Siinä tapauksessa vasen oli oikea!  Loikkasin salamana ulos ja juoksin kovaa!
Nainen nähnyt ymmällään olevan tytön, mennyt kysymään.
Helsinkiin matkustimme junalla. Siitä päätellen Leena arvellut naiselle, jos pääsisi rautatieasemalle, siitä hän ehkä osaisi perille.
Kun hätä ja pelko laukeaa helpotukseen, tunne-elämän muutos on niin raju, ettei ajatukset toimi selkeästi. Kiitinkö naista? Jos kiitin, niin ilmaisinko kyllin voimakkaasti?

Menimme Leenan kanssa Rautatien Torin poikki siihen suuntaan, mistä hyppäsin poliisiautosta. Puolivälissä pysäytti vanhempi herra. Havaitsin kyllä hänet. En aivan kaatanut häntä juostessani.
---- Jäin katsomaan, kun poliisiautosta karkasi mies. Juoksi lujaa!

Sattumia. Poliisien ajatus Kapteeninkadusta oli mahdoton. Yhtä mahdoton Leenan arvelu rautatieasemasta. Kaksi mahdotonta oletusta johti suotuisaan lopputulokseen! 

Uutiset valehtelevat

"Ainutlaatuista Euroopassa. Lohi nousee kutemaan keskelle kaupunkia."
Missäs tuommosta tapahtuu?
Ei missään. Ei tietenkään!
Oulussa näkevät unta. Toiveajatelua. Vai onko se vain median vouhotusta. Suurimpana uutisena hehkutettu valhe! Tuskin toteutuu koskaan? Ei usko erkkikään.
Minä vähä eppäelen.

Joku ihminen halusi tietoa.
---- Kato netistä!
Televisiossa uutisten lukija sanoo lopuksi: "Lisää uutisia Ylen nettisivulla."
Mitä uutisia?
Samoja juoruja: Oottako kuullu, oottako kuullu!

Kato netistä!
Kato netistä!
Kato netistä! 

Hankalasti avattavat

"Kuinkahan saisin rikki kookospähkinän". Lauluntekijä pähkäilee. Perisuomalaiset kinastelevat: Puukolla! Kirveellä! Puukol....
Saksasta tullut liikemies, jo eläkkeellä. Kierteli poikansa firmassa. Rupatteli, kahvitteli. Käynyt ostamassa paakkelsia. Minun kiroamaa leivospakkausta kehui:
----Hyvä pakkaus, mutta kolmenkymmenen vuoden päästä tällaista ei ole. Öljy loppuu!
Kolmekymmentä vuotta meni että hujahti. Öljy ei loppunut.

Ei öljyn loppuminen lopeta materiaalien kehitystä. Kun pakkauksia tarvitaan, tekniikka niitä suoltaa rajattomasti.
Huipputason tiedemies raplasi pakkausta:
--- Minä osaan laskea avaruuslaskuja, mutta en osaa avata elintarvikepakkausta!

IkiWanha saattaa päräyttää suomalaisen sanan pakkauksia availlessaan. Sehän lasketaan minun tyhmyyteni tiliin.

Maitokorkin avaaja päässyt Ylen palstoille. Apuvälineiden valmistaja halunnut lahjoittaa kaupunkinsa vanhuksille jonkun tuhat maitopurkin korkin avaajaa. "Yrittäjäystävällinen" kaupunki ei saanut (halunnut?) järjestää luovutustilaisuutta. Politiikkaako?
Yrityksille syytävät rahaa kauhakuormaajilla. Tämän yrityksen mainostaminen ei olisi maksanut senttiäkään.
Katsovatko "koiraa karvoihin"?

Onkos minulla tuommoinen?
No ei. Sydänliiton arpajaisista sain työkalun. Valkoinen rasia, viitisen senttinen neliö. kannessa JSA
Jyvässeudunajoharjoittelurata. Hankala sana kirjoittaa!  Toisella puolen pyöreä kolo. Sen ulkoreunassa tartuntauritus. Korkkia varten. Sivuista taittuu muovinen korkkiruuvi yhdeltä sivulta. Vastapäiseltä sivulta olutpullon avaaja.

Välähti mielessä, onko tuo maitotölkin avaaja? Ei ole. Se on Alkoja varten.
Olkoon! semmoisia maitopurkkeja en osta, vaikka tämä sopisikin.

Ensimmäisestä viinakaupassa käynnistäni vierähtänyt enemmän kuin kuusikymmentä vuotta.
Jonniin verran on kehittynyt. Silloin Alkon myyjät (miehiä) olivat "aatelisia". Ammattien arvostuksen huipulla. Asemastaan tietoisia yrmeitä jätkiä. Pilkun nussijoita.
Esimerkki:
Alkon tiskillä seisoi pitkä nuori mies. Metsätyömies työvaatteissa. Reppu selässä. Kaikesta päätellen mennyt kevättalven valoisana aamuna metsään. Mahdollisesti ennen viinanmyyjän ylösnousua.
Kopistellut lumet useasta puusta. Tuli A-kauppaan ennen sulkeutumista. Halusi ostaa kymmenen pulloa olutta.
Mutta ei! No, olihan se pykälien mukaan "laitonta".

Nuori mies työvaatteissa ei ollut alaikäisen näköinen vaan raskaaseen metsätyöhön pystyvä. Mahdollisesti arveli ettei häneltä papereita kysellä.

Nuori mies näytti sotilaspassin.
"--- Ei riitä."
IkiWanha sanoo:  Armeija puolusti ja metsätöillä rikastui. Suomi!
Armeijan käynyt, sotilaspassin esittänyt Metsätyömies oli vailla kansalaisoikeuksia! Hän ei ollut oikeutettu ostamaan olutta!!!!!

Jonain menneenä kesänä Alkon myymälässä asioi liikuntarajoitteinen. Istui ajoneuvossaan tyytyväisenä myhäillen. Pyyti myyjältä apua. Sai hyvää palvelua. Myyjä "napsautti" pullojen korkeista kierrelukituksen.
Tarvittavaa käsivoimaa ei löytynyt asiakkaalta. Valmiiksi "napsautetut" korkit avutuvat kotona asiallisesti.
Hyvää palvelua!

Tänään käpäisin A-kaupassa. Myymälään mennessä sain kahdelta myyjänaiselta hurmaavan hymyn. Semmoinen tuntuu IkiWanhasta harvinaisen hyvältä.
Nivaskastani löytyy Työtodistus. Siinä maininta: "Herra J omaa miellyttävän asiakaspalvelutaidon."
Niinpä!

IkiWanha on "vanha. köyhä ja ruma. Tuommoisesta ei tarvitse välittää!" Varmaan ajattelevat sillä tavoin Sisä-Savon liikkeissä. Palvelu on kortilla.
Marketit pelaavat automatiikalla. Ei valittamista.
Hyvää palvelua saan A-kaupasta!   

Urheilijat uikuttavat

"Urheilu on yhteiskunnan syöpä.!
Tuo huumorilause taitaakin olla nykyään totta.
Luin koko litanian. Koko pitkän valitusvirren urheilijoiden ankeasta elämästä.

Ennen urheileminen käsitettiin harrastuksena. Niukka elanto kitkutettiin alipalkattuina.
Yhteiskunnan tuki joutaa lopettaa. Sirkusurheilijat tulkoot toimeen omillaan Harjoitelkoot omalla ajallaan huippukuntoon. Tai olkoot urheilematta, jos turhuuden markkinoilta eivät saa mammonaa ja gloriaa.
Sirkus valikoi "suurimmat ja kauneimmat". Urheilusirkustakaan ei pidä tukea. Jos se ei pysty tienaamaan tarpeeksi.

Esimerkki: Suomen keihäänheittäjät. Kehittyvät nuorina omilla avuillaan. Saavuttavat hyviä tuloksia vähällä rahalla. Kun heistä tulee huippu-urheilijoita ison rahan kanssa leikkijöitä: tulokset heikkenevät.
Pitkämäki. Järvenpää. Mannio. Haatainen. Varis. Wirkkala. Laukkanen ym.
Lahjakkaita nuoria. Tulokset tippuivat jatkossa.
Silmääni pisti Juha Laukkasen muskelit. Sitä mukaa kun muhkurat suurenivat, tulokset heikkenivät.

Sehän on vain urheilua. Vai onko se vain?

Sattumalta olin joukon jatkona Savonlinnassa pituushypyssä.
Pääsin palkinnolle: 620.
EM-mitalisti Valto Olenius hyppäsi kaksi yliastuttua noin 640 pitkiä. Kolmas lipsahti epäonnisesti, ei päässyt kuuden joukkoon.

Varkaudessa hyppäsin muina miehinä 608. 
Mestarimies Jorma Valkama hyppäsi 680.
Jorma Valkama sai pronssia Melbournessa v 1956.  748 cm

Pekka Pitkänen rehvasteli huumorilla:" Minä olen voittanut Starkin. Stark on voittanut Oleniuksen. Olenius on voittanut Katajan. Kataja on voittanut Richardin.  Mitenkäs hyvä olenkaan.

Richard voitti kultamitalin Melbournessa. Kataja oli hopealla Lontoossa v 1948.

Minun pituushypystä ei tullut lasta eikä paskaa. Ei voinut onnistua.  Ponnistusvoimaa vähin oli, mutta ulkonevat jalkaterät ponnisti vinosti lankkua vasten. Päkiän teho jäi pois. 
Vasta nyt vanhuksena näen videolta, että toiminnassa on vasen jalka vielä enemmän vinossa kuin oikea. Ponnistin vasemmalla. Vinoilla jalkaterillä ei pikajuoksukaan suju hyvin.

Hällä väliä!