Radiossa vaikuttaa porukka sanasepot. Seppä juontuu sanasta: seppo. "Sen on Seppo Ilmarinen..."
Onko sanaseppä sopiva määritelmä? Tekeekö sanaseppä sanoja? Entä sanaseppo? Sanonko? Seppä takoo; tekee käsitöitä. Muovailee metallia. Mitä sanaseppä tekee? Verstaassani sanoi moni minua sepäksi. En ollut oikea seppä, olin remonttimies.
Entä olenko sanaseppä? En tee sanoja, muovailen kyllä joskus ihan piruuttani. Kansakoulun kieliopista jäi mieleeni: "Lause on sanoilla ilmaistu ajatus." Niinpä.
Siinä tapauksessa lienen seppä, kun muotoilen sanoista lauseita. Muotoilenko? Enimmäkseen kirjoitan tajunnan virtaa.
Moni sanoo: "Suomen kieli lausutaan niin kuin kirjoitetaan." Väite on täyttä puppua. Puhuttu kieli tulee ensin. Viisastelen: Kuka lausui ensimmäisen sanan? Kuka muotoili ensimmäisen lauseen?
Kysyvä eksyy tieltä! Eikä tuommoisia tarvitse kysyä!
Sitäkin saa kysyä turhaan: Kuka keksi kirjoituksen? Ei kukaan!
Käytetään symboleja. Kiinan kielen symbolit kuvaavat kokonaisuuksia. Samoin tekstiilien pesuohjeet.
Meidän käyttämämme symbolit yrittävät kuvata yksittäistä äännettä. Äänteistä muodostuu sanoja. Muodostuuko? Kirjaimia on rajallinen määrä. Maailmassa on äänteitä rajaton määrä. Miten sitten voi ilmaista eri kielien äänteet? Ei voi!
Venäjän kielessä käyttävät omia bukviaan. Meikäläiselle tulee vaikeaksi translitterointi. Miten joku sana tai nimi kirjoitetaan meikäläisittäin? Onnistuu huonosti. Usein teen havainnon, että venäläisillä pukstaaveilla kirjoitetun ymmärrän paremmin.
Miksi näitä höpisen ja horisen?
Kun teeveen tämän päivän ohjelmista mainitaan "Vanhusten hoivahelvetti."
Mitä ihmettä? Pitääkö ennen helvettiin joutumista kuoleman jälkeen joutua ennen kuolemaa "hoivahelvettiin"?
Hoivahelvetti on nykyinen uutissana.
Kasvavalle ihmisen alulle ovat kaikki sanat "uutissanoja".
Ensimmäinen uutissanani joka tulee mieleeni on: Hartaushetki. !!!???
Korpelan navetan päädyssä huussin edessä kysyin kuvitellulta kumppanilta: Ootko käyny hartaushetkissä? Kuvitellun kumppanin vastausta en muista. Liekö tullutkaan? Sana: hartaushetki oli minulle täysin ymmärtämätön käsite.
Silloin en ollut vielä koulussa kun koulun juhlassa lausui porukka: "Piimäsuuna pikkaraisna, maitoparta napahaisna"... Lausunta rytmitti sen korvaani noin: napahaisna!?
Korpelan kamarissa kaapin laatikossa lojui asiakirja. Maanmittarin todistus. Se alkoi runona minun tajuntaani:
"Minä Ruben Rafael Levänen, Hovioikeuden auskultantti..."
Mielestäni se oli runoa! Lausuin sitä matkimalla joskus kuulemaani nuoren naisen mahtipontista tyyliä.
Sillä tavalla runoa lausutaan! Vai lausutaanko? Miten lausutaan oikein? Ei mitenkään!
Sanat veivät mukanaan: Hartaushetkistä hoivahelvettiin! Siinäkö se elämäni meni?
