Tilasto kertoo neljän vuoden takaisen kirjoituksen, "Lasimaljakko", kiinnostavan jatkuvasti. Sitä kirjoittaessani en semmoista arvannut.
Kirjoitan tajunnan virtaa, enkä ajatellut otsikoidessani asiavirhettä. "Lasimaljakko" otsikkona viittaa aivan muuhun.
Ei tämä ole mikään kukkavaasi, vaan lasintekijän taidetta. Yksinkertaisesti: Esine.
Tuon kaltaisia ja pahempiakin fibauksia tulee enemmälti. En pyytele anteeksi, jos jossakin sepustuksessa näkyy selviä epäjohdonmukaisuuksia. Tämän päivän väite, tai ennuste on jo huomenna pätemätön. "Ympäri käydään..." Ylihuomenna se saattaa ilmaista jo todenperäisempää.
Samulin kanssa tämä blogi värkättiin. Halusin julkisen, mutta en ota vastaan kommentteja. Se mitä julkisuudessa esittävät keskusteluja, sisältää niin häjyä, että ei minun kantti kestä. Vaikka ne voikin poistaa. Minun pitäisi poistaa ne lukematta.
Suomen kieltä ei maailmalla lueta. Kukahan lukee näitä? Ovatko merkinnät vain vakoiluautomaattien tekosia? Joskus Venäjä esiintyy lukuisana. Silloin on melkoisella varmuudella asialla automaattiharava.
Ruotsissa on Mika Kemppainen ja sitä kautta merkintöjä. Saksassa on ainakin ollut henkilöitä, jotka tunteneet minut.
Englanti ei juuri esiinny tilastossa. Eikö Englanti vakoile? Vai ovatko niin taitavia että ohittavat ne joilla ei ole merkitystä.
Blogin osoite ei ole monen tiedossa. Nörtit löytävät hakukoneelta. Viimeisin ilmestynyt on Ranska.
Portugali ollut jonkin aikaa. Ukraina näkyy jatkuvasti.
Kiina näkyy harvoin. Yksittäisiä täppiä tulee eri maista. Onhan suomalaisia kaikkialla.
Kirjoittamalla jää jotain jälkeeni. Millainen olen? Mitä ajattelen ja mitä olen kokenut?
Elämä jatkuu. Toistaiseksi. Tumman Virran Soutajaa en vielä havaitse.
