Asuttiin Helsingissä Pengerkadulla. Talonmiehenä. On semmoisia poikkikatuja, joilla on nimenä jonkin numeroinen linja. Pengerkadun ja Hämeentien välillä.
Siellä elokuvateatterissa näyttivät sunnuntaisin lasten elokuvia. Leena oppi käymään yksin. Ei kuitenkaan aina aivan yksin, muitakin tenavia oli menossa.
Lippu maksoi 50 markkaa. Semmoisen rahan aikaa. Kerran annoin lippua varten satasen. Leenalla ei ollut tullessaan viisikympistä. Kysyin siitä?
--- Ostin kaksi lippua.
Ihmettelin sitä?
---- Suan minä ostoo kaks lippua, jos haluan.
No joo. suathan sinä.
Tuota jäin tässä pohtimaan.
Kesäinen päivä. Aurinko helotti. Leena läksi elokuviin.
Menin teatterin luo Leenaa vastaan. Menin Hämeentietä. Penskalauma purkautui ulos. En nähnyt joukossa Leenaa.
Ennättikö se livahtaa Pengerkadun puolelle? Kiiruhdin Pengerkatua kotiin. Normaalisti olisin tavoittanut Leenan jo ennen kotia.
Leena ei ollut kotona. Missä Leena?
Etsin häntä ympäristöstä. Kiersin Karhupuiston. Kävin Katri Valan puistossa, joskus Leena kävi siellä. Leena tunsi hyvin ympäristön. Kävin välillä kotona, taas ravaamaan.
Melkoinen aika kului. Menin taas kotiin. Leena istui pöydän ääressä nauttimassa jotain suuhunsa.
Tyttö oli likainen. Ei osannut sanoa mitään mistään seikkailusta.
Näytti olevan kunnossa. Ehkä jostain hämillään. En tohtinut udella liian tarmokkaasti. Kuitenkin ehjänä kotona.
Siitä ei ole kauankaan kun Leena kymmenien vuosien kuluttua mainitsi poikien sulkeneen hänet roskasäiliöön!
Siinä hetkessä en muistanut, enkä osannut yhdistää sanomistaan elokuvareissun mysteeriin.
Leena oli tietenkin koko elokuvan ajan ja koko ajan minkä ravasin ympäristössä, roskasäiliössä!
Kuka hänet mahtoi sieltä päästää?
Tässä tuli mieleen kiusaajat. Kun Leena osti kaksi lippua, ostiko hän toisen jollekin pojalle?
Ja ryöstivätkö Leenalta lippurahan ja panivat tytön roskasäiliöön?
**********
Asuimme jossain muualla. Menimme käymään Helsingissä. Meillä oli tukikohta Velin porukan asunnossa Kapteeninkadulla. Tytöt läksivät mielellään katselemaan kaupungin ihmeitä.
Muistan tapahtumat siitä asti kun tulimme Siltasaarenkadulle lähelle Pitkää Siltaa.
Siltasaarenkatua Hämeentien suuntaan menevä kulkue tuli juuri kohdallemme.
Naisvoimistelijoita. Kenties valtakunnallinen juhla. Heitä oli niin paljon.
Pysähdyimme katsomaan. Vaikuttava näky!
Pidin Tuijaa kädestä. Kehotin Leenaa seisomaan Tuijan vieressä. Jalkakäytävälle ilmaantui runsaasti katsojia. Siksi huolehdin.
Kulkue ei vielä ohittanut kokonaan kun harkitsin lähtemästä liikkeelle.
Tuija tietenkin pysyi käteni otteessa, mutta Leenaa ei näkynyt????!!!!!
Yritin seurata kulkueen suuntaan, mutta Tuijan kanssa ei voinut liikkua nopeasti.
Mahdollisimman kiireesti Kapteeninkadulle ja poliisiasemalle.
Poliisit halusivat aloittaa etsinnän Kapteeninkadun suunnalta. Ymmärsin mahdottomaksi, että Leena olisi osannut mennä Pitkänsillan luota Kapteeninkadulle. Sokkeloisinta Helsinkiä. Siltasaarenkatua ja sen ympäristöä pidin todennäköisenä.
Poliisit eivät halunneet sulkea pois Kapteeninkadun mahdollisuutta. Vaikka se oli mahdotonta, se kuitenkin johti onnistumiseen.
Menimme Mannerheimin tietä Erottajan suuntaan. Haukan katseeni näki rautatieaseman edessä Leenan. Vierellään nainen. Ehkä viisikymppinen.
---- Tuolla on Leena!!
----- Onko varmasti?
---- On, on!
---- No, mene sitten!
Avasivat oven, vasemmanpuoleisen. Siinä tapauksessa vasen oli oikea! Loikkasin salamana ulos ja juoksin kovaa!
Nainen nähnyt ymmällään olevan tytön, mennyt kysymään.
Helsinkiin matkustimme junalla. Siitä päätellen Leena arvellut naiselle, jos pääsisi rautatieasemalle, siitä hän ehkä osaisi perille.
Kun hätä ja pelko laukeaa helpotukseen, tunne-elämän muutos on niin raju, ettei ajatukset toimi selkeästi. Kiitinkö naista? Jos kiitin, niin ilmaisinko kyllin voimakkaasti?
Menimme Leenan kanssa Rautatien Torin poikki siihen suuntaan, mistä hyppäsin poliisiautosta. Puolivälissä pysäytti vanhempi herra. Havaitsin kyllä hänet. En aivan kaatanut häntä juostessani.
---- Jäin katsomaan, kun poliisiautosta karkasi mies. Juoksi lujaa!
Sattumia. Poliisien ajatus Kapteeninkadusta oli mahdoton. Yhtä mahdoton Leenan arvelu rautatieasemasta. Kaksi mahdotonta oletusta johti suotuisaan lopputulokseen!
