"Norjalainen villapaita"

Hiukan kiusasi mieltäni ainainen ratkutus: "Suomen hiihtäjät, Suomen hiihtäjät, hi-hi-hi!"
Ei suomalaiset keksineet dopingia.
Rukajärven dokumenttia tehdessä kertoneet Kaukopartiosta. Nuorukainen pääsi kärttämisen jälkeen mukaan. Nuorukainen palasi muiden mukana ehjin nahoin. Mutta ylirasittuneena. Jatkoi hiihtämistä nukkuessaan.
Nuorukaisen isä oli lääkäri. Soittivat hänelle.
 --- Antakaa olla, älkää herättäkö, antakaa hiihtää, lopettaa aikanaan.
Partiomiehet käyttäneet dopingia. Jatkoivat myöhemmin kilpahiihdossa. Pikku hiljaa meikäläisen tajuntaan ujuttautuu tiedon murusia.

Muistan mainoslauseen: "Pervitiniä on hyvä olla, kun on paha olla." Nimi juontuu piristeenä käytetystä amfetamiinista. " Kuitenkin mainoksesta lukemani ei ollut "aitoa Pervitiniä", vaan kehitelty sekoitus.  Sevisi minulle vasta hiljattain dokumentista teeveessä.

50-luvulla räpiköin urheilussa sen verran, että tapasin vertaisiani harrastajia.  Huipputuloksista keskustellessa tuli ajatus: "Pitää ottaa lääketiede avuksi."  Lapsellisia olimme, mutta minun ajatuksissani ei ollut lääkitys, vaan tutkimus harjoittelumenetelmistä tieteen avulla.

Suonenjoella Jussi Kaistola oli uskontoon verrattava Neuvostoliiton ihailija. Tuttavieni ajatus lääketieteestä näytti olleen laajemmin esillä. Jussi Kaistola tiesi kertoa:
"Neuvostoliitto ottaa lääketieteen mukaan urheilussa."
Tekivät niin ympäri maailmaa.
"Suomen hiihtäjät" toimivat tyhmästi.

Toimittaja kysyi Mika Kojonkoskelta. Sai vastauksen: "En ole tavannut". Siinä tapauksessa arvelin Kojonkosken hurskastelevan. Valehtelevan. Niin läheisessä suhteessa huippu-urheiluun Norjassa, ei voi välttyä "havaitsemasta".   
On tullut ilmi, että pientä "havaintoa" on.

Olen tuonut julki aiemmin tekemäni havainnon.  Amerikkalainen hiihtäjä William Koch päihitti suomalaiset mennen tullen viidelläkympillä. Toimittaja tiesi hänen sairastavan astmaa: "Miten hyvä hän olisikaan, jos olisi terve?"
Seuraavana talvena norjalaiset hiihtäjät olivat sairaita. Astma! Pärjäsivät sen jälkeen muita paremmin.
Näihin päiviin asti.

Kun tuli tietoon anabolisten vaikutus luustoon. Varsinkin leukaluu kasvaa niin paljon, ettei hampaat enää toimi.  50-luvulla kaverini vitsailivat: "Jenkit puree Jenkkiä yhtämittaa ja leuat kasvavat!"
USA:n heittäjillä oli todella huomiota herättävät leuat. Saavuttivat maailmanluokan tuloksia jo parikymppisinä. Olivat suvereeneja kuulassa, kiekossa ja moukarissa. Jauhoivat purkkaa jatkuvasti.

Suomalaiset keksivät "alppimajan". Järkeeni ei mahtunut sen vaikutus. Eihän se vastaa mitenkään vuoristoa. Sehän on maan tasalla ja sen mukainen ilmanpaine? Eihän vuoristoa matkita mokomalla kopperolla! Mitenkä ne sen tekevät? Mitä virkaa hoitaa tuo iso "kaasupullo".
"Siinä on hiilidioksidia".  Niinkö?  Kasvit sitä hyödyntävät, mutta ylimääräinen on ihmiselle myrkkyä. Muutama on kuollut!
Selvisi, että hiilidioksidia lisäämällä happiprosentti alenee vuoriston tasolle!
Mitä se merkitsee, kun paine ja muut ainekset eivät matki vuoristoa.

Haastatellut urheilijat väittivät hemoglobiiniarvon kohonneen.  Millä ne huijaavat? Enhän voinut tietää eposta?
Eivät enää mainosta "alppimajaa".    

Oppia ikiä kaikki

Lähes kaikki minulle annetut ohjeet olivat hyödyttömiä, jopa vahingollisia. Vartuin tyhmien joukossa. Uskoin kaikkien olevan minua viisaampia. Niin he sen ilmaisivat.

Teeskentely jatkuu. Teeveessä näyttivät tenavaa, joka muka juhlistaa Suomen satasta, onkimalla sata kalaa. Täyttä puppua! Näyttivät ikävystyneen näköistä tenavaa. Ei siinä ollut kyse pojasta vaan äidistä. Täyttä sumutusta! Poika ei edes osaa panna matoa koukkuun!!  Ja senkin näytti äiti väärin. Vai oliko se äiti, vai kenties joku muu, jonka sormet tuhrasivat. Ja aivan väärä opetus.

Tyhmät ihmiset kuvittelevat luontokappaleiden ajattelevan kuin ihmiset. Ehkei ajattele, mutta toimivat tarkoituksenmukaisesti.
Eivät ne ajattele!

Minullekin opettivat madon koukkuun panon aivan väärin. Samalla tavalla kuin television äiti. Vai oliko ne äidin sormet?

Pilkkireissullani näin Tapio Saastamoisen työskentelyä. Ei hän värkännyt eikä pujotellut matoa koukkuun, vaan noukkasi kärpäsen toukan keskeltä koukkuun. Parasta oppia saa kun matkii!
Minulle opettivat, että mato pitää pujottaa niin ettei koukku näy. Mistä kala sen ymmärtää? Ei mistään, se on ihmisen keksimää.  Päin vastoin; kala tarttuu helpommin kun koukku on "ottavana".

Suurempi virhe oli se opetus, että kalan pitää antaa syödä tarpeeksi pitkään, ennen kuin tempaisee!
Pitää tempaista mahdollisimman aikaisin. Mieluummin sillä hetkellä kun kala koskettaa.

Ymmärsinkö oikein, että nainen oli äiti? Tietenkin mummo!

Pekka Matilainen näytti minulle. Kala veti niin että koho painui rajusti.  Nosti tyhjän. Pekka sanoi: "Se on viisas kala, pitää vetäistä viiston pitkin pintaa". Kala tarttui. Minä ehkä uskoin.
Kerroin tästä kalastaja Jorma Tirkkoselle. Jorma arveli:
 --- Pekka ei tainnut olla ihan viisas.
 

Onko Malttia?

Juuri kun sain äskeisen sekavuuden lopetettua, avasin Ylen. Arvasinhan minä! Malttia ei ole eikä tule ennen kuin on täysi katastrofi.
Lauri Lyly sanoo: "Emme olisi hyväksyneet jos..."
En ymmärtänyt Kiky sopimusta, enkä mitä se vaikuttaa ja kuinka kauan? Lauri Lyly moukaroi sopimuksen tekemistä. Häntä harmittaa kun hän ei pystynyt sanelemaan!
Lyly moittii erikoisesti työajan lyhennystä. Totta kai se potuttaa! Pyrkii saamaan kannattajilleen lisää etuja.
Entä se mahdollisuus, ettei etuja olisi niin paljon vaadittu politiikalla ja lakkoilemalla. Tavoite on: Mahdollisimman vähän työn tekoa ja mahdollisimman paljon palkkaa ja vapaa-aikaa. Ja mahdollisimman paljon palkkaa tekemättömästä työstä!
Onko siinä laitaa, että loma-ajalta maksetaan paremmin kuin työajalta? Olihan se saavutus, että saatiin palkallista kesälomaa! Peräti kaksi viikkoa, mahdollisesti jopa kolme. Kuukausi ei riitä, pitää saada vielä erikseen lomaraha! Ja työn tekoa vähennetään.
 Saavutettu etu! Mitä se on? Mitä tämä tilin selostuksessa mainittu "lomaraha" on?  Erkki muistaa.
Muistaako työnantajataho? Miksi suostui tämmöiseen "lomarahaan"? Siksi että pelkäsi työn tekijöiden karkaavan Ruotsin lihapadoille. Astuivat omaan miinaansa, joka vaikeuttaa "työehdoista" sopimista nytkin.

"Lomaltapaluuraha" maksettiin siinä tapauksessa, että lomailija palasi entiseen työpaikkaan.
Oltuaan tarpeeksi, että sai "edun", voi poistua vähin äänin vaikka Ruotsiin!

Ammattijärjestöjen tavoite on todistaa ajavansa jäsentensä etuja. Niin että se näyttää siltä!
Korkean inflaation aikana pystyi hämäämään numeroilla.

Totta kai työläisjärjestöt olivat ja ovat tarpeellisia. Työväen puolueetkin. Mutta mikä on työväenpuolue? Entä työväenpuolueiden johtajat? "Oma suu vai kontin suu".
"Järki se on kerjätessäkin". Tuon lauseen viisautta ei näytä ymmärtävän Lauri Lyly.

Mauno Koivisto uskalsi poistaa "arkipyhät". Huvittaa mielestäni ristiriita. Kirkon ja uskon kieltävät kommunistit ja piispat olivat samaa mieltä arkipyhien säilyttämisestä. Eivätkä tämän päivän poliitikot uskalla tunnustaa Koiviston realismia.

Panen tähän aikaisemman sanomani: Ihmettelin, miksi työnantajapuoli suostui noinkin helpolla? Tyhmä Erkkikin ymmärsi seuraavan vain inflaatiota. Tänäkin päivänä vaikertavat inflaation perään. Olisi helpompi toimia! (sumuttaa)

Korkea inflaatio toi vientiyrityksille kurssivoittoja. Kuluttajahinnat nousivat. 
Urkki teki taideteoksen leipälapiosta ja silmälaseista. (tekikö, vaiko vain väitetään?) Teoksen nimi: "Niin on, jos siltä näyttää".
Ei ole sitä miltä näyttää.
Näyttääkö siltä?
Näyttääkö siltä mitä haluttiin?
Pääasia, että näyttää siltä, mitä me haluttiin.

Minä näytän närhin värkit.

Kirjoitelmia

Tilasto kertoo katsotun juttua "katinkultaa". Pakko vilkaista, mitä lienen sepustanut? Muistini on hiipunut siihen mittaan, että en muista, mitä eilen kirjoitin, vaikka näkyvillä on otsikko.
Tämä kissankultajuttu on tullut julki syyskuussa 2012. Sinä vuotena tuli mittariin 80 v.
Kirjoitan tajunnan virtaa, teksti tietenkin sen mukaista.
Tällä kertaa harrastan pohtimista, ajatusten leikkiä.
Helppo päätellä, että sillä hetkellä on ollut kirjoitusvire. Nykyään ei solju supsikkaasti. Viiden vuoden helppo elämä ei kehitä. Vallitsee taantuma ja matalasuhdanne. Tumman virran soutaja viittoilee.

Panen tähän pilkulleen mitä silloin olen filosofoinut. Ennustanut.  Miksi ennustin? Väärin???

"Uutisissa näyttävät mellakoivia ihmismassoja. Ovat tyytymättömiä elämäänsä. Ei mene kauan, kun Suomessa mellakoidaan samalla tavalla. Ei tuommoiseen elämän ole varaa, kukaan ei pysty sitä kustantamaan.
Kehottavat ihmisiä unelmoimaan! Ei unelmilla eletä! Elämmekö unessa? Hyvässä vai pahassa unessa? Kenties vuosien kuluttua painajaisessa? "

Puolen vuosisadan takaa tulee mieleen lause: "Onko maallamme malttia vaurastua?" Se on kirjan nimi. Yhdistän sen Urho Kekkoseen. En pysty vetoja lyömään, mutta Urkki tuntuu luontevalta. En kirjaa lukenut (pitäisi varmaan), mutta lause on tullut usein mieleeni. Siksi, kun tuntuu siltä, ettei malttia edes ajatella.

Edunvalvojat havahtuvat vasta kun valtion rahat uhkaavat huveta. Kun kertakaikkiaan ei pystytä kaikkea hyvää jakamaan, mitä on luvattu. Luvattu on liikaa. Jos joku muuta väittää, saa tutustua valtion velkaan.

Nyt ilakoivat nousukaudesta. Mistä nousukaudesta? Mitään ei vielä ole korjattu. Tarvitseeko? Pitääkö elintason aina nousta? Jos ostovoimaa keksisi joku keksiä tuhlausvoimaksi? Eikä kaikille voi taata tarpeeksi ostovoimaa, mikään ei riitä!

Nyt keskustelevat: "Maltillinen ratkaisu, vai ei?"  Muisti on lyhyt kuin kanan lento. Joku valitti Suomen taantuvan 60-luvun tasolle! Entä sitten? Silloinkin elettiin. Pikku hiljaa elämä helpottui. Mauno Koivisto heilutti suuria käsiään. Ikävä vain, Koiviston opit eivät tehneet siementä.  
v 2000 Venäjän Karjalassa eivät voineet uneksiakaan Suomen 60-luvun tasosta. Eikä tänäkään päivänä. Maan päällä asuu miljardeja kansalaisia ilman mitään "etuuksia".

Aikanaan vasemmistolaiset ihmettelivät: "Miksi kansa ei nouse barrikadeille?"
IkiWanha kertoo miksi?  Suomalaiset ovat liian lihavia.

Nyt sotkeennuin pahoin pasmoihini. Valtiopäivillä on päätetty, että Erkkikin saapi.....
Minulla on oikeus sekoilla. Se ei ole vaarallista ympäristölle.

Maanantai

Heräsin neljän paikkeilla kusihätään. Arvelutti virkeä olotila: Saanenkohan vielä nukuttua? Nukuin hyvin. Heräsin puoli seitsemältä. Saman kaltainen olotila kuin useasti muulloin. Ei tuntunut yhtä virkeältä, mitä oli ensimmäisellä heräämisellä. Ilmiötä pohdin useinkin.

Puron jälkeen vetelehdin. Vilkaisin teeveetäkin. Meni mukillinen kahvia. Huonoimman kunnon aikaan en pystynyt aamulenkille. En ainakaan juoksemaan. Huonosti kävelemäänkin. Viime aikoina jotenkin pystyin lähtemään kahvin jälkeen. Lammen takana on jyrkkä rinne. Jossain vaiheessa kapusin suoraan.  Nykyään nousen viistosti polkua hautausmaan kulmalle. Pyrin juoksemaan sen ylös. Hengästyin niin että piti ylös päästyä istahtaa lepäämään.

Nyt en pysty juoksemaan tasaisellakaan. Sitä suuremmalla syyllä pitää rinne nousta. Nyt kävellen.
Juoksukyvyttömyyteen otin rinteen sijasta kuntosalin, kun saan erikoishinnalla. Korvaan juoksua.
Räknännyt sen niin, että saan harjoitusrasitusta lyhyellä ajalla, etten ennätä väsyä.

Nousin rinteen. Tuumailin kulkiessani. Kanervikko on märkää, kuljen polkuja pitkin. Jotenkin välähti päässäni muuttaa aikaisempaan tapaan. En menekään edellisiä reittejä, vaan sitä kautta, mitä kuljin juoksukykyisenä. Tietenkin kävellen.
Ei kävelyni tarmokasta ole. Kuitenkin väsyin melko lyhyelläkin matkalla. Väsymys tuli paljon ennen kotiin pääsyä.
En kiinnittänyt huomiota, ennen kuin kotona vaihdoin ulkovaatteet pois.
Jalkani eivät väsyneetkään!!  

Yllättivät vanhan lihamiehen

Pakastin tyhjeni lihoista. Tarttee putsata.  Kyttäsin kaupassa punertavia lappusia. Porsaan uuniliha. Isohko pala. Muovin läpi näkyi iso luu. Tiesin, ettei se luu niin kovin iso ole, miltä näyttää.  Kotona katsoin pakettia. Aikomus keittää hernekeittoa. Hatara pääni oli hetken ymmällä, kun hintalapussa oli alle neljän euron?
Leikkasin kahtia. Luuttoman osan panin pakkaseen. Luullisen osan varasin hernekeittoon. Paloittelin valmiiksi. Luu ei todellakaan ollut iso. Isolta näytti halkaistu nivel. Vasta sitten heräsin. Katsoin pakkauksen päällistä.  Paino 0,650 kg.  !!!???
Paloiteltua osaa en punninnut. Luuttoman osan pistin kalapuntarin nokkaan: 800 g. Toinenkin osa mielestäni saman kokoinen.
Siis: 1,650 kg.  

Kotiaskareita

Viime vuodelta muistan kovimmille ottaneina töinä marjankeruun ja mattojen pesun. Selän rasitusvamma ja vanhuuden raihnastuminen jarruttavat.
   Nyt en mustikoita paljon jaksanut. Puolukoita yritän, kunhan vielä kypsyvät paremmiksi. Mattojen pesu arvelutti? Jospa vaikka yhden kerrallaan?
   Selätin lorvikatarrin. Kaksi mattoa autoon ja toimeksi. Muistin panna selkätuen. Ihmeekseni ei tuntunut kovin hankalalta. Viritin ne puomin päälle. Haen vielä sen kolmannenkin maton. Viivähdin sen verran, että nautin kahvin ja voileivän.
   Aloin jynssäämään. Vasta sitten huomasin unohtaneeni tukivyön! En pahemmin vaiviintunut, vaikka pesin kolmannenkin maton.
   Kylmä sää hidasti kuivumista. Vintissä on peruskuiva ilma, mutta aurinko vältteli porottamasta peltikattoon.
    Matot pesin joskus männeellä viikolla. Kämppäni oli varsinainen huolimattoman huusholli. En hinkunut siivoamaan, ennen kuin saan matot. Eilen kopeloin mattoja. Päätelmä: huomenna. Imurointia sentään tuhrasin tällä välin.
   Makuuhuoneen matto ei kuivunut. Olohuoneen matot sain kannettua sisälle. Lattiasta sain pesuveden melko likaisen näköiseksi. Heikko näköni ei ole todistusvoimainen, mutta näytti kuin kivituhkan jäljet olisi hävinneet.
    Kuulin joskus puhuttavan viikkosiivouksesta.  Niinpä. Viikko taisi kulua siitä kun vein matot pois siihen kun ne levitin lattialle.
    Eikä sillä hyvä. Makuuhuoneen matto odottaa vintissä kuivumista.