Monta kertaa voi kysyä: paraneeko? Entäpä tytöstä? Ei ole poikia. Tyttöjä kaikki. Entä seuraavassa polvessa? Lapsenlapsissa ilahduttaa, etteivät ole pelkästään "lullukkaväkkee". Taitavat pärjätä paremmin kuin ukkinsa!
Heistä yksi kuuluu juosseen maratonin. Aika 4:36 ei hipelöi maailmanennätystä. Ei tarvitsekaan. Tämä lapsenlapsi on myös tyttö. Ukki ei juossut maratonia, ei olisi pystynyt. Ei ainakaan kunnollisessa ajassa. Kuitenkin ukki on urheilumiehiä. Lääkäri katsoi sydänfilmiä. Kiinnitti huomionsa alhaiseen sykkeeseen 44 . Arveli: "Urheilijan sydän". Enpä tiedä? Saattaa olla "vanhuuden hitautta".
Suuresti ilahduin tytön aktiivisuudesta. Maratonin aika asettuu kohdalleen. Urheilijan harrastajana tiedän, että siihen pitää jo juostakin, ei riitä kävely. Neljä tuntia on jo jonkinlainen mitta; tarkoittaa yli kymmenen kilometriä tunnissa.
"Raju on ajan riento". Eihän tuosta ole kauan kun ukki oli lapsenvahtina. Mumminsa valitteli lapsukaiselle vaipanvaihton vaikeutta, tuli kuulemma erimielisyyttä. "Tarmon pesä"?!
Ukin vuoro. Katsoin tarpeelliseksi vaihtaa vaippa. Levitin vaipan valmiiksi sängyn päälle. Kuorin märät pois. Panin tytön persauksen vaipan päälle. Siinä vaiheessa tytön suu vääntyi mutrulleen. Mekaanikon näppärillä käsillä kietaisin vaipan paikoilleen sekunnissa. Voiko sen ikäinen näytellä? Hallitseeko titoisesti ilmeitään? Kärsimätön ilme vaihtui sekunnissa hämmästyneeksi! Hämmästyi, kun ei ennättänyt alkuunkaan kiukuttelemaan.
Tavoitteleeko tämä "tarmon pesä" suorituksen parantamista. Ukin neuvo (jos kelpaa?") kehottaa pysymään maltillisena ja harrastamaan nautinollisesti. Moni himohölkkääjä punnersi nivelensä piloille, heitä olen tavannut. Lihaskipu parantuu helposti, mutta niveliä pitää varoa. Säälittää huippu-urheilijat. Eivät malta parantaa vammautumisia, vaan remputtavat vaivaisina. Uhraavat terveydensä glorian tavoittelussa.
Juoskaa, mutta järkeä unohtamatta. Juoksu on hauskaa. Hyvät kengät pitää olla. Silloin oli hyvät kengät ja jalat, kun syysillan hämärässä juoksin ohiajotien lenkillä. Loppupuolella olin hyvin lämmennyt. Ryöpsähti äkillinen rankkasade. Vesi lainehti asvaltilla. Lisäsin askeleen pituutta, kuului loiske ja lotina, vesi roiskui. Sade yllätti muitakin kulkijoita. Kun ohitin heitä, kuului toteamus: "ei ou tuollakaan heleppoo!"
Hymyilin itsekseni; minulla oli hauskaa, nautin ja olin onnellinen. Märkä, mutta onnellinen!
