Onko kukaan kuullut semmoista, että on yksin, ja aikoo mennä vessaan, niin vessan ovi on takalukossa. Perjantai-iltana tapahtui niin.
En usko kummituksiin. Mutta seikka avautuu järkeilemällä. Pienissä paikoissa kääntyillessä olen todennäköisesti selkäpuolellani nostanut huomaamatta kahvan ylös. Kun painoin edellisen kerran oven kiinni, ehkä tarpeettoman voimakkaasti, herätti huomioni tavallista kovempi kolaus, mutta en sitä jäänyt ihmettelemään. Tunteja myöhemmin ihmetys oli voimakas, kun kahva ei suostunut kääntymään.
Takalukossa, miten ihmeessä?
Siinä vaiheessa tuli pari puhelua, naureskelin heille. Mitäpä sitä hermoilemaan, läksin pienelle lenkille, katsonpahan sitten.
Ruuvasin kahvan irti, eihän siitä mitään näy. Puhetta saranatappien irroituksesta pidin aluksi mahdottomana. Oli jo iltamyöhä, enkä alkanut paukuttelemaan, voi tulla sanomista.
Lauantaiaamuna heräsin varhain. Odotin kunnes kello tuli lähelle kahdeksaa. Mitäköhän tekisin? Tutkailin. Katsoin sellaisen mahdollisuuden; jos en mahda mitään saranatapeille, leikkaan rälläkällä saranasta toisen puolikkaan irti, se ainakin onnistuu. Varasin työkaluja, rälläkänkin.
Saranan rakenteeseen en perehtynyt aikaisemmin. Muistin että tappi on pystyssä seinässä olevassa osassa, johon oven sarana istutetaan. Sitä vahvisti huomio, että voitelureikä oli ylemmässä korvakkeessa. Ei sitä liene voideltu koskaan. Putkimiesten jäljiltä saranat vinkuivat.
Arvelin yläpäässä olevan jonkinlaisen holkin tulppana, näkyi pyöreä pää. Alapäässä näkyi samanmoinen, saranatapin pää ehkä? Yläpäätä aloin koplimaan. Yritin lunssin reunaa koputella taltan avulla. Ei suostunut nousemaan, suostui kuitenkin pihdeillä hiukan pyörähtämään. Tarvitsin rälläkkää. Hioin holkista sen verran, että sain pienellä taltalla otteen. Yllättävän tiukka, mutta liikahti millin ylöspäin. Tiukkuuden syy selvisi, kun vihdoin sain välillä pihdeillä pyöräyttämällä ja taas vasaroimalla irti tuuman mittaisen tapin.
Mahtaisiko saada saranatapin irti samalla tavalla kuin tulpan? Ei saa, vaati melkoisen vasaraniskun yläpäähän ennenkuin tappi irtosi liikkeelle. En katsonut kellosta aikaa, mutta tietenkin toinen tappi hoitui nopeammin.
Saranapuolelta sisään! Kahva sojotti suoraan ylöspäin. Noin ehdoton lukitusmekanismi on vaarallinen. Siksi nykyisissä on pieni käännettävä hanikka. Luultavasti ne aukeaa vähemmällä vaivalla ulkoa purkamalla ilman väkivaltaa. Pitäiskö semmoiset asentaa?
Kerran viisikymmentä vuotta aikaisemmin jouduin talonmiehenä murtamaan poliisien läsnäollessa ovenpielen lukon kohdalla. Piti tapahtua nopeasti, vessaan hirttäytyi mies.
