Katinkultaa laulavat Ruohosen veljekset. Mitä katinkulta on? Enimmäkseen sillä tarkoitetaan vertauskuvallisesti arvotonta ulkoista kiiltoa.
Nuorena luin kertomuksen, eräänlaisen novellin ukkelista, joka löysi kallion kolosta "kultaa". Hurmaantui höperyyteen asti.
Koputteli siitä nokareen, jonka vei asiantuntijalle. Asiantuntija sanoi sen olevan rikkikiisua. Jos se olisi ollut kultaa, asiantuntija olisi narrannut ukkoa ja ominut kultakaivoksen itselleen. Sellaista elämän meno on. Mutta kultaa ei niin vain löydy, rikkikiisua kylläkin.
En tiennyt, mitä se kiiltävä pilkku oli kivessä muuripadan alla. Muuripadan kivet murenivat palasiksi, joiden joukosta erottui erivärisiä aineksia. Kiiltäviä pyöryläisiä olisi voinut luulla kullaksi, mutta enhän tiennyt, minkä väristä kulta on.
Kasvinseutuni sijaitsee malmialueella. Sitä sanotaan malmikriittiseksi vyöhykkeeksi, joka ulottuu rajan takaa Karjalasta Suomen poikki aina Ruotsin Kiirunaan.
Noista muuripadan alla tulen kuumentamista murenneista kivistä sain aiheen runontapaiseen. Tietenkin siihen liittyi vielä muutakin.
Se on präntättynä Nurmijärvellä Jukolan Kynäilijäin antologiaan v 1986 - 1987.
PERHONEN
Olin kivi tuulisella rannalla,
aaltojen rosoiseksi kuluttama.
Toiset kivet
hioutuvat veden hyväilyssä sileiksi.
Sellaiset, joisa on rautaa,
ruostuvat punertaviksi, karheiksi.
Sinä lensit perhosena
keskipäivän auringossa.
Istahdit.
Miksi valitsitkaan
levähdyspaikaksesi karhean kiven?
Turhuuksien turhuus. Katinkulta tuli mieleeni katsoessani teeveestä ykköseltä ohjelmaa puoli seitsemän. Sitä ohjelmaa ei tämän ikäinen juuri viitsi katsoa. Se muistuttaa pikkukakkosta lapsellisine juontajineen.
Tällä kertaa ohjelma täytti kiiltokuvallisen vaikutelman täydellisessä typeryydessään. En voi väittää, etteikö Tamara Lund aikoinaan olisi viehättänyt. Tämän ohjelman Maria Lund oli äitinsä irvikuva. Tekohymyilevä juontaja mainitsi Marian meikanneen itsensä matkalla junassa. Paskapuhetta, sanon minä. Niin räikeään tulokseen ei pääse kuin ammattilaiset.
Mukaan tuli toinenkin nainen, jos mahdollista vieläkin teeskentelevämpi. Tekohymyä ja valkaistujen hampaiden näyttelyä kyllästymiseen asti. Keikistelevää kiemailua.
Pian ihmiset, varsinkin juuri kehittyvät nuoret, luulevat tuommoista oikeaksi elämäksi. Tavoittelevat sellaista mahdottomuutta. Uutisissa näyttävät mellakoivia ihmismassoja. Ovat tyytymättömiä elämäänsä.
Ei mene kauan, kun Suomessa mellakoidaan samalla tavalla. Ei tuommoiseen elämään ole varaa, kukaan ei sitä pysty kustantamaan.
Kehottavat ihmisiä unelmoimaan! Ei unelmilla eletä! Elämmekö unessa? Hyvässä vai pahassa unessa? Kenties vuosien kuluttua painajaisessa?
