Eino Tirkkonen kertoi metsänhoitaja Erkki Sjömannin Hakkauttavan 50 mottia halkoja Kuopion asunnon lämmittämisen. Meneillään vuosi 1949.
Menin Kumpuniemeen kysymään asiasta. Sjöman sanoi: --- Olen puhunut jo Kalle Paanasen kanssa, mutta saat sinäkin hakata. Kysyin --- paljonkos niitä hakataan? --- Viisikymmentä metriä. Vaikka ihmettelinkin, en puhunut enempää.
Ymmärrettävää Sjömannin lupaus, sillä olin varsin vähäinen varreltani. pituutta tosin 165 senttiä, mutta laiha pitkäkaulainen runkoni luultavasti alle 50 kiloa. Ei punnittu koulun jälkeen. Silloin 41 kiloa.
Sonnustauduin Kumpuniemen metsään. Maaliskuun valoisat päivät teki metsän melko viihtyisäksi. Haloista saatava tienesti tuiki tarpeeseen. Siitä hyvä mieli.
Pakersin viikon. Yövyin Kumpuniemessä Tirkkosten luona. Sunnuntaina kävin Korpelassa. Maanantaina jatkoin. Tiistaina saapasteli metsänhoitaja Sjöman: --- Täällähän on pinoja niin penteleesti. Paljonko sinä olet tehnyt? --- Kolomekymmentäyks ja puol kuutiota.
--- Eihän tänne Kalle Paanasta enää tarvitakaan!
Ninpä. Tiesinhän sen. Jonkun verran kokeneena "metsäläisenä". Sahaa en pystynyt saamaan huippukuntoon, mutta sen verran viilasin terävyyttä, että sain pätkittyä pöllit. Vähäisiä voimiani tehostin taktikoimalla. Tein kirveeseen normaalia pitemmän varren, ehkä viisi tai kymmenen senttiä pitemmän kuin aikuisilla miehillä. Kirves teki pitemmän kaaren ja sen paino tehostui. Pöllit halkesivat vaivattomasti.
