Säätieteilijät "lupaavat" aina jotakin. Eilisaamuksi ennustivat auringonkin näyttäytyväksi. Mutta en ollut virkku, nukuin pitkään ja tuuli navakasti. Suunnittelemani jäi tekemättä. Täksi aamuksi ennuste oli samantapainen.
Epäröin, kun näytti pilviä harhailevan aamun hämäryydessä. Läksin kuitenkin liikkeelle kuvausvälineet repussa. Pysäköin jäähallin lähettyville. Reppu selkään ja suunta kohti hyppyrimäkeä. Jalkoja raukaisi ja hengitys vei voimia, kun kapusin pitkät portaat hyppyrin juurelle. Vauhtimäen portaat ovat lyhyemmät. Varovasti nousin ylätasanteelle. Tunsin kateutta oravan kiipeämiskyvyistä. Kurre kirmaili ylimmällä kaiteella. Säikkyi minua. Muisti kyllä reitin alas, mutta näytti häkeltyvän häirinnästäni. Pujahti viimein vastaisen puolen kaiteelle, josta sai reitin ja muutamassa sekunnissa pomppi jo maassa.
Varasin tarpeellisen vaatetuksen kylmän varalle. Ei ollut hallayö, aamulla vallitsi leuto sää. Suunnalla, josta auringonnousua odotin, liukui tummia pilviä. Vain pieni valoviiru pilkisti pilven keskeltä. Aivan tyyni sää oli ihanteellinen. Myrskyllä ei uskalla yrittää. Kamera voi pudota tai jalusta kaatua, eikä oma tasapainoni kummoista hallitse. Tämä ei suinkaan ole lentomäki, mutta kaiteesta pitelin koko nousun ajan ja istuin tukevasti tasaiselle, ennenkuin uskalsin kaivaa vehkeet repusta.
Ensin otin kuvaa alhaalla mustana läiskänä peilaavasta lammesta. Saatta olla hyvääkin. Vasemmalta näkyi enemän rusottavaa. Siinä oli mänty edessä. Nouseekohan aurinko tuolta? Laskeuduin varovasti alemmas, josta oli hyvä näkymä joka suuntaan. Ei aurinko sieltä noussut, eikä kunnolla mistään.
Pilvestä näkyvä viiru laajeni ja siinä takana oli aurinko. Pilvet kulkivat ja jättivät valoisaa aluetta. Aurinko ei näkynyt kokonaan, mutta kamera näki paremmin kuin minä. Liikkui tummaa pilveä ja näkyi vaaleampaa, joita aurinko väritti. Olen varma, että kuva on kaunista. Pilkon kuvia sopivasti, saan siihen taiottua liikettä.
Näkymä ylhäällä on kiipeämisen väärti. Siitä on kauan kun semmoista nautintoa olen maisemasta katsellut. Amuhetki teki taianomaisen tunnelman, hämäryys juuri häipymässä ja aurinko valaisi kitsaasti, mutta hyvältä näytti.
Alaspäin kompuroin varoen. Pitkiä portaita en mennyt alas, vaan kiersin polkuja pitkin.
