Jouluaatto

Pöydällä ovat joulukortit.  Suku lähetti, vaikka minä en lähettänyt.  Vakiotouhut; kauppa ja ruuanlaitto.  Pakkanen vähän pehmennyt ja luvassa lumipyryä.  Läksin kävelylle ennen kuin tuuli alkaisi tuivertaa.  Kirjoitin jotain.  Suunnittelin videohommia, kun on materiaalia.  Timo soitti. 
Jospa minäkin mässaäilen hieman.  Mitään jouluun viittaavaa ruokatavaraa en ostanut. 
Paistan lettuja!  Ohuet rasvaiset letut maistuivat hyvälle.  Jääkaapista otin aukaistun pienen hillopurkin, jossa on mustaa hilloa.  Mahottoman hyvänmakuista hilloa.  Katsoin etikettiin:  Erkki-ukin juhlahillo!!!  Kahdeksaan kuukauteen en purkkiin kajonnut!  Sanja sen toi.
Se johti siihen, että ahmin lettuja suurenmoisen höysteen kanssa aivan liian paljon.  En muista, milloin maha on niin täyteen tullut!
Joululauluista en paljon perusta. Mutta kuuntelin lahjaksi saamani CD:n.  Eilisiltana ei töllössä paljon ollut katsottavaa. Panin kahvin ja letut pöytään ja avasin toosan.  Kauneimmat joululaulut katsoin kokonaan.  Jäin ruudun vangiksi kun oli niin viimeisen päälle korkeatasoisia esityksiä.

Tietysti nukkumiseen vaikutti ylitäytetty pötsi.  Uni oli katkonaista. Heräsin usein ja valvoin välillä.  Mutta aikaa on , vaikka sängyssä viettämiseen.  Viimeinen pätkä oli muita pitempi ja heräsin yhdeksältä.
Nälkä ei hätistellyt.  Kuitenkin puurottelin.  Sitten kävelylle.  Kahdeltatoista pelkkä kahvi. En kaivannut kahvileipää.  Letut vaikuttivat.
Valmistelin kattilaan keittotarpeet: porkkanaa, perunoita, sipulia.  Kello näyttää yhtä.  Kiehautan sopan ja lorautan siihen vähän paksua kermaa.   Hyvää siitä tulee.

Kirkas päivä

Koko alkutalven  enimmäkseen harmaita päiviä.  Semmoisina päivinä lumikaan ei näytä valkoiselta.  Heti ylös noustuani näkyi lupaus kirkastuvasta päivästä.  Askareiden lomassa näkyi kadun tuolta puolen huurteisten koivujen latvaosissa väritystä.  Aurinko piileksi vielä horisontin takana, mutta aamuruskon kajo valaisi vienosti jättiläiskoivuja.
Aurinko kohosi hidastetulla liikkeellä.  Vertaan puihin kerääntynyttä huurretta kukkiin.  Auringon säteet sai ne hohtamaan loistavina.  Alhaalla mateleva aurinko teki niille oikeutta.

Kirjoittelin äsken metsätöistä.  Huurrekukkasia katsoessani tuli mieleeni jonkun kartanonrouvan sanoma: "Metsätyömies on onnellinen kun saa mennä huurteiseen metsään."  Ikkunasta tarkastellessa talvista kauneutta, voi noinkin ajatella. 

Mainio lenkkeilysää; ei tuule, mittari kertoo lämpötilaksi -20.  Onnellistakin.  Sekin on hyvä, että pystyy laittamaan tarpeeksi vaatetta ja sukkia sekä kenkiä.  Kävelin rivakasti, muutamia juoksuaskeliakin löntystelin.  Sairaalan lenkillä tuli vastaan vain yksi pienen koiran taluttaja.  Nuorehko nainen.  Ehkä pieni hymyn kare suupielessään. 
Ainainen riesa vuotavasta nenästä.  Paperiliinoja kuluu ja pitää ottaa käsine välillä toisesta kädestä. Vuotava aine tuntuu kuin vesi juoksisi leualle asti.  Minkäpä sille.

Käänyin Siioninsillantieltä Pihlajakadulle.  Aurinko ennätti jo hipomaan horisonttia.  Viimeiset säteet valaisivat koivujen latvoja edessäpäin.  Kahden koivun latvat olivat mustanaan.  Varisparvi "otti aurinkoa".  Mahtoiko säteet enää lämmittää?  Tai lämmittivät kuitenkin lintujen sieluja?

Koko reitin pituudelta mainiota kuvausmateriaalia, mutta hieman liian kylmä.  Terveenä ollessa en välittänyt, mutta enää en kykene kylmässä askaroimaan kameran kanssa.  Mutta jonain päivänä!

Elettiinpä ennenkin

Alexis kivi pani Jukolan veljekset laulamaan:  "Elettiinpä ennenkin, vaik ojan takan oltiin..." Niinpä niin.
Kaikki haluavat enemmän rahaa, vähemmän työtä.  Enemmän rahaa ja sirkushuveja.  Lisää vapaa-aikaa.  Nuorisotyöttömyyttä surkutellaan.  
Ennen oli "nuorisotyötä"
Sinä talvena olin jo viidentoista, keväällä täytin kuusitoista.  Laiha pitkäkaulainen ruipelo.  Heppoisilla sapuskoilla elettiin. 
Eino Tirkkonen ja Topi Rytkönen menivät Ristiselle ropsin tekoon.  Sinne minäkin halusin.   Eino ja topi tekivät porukassa.  Minä ahersin yksin.
Matkaa Korpelasta siihen metsään on viitisen kilometriä.  Kuljettiin hiihtämällä.  Minulla oli itseni tekemät sukset.  Huononlaiset.  Raaka-aineeksi kaasin suolta pienen koivun.  Siksi suolta, kun arvelin suokoivun sitkeäksi.  Koivu oli juuri sen kokoinen, että halkaisemalla sain siitä molemmat sukset.  Kuivattelin jonkin aikaa ja muotoilin sukset.  Työkaluja oli vain kirves ja puukko.  Siteiksi jotain vanhaa kengänruojua ja narut jalan taakse. 
Kuljin niiden avulla jonkin aikaa, mutta metsässä paksussa lumessa toinen murtui melkein keskeltä.  Sen jälkeen kuljin jalkaisin.  Viisi kilometriä aamulla ja viisi kilometriä illalla.

Siellä tekivät kesällä savottaa.  Hakkasivat parhaat paikat.  Jäljelle jäi kuusen juntturoita.  Paksutyvisiä paksuoksaisia tarrukoita.  Maksoivat hieman parempaa taksaa, että saivat puut pois.  Lumen paksuutta en mitannut, muistan vain, että sitä oli paljon, lähes jalkojeni mitta.  Kansanomaisesti sanottuna; pershuaroja myöten.

Kuusien juurilla ei ole lunta niin paljon kuin muualla.  Oksat suojaa.  Paksuja alaoksia piti karsia, että pääsi lähelle.  Kolmekymmensenttinen kuusi pokasahalla nirhattuna vei voimia.  Paksujen oksien karsiminen oli melkoinen urakka.  Heikkoja käsivoimia kompensoin taktisesti tekemällä kirveeseeni pitemmän varren.  Tietenkin se hidasti.  Sain katkottua ja sitten pöllit kakolle.   Kasaamisen jälkeen olin voipunut, piti istahtaa kannolle lepäämään.

Ei ollut termospulloa. Lauhalla ilmalla oli maitopullo käärittynä villasukan resuihin, mutta pakkaspäivänä oli pelkät leipäpalat ja päällä ohuelti voita.  Tein nuotion , jossa tikun nenässä sulattelin jäiset leivät.  Pieni nuotio lämmitti vain käsiä, pitkään ei voinut istua lepäämässä.

Illan hämärtyessä kotimatkalle.  Kotona oli keittoa luista ja perunoista.  Leipää kuitenkin oli. Leipää söin ja neljä lautasellista laihaa keittoa.  Nälkä tuntui koko ajan lisääntyvän.  Istuin syömässä pienen pöydän ääressä ikkunan luona.   Alakuloisena katsoin koulua, joka näkyi mäen päällä. Väsynyt keho ja väsynyt mieli. 

Harhakäsityksiä

Minua enemmän kouluja käynyt nainen, toimittaja, selitti jäätyneen putken halkeamista.  Jäätynyt putki alkaa sulaa; se halkeaa, kun vesi laajenee lämmetessään.  Tuommoisen väitteen olen kuullut joskus aikaisemminkin.  Että koulutettu ihminen on noin typerä.  Jos tuo pitäisi paikkansa, järvet jäätyisivät pohjasta alkaen ja pohjaa myöten.  Eivät ne sillä tavalla jäädy.
Jo sota-ajalla Ohemäen koulussa opin veden olevan painavimmillaan lämpötilassa +4 Celsiusastetta.  Opin käsitteen nimellä ominaispaino.  Tekniikan yhteydessä sitä ilmaistaan sanalla; tiheys.

Ammattikoulussa oli yksi luokka parempi kuin toinen.  Siltä paremmelta luokalta kysyin ainoaa ominaisuutta, mikä on vain vedellä.  Nämä olivat käyneet peruskoulun ja olivat autonasentajalinjan toisella luokalla.
Autojenkin kohdalla tuo ominaisuus on tärkeä ymmärtää.  Siis: vesi laajenee + 4 asteesta molempiin suuntiin. Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan tiedetty tosiasia.  Veden jäähtyessä plus neljä asteinen vesi painuu alimmaksi; pohjaan, jos siellä on sitä kylmempää.  Kylmenpi vesi nousee ylöspäin.  Pintavesi jäähtyy nolla asteiseksi ja pysyy pinnalla; alkaa jäätymään.  Jäätynyt vesi, jää, pysyy pinnalla.  Eikö muka pysy? 
Kun ilma lämpenee,  lämpenevä vesi alkaa painua alaspäin, kunnes saavutetaan plus neljä astetta. Sitä lämpimänpi vesi pysyy pinnassa ja lämpenevä vesi laajenee.
Tämä tarkoittaa sitä, että järvissämme tapahtuu kaksi kertaa vuodessa pinta- ja pohjalla olevan veden vaihtuminen ylös-alas liikkeellä.

Jäätynyt vesi on laajentunut ja pysyy pinnalla.
Putki halkeaa jäätyessään. Sitä tehostaa metalliputken supistuminen kylmetessään.  Metallin tiheys muttuu johdonmukaisesti; laajenee lämmetessään ja supistuu kylmetessään.
Meinasin tehdä jäälyhdyn, mutta vesisanko unohtui yöksi 20 asten pakkaseen.  Aamupäivällä totesin muovisankon olevan entinen. Eikä vesi ollut sulanut, eikä sulaessa laajentunut!

Putki jäätyy ja halkeaa, mutta vesi tulee esille vasta kun sulaminen alkaa.  Eihän umpijäässä oleva putki vuoda!!
Tätä ei pidä sekoittaa runkojohtojen särkymiseen.  Niihin vaikuttaa maan jäätymisen ja sulamisen vaihtelut.  Maa ei jäädy tasaisesti.  Sen havaitsee maanteillä.  Eikä maa sula tasaisesti.  Tiellekin tulee keväällä isoja reikiä.  Eikä ne johdu sulaesa laajenemisesta, vaan päin vastoin.  Runkoputken murtaa maamassojen liikkuminen.  Massoilla on valtava paino.   

Talvella järvien jäähän vaikuttaa lumen määrä ja sään vaihtelut.  Syvässä järvessä on aina lämpöä ja veden liikettä.
Niinä aikoina kun Nilakalla liikuin, oli Nilakalla vain yhtenä talvena jää paljaana, lumettomana. Keskitalvellakin ajettiin selkiä pitkin autolla.  Pakkanen jatkui. Jää laajeni selkien kohdalla ja särki laitureita ja rantasaunoja. Jää työntyi pitkän matkaa maalle muun muassa Honkasaaressa. 
Radiossa kuulin paikallisen asukkaan Kallavedellä muistavan, että 25 vuotta hän  siellä liikkui, eikä ennen sellaista nähnyt.  Sellaista railoa, joka oli myös Nilakalla.  Jään puristus nosti halkeaman reunoja ylöspäin ja muodosti korkean muodostelman, aivan kuin pari metriä korkean teltan, joka alla oli paikoitellen sen verran sulaa rakoa, että pystyi pilkin pudottamaan.  Jääröykkiö oli pitkä, ehkä viisi kilometriä. Rantaan päin vähitellen pienenenevänä se päättyi ennen matalikkoa.
Harvinainen ilmiö täällä päin.  Pauli Koslonen sanoi Laatokalla sellaista olleen usein.
Railo käyttäytyy aivan toisin, kun jäällä on paksu lumikerros.

Harhakäsitys tulee myös siitä, kun joskus rakennuksen alla putki jäätyy, kun ilmä äkkiä lämpenee.  Ilman lämpötila vaihtuu npeimmillan jopa 30 astetta vuorokaudessa.  Mutta ei jäätyneen maan lämpötila nouse äkkiä.  Vaikka ulkoilmassa on plus asteita, niin maan alla jatkuu jäätymisen eteneminen vielä pitkään.
Haetannooko tuo mittään.  Kait se on yks hailee, mutta käytännön elämään se vaikuttaa.

Laiha auton jäähdytysneste ei halkaise, vaikka hyytyykin lämmityslaiteessa.  Vesi ja glygoli sekoittuvat hyvin ja minkä vesi laajenee, siinä glygoli supistuu.  

Peruskoulun käyneeltä luokalta kysyin tehtävänomaisesti; Mitenkä peltilevyn paino lasketaan?  Hetken hiljaisuus, kunnes joku keksi: "Pannaan vaakaan ja katotaan, paljonko painaa".   Täydellinen vastaus!    Joskus tarvitsi laskea, nykyään ei;  kaikki löytyy taulukoista.  Mutta ymmärtääkö itse, jos ei joskus laske, vaikka huvin vuoksi.  Usein vain tuntuu, että valtioiden asioita hoitavat eivät ymmärrä;  Puhuvat vain tilastoista, miljardeista ja prosenteista tajuamatta todella niiten vaikutusta ja merkitystä. 
    

Tämmöinen talvipäivä

Totuttiin pitkän aikaa vihmovaan sateeseen, lumipyryyn, tuuleen ja tuiskeeseen, sekä joka aamuiseen lumiauran ryminään.  Tänään on toisin.  Aamu vaaleni harmaana.  Pilvet ja lumiset puut näyttivät sulautuvan tasaiseksi verhoksi. 
Käppäilin ostoksille.  Osuuskaupan tornissa mittarilukema näytti - 15.  Pumpulin keveitä lumihiutaleita leijaili alas kuin hidastettuna.  Ei pienintäkään tuulen virettä.  Pakkanen muovannut hiutaleista läpikuultavia koruja, joiden muoto sai ne ilmassa puikkelehtimaan, ikään kuin olisivat eläviä.  Jäiselle pinnalle laskeutuivat untuvina ja muodostivat kepeän villapeitteen.  Ohittui puolipäivä ja hiutaleet tulevat alas aavistuksen verran viistoon.  Se kertoo ilmavirrasta, vaikka tuulta ei vielä tunnukaan.

Sapuskan lämpiämistä odottaessani katselin keittiön ikkunasta ulos.  Asemakadun takana ränsistynyt autiotalo verhoutuu ujostellen lumiseen ympäristöön.  Orava puikkelehtii.  Kiipeää runkoa pitkin ylöspäin, hyppää oksalle ja siitä lumiselle katolle.  Orava näkyy joka vuosi, sama vai eri?  Miten vanhaksi orava elää?  Viisi vuotta olen tässä majaani pitänyt.
Näkymä ei voi rauhallisemmaksi tulla.  Autotkaan eivä pörrää, eikä junan jyske kuulu.  Kuin olisin jossain maan korvessa, johon entinen tilan rakennus jäi autioksi lahoamaan.  Pakkanen keräsi kostean ilman  kukkasiksi puiden oksiin.  Maailma pysähtyi hetkeksi.

Maailmanloppu voisi olla tämän tapainen: Kaikki hajoaisi pieniksi hiukkasiksi.  Maa, meri, vuoret, rakennukset, eikä muuta jäisi kuin auringon valossa kimalteleva pilvi. 

Työn rakastajat

Eilen katsoin töllöstä huvittuneella mielenkiinnolla Intiassa vaikuttavasta toimistosta: Office Tiger. "Vähäkielisenä" pohdiskelin; tarkoittaako tuo tiikeritoimistoa vai toimistotiikeriä?  Nuorehkot ihmiset.  Nuoret ja kauniit esittelivät Amerikasta matkitulla tyylillä suurenmoista osaamistaan ja saavutuksiaan.
Ulko-ovi ei ole lukossa, vartijat kuitenkin tarvitaan.  Henkilökunta voi mennä töihin ympärivuorokauden.  Toimisto ei ole koskaan kiinni.  Hymähtelin vuodatukselle, kun aina vaan puhua pälpättivät.  Kompuutterin ääressä nuori nainen hieroskeli silmiään.  Mies esitelmöi värikkäästi.  Sanoi tekevänsä 20-tuntisia työpäiviä. 
Kovat vaatimukset oli töihin pyrkivillä: tuhannesta hakijasta kaksi otetaan.  Runsaasta puhetulvasta ja hymyn paljoudesta en pysty välittämään paljonkaan näin tekstin välityksellä.  Pääasiallinen ajatukseni oli:  Ay-liikkeen painajaisuni!
Ovatko he työn rakastajia vai työn orjia?  Jos he kertoivat pelkän totuuden, ei heidän järkensä tuommoista kestä. Vai kestääkö? Ovathan he erikoisporukkaa.

Mitäpä tuo minulle kuuluu?  Sitäkin ohjelmaa katsoin puoliksi sattumalta. En valikoinut, vaan kahviveden poristessa avasin telkan.  Kahvia hörppiessä joutaa katselemaan.  Ohjelma vangitsi ja seurasin loppuun asti. Parasta "työn sankaria" juhlivat riehakkaasti.  Näytti lapselliselta.

Entäpä meillä?
Ihmettelen mihinkä järjen valo katoaa.  Ristiriitaisia puheita kuulee mediasta jatkuvasti.  Lauri Ihalainenkin, entinen työajan lyhentäjä joutuu tunnustamaan, että työtä pitää tehdä.  Puhuu työurien pidentämisestä. 
Ay-liike ajaa voimakkaasti työajan lyhentämistä kolmelle päivällä vuodessa.  Taloudesta vastaavat  ajavat eläkeiän nostamista.  Eläkeikää ei tarvitse nostaa.  Työaikaa voi lisätä keskikohdalta. 
En suinkaan halua sellaista työaikaa, jota itse tein jossain vaiheessa.  Palkkatyössä tein noin kolmetuhatta tuntia vuodessa kuukausipalkalla.  Lomaa oikeutettiin pitämään kaksi viikkoa. 
En viitsi toistaa joskus laskemaani nykyistä työaikaa, mutta sitä voisi miettiä itsekukin ja pohtia, miten Suomen talouden perusta luotiin.   Epäonnistuneen pienyrittäjän työaika oli sitten ihan eri juttu.

Kolmen päivän "koulutusvapaa" on vain ay-pomojen kasvojen kohotusta.  Vangitsivat itsensä älyttömään tavoitteeseen. 
Olen ollut työnantajan tarjoamassa koulutuksessa ja olen kouluttautunut itsenäisesti omalla kustannuksellani.  Se porukka on pieni, jolla riittää motiivia koulutukseen.  Ja enimmäkseen hyödyttää tyäpaikalla oppiminen.  Sekin huvitti, kun yhtäkkiä joku taho alkoi puhumaan työssä oppimisesta.  Vanhaa korpifilosofia se nauratti.  Työssä opittiin maailman sivu. 
Katson itseni asiantuntijaksi.  On "sisäpiirin tietoa", jota on harvalla poliitikolla.  Peruskoulutukseni on sota-ajalta Ohemäen kansakoulusta. 
Ohemäen koulu loppui ja sen vaiheista värkkäsin vaatimattoman ohjelman.   Siinä haastateltuna Väinö Malinen sanoo Ohemäen koulun opeilla pärjätyn maailmalla.  Väinön lausumaa en editoinut.
Omasta puolestani Ohemäen koulussa oppimani on melko ohutta.  Kouluun mennessä osasin lukea sujuvasti ja nopeasti.  Kirjoituskirjaimetkin osasin, mutta kirjoittaminen oli kankeaa, käteni ei taipunut.  Laskea osasi pienillä luvuilla.  Laskento oli vahvuuteni. 

Itseopiskeluni auttoi, sekä tieto osaamisestani, että sain kurkistaa sijaisena ammattikoulun maailmaan.  Opettava ja kehittävä kokemus.

Kirjoittamisen harrastajat puhuvat tajunnan virrasta.  Kirjoitan tajunnan virtaa. tätä aloittaessani en suinkaan ajatellut kirjoittavani noin.   Pää ja kädet vain ohjailevat.  Sen takia esityksestä tulee väkisinkin hieman sekava, mutta "kirjoitin minkä kirjoitin".  Amulla sängystä kömpiesä tuntui kovin tahmealta, mutta nyt olen virkeä.
Sakkiakin pelasin voitokkaasti konetta vastaan viitostasolla.  Yllätyin hyvästä pelaamisesta, joskus en huomaa mikä tilanne laudalla on!    

Lehtileike

Se julkaistiin nimelläni Savon Sanomissa 16. 06. 2006.  Tuli vastaani laatikossa.  Panen sen tähän päivittämättömänä.  Voi pohtia, miltä näyttää silloiset aivoitukseni nyt kuusi vuotta myöhemmin?

Nato tai ei Nato

Pääministeri Matti Vanhasella  riitti rohkeutta sanoa, ettei lähiaikoina liitytä Natoon.
Julkisuudessa siitä esiintyy vain kaksi mielipidettä, liitytään, tai ei liitytä.
Kumpikin mielipide väittää omistavansa ehdottoman totuuden, josta ei suostu keskustelemaan.  Inttämisen sijasta sopisi tarkastella asiaa useammalta kantilta.  Liittymisellä perustellaan yksinäistä osaamme talvisodassa, jolloin ainoa mahdollisuus oli liittyä  Neuvostoliittoon, minkä mahdollisuuden hylätessään suomalaiset tekivät oikean ratkaisun.
     Yhtä hyvin tänä päivänä liittymättömyys Natoon saattaa osoittautua viisaaksi ratkaisuksi.
    Hampaaton eurooppalainen Nato nojaa kokonaan  USA:han.  Sen toiminta näyttäytyy varsin ongelmalliseksi, eikä kukaan pysty sen tulevaisuutta ennakoimaan.  Katsokoon USA sotilaalliset toimensa kuinka oikeutetuiksi, niillä kuitenkin kylvetään vihan siemeniä, jotka lankeavat otolliseen maaperään.   
    Turha on uskotella suurvaltojen välittävän pienemmistä, ellei siitä koidu heille etua.  Hitler myi skandinavian, mutta halusi Suomen liittolaisekseen, kun näki Suomen hyödylliseksi.  Nato ja Varsovan liitto palvelivat kahden voimakkaan tavoitteita.
     Kahden suurvallan tavoite oli pitää mahdollinen sota mahdollisimman kaukana omilta alueilta ja liittolaiset uskoivat heitä puolustettavan.  Vai uskoivatko?
    Poliitikkomme jankuttavat tarvetta päästä osallistumaan päätöksen tekoon. Voihan siihen osallistua kuunteluoppilaana, vaikutus jää minimaaliseksi.  Yhteistyötä sopii tehdä, niissä puitteissa, kun se on Suomen kannalta järkevää.
    Lapsenlapseni ovat enimmäkseen poikia.  Kaksi on suorittanut asevelvollisuuden ja yksi on paraikaa RUK:issa, neljä jatkaa vielä kasvamistaan, enkä toivo näkeväni heistä ainoankaan vuodattavan vertaan vieraiden maiden mellakoissa.
   Kuka tietää, millaisiin tehtäviin joutuvat suurella tohinalla perustettavat kriisinhallintajoukot?                                                                 

Kommentoin: Asiaan en keksi muutosta, ainoastaan kirjoitusvirheitä poistaisin, huonoja lauseita parantelisin.

Blogin katsojat

Katsojatilastossa yllättää monta USA:sta.  En voinut ymmärtää, miksi? Eihän siellä kukaan voi lukea.
Nytkin on kahden päivän ajalta yhteensä yhdeksän merkintää.
Samuli tiesi valaista:  Ne lähettävät automaatilla siinä tarkoituksessa, että saisivat kommenttina lähettää mainoksia. 
Niinpä tietysti.
USA:sta ei tullut pitkään aikaan. Luulin automaatin lopettaneen, kun ei pääse läpi. Kun en ota kommentteja.  Mutta nyt taas on merkintöjä tuhkatiheään.  Venäjä, Saksa, Ranska esiintyy myös ja hajamerkintöjä ympäri maailmaa.
Erkki ei ole mainonnalle edullinen kohde. 
Natura phfarma med lähetti kaksi kertaa tarjouksen ilmaisesta matkasta.  Toinen Toscanaan ja toinen Gardajärvelle.  En tarttunut tilaisuuden, enkä onkeen.  Toisaalta joutaisin kokeilemaankin, mutta en usko heidän rehellisyyteen. 
Firma ottanut "suojelukseensa" vanhat ihmiset, joille voi luvata vireää elin voimaa heidän pillereillään.  Nimenomaan vanhat miehet, jotka jo höperehtivät.  Huru-ukoilta rahat pois.
Yhden purkin söin, kun lupasivat ilmaiseksi, jos osallistun tutkimukseen.  Tutkimuksen tuloksia tuskin ovat katsoneet yhtäkään.  Tuli vaan semmoinen käsitys, että olisin velvollinen tilaamaan heiltä.
Lähetin kitkerän sähköpostin:  "En tilaa, en osta, enkä maksa mitään ja säilytän tämän postauksen."
Tutkimukseen vastasin negatiivisesti: jokaiseen kysymykseen vastasin: ei, ei, ei.
Vastasivat postissa jotain tähän tapaan: "vain mikäli koskee tilauksen irtisanomista....
Kuluttajavirasto ilmoitti moittineensa siitä.   Moitittavana mainostuksena.
Myyntikirjeitä tulee vähän väliä.  Panen ne suoraan, minne kuuluvat, mutta joskus huvikseni vilkaisen.  Viime kirjeessä lupasivat ihmelääkkeelleen semmoisia vaikutuksia, että ehkei muut voi kieltäytyä, erkki vain.
Huuhaalla ja turhuuden markkonoilla rikastuvat.
Terveysvaikutteiset ovat sitä mitä ovat.  Stalinkaan ei elänyt ikuisesti, vaikka kuopiolainen Toverilehti  kertoi uutisessaan Neuvostoliitossa keksitystä ikuisen elämän lääkkeestä, jota ensimmäiseksi käytetäänn Staliniin, suureen ihmiskunnan hyväntekijään.   
Minä melkein uskoin.  Ehkä kuitenkin epäilin hiukkasen.  Enhän voinut tietää.

Joulu

Joulu on minulle yksi päivä muiden joukossa.  Syön samoja ruokia mitä muinakin päivinä.  Enkä syö yhtään enempää. 
Häntä sanottiin Ohemäen Ailiksi.  Oli siellä syntynyt.  Muutti perheineen Kivimäkeen ja sanottiin Kivimäen Ailiksi.  Hän oli kummini.  Toimitti kummin tehtävää, kysyi:
  - Tiijjätkös Erkki mittee vasten joulua vietetään?  En tiennyt.
 -  Jeesus on sillon syntynyt.
Uskoin, kuten lapsi uskoo mitä aikuiset sanovat.  Joulun vietto kaiken turhan tuhlauksen ja ruuan ahnehtimisen parissa ei liity Jeesukseen millään tavalla.  Eikä Jeesuksen syntymisen hetkestä ole varmuutta.  Sillä tavalla tutkijat päättelevät, että etsivät tapahtumia eri lähteistä.  Jopa mahdollisia meteorin liikkeitä vertaavat kerrottuihin valoilmiöihin.  Mikä oli tähti, jota tietäjät itäisiltä mailta seurasivat.  Se vaan ei pidä paikkaansa, että tähti pysähtyisi tallin katolle. Olkoon.
Kirkolliset pyhät sattuvat kummasti "pakanuuden ajan" merkkipäiviin.  Joulu vuodenvaihteeseen ja Juhanus keskelle vuotta.  Pohjoisella puoliskolla sattuu kesän keskelle.

Vietettiin joulua ja joulupukki kävi, kun lapset olivat pieniä.  Odottivat lahjoja.  Odotus näkyy silloisista valokuvista.

Viimeksi muistan joulun Petäjäjärvellä.  Pari tytärtä ja muutama lapsenlapsi oli paikalla. Myös Matti.  Istuimme keittiön pöydän ääressä nauttimassa kahvihetkestä.  Valoisa tunnelma.
Eteisestä kuului jotain liikettä.  Seija teki terävän havainnon:
 - Ihan kun joulupukki tulis!
En uskonut ollenkaan pukkiin.  Kaikkien ällistykseksi oveen koputti ja sisään tuli ihan oikea joulupukki täydessä rekvisiitassa. 
Jokainen katsoi toisiinsa, etsien "syyllistä".  Kai epäilimme Mattia.  Pukki tervehti tavalliseen tapaan tuttavallisesti.  Käveli keittiön läpi.  Näki sängyn päällä paketit:
 - Tontut ovatkin jo tuoneet paketit.
 - Niin Ovat.
Pukki puhui niitä näitä.   Johdatti keskustelun mahdollisiin naapureihin.  Asuinpaikkamme oli yksinäinen, muita ei näkynyt.  Sanoi viimein:
 - Myö tultiin sillan yli.
Siinä vaiheissa pääsin kärryille. 
 - Pittää männä vielä toisen sillan yli, siellä on Hujaset.
 - Sinne minun pittää männä.
Mainio näyttelijä, täydellinen roolisuoritus!

Tarinan tausta on sellainen, että Hujasessa isovanhempien luokse olivat tulleet Kaksi poikaa Iisalmesta.  Heidän isänsä menehtyi dramaattisesti.  Pukki tuli tietysti Iisalmesta, eikä tiennyt paikkoja. Todennäköisesti Hujaset opastaneet sanomalla talonsa olevan sieltä päin tullessa sillan takana.  Siltoja on kuitenkin kaksi ennen Hujasten taloa. 

Pahatapaisuus

En isommin kiinnittänyt huomiota tähän päivämäärään.  Kun avasin koneen, havaitsin oltavan pitkällä joulukuussa.  Joko se on kahdestoista päivä!  Vasta sitten huomasin päivämäärässä olevan paljon kakkosia!
Koneelle sain kimmokkeen radiosta.  Toimittaja puhui kirjailija Kauppis-Heikistä.  "Hänestä olisi tullut mainio työmies ta mökin isäntä. Mutta sattui pappilaan rengiksi ja tehtiin kirjailija."  Kertovat Ruustinnan noin arvelleen.
Toimi kiertokoulun opettajana ja Siilinjärvellä pahatapaisten poikain koulussa.  Kaikkina aikoina "sievistellään".  On "sopimattomia" sanoja ja sanontoja.
Toimittaja paheksui nimitystä "pahantapaisten poikain koulu".  Moralisoi: "Onneksi ei nykyään enää käytetä tuommoista nimitystä". 

Pojat ovat olleet pahantapaisia.  Eivät missään tapauksessa helppoja opettajille.  Piipahdin pienen tovin poikien opettajina.  Ne pojat olivat pääasiassa hyväntapaisia.  Ainoastaan yksi hieman ongelmainen, mutta ei häiriöksi asti.

Nyt sanotaan: "Nuoriso voi pahoin".  Tämmöistä "pahoinvointia" sanottiin ennen pahankurisuudeksi.  Pahankurisia on nyt enemmän kuin ikäluokkani nuoruudessa.  Kuitenkin pahankurisia on aina ollut ja tulee olemaan.  Puhukoot "sosiaalitantat" mitä tahansa.  Uskallan sanoa sen kouluttamattoman varmuudella.  En kanna oppimisen rasitusta. 
Kasvuaikanani ei ollut huumeita.  Ei myöskään armeija-aikana tunnettu muita kuin alkoholi ja tupakka. Tupakoivia oli enemmän kuin meitä tupakoimattomia.  Viinaa käytettiin vähän.  Armeijassa se oli silloin kiellettyäkin. Kieltoja ohitettiin.   Viina oli kallistakin.  Hyväntapaisia poikia. 

Sota-aika aseti rajoituksensa.  Työtä piti tehdä selviytyäkseen.  Toisen vuosikymmenen alusta asti sellaisia töitä, jotka nyt lailla kielletään alle 18 vuotisilta.  Silloin vietiin sen ikäisiä saamaan "sankarikuoleman".

Tässä kohtaa "kynäileminen" keskeytyi.  Tuntui rintakipua sen verran, että piti nousta.  Johtuiko istuma-asennosta? rasittiko vahva ateria sydänhermoja?  Olkoon mitä tahansa, pieni lepo autoi.

En ymmärrä "sievistelyä" enkä tosiasioiden "muotoilua" lievemmiksi.  Hyväntapsisia lienee suuri enemmistö, mutta pahankurisiakin löytyy.   Semmoista tosiasiaa en saisi mainita, että laiskoja on moninkertaisesti enemmän kuin nuoruuteni aikaan.  Tyttäreni taitavat olla viimeisiä ikäluokkia, jotka suostuvat menemään oikeisiin kesätöihin; esimerkiksi marjankeruuseen.  Metsiin tai mansikkapellolle. 

"Eurostoliitto"

Joku käytti tuommoista ilmaisua.  Äänestin EU:hun liittymistä vastaan.  Vaimo äänesti liittymisen puolesta.  Liikeliiton kautta omaksui demareiden "uskonnon".  Minä tulin  sosialidemokratian kannalle jo noin kuusitoistavuotisena, mutta en kaikkien toimenpiteiden kannalla ollut, enkä ole.  Vaimo sanoi äänestämisensä perusteeksi: "ruuan hinta laskee".
Kansanäänestyksiä vaativat melkein joka asiaan.  EU:hun liittymiseen ohjasivat puolueet.  Vannoutuneet kannattajat seuraavat johtajaa.  EU:n hyödyistä tai haitoista ei suurimmalla osalla kansaa ollut minkäänlaista hajua.  Johtajamme vakuuttivat tietoa olevan ja olevan saatavissa.  Luulen olevani lukemisen ja tapahtumien seuraamisen perusteella keskinkertaista enemmän perillä. 

Väittävät vielä, että parempi olla EU:ssa kuin ulkopuolella.  EU:n ulkopuolellakin on elämää.  Vahva peruste oli tietenkin seikka, että Suomen viennistä suuntautuu   suurin osa Eurooppaan.  Mikään ei takaa niin olevan ikuisesti.  Jokainen tietää (vai tietääkö?) kaupan käynnin kasvavan muihin suuntiin. 

Vastustamistani perustelin itselleni monella seikalla.  Ensinnäkin: Eurooppa on niin "sekainen seurakunta", ettei liitto voi onnistua. 
Saksa on taloudellinen mahti.  Englanti on entisen Imperiuminsa vanki.  Tuntee olevansa painoarvoaan merkityksellisempi.  Ranska katsoo muita alaviistoon,  ylpeänä.  Sitten Välimeren valtiot: "manyana".  Italia sitten ihan omassa sarjassaan.  Pienemmät valtiot myötäilevät. 
Sanoivat EU:ssa tehtävän yksimielisiä päätöksiä?!  "Voi pyhä yksinkertaisuus!".  Yksimielisiä päätöksiä ei voi tehdä, kun päättämisestä huolehtii ihmiset ja vielä pahempi kun ne ovat poliitikkoja.   

Sellaiset liittoumat toimivat heikosti, joissa joku vaikuttaa vahvemmin.  Voimakkaampi vie hankkeita haluamaansa suuntaan.
Näkemykseni mukaan vahva liittouma muodostuisi Kolmesta pohjoisen maasta: Norja, Ruotsi, Suomi.   Mutta sehän ei onnistu: Ruotsi on liian vahva.  Sama näkyy kuntaliitoksissakin.  Eivät tunne olevansa tasa-arvoisia; joku uskoo olevansa toisia arvokkampi.  Puuhasivat Nordekia.  Ei onnistunut.  En ole perehtynyt siihen, enkä tunne tilannetta, muuta kuin minkä hämärästi muistan julkisuudesta.
Se on alkuperäinen "Paasikiven Linja".   Paasikiven mukaan pohjoismainen puolustusliitto.  Ruotsi takaisi materiaalin ja Suomi uhraisi miehet.  Paasikivi muotoilee tekstin toisin, mutta otan luvan vähän oikoa asiaa vääristämättä.

Suunnilleen vuosi sitten luin lauseen: "Eurooppa on ollut epäjärjestyksessä vuodesta 1914 lähtien."  Muitaakseni kirjoittaja on George F Kennan.

Sanan vapautta kahlitaan.  Poliitikot ovat vankeja.  Joutuvat joka hetki puntaroimaan puheitaan.  Media hilluu ristiriitaisesti:  Tonkii likatunkioilta  haisevia skandaaleja. Toisaalla veisaa moraalin rintaäänellä etiikkaa ja vastuullisuutta. Mikään ei ole oikein, kaikki pyritään kääntämään pahalta näyttäväksi.  "Eikö se nyt ole kummallista...?"

Halla-Ahon ilmaisema totuutensa Kreikan mahdollisuuksista ja diktatuurista tuomittiin kertakaikkiaan sopimattomaksi, rikolliseksi.  Jonkun suomalaisen tokaisu ei vaikuta Demokratiaan tai diktatuuriin yhtään mitään.  Hassu juttu!  Ajattelin sen suuntaisesti jo ennen kuin Halla-Ahon lausuma tuli julkisuuteen.  Se on yksi hailee, mitä minä ajattelen tai kirjoitan, sillä ei ole vaikutusta sen itikan pierunkaan vertaa.

Linna

Eilisiltan seurasin töllöstä Linnaa.  Moneen vuoteen en sitä katsellut kuin vilaukselta.  Sain videohommani jonkinlaiseen järjestykseen. Siivosin koneiden sisälmyksiä.  Kirjoitin. tein huushollihommia. 
Toosan katselun sovitin yhteen voimistelun kanssa.  Tein pienillä painoilla nostoliikkeitä semmoisia sarjoja mitä jaksoin.   Pienen häikän takia en viime aikoina pystynyt. Painojen noston välillä lepäsin ja katsoin.

En minä ole samasta maailmasta tuon näytelmän kanssa.  Televisiosta kuuluu selostus naisten puvuista ja vähän miestenkin.  
Miksi miehet pyntätään pellen pakettiin ja naiset kuljeksivat puolialasti.  En millään ilkeäisi tulla ihmisten ilmoille niin vähissä vaatteissa.
Helmoihin riittää kyllä kangasta tusina neliömetrejä, luulisi tuosta määrästä riittävän yläosaankin.
Televisiosta tuttu tyhjäntoimittaja rupattelee vaatteiden suunnittelijoista. 
Tuleekohan koskaan se päivä jolloin tuo typerä frakki hylätään.  Se ei näytä juhlapuvulta. 

Presidenttien rouvat ovat sentään tarpeeksi hyvätuloisia, että pystyvät ostamaan riittävästi hamekangasta, eivätkä tuhlaa sitä lattialuutuiksi.

Sen verran olen ahdasmielinen, etten pysty ihailemaan homopareja.  Ei hyvältä näytä.

TURHUUDEN MARKKINAT

Itsepäisyys

Kansakouluista ja sen kirjoista opin kovin vähän.  Suomen historian kirja alkoi ensimmäisestä ristiretkestä Vuodeksi mainittiin 1154.  Myöhemmin sain sellaista tietoa, ettei vuosiluku ole oikein.
Ristiretki on huono määritelmä.  Historian valossa nähtynä ne olivat ryöstöretkiä, joita tekivät Kristuksen nimissä. Se siitä.
Kirjasta sai lukea Ruotsin historiaa. Urhoollisista sotilaista, joita sanoivat suomalaisiksi.  Ruotsin sotaväkeä he olivat, enimmäkseen pakotettuja.  Suomalaisten historia kiinnosti.  Olin halukas tietämään suomalaisten elämäntavoista ennen ensimmäistä ristiretkeä.  Arkeologit ovat selvitelleet, mutta en ole tutustunut.  Perheen elannon hankkiminen vei enimmän tarmon.

Astuvansalmen meripihkaukot makasivat järvessä tuhansia vuosia.  Maasta löydetyt esineet kertovat yhteyksistä jopa Välimeren taakse!  Suomalaisilla ei ollut kirjoitusmerkkejä joilla olisivat kertoneet jälkipolville.  Viestintämerkkejä varmaankin ollut.  Kalliopiirrokset saattoivat kertoa.

Joen varrella Suonenjoella on kivinen muistomerkki.  Kertoo ensimmäisestä Suomen rajasta.  Eihän Pähkinäsaaren raja ollut Suomen raja?!  Ruotsin ja Venäjän raja!

Mitä väittänevät venäläiset nyt, mutta Suuren valtion aikaan teksti kertoi Viipurin olevan vanha venäläinen kaupunki.  Suomalaisten mielissä kaupunki on suomalainen.  Ei se ole suomalainen.  Ruotsi rakensi Viipurin linnan sotilaalliseksi tukikohdaksi Venäjän takia.  Ruotsin ja Venäjän välillä näyttää olleen sotia jatkuvasti.  Suomalaisilla kestämistä.  Suomalaiset kuitenkin tekivät pääasiallisen sotatyön ja rakennustyön.

Tapahtumat kulkevat omaa latuaan, omaan tahtiinsa.  Suurten kansojen johtajat vallanhimossaan ohjailevat ja pienet kasakunnat jauhautuvat myllerryksissä. Eivä suuretkaan kuitenkaan ole kaikkivoipia.  Vastaan tulee suurempia.  

Olin jo verrattain "varttunut", kun tulin tietoiseksi 1808 - 1809 tapahtumisista. Vänrikki Stoolin tarinoissa kerrottiin, miten suomalaisten piti aina vaan perääntyä?  Pienten voittojenkin jälkeen!
Silloinkin sotivat suomalaiset turhaan.  Tanssivat Euroopan mahtivaltioiden pillin mukaan. 
Suomi oli myyty.  Eivät suomalaiset sitä tienneet, vaan halusivat vastustaa Venäjän valtaa.  Halusivatko olla ruotsalaisia?
Historia oli määrätty kirjoitettavaksi niin, että Venäjän vallattua Suomen, alkoi Suomen itsenäisyyden kehittyminen.  Sitä auttoi seikka, ettei valtaosaan Suomea tullut venäläisiä virkamiehiä.  Vielä sata vuotta myöhemmin kotiseudullani ollut ruotsinkielisiä.  Papit ja vallesmannit.  Sotilaat tietenkin olleet venäläisiä. En tiedä miten pian suomalaiset nousivat upseereiksi.
Iso-äiti Akaatta kertoi veljistään, jotka menivät Amerikkaan:  En muista kumpiko heistä oli uhitellut, ettei suostu menemään arvan nostoon. Muistaakseni Akaatta sanoi olleensa sillä kannalla, ettei pidä vastustella.  Akaatta oli yksinkertainen uskossaan: "keisarille mikä keisarin on".

Näin siinä ristiriidan, kun kertoivat Suomen itsenäistyneen v 1917 ja vapaussota käytiin v 1918.  Kuulin kyllä joskus puhuttavan valkoisista ja punikeista, mutta penskalle ei kukaan kertonut.   Suomi julistautui itsenäiseksi joulukuun kuudentena 1917.  Silloiset Venäjän hallitsijat myönsivä sen joulukuun lopulla.  Tietämätöntä päätäni askarrutti ristiriita.  Vapaussota kerrottiin käydyn Venäjää vastaan.  Venäläisten sotilaiden häätämiseksi.  Miksi???   Kansakoulun kirjassa oli vapaussodasta puolen sivun mittainen maininta.  
Jotkut vanhimmat puhuivat kapinakeväästä.

Totuus on kallisarvoista; sitä pitää säästellä.

Väinö Linnan  Täällä Pohjantähden alla   on sopiva valottamaan sen ajan tapahtumia.  Se on fiktio, mutta mielestäni siinä ei ole asiavirheitä.  Siihen asti lukemani olivat tarkoituksen mukaisia.  Jos nuoria kiinnostaa, silloin kannattaa uhrata aikaa lukemiseen.

Wolf H Halsti kirjoittaa muistelmissaan ihailunsa; "kuinka hyvin suuret taiteilijat osaavat eläytyä.  Linna kirjoittaa Syrjäntaan taistelusta juuri niin kuin todella tapahtui."   Lainaukseni on muistin varainen mukaelma.   Halsti tiesi.  Hän oli 12 vuotisena siminnäkijä.  Oli saksalaisen kapteenin tulkkina.

Lapsuuteni aikaan oli vielä maaseudun elämä suunnilleen samanlaista kuin Linnan kirjassa. Pitää paikkansa.  Sillä erotuksella, että Linna liikkuu vauraassa Hämäläisessä kylässä, mutta minä kasvoin
 syrjäisen köyhän korven kansan keskuudessa.

Tänä päivänä ovat Suomi ja suomalaiset rikkaita.  Suorastaan superrikkaita elämäni alkuaikaan verrattuna.  Sanovat Suomessa olleen lama -90-luvulla.  Ei silloin ollut lama lähelläkään niin kuin se oli 1940-luvulla.  Silloin oli LAMA, joka jatkui 50-luvulle.

Taas on uusi aika ja uudet kujeet.  Valtiomme johtajat halusivat Euroopan ytimeen.  Siellä nyt suunnittelevat Välimeren maille köyhänapua, vaikka ne eivät ole köyhiä.  Kuka pystyy ennustamaan?
Kaikilla valtioilla on velkaa liian paljon "hirmuisesti", Suomellakin kahden vuosibudjetin verran.  En ymmärrä niten se pystytään maksamaan koskaan???

Suomen itsenäisyys murentuu.  "Eurostoliitto" määräilee kuin pikkulasta.  "Raju on ajan riento".
Niinkö on tähtiin kirjoitettu?